Faneille.com – Urheilumedian ZlatanFaneille.comin toimittajat Atte Ruuttila ja Jaakko Tiira asettuivat samaan virtuaaliseen tilaan keskustellakseen jalkapallosta. Kuningaspelidebatin vapaamuotoisessa tarinoinnissa pauhattiin otsikon mukaan Chelsean kriisistä, jonka lisäksi puimme Hollannin maajoukkuetta sekä HJK:ta.
AR: Hjalmarsson, on jälleen se aika viikosta, kun istahdamme alas ja keskustelemme maailman kauneimmasta lajista, jalkapallosta. Olit niin into piukeana Chelsea-manageri Antonio Conten tilanteesta jo ennen tuokiotamme, että annan siimaa ja aloitamme intohimoisesta italialaiskoutsista. Lontoolaisjoukkue on ollut tällä kaudella liian usein kuin haamu viime sesongin sensaatioryppäästä, joka nosteli lopulta mestaruuspokaalia. Luin IS:n sivuilta jutun, jossa todettiin, että on hyvin vähän merkitystä piirtääkö Conte taktiikkataululle 3–4–3 vai 4–4–2 -ryhmityksen. Kirjoituksessa korostettiin enemmänkin sitä, miten Conte tuo haluamansa asian esille. Jaakko, tiedät mitä ajattelen tällaisesta muminasta, mutta miten sinä koet asian; onko kyse enemmän tunteista ja mentaalipuolesta vai taktisesta tötöilystä?
JT: Terveppä terve Ademir! Chelsean kriisissä – joka ei ole enää vain orastava – on kyse paljon isommista asioista, kuin tulospalveluihin piirretystä ryhmityksestä. Mutta aloitetaan taktisesta puolesta. Jostain syystä Conte on tällä kaudella työntänyt keskikentän pohjalle kolme pelaajaa, viime kauden kahden sijaan. Tämä voisi vielä toimia, jos kentälle olisi heittää Paul Pogban tai Radja Nainggolanin kaltaisia box-to-box-pelaajia, jotka tukevat hyökkäyksiä, mutta Sinisten nykyvaihtoehdoista kukaan ei ole tilanteiden päättäjä. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että Eden Hazard ja hänen kanssaan ylhäällä pelaava hyökkääjä ovat jääneet yksinäisiksi. Sinisten yksi parhaista hyökkäyspään pelaajista on tällä kaudella ollut Marcos Alonso, joka on fantastinen pelaaja, mutta kuitenkin wingback. Samaan hengenvetoon on todettava, ettei Alvaro Morata ole kyennyt paikkaamaan Diego Costan jättämää aukkoa, sillä Morata ei liiku niin laajalla säteellä, eikä tee Costan kaltaisia tiloja tyhjentävillä juoksuillaan. Hyökkäyspelin köykäisyyden kruunaa vielä se, ettei Chelsealla ole viime peleissä ollut muita etenemismalleja kuin pallon toimittaminen Hazardille ja toive, että belgitaituri taikoisi tontteja.
Chelsean todelliset ongelmat ovat kuitenkin vihreän veran tapahtumia syvempiä. Conte on käynyt kulisseissa valtataistelua ja sai jo savustettua teknisen johtajan Michael Emenalon pihalle. Juuri Emenalo oli pitkälti vastuussa Chelsean siirroista, joihin Conte tiettävästi halusi lisää valtaa, mutta vaikka nigerialainen on häipynyt, kitisee italialainen edelleen samasta asiasta. Tiivistetysti voisikin väittää Conten olevan loistava valmentaja, mutta hänen ehdottomuutensa tuottaa ongelmia. Juven huipulle nostanut luotsi ei näytä tinkivän mistään ja hänen tyylinsä näyttää uuvuttaneen monia.
Jos asiaa kuitenkin tarkastelee laajemmassa perspektiivissä, on kyse länsilontoolaisille normaalista kiertokulusta. Conte saanee potkut tai häipyy itse viimeistään ensi kesänä, jonka jälkeen Chelsea palkkaa jonkun isohkon nimen hänen seuraajakseen. Tätä seuraa loistava jalkapallo, jonka jälkeen korttitalo romahtaa jossain vaiheessa ja sama ralli aloitetaan alusta.
Huh! Tulipas siinä asiaa. Jos Chelsean sisäinen valtataistelu kiinnostaa enemmänkin, kirjoitin aiheesta pitkän jutun joulukuussa, joka löytyy tämän linkin takaa. Mutta siirrytään muihin aiheisiin. Hollannin futis on ollut viime vuodet pahassa alennustilassa, mutta nyt lippulaiva sai vähintäänkin lupauksia herättävän käänteen, kun maan entinen suurpelaaja Ronald Koeman palkattiin päävalmentajaksi neljän vuoden sopimuksella. Mitäpä luulet kuomaseni, palaako De Oranje futismaailman huipulle entisen Everton-luotsin johdolla?
