10 € ILMAINEN NBA-LIVEVETO – Hae omasi ja katso matsit suorana BetsafellaVaikka Suomen maajoukkue surffaa Super-Riven johdolla ikuisuudelta kestävässä tappiottomien ottelujen sarjassa, ovat Huuhkajat-kannattajat saaneet viime viikkoina lukea medioista ikäviä uutisia. Kaksi maajoukkueemme ehdotonta pelillistä ja henkistä johtajaa, toppari Niklas Moisander ja keskikenttäpelaaja Perparim Hetemaj ilmoittivat lopettavansa maajoukkuepelit jo päättyneisiin karsintoihin. Kaksikko jättää huuhkajiin valtavan pelillisen aukon ja heidän korvaamisensa yksi yhteen nykyisellä pelaajamateriaalilla on likipitäen mahdotonta.
Niklas Moisander nousi miesten maajoukkueeseen melko kokeneena pelimiehenä
Turkulaislähtöinen Niklas Moisander pelasi lopulta omalla liki kymmenen vuotta kestäneellä maajoukkueurallaan 62 virallista maaottelua viimeistellen niissä kaksi maalia. Aina varsin lupaavana pelaajana pidetty Moisander debytoi maajoukkueessa melko vanhana, sillä hän oli pitkälti yli 20-vuotias saadessaan kutsun Stuart Baxterin valmentamaan maajoukkueeseen. Vielä 2010-luvun alussa maajoukkueemme pelaajamateriaali oli huomattavasti nykyistä nimekkäämpi ja isoja minuutteja Hollannin liigassa viikosta toiseen pelannut Moisander oli pitkälti vaihtomies Petri Pasasen ja Hannu Tihisen miehittäessä keskuspuolustusta.
Maajoukkuekannattajat olivat kovin kyllästyneitä ikääntyneen Toni Kallion otteisiin vasemmalla laidalla ja lopulta juuri vasen laitapuolustaja oli se pelipaikka, jossa Moisander nousi maajoukkueen avauskokoonpanon pelaajaksi. Hollantilaisen pelaajakasvatuskorkeakoulun läpi käynyt Moisander oli pallollisesti niin taitava, että hän pystyi pelaamaan ongelmitta itselleen hieman vähemmän tutulla pelipaikalla. Olikin jotenkin kuvaavaa, että myös Moisanderin maajoukkuetaival tuli päätökseensä nimenomaan vasempana laitapuolustajana Markku Kanervan siirrettyä Werder Bremenin vakiopelaajan takaisin puolustuslinjan vasempaan laitaan MM-karsintojen loppupuolella.
Monipuolinen Moisander ehti pelata maajoukkueessa monessa roolissa, pahimmillaan tai parhaimmillaan näkökulmasta riippuen myös keskikentällä useiden kyseisen pelipaikan pelaajien ollessa loukkaantuneena samanaikaisesti. Moisander olikin aina maajoukkueessa luotettava pelaaja, joka pelasi aina suurella sydämellä pukiessaan päälleen maajoukkueen pelipaidan. Viime vuosina hän joutui usein median ja kannattajien kritiikin kohteeksi, sillä turkulainen harvoin pääsi aivan absoluuttiselle huipputasolleen maajoukkuepaidassa ja uransa parhaat pelit Moisander pelasikin seurajoukkueiden mukana. Kaikesta huolimatta Moisander oli esimerkillinen pelaaja, niin kentällä kuin kentän ulkopuolella ja hänen pallovarmuutensa näytteli isoa roolia viimeisen kymmenen vuoden ajan maajoukkueen pelitavassa. Moisander lienee yksi niistä pelaajista, jonka todellisen hyvyyden ymmärtää vasta, kun hän ei enää ole kentällä ja moni miestä kritisoinut tulee varmasti ikävöimään tulevien vuosien aikana Moisanderin millintarkkoja syöttöjä ja pitkiä puolenvaihtoja.
Tuittupäinen Perparim Hetemaj nousi lopulta maajoukkuekannattajien rakastamaksi pelimieheksi
Perparim Hetemajn ja Niklas Moisanderin urat muistuttavat paljon toisiaan, sillä myös Hetemaj oli jonkin sortin junnutähti, jonka lopullista läpimurtoa miesten maajoukkueeseen saatiin odotella odotettua kauemmin. Viisivuotiaana Kosovosta Suomeen muuttanut Hetemaj oli vakiopelaaja Suomen kaikissa nuorisomaajoukkueessa ja junnumaajoukkueuran ehdoton kohokohta oli kesän 2009 EM-kisat, joissa Perpa pelasi Suomen kaikissa kolmessa alkulohkon kamppailussa. Hyvät otteet nuorena poikana HJK:n ja Suomen junnumaajoukkueen riveissä toivat kovan seurasiirron Kreikan pääsarjan AEK Ateenan riveihin, jossa Perpa pelasi parikymppisenä jopa Mestarien liigan lohkovaiheotteluita.
Lupaava ura koki käännekohdan Suomen B-maajoukkueottelussa Skotlantia vastaan, jolloin Perpa mursi pahasti nilkkansa skotlantilaispelaajan törkytaklauksen myötä. Loukkaantumisen jälkeen Hetemaj kieltäytyi julkisesti pelaavansa brittijoukkueita vastaan ja maajoukkuekannattajien keskuudessa hänen ympärilleen alkoi kehittyä ylimielisen diivan mainetta. Maine ei ainakaan vähentynyt Hetemajn esiinnyttyä maajoukkuepaidassa varsin heikosti uransa alkukaikoina, jolloin miehen maajoukkue-esityksiä värittivät ylipelaaminen ja oman roolin hakeminen. Hetemajn aikuistuminen ja kehittyminen jopa vihatusta hulttiosta rakastetuksi kulttipelaajaksi onkin hieno osoitus siitä, miten nopeasti asenteet ja ajatukset jalkapallomaailmassa voivat muuttua.
