Turkulaisten jalkapalloystävien loppukauden kohokohta nähdään tulevana keskiviikkona, kun kaupungin kaksi pääsarjajoukkuetta, TPS ja Inter iskevät yhteen historian 39. Turun derbyn merkeissä.
Derbyn vierasjoukkue Inter on pelannut koviin odotuksiin nähden vaisun kauden, mutta onnistui vihdoin katkaisemaan lähes viiden vuoden ja kahdentoista ottelun voitottoman derbyputkensa kaatamalla TPS:n kauden kahdessa edellisessä kohtaamisessa. Kotijoukkue TPS jatkaa raastavaa kamppailuaan putoamista vastaan, mutta hyvävireinen joukkue lähtee kauden viimeiseen derbyyn jopa pienoisena ennakkosuosikkina. Historian valossa turkulaisseurat ovat edenneet tasatahtia, sillä kumpikin joukkue on voittanut derbyn 13 kertaa, kun taas pisteet on jaettu tasapelin merkeissä 12 otteeseen.
TPS:n pitkä dominanssi tuli päätökseen kauden aikaisemmissa derbyissä
1764 päivää. Se on luku, joka kertoo miten pitkään TPS oli Turun ykkösjoukkue kausien 2009 ja 2014 välillä. Tässä vaiheessa on hyvä tehdä selväksi se, että kaupungin ykkösjoukkueen ja hallitsijan titteli ratkaistaan nimenomaan joukkueiden keskenäisissä otteluissa, ei liigasijoituksissa. Inter on viime vuosina napsinut Tepsiä parempia sijoituksia liigassa, mutta lähes viiden vuoden ajan Turku oli mustavalkoinen TPS:n ollessa Interille voittamaton linnake paikallisotteluissa. Pari kuukautta ennen tämän kauden alkua potkut TPS:n päävalmentajan pallilta saanut Marko Rajamäki kohtasi TPS:n päävalmentajana Interin 11 kertaa eikä poistunut kentältä kertaakaan häviäjänä. ”Rapan” alaisuudessa TPS:stä kehittyi Interille ja varsinkin sen päävalmentajalle Job Dragtsamalle melkoinen peikko, joka ei tunnu vieläkään poistuneen kokonaan. Rapa vaihtoi seuraa siirryttyään Kuopion Palloseuran päävalmentajaksi, mutta tulokset eivät muuttuneet. Tämän kauden kolmessa kohtaamisessa Rapa ei suostunut vieläkään häviämään Interille ja nyt mies on poistunut 14 kertaa kentältä häviämättä kertaakaan Turun kakkosjoukkueelle.
2000-luku derbyjen kulta-aikaa
Turun derbyjen kulta-aikaa oli 2000-luvun vaihde, jolloin TPS ja Inter satsasivat kovasti kentällä ja sen ulkopuolella. Veritaksen huippukuntoisella nurmella nähtiin Jarno Heinikankaan, Juho Lähteen, Joni Kaukon ja Timo Furuholmin kaltaisia persoonia, jotka syttyivät parhaimpaansa aina derbypäivän koittaessa. Kentällä käytiin kuumia ja fyysisiä kamppailuja pelaajien sisäistettyä derbyn panokset ja merkitykset kannattajille ja koko seurayhteisölle. Huipentuma nähtiin kaudella 2009, jolloin TPS katkaisi silloin ikuisuudelta tuntuneen voitottoman putkensa Wayne Brownin pilkkumaalilla derbyssä, joka muistetaan TPS-kannattajien koko päätykatsomon kattaneesta tifosta, eli katsomokoreografiasta. Nyt vuoden 2009 kaltaiset ottelut ovat muisto vaan. Yleinen pöhinä ja into ottelun ympärillä on tasaisessa laskusuunnassa. Asiaa ei ole edesauttanut Veikkausliigan sarjajärjestelmän muutos, jonka myötä kauden derbymäärä nousi aikaisemmasta kahdesta nykyiseen määräänsä kolmeen. Nyt paikalliskamppailuja käydään monen mielestä liian usein ja kyseessä ei ole enää se sama erityistä latausta sisältänyt ottelu kuin muutama vuosi sitten.
Otteluohjelman muutos ei toki ole ainoa derbyn asemaa rassannut asia. Karu fakta on se, etteivät Turun pääsarjajoukkueet enää ole peruskatsojille yhtä mielenkiintoisia kuin muutama vuosi sitten. Suurten derbypersoonien kaltaiset valovoimaiset ja mielipiteitä jakavat pelaajat loistavat poissaolollaan ja derbyn markkinointi ei ole samalla tasolla kuin sen kultavuosien aikana. Asiaa edesauttaa myös kummankin joukkueen pelillinen alamäki. Turun derbyssä on perinteisesti ratkottu mitalisijoja kummankin joukkueen ollessa mukana vähintään mitalikamppailussa aivan kauden viimeisille kierroksille saakka. Viime kausi oli kummallekin turkulaisjoukkueelle pelillinen katastrofi, eikä tämä kausi ole tuonut trendiin suurta muutosta. TPS on odotetusti sarjataulukon alapäässä, mutta Interin piti olla jälleen kerran yksi kovimmista HJK:n haastajista Veikkausliigakauden ennakkospekulaatioissa. Toisin kuitenkin kävi ja tällä hetkellä Inter on vaarassa valahtaa TPS:n seuraksi akuuttiin putoamiskamppailuun.
Rapa ei tiedä, miltä tuntuu hävitä Interille. Kuva: AOP
Ennen Turun derbyn kaltaista isoa ottelua valmentajilla ja pelaajilla on tapana korostaa sitä, että tämänkaltaisissa otteluissa sarjasijoituksella tai viimeaikaisella vireellä ei ole niin suurta merkitystä kuin normaalin ottelun alla. Tämä pitänee paikkansa, sillä puhtaasti pelillisin ansioin Inter olisi voittanut viiden vuoden aikana edes yhden ottelun. Inter on lähtenyt perinteisesti Turun paikallisotteluihin etukäteiskaavailuissa ennakkosuosikkina, mutta ennen tätä kautta joukkue ei missään vaiheessa päässyt parhaimmilleen, kun vastaan asettui tuttu mustavalko-raitapaitainen joukkue. Job Dragtsma on tehnyt monella tapaa hienoa työtä Interin valmentajana, mutta pelaajien motivointia ei voida pitää hänen parhaana avunaan. Siinä missä Marko Rajamäen TPS oli valmis vuodattamaan verta kentällä, oli Dragtsman Inter virkamiesmäinen ja ikäänkuin kohtaloonsa tyytynyt lauma alistuneita yksilöitä. Tämän kauden derbyvoitot ja ikuiseksi venähtäneen voitottoman putken katkeaminen oli varmasti iso juttu niin pelaajille kuin Dragtsmalle, vaikka he ovatkin haastatteluissa vähätelleet TPS:n dominointiputken merkitystä.
Hyvävireinen TPS
Derbyn kotijoukkue TPS lähtee otteluun hyvistä lähtökohdista. Ennen kautta varmaksi putoajaksi tuomittu joukkue on äipynyt tuloksellisesti hyvään vireeseen ja surffasi ennen viime kierroksella Mypalle kärsittyä tappiota seitsemän ottelun tappiottomassa putkessa. Alkukaudella Mika Laurikaisen valmentama nuori joukkue esiintyi kentällä pirteästi, mutta kelvolliset otteet eivät siirtyneet tulostaululle ja TPS hävisi monta tasaista ottelua kokemattomuuden ja rutiinin puutteen vuoksi. Elokuussa TPS vahvistui useammalla pelaaja ja sai mm. Saksasta takaisin Turkuun palanneen Mika Ääritalon takaisin pelaavaan kokoonpanoon. Samalla seuran tuloksellinen kurssi teki u-käännöksen ja TPS on noussut tosissaan taistelemaan paikasta myös ensi vuoden Veikkausliigaan. Joukkue ei ole esiintynyt kentällä yhtä näyttävästi kuin alkukaudesta, mutta varsinkin puolustuspelaamisessa joukkue on kehittynyt lyhyessä ajassa valtavasti. Kakkosen EIF:stä talvella TPS:n riveihin siirtynyt jenkkitoppari Alex De John oli vielä talvikaudella täysin hukassa ylipelaten itsensä liian useasta tilanteista pihalle. Muutama kuukausi osaavassa valmennuksessa voi tehdä kuitenkin ihmeitä ja viime otteluissa debyyttikauttaan liigassa pelaava 23-vuotias toppari on esiintynyt kuin mikäkin konkari ollen malliesimerkki TPS:n henkisestä ja pelillisestä kasvusta kauden edetessä.
Hyper,Hyper, Hyper Mikko Hyyrynen. Kuva: AOP
TPS:n tärkein yksittäinen pelaaja on kaikkien aikojen eniten derbymaaleja tehnyt Mikko Hyyrynen. Hyper-Hyyrysen henkinen ja pelillinen merkitys joukkueelle on valtava. Viime aikoina Hyyrynen on intoutunut tekemään myös useita tärkeitä maaleja, mm. TPS:n taistelun ruumiillistumana toimineen Honka-kotivoiton kummatkin osumat. TPS vahvisti hyökkäystään norjalaisella Joachim Osvoldilla, jonka hankinnan jälkeen ”Hyyry” on pelannut enemmän kymppipaikalla varsinaisen hyökkääjän takana. Monipuolinen Hyyrynen voittaa kaksinkamppailuita ja rauhoittaa TPS:n peliä fiksuilla ratkaisuillaan. Hyper-Hyyrynen on myös nuoren joukkueen henkinen isähahmo, jonka merkitystä pukukopissa ei voi korostaa liikaa.
Huonovireinen Inter
Jos TPS:n kausi on ollut odotuksiin nähden hyvä, samaa ei voida sanoa paikallisvastustaja Interistä. Heikosti menneen edelliskauden jälkeen Interin oli tarkoitus palauttaa seura mestaruuskamppailuun ja vähimmäistavoitteena pidettiin paluuta eurokentille vuoden tauon jälkeen. Tavoitteen saavuttaminen on yhä mahdollista Interin edettyä Suomen Cupin finaaliin, mutta Veikkausliigassa sarjasijoitus on valahtanut huomattavasti ennakoitua alhaisemmaksi ja derbytappiolla TPS nousisi jo pisteen päähän alavireisestä Interistä. TPS on napsinut mukavasti pisteitä ja voittoja viime aikoina, kun taas Interin edellinen voitto Veikkausliigasta on juuri edellisestä paikalliskamppailusta, joka pelattiin heinäkuun toisena päivänä. Tuon ottelun jälkeen Inter on pelannut yhdeksän ottelua, joista joukkue on saalistanut viisi tasapelipistettä ja hävinnyt neljä kertaa. Suurin yksittäinen pettymys on ollut nimekäs hyökkäyskolmikko Henri Lehtonen–Irakli Sirbilaze–Mika Ojala, joka dominoi liigakenttiä vielä pari kautta sitten. Tällä kaudella Lehtonen on alkanut näyttää vanhenemisen merkkejä, eikä ole pystynyt nousemaan viime vuosien tasolleen. Irakli Sirbilaze tuntuu kadottaneen täysin pelihuumorinsa ja on keskittynyt kentällä lähinnä kiukuttelemaan ja tuhlaamaan avopaikkoja. Kovin odotuksin huonosti menneen Ruotsin visiitin jälkeen Interiin palannut Mika Ojala taasen on kärsinyt ikävistä loukkaantumisista eikä ole pystynyt nousemaan omalle tasolleen kuin hetkittäin yksittäisinä väläyksinä.
Job Dragtsman alkuaikoina Inter tunnettiin iloisen ja hyökkäävän jalkapallon joukkueena. Dragtsma nosti monia junioreita edustusjoukkueen rinkiin ja teki esimerkiksi Joni Ahosta, Severi Paajasesta, Mika Ojalasta ja Timo Furuholmista Veikkausliigan eliittipelaajia. Dragtsma voitti Interille seuran historian ensimmäiset todelliset pokaalit, mutta nyt kahdeksatta kauttaan Interiä luotsaava Dragtsma tuntuu kadottaneen suurimman intohimonsa ja palonsa jalkapallovalmennukseen. Interin peli on kaukana parhaimpien aikojen loistostaan ja Dragstmalainen pallonhallintapeli loistaa poissaolollaan. Dragtsma on keskittynyt kitisemään jatkuvasti eri medioissa uusien pelaajien perään ja on selkeästi pettynyt siihen, että Interin tyhjästä perustanut Stefan Håkans on pikku hiljaa vähentänyt rahallista panostustaan seuraa kohtaan. Karu fakta on se, että Turussa Inter ei kiinnosta juuri ketään ja ilman Håkansin suurta rakkautta omaa luomustaan kohtaan seura olisi jo kuollut ja kuopattu useampi vuosi sitten. Håkansin rahallisten panostusten myötä Interin on odotettu ajavan enemmän omia nuoria kasvattejaan ykkösjoukkueen riveihin, mutta Dragtsma ei ole ainakaan toistaiseksi ollut hirveän halukas antamaan vastuuta kokemattomille nuorille omasta akatemiasta nostetuille pelaajilleen.
Tähtilaituri Mika Ojalalta odotetaan tehoja. Kuva:AOP
Ottelussa riittää panosta
Näin kauden ja mahdollisesti hetkeen viimeisen derbyn alla on hyvä keskittyä kuitenkin positiivisiin asioihin. Vaikka turkulaisyleisö on tottunut näkemään TPS:n ja Interin sarjataulokon toisessa päässä, ei tämänkertaisesta paikallisottelusta puutu ainakaan panosta. Hyvävireinen TPS nousi ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen putoamisviivan yläpuolelle murskattuaan kotonaan Rovaniemen Palloseuran vahvan esityksen jälkeen 4-2. Inter on liusunut sarjataulukossa tasaisesti kohti jumbosijoja ja mahdollisen derbytappion jälkeen TPS nousisi sarjataulukossa aivan Interin imuun pisteen päähän. Veikkausliigaa on derbyn jälkeen jäljellä enää viisi kierrosta, joten jokaisen pisteen ja varsinkin voiton merkitys korostuu entisestään. Varsinkin TPS:lle voitto paikallisottelusta olisi todella tärkeä, sillä joukkueen loppukauden ohjelma on äärimmäisen vaikea. Vaikka Honka vaikuttaa joukkueelta, joka ei loppukaudella juurikaan otteluita voita, tarvitsee TPS loppukauden aikana todennäköisesti vähintään kaksi voittoa varmistaakseen sarjapaikkansa myös tulevaksi kaudeksi. Heikosta sijoituksestaan huolimatta Inter tuskin putoaa sarjaporrasta alemmas, sillä joukkueen loppukauden ohjelma on huomattavasti TPS:n ja Hongan vastaavaa helpompi.
Ottelun alla lipunmyynti on sujunut varsin kelvollisesti ja otteluun odotetaan yli 5000 ihmisen yleisömäärää. Kummatkin kannattajakatsomot pistävät varmasti parastaan, sillä pelissä on kolmen pisteen lisäksi kaupungin herruus aina seuraavaan joukkueiden kohtaamiseen saakka. Pelissä on erityispanosta, sillä TPS:n tai Interin mahdollisen putoamisen myötä seuraavan paikalliskamppailun ajankohtaa ei tiedä kukaan. Varsinkin TPS on taloudellisista syistä peluuttanut tällä kaudella useita nuoria omia kasvattejaan, jotka tajuavat varmasti sen, miten isosta ottelusta on kyse.
Joukkueiden mahdolliset avauskokoonpanot
Ottelun kulku
Kauden kaksi edellistä paikallisotteluita ovat olleet maalirikkaita ja viihdyttäviä otteluita, mutta panosten kasvaessa uskoisin tämänkertaisen derbyn olevan aikaisempia tylsempi ja tarkempi ottelu. Mielenkiintoista on nähdä minkälaisen lähestymistavan joukkueet otteluun valitsevat. Perinteisesti Inter on hallinnut palloa ja TPS iskenyt vastaan, mutta tällä kaudella TPS:n päävalmentaja Mika Laurikainen on muuttanut TPS:n pelitapaa entistä hyökkäävämpään suuntaan. Kovavireinen kärki Joachim Osvold on juoksuvoimaisena pelaajan vaikea vastus Interin hieman verkkaiselle toppariparille. Toisaalta toisessa päässä kenttää nähdään todellinen titaanien taisto, kun romuluinen Sirbiladze ottaa yhteen fysiikkaihme De Johnin kanssa. Vaikka joukkueet ovat viime otteluissa tehneet mukavasti maaleja, ei hyökkäyspelaaminen ole kummankaan joukkueen vahvuus. Kumpikin joukkue tekee varmasti kaikkensa välttääkseen tässä ottelussa tappion, joten vedonlyöntimielessä vähämaalinen tasapeli tuntuisi realistiselta lopputulokselta. Veikkaus: 1-1