10 € ILMAINEN NBA-LIVEVETO – Hae omasi ja katso matsit suorana BetsafellaKuningaspelidebatti-nimeä kantava juttusarja on kaksi numeroa vanha ja nyt on vuorossa osa kolme. Nimensä mukaisesti esityslistalla on jalkapalloa, jalkapalloa ja jalkapalloa. Toimittajat Atte Ruuttila sekä Jaakko Tiira taklaavat vapaamuotoisemman keskustelun kautta kuningaspelin pinnalla olevia aiheita viikoittain. Keskustelu avattiin Palloliiton uudella puheenjohtajalla, jonka jälkeen matka jatkui Serie A:n mestaruustaistosta Arsenalin uusiin hankintoihin.
AR: Tapaamme jälleen Hjalmarsson! Viikon pätkä tammikuuta on jalkapallomaailmassa pirun pitkä ja vaiherikas ajanjakso. Aloitetaan vihtan viuhtominen kotimaastamme Suomesta ja Ari Lahdesta. KuPSin Arska valittiin Palloliiton puheenjohtajaksi ja hän pesi ennakkoon aavistellun pahimman kilpakumppaninsa Ville Niinistön lopulta yhdeksän äänin turvin. Täytyy myöntää, että olen jopa hiukan innoissani Lahdesta ja hänen puheistaan Palloliiton muuttamisessa kohti modernia, kansainvälistä futisorganisaatiota. Kuten olemme voineet jo vuosia lukea lehdistöstä, ei Palloliiton organisaatiorakenteiden muuttaminen onnistu noin vain, mutta olen optimistinen, että nyt muutos tulee ihan oikeasti tapahtumaan ja saamme takapajuisesta Palloliitostamme edes siedettävällä tasolla toimivan kattojärjestön. Mieltäni kalvaa kuitenkin kysymys: olenko todellisuudessa vain kaunopuheisista lupauksista hurahtanut fanipoika, vai voiko tässä ihan oikeasti olla innoissaan?
JT: Älä nyt vielä innostu Atte, Sievin Adriano, onhan kyseessä sentään Suomen Pöllöliitto. Mutta kyllä valinnasta voi olla sikäli mielissään, että pestiin saadaan viimeisen päälle jalkapalloihminen, joka tuntee suomalaisen jalkapallon arkea. Tietääkseni KuPS ei ole tuottanut Lahdelle voittoa, vaan hän on tukenut seuraa rahallisesti rakkaudesta kuopiolaiseen jalkapalloon. Niinistöllä olisi poliitikkona ollut varmasti Lahtea parempi lobbausmahdollisuus, jolle olisi ollut käyttöä etenkin olosuhteisiin panostamisen saralla. Olosuhteet, kun ovat tärkeä osa jalkapallon kehittymistä – esimerkkinä case-Islanti ja lämmitettävät tekonurmet. Ne ovat myös yleensä julkisen puolen hankkeita. Mutta Lahden jalkapallotietämys on täysin eri tasolla kuin Niinistön, joten hän oli siinä mielessä oiva valinta.
On sikäli mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan liikemies lähtee Palloliiton venettä viemään. Puheenjohtaja, kun ei vastaa operatiivisesta toiminnasta ja käsitykseni mukaan pestistä saa räätälöityä itselleen pelkän patsasteluviran, kuten Niinistön setä Sauli Niinistö aikoinaan teki.
Mutta se siitä, sukeltakaamme pidemmittä puheitta Euroopan ainoaan top5-liigaan, jossa mestaruutta ei olla vielä jaettu. Vahvan syksyn pelannut Inter pudottautui joulun kunniaksi pois mestaruustaistosta, eikä AS Roman rakennusvaihe ole näemmä vieläkään päättynyt. Luotatko siis symppaamaasi Juventukseen vai yllättääkö Napolin seksifutis Vanhan rouvan ja mestaruusputki katkeaa?
AR: Juven koutsi Massimilano Allegri on todennut, että hänen joukkueensa tarvitsee olla vasta maaliskuussa todellisessa huippuvireessä, mutta onhan se selvää, että siihen mennessä on raavittava kassaan iso kasa pisteitä, eikä Napolia saa päästää karkuun. En ensinnäkään ymmärrä, mistä Allegrin jargoni on peräisin. Kun kyseessä on Serie A:n mestaruus, niin luulisi maalaisjärkeä käyttäen olevan selvä, että huippuvedossa – tai lähellä sitä – on oltava jatkuvasti. Toisekseen, italialaistaktikko ei ole millään muotoa persoona, joka harrastaisi henkistä tai verbaalista sodankäyntiä, ainakaan onnistuneesti, joten ihmettelen Allegrin lausuntoja. Ideana on ilmeisesti roikkua mukana pisteiden muodossa maksimaalisen vähäisellä työmäärällä ja lyödä iso vaihde silmään, kun ratkaisupelit alkavat kansallisella ja kansainvälisellä puolella.
Napolia toivoisin mestariksi, mutta heidän pelinsä nojaa vahvasti ykkösnyrkin onnistumisiin, penkiltä tuleva pelaajamateriaali on vain murto-osa siitä laadun määrästä, minkä Juve omistaa. Ja vahvaan ja laajaan materiaalin Juve suurilta osin Serie A:ssa luottaakin. Pohjoinen seura on rakennettu täysin Mestarien liigan valloittamiseen, jolloin kotoinen liiga jää valitettavasti vain välipalaksi.
JT: Ihan yhtä intensiivisesti en italopalloa seuraa kuin Valioliigaa, mutta se mitä olen tämän kauden Serie A:ta ihastellut, niin pahoin pelkään, että Vanhan rouvan mestaruusputki venyy tälläkin kaudella. Itsekin liputan Napolia ja eteläitalialaisten etuna on vähäisempi rasitus, sikäli, kun Maurizio Sarri keskittää paukkunsa kotimaan liigaan ja lepuuttaa ykkösukkojaan Eurooppa-liigassa. Kuten totesit, on Juvella ambitiona kirkastaa viime kevään finaalipettymys Mestarien liigassa, vaikka torinolaiset eivät aivan ykkössuosikkeja kyseisessä kilpailussa olekaan. Juven rutiini ja Allegrin taktinen kyvykkyys olivat myrkkyä kaksikon kohtaamisessa San Paololla, josta Biaconeri haki täydet pisteet, pitäen Napolin poissa huippupaikoilta. Toivon mukaan ero on alle kolme pinnaa, kun joukkueet kohtaavat 22.4. Torinossa.
Näiden miesten on syytä pysyä kunnossa ja iskussa, mikäli Napoli meinaa yllättää Juven mestaruustaistossa.(Francesco Pecoraro/Getty Images)
Mutta se Italiasta. Normaalisti tammikuut ovat siirtojen osalta tavanneet olla lähinnä täsmähakuja ja rotaation vahvistamista. Mutta ei tänä vuonna. Miljoonat ovat vaihtaneet omistajia ja eturivin huippumiehet seuroja. Vuoden alkupäivinä Liverpool oli hulinan keskellä, kun taas nyt on ollut Arsenalin vuoro. Alexis Sanchez vaihtui Henrikh Mkhitaryaniin ja ”Armenian jarilitmasen” vanha tutkapari Dortmundista, Pierre-Emerick Aubameyang on kovaa vauhtia matkalla Tykkipaitaan. Mitä olet mieltä näistä peliliikkeistä? Kaivautuuko Arsenal Mkhitaryanin ja mahdollisesti Aubameyangin myötä takaisin uskottavaksi huippuseuraksi?
AR: Jaakko, Jaakko. Tiedät vallan hyvin kantani Arsenaliin ja ennen kaikkea siihen, että penkinpäässä häärää edelleen jostain käsittämättömästä syystä Arsène Wenger. Wenkulan jatko on vain niitä asioita, jotka eivät tahdo paksuun kallooni upota. Taisipa olla toissa tai viime kausi, kun oikein havahduin, että hetkonen, Professorin taktisesta pelivalikoimasta löytyi pakitusvaihde ja vieläpä onnistuneet tilanteenvaihdot, joilla Arsenal pääsi kelposuorituksiin vastahyökkäyspelaamisessa. Tämä n. ilo ei ollut kuitenkaan kovinkaan pitkäkestoista, vaan joukkue tuntuu ajavan näihin samoihin miinoihin kaudesta toiseen. Turhauttavaa, etten sanoisi. Ja turhauttavaa erityisesti siksi, että pelaajamateriaali on kuitenkin hyvällä tasolla. Esimerkiksi Héctor Bellerín on hieno pelaaja, mutta hänenkin heikkoutensa näkyvät potenssiin kaksi, koska Wengeriltä lähtöisin oleva pelin organisointi – tai sen organisoimattomuus – jättää hyvätkin yksilöt ikään kuin bussin alle. Jos Unitedin Jose Mourinho heittää pelaajiaan bussin alle verbaalisesti, tekee Wenger sen pelillisesti.