AR: Hollannin maajoukkueen konttaamista on ollut monella tapaa jopa perverssiä seurata, sillä harvoin nykyaikana noinkin menestynyt jalkapalloyhteiskunta konttaa näin pahasta. Eikä vähiten siksi, että syväsukellus on luonut paljon keskustelua siitä, kuinka minkään maan ei kärsi nukahdella enää nykyaikana, perinteistä ja historiasta riippumatta. Maailma tuntee monia tarinoita uponneista sankareista ja on ollut monilta osin hienoa todistaa yhden tällaisen tapauksen etenemistä omana elinaikana.
Mutta, niin. Koemanin nimityksestä keskustelua aiheuttavan tekee se, että kun häntä tarkastellaan pidemmällä aikavälillä, on huomattavissa sama trendi. Hänellä on valmentajauransa aikana käynyt epäonnistumisia, jotka luovat epävarmuutta hänen suorituskyvystään tasaisena, tulosta tekevänä valmentajana. Ja siitähän maajoukkuevalmentamisessa on kyse – pitkistä tauoista ja muutaman pelin ryppäistä (mikäli lopputurnauksia ei lasketa) ja tulosta on tultava aina, vaikka yhdessä valmistautumiseen jätetty aika on lyhyt. Koeman ei siis tähän peilaten ole todellakaan mikään messias, eikä sateentekijä. Hollantilaisen Everton-pesti kaatui lopulta kankeaan taktiseen muuntautumiseen, joka oli sivustakatsojasta sangen outoa, sillä hänen alkunsa seurassa oli vakuuttava ja liverpoolilaiset kykenivät kyykyttämään eräässä kuuluisassa matsissa peräti Man Cityäkin.
Joten, en pidä Koemanin nimitystä automaattisena lippuna maajoukkuefutiksen kovimpaan kärkeen, enkä olisi lainkaan murtunut, mikäli tämäkin yritys päättyisi suohon. Jään kuitenkin innolla odottamaan, minkä aikakauden hollantilainen futis kukoistaa tulevissa De Oranjen otteluissa, muuttaako Koeman näkemyksiään johonkin suuntaan?
Hollanti on pudonnut auttamatta futismaailman huipulta, mutta nostaako Ronald Koeman maansa takaisin sinne, minne se kuuluu? (Dean Mouhtaropoulos/Getty Images)
JT: Itse olen aavistuksen toisella kannalla. Kun katsotaan isojen futismaiden valmentajia: Julen Lopetegui (Espanja), Gareth Southgate (Englanti), Roberto Martinez (Belgia), Tite (Brasilia), voimme huomata etteivät maajoukkueet enää vedä valmentajamarkkinoiden valovoimaisimpia nimiä. Toki Joacim Löw (Saksa), Didier Deschamps (Ranska) tai Jorge Sampaoli (Argentiina) tunnetaan kaikkialla, mutta heistäkin jokainen on luonut nimensä maajoukkueympyröissä. Näin ollen pidän Koemanin saamista pahasti ryvettyneen Hollannin peräsimeen melkeinpä parhaana mahdollisena kiinnityksenä, mitä puukenkämaan jalkapalloliitto pystyi tässä vaiheessa tekemään.
Taktisessa mielessä Koeman on mielenkiintoinen tapaus. En ehkä pitäisi häntä taktisesti köykäisenä, mutta idealismia hänen valmennusfilosofiansa ei säteile. Koeman on viimeisen päälle pragmaattinen luotsi ja juuri siitä syystä uskon hänen soveltuvan Hollannin peräsimeen. Memphis Depay tekee hyvää nousua Lyonissa ja Matthis De Ligtistä on kasvamassa huippupuolustaja, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, maailmanluokan pelaajien kaikonneen, eikä Hollanti kestä paperilla vertailua muihin kärkimaihin. Kuten totesit Atte, löytyy Koemanin valmennusuralta myös epäonnistumisia, mutta yleisesti ottaen hänen nimityksensä tuo takuulla lisää uskottavuutta jalkapallon taantuneen suurvallan lippulaivaan. Dick Advocaat tai häntä edeltänyt Danny Blind olivat masentavia nimityksiä, mutta Koemanin palkkaaminen herättää toiveita paremmasta huomisesta. Tätä mieltä oli myös hollantilaisystäväni, jonka kanssa asiasta keskustelin.
Eiköhän tässä tullut kaikille selväksi ajatuksemme Contesta ja Koemanista. Päätetään tämän viikon debatti kotimaisen futiksen parissa. ”Pohjoismainen suurseura” HJK on viettänyt hiljaiseloa siirtomarkkinoilla ja etenkin Tucon sekä Demba Savagen kauppaamiset herättivät ihmetystä. Miltä hallitsevan Suomenmestarin nykytilanne näyttää sieviläisten lasiesi läpi?
AR: HJK:n hiljaiselo kertoo joko totaalisesta lamautumisesta tai erittäin maltillisesta pelaajatarkkailusta, jotta täsmähankinnat ovat todellakin täsmällisiä. Ja se on sellainen osa-alue, joka pitäisi olla jokaisen suomalaisen seuran selkärangassa. Onhan se helppo huudella täältä tietokoneen näppäimistön takaa, että pestatkaa vain ja ainoastaan niitä täsmähankintoja. Rahat ovat likimain jokaisella seuralla tiukassa, ja jos ei tiukassa, niin erittäin tarkasti säännösteltyjä. Silloin, kun jokainen menoerä suunnitellaan tarkasti, ei ylimääräiseen ja pröystäilevään pelaajatarkkailuun ole varaa. Tämähän synnyttää niiden floppien virran, jota jokainen Veikkausliiga-kausi tarjoaa. Pahimmillaan seurat palkkaavat pelaajan ”jonkun toisen pelaajan suosittelemana” ilman, että kaverin otteista on nähty väläyksiä enempää. Jopa Football Managerin pelaaminen olisi otollisempi tapa tarkkailla pelaajia.
HJK on siitä eri asemassa, että heillä on massiivinen budjetti suomifutiksen mittapuulla, joten heiltä odotetaan täsmällisyyttä myös pelaajahankinnoissa. Heillekin tulee tietysti aina välillä ylpeys puseroon ja sitten ostetaan sikaa säkissä, koska pelaajalla sattuu olemaan iso nimi selässään tai sitten on vain jumalaton kiire saada joukkue kasaan. Hyökkäyspäähän saapui hetki sitten Riku Riski, joka on monella tapaa riskitön hankinta (pahoittelen tahatonta verbaalista räbäytystä). Riski on työteliäs, mutta kuitenkin erittäin tekninen Veikkausliigaan, hän on valmentajansa näköinen hankinta. Hyökkäävän keskikentän ahertaja kykenee muuntautumaan ja on vielä 28-vuotiaanakin edelleen muovattavissa ja se on se, mitä Lehkosuo hakee myös tulevissa hankinnoissa.
JT: Jos rehellisiä ollaan, on HJK:n toiminta siirtomarkkinoilla muuttunut huomattavasti positiivisempaan suuntaan. Eurooppa-liiga-seikkailua seurannut vauhtisokeus ja toinen toistaan huonommat ulkomaanarvat on jätetty toissa kauden ”hopeajuhlien” jälkeen taakse ja Klubi on keskittynyt juuri hehkuttamiisi täsmähankintoihin. Umpisurkeaa Jean-Jaques Bougouhia lukuun ottamatta kaikki viime kauden hankinnat olivat kotimaasta tuttuja pelaajia ja osuivat nappiin. Se selittää pitkälti HJK:n musertavaa ylivoimaa, joka konkretisoitui 20 pisteen erona kakkossijaan.
Klubin nykytilanne on kuitenkin hieman erikoinen. Helsinkiläiset saavat jalkeille kivikovan avauksen, mutta penkiltä ei löydy juurikaan leveyttä. 29-vuotiaiden Tucon ja Savagen myynnit olivat hyvää bisnestä, mutta jättivät hyökkäyksen todella heiveröisillä kantimilla, eikä keskikentällekkään ole liikaa tunkua. HJK:n omien sivujen mukaan edustukseen vahvuuteen kuuluu 17 kenttäpelaajaa ja kaksi maalivahti, joten on sanomattakin selvää, että Töölöön on tulossa lisää pelureita. Kenties Aten mainitsemia täsmähakuja on katsastettu poikkeuksellisen tarkasti, sillä Klubin pakka on harvemmin ollut näin levällään vielä helmikuussa. Joka tapauksessa noin kolme kertaa pronssijoukkue Ilvestä isommalla pelaajabudjetilla jylläävä HJK on ensi kauden mestarisuosikki numero yksi. Lohkomuotoisista europeleistä nykyryhmällä ei kuitenkaan kannata haaveilla.
Kansikuva: Clive Rose / Getty Images