Hetemajn maajoukkueura oli kokonaisuudessaan melko rikkonainen ja lopulta hän esiintyi maajoukkuepaidassa ”vain” 49 kertaa, mikä on melko vähäinen luku noinkin tasokkaalle pelaajalle. Moisanderin tapaan Hetemaj ei aina päässyt aivan omalle huipputasolleen maajoukkuepaidassa, osittain erilaisesta roolituksesta johtuen. Siinä missä seurajoukkue-Chievon riveissä Perpa saa vapaasti olla oma rakkikoiramainen itsensä on hän maajoukkuepaidassa joutunut ottamaan usein hieman liiankin suurta pallollista vastuuta. Varsinkin parin viime vuoden aikana Hetemaj tuntui löytäneen itsensä myös huuhkajien riveissä ja parin viime karsintojen aikana hän oli Suomen tasaisin ja paras yksittäinen kenttäpelaaja.
Niklas Moisander jatkaa menestyksekästä seurajoukkueuraansa Werder Bremenin riveissä. (Getty)
Kaksikon lopettamispäätös on valitettava, mutta ymmärrettävä
Moisander ja Hetmaj ovat kumpikin kärsineet urallaan paljon loukkaantumisista ja juuri se tuntui olevan kummankin pelaajan pääasiallinen syy maajoukkuepeleistä luopumiselle. Huippujalkapallon pelimäärät ovat jatkuvassa kasvussa ja Hetemaj ja Moisander kumpainenkin valittelivat sitä, miten vaikeaa heidän oli palautua takaisin huippukuntoon raskaiden maajoukkuereissujen jälkeen. Selitys on varsin järkeenkäypä ja ymmärrettävä, sillä maajoukkuepelit jättävä kaksikko alkaa lähestyä jo uransa viimeisiä huippuvuosia. Mitä vanhemmaksi pelaajat tulevat, sitä vaikeammaksi palautuminen ja huippukunnon ylläpitäminen muuttuvat.
Maajoukkuepeleistä luopuminen on varsin tuttu juttu Euroopan huippumaiden pelaajille, mutta Suomessa ilmiö on melko tuntematon, sillä huippupelaajista vain Jussi Jääskeläinen, Antti Niemi ja Sami Hyypiä ovat lopettaneet maajoukkueuransa selkeästi ennen seurajoukkuepeleistä luopumista. Suomen maajoukkue onkin tuntunut aina kunniatehtävältä huippufutareillemme ja Jari Litmasen, Tintti Johanssonin ja Teemu Tainion kaltaiset kultaisen sukupolvemme starapelaajat pelasivat aina maajoukkueotteluissa siihen asti kun heille nähtiin käyttöä.
Puhtaasti Suomen maajoukkueen kannalta kahden Euroopan top-4 liigoissa isoja minuutteja viikosta toiseen kellottavan pelaajan yhtäaikainen lopettaminen on tietysti varsin ikävä asia, sillä Suomen pelaajatuotannolla tämän tasoisia pelaajia ei kovin helpolla korvata. Toki tilanne ei ole täysin toivoton, mutta fakta on se, että ilman Moisanderia ja Hetemajta Suomi on selkeästi heikompi joukkue kuin ennen. Toppariosastolla Moisanderille löytyy jo tasonsa todistaneita korvaajia, mutta on mielenkiintoista nähdä, kuka keskikenttäpelaaja jatkossa täyttää Hetemajn valtavan isot saappaat. Yksi vaihtoehto olisi Skotlannissa uransa takaisin raiteilleen saanut Glen Kamara, joka debytoi maajoukkueessa kesällä Viroa vastaan pelatussa harjoitusottelussa.
Eri aikakausien ja eri pelipaikkaa pelaavien pelaajien vertailu on vaikeaa ja osittain myös turhanpäiväistä, mutta liioittelematta voitaneen sanoa, että maamme jalkapallohistoriasta ei löydy monia pelaajia, joiden ura olisi yhtä komea kuin Moisanderin ja Hetemajn. Moisander on kärsinyt läpi uransa siitä, että hän nousi huipulle heti kultaisen sukupolvemme jälkeen ja hänen yllään on aina ollut Sami Hyypiän varjo. Moisanderista ei koskaan tullut Hyypiän tasoista pelimiestä, mutta yli liki kymmenen kautta Hollannin liigassa ja esiintymiset Bundesliigassa ja Serie A:ssa ovat harvinaista herkkua maamme jalkapalloilijoille. Samat sanat pätevät Hetemajhin ja harva tuntuu vieläkään ymmärtävän, miten kova saavutus 200 ottelun pelaaminen Serie A:ssa oikein on. Perpaa on huhuiltu ties mihin Chievoa kovempiin seuroihin käytännössä jokaisen siirtoikkunan aikana viimeisen kolmen vuoden ajan ja on mielenkiintoista nähdä haluaako hän vielä ennen uransa loppumista yrittää tasonsa riittämistä astetta Chievoa kovemmassa seurassa. Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan ja jatkossa me saamme nauttia kahden parhaan kenttäpelaajamme otteista vain seurajoukkuekentillä.
Kansikuva: ALL OVER PRESS