Eikä tämä ole vain omaa antipatiaani. Ranskalainen (ex-)huippumanageri mullisti brittiläistä valmennus- ja asennoitumiskulttuuria todella isolla kädellä, ja saarivaltio on hänelle ikuisesti siitä kiitollinen. Mutta kaikki hienotkin ajanjaksot päättyvät joskus ja tässä tapauksessa päätepysäkin ohi on ajettu jo valitettavan kauan sitten. Ja mitä kysymykseesi tulee niin kyllä, jos Aubakin seuraan siirtyy, niin Arsenalilla on mahdollisuus palata todelliseksi mestarikandidaatiksi, siis sitten kun eräs fransmanni siirtyy sivuun.
JT: Wengeristä olen sen verran monta kriittistä artikkelia kirjoittanut, että en lähde purnaamaan näkemystäsi. Viimeisimmän voitte ottaa lukuun tuosta. Puin siinä sitä, kuinka ex-huippumanageri on tärväämässä perintöään lopullisesti. Surullistahan se on, mutta kyllä ranskalainen on käynyt taktisesti seniiliksi. Hyvin kuvaava oli, kun seuran kaikkien aikojen pelaaja Thierry Henry sanoi vuoden alussa Arsenalin olevan loistava hyökkäyspäähän, mutta näyttävän siltä, että oma maaliverkko voi heilua koska vain. Katsojan näkökulmasta tämä on tietysti viihdyttävää, mutta esimerkiksi joulukuun alun täydellinen pelillinen dominointi Man Unitedia vastaan valui hukkaan, kiitos karmaisevien oman pään virheiden, joista ManU manumaisesti rankaisi.
Mitä tulee hankintoihin, niin Mkhitaryan varmasti sopii Emiratesille. Wengerin organisoimattomuuden plussapuoli on se, että hän ei kahlitse luovuutta, joten armenialaisen kaltaisen taiturin pitäisi päästä oikeuksiinsa.
Aubameyangin ilmassa roikkuva hankinta taas on erikoisempi tapaus. Gabonilaisen maalimäärät ovat lähes hävytöntä luokkaa. Tämän kauden 23:n peliin verkko on heilunut 21 kertaa. Viime kauden lukemat olivat 40 maalia 46:n peliin. Paikoille pääseminen ei ole tuottanut Arsenalille ongelmia, mutta pallon pussiin laittaminen kylläkin. Siinä mielessä Auba olisi mitä mainioin lisä. Herää kuitenkin kysymys, mitä Wenger tekee Alexandre Lacazettelle, joka ei ole missään nimessä flopannut, mutta parannettavaakin on jäänyt. Sysätäänkö ranskalainen tylysti penkille, vai haluaako Wenger – toivon mukaan eläkelahjanaan – viihdyttää Emiratesin yleisöä hyökkäämällä olan takaa ja istuttamalla kaksikon yhtä aikaa kentälle? Tekijämiehille olisi tarvetta maalin suulla, puolustuslinjassa ja keskikentän pohjalla, mutta kyllä Aubameyangin pitäisi nostaa Tykkimiehet taistelemaan Wenger trophystä, eli nelossijasta. Mestaruustaistosta on turha puhua, niin kauan kuin professori pitää taktisia naruja käsissään – tai siis kopin nurkassa.
Sen sijaan Everton kaipaisi hyökkäysvoimaa ja uuden managerin. James McCarthyn hirvittävä loukkaantuminen vei päähuomion, mutta WBA-ottelussa nähtiin Toffeiden ensimmäinen laukaus kohti vastustajan maalia vuonna 2018. Futissivusto Understatin mukaan merseysideläisten maaliodottama (xG) on yltänyt Sam Allardycen alaisuudessa yli yhteen kolmesti kymmenessä sarjapelissä, joka on melkoisen surkuhupaisa lukema Evertonin materiaalilla. Siihen lienee hyvä päättää tämän viikon debatti.
Kansikuva: Jarno Kuusinen / All Over Press
Lyö vetoa Grand Slam -turnauksesta ja nappaa 10 euron riskitön veto sekä 20 ilmaiskierrosta