Kuningaspelidebatista tervehdys. Jaakko Tiira ja Atte Ruuttila kokoontuivat viikottaiseen riittiinsä ja keskustelivat jalkapallon kuumimmista puheenaiheista. Päähuomion vei luonnollisesti keskiviikkona sulkeutunut siirtoikkuna. Pelkästään tähtiloistoon emme kuitenkaan jumittuneet, vaan myös liikkeellä olevan suomalaislupauksen tilannetta puitiin kattavasti.
JT: Terveppä terve Atte! Vaalipöhinä on nyt taakse jäänyttä elämää, joten keskittykäämme jalkapalloon. Manchester City aktivoi Aymeric Laporten 65 miljoonan euron ulosostopykälän ja baskitoppari matkasi tulevan Valioliiga-mestarin paitaan. Kenties vielä hurjempi oli Monacon temppu, kun ruhtinaskuntalaiset pulittivat Genoalle yli 20 miljoonaa 16-vuotiaasta Pietro Pellegristä. Tämä tammikuu on ollut muutenkin poikkeuksellisen vilkas isojen siirtojen osalta. Mikä nousee omissa papereissasi ikkunan kovimmaksi jytkyksi?
AR: Termos! Loistava kysymys, likimain jokaisen vastaajan ylivoimainen lemppari. Monacon maksama summa on pöyristyttävä, vaikka Pellegristä tulisi kuinka hyvä pelaaja tahansa. Se, että teini-ikäisestä jampasta maksetaan noin paljon, on vain surullinen läpileikkaus tämänhetkisestä maailman menosta. Toisaalta, mitäpä sitä itkemään, koirat haukkuu ja karavaani kulkee. En tiedä onko varsinaisesti mikään jytky, mutta onhan Lassana Diarra siirto PSG:hen käsittämätöntä. Siis mieti, 32-vuotias keskikenttäpelaaja lähti/päästettiin lätkimään toisesta ranskalaisesta suurseurasta Marseillesta vain noin vuosi sitten. Ja nyt, hän nostaa vähintäänkin hyvää palkkaa yhdessä Euroopan parhaista seuroista ja pääsee kentälle noin kourallisessa pelejä. Voisi uran ehtoon huomattavasti heikommassakin ympäristössä viettää.
JT: Diarralla riittää kiikkustuolissa muisteltavaa, kun hän joskus ripustaa nappulat naulakkoon. Arsenal, Chelsea, Real Madrid, Marseille ja nyt PSG miehen edustamista huippuseuroista mainitakseni. Eiköhän kyseessä ole kuitenkin FFP-sääntöihin sopeutuva toimenpide, sillä PSG kaipasi lisää ruutia keskikentälle ja kun myyntejä on oletettavasti luvassa, on Diarra halpa varamies.
Tammikuussa on nähty tukku kovia siirtoja, mutta loppu viimein moni on ollut hyvin odetettu. Kuten Alexis Sanchezin ja Henrikh Mkhitaryanin maisemanvaihdot, Virgil Van Dijk’sta tai Philippe Coutinhosta puhumattakaan. Vähälle huomiolle on jäänyt kongolaishyökkääjä Cedric Bakambun siirto Villarrealista Kiinaan. Lehdistö pääsi repimään kaupasta hyviä otsikoita, sillä Kiinan sadan prosentin vero ulkomaalaispelaajille tarkoitti sitä, että Villarreal sai 40 miljoonaa euroa ja toinen mokoma meni maan nuorten jalkapallon kehittämissäätiölle. Taloudellisesti kauppa oli Bakambulle varmasti hyvä veto, mutta onhan se jokseenkin erikoista, että 26-vuotias kovassa nosteessa ollut kärki suuntaa jalkapallon periferiaan. Ellei hän sitten ole inspiroitunut Paulinhon urakehityksestä.
AR: Bakambun nimi lisättäköön tähän koko ajan pidentyvään listaan pelaajista, jotka lähtevät jo hyvin nuorena mainitsemiisi jalkapallon periferioihin. Onneksi nämä takapajulat eivät jääneet viime viikolta tähän. Oma periferiajoukkueemme Huuhkajat arvottiin Nations Leaguen lohkoon C yhdessä Viron, Kreikan ja Unkarin kanssa.
Lienemme samaa mieltä siitä, ettei missään nimessä aleta käymään läpi sitä sääntöviidakkoa, mikä karsintoihin liittyy, sen voi jokainen käydä itse googlettelemassa, mutta mitä mieltä Jaakko olet kyseisestä kilpailusta ja Suomen lohkosta? Onko kyseessä pelkkä takaporttinen lohdutuskilpailu vai oikeasti järkevä konsepti, jonka avulla kisoihin on mahdollista päästä ns. omatasoisten joukosta?
JT: Nations Leaguen funktiohan on korvata harjoitusottelut, jotka ovat turhaakin turhempia tapahtumia. Pelien lisääntyminen ei ole välttämättä järkevää, sillä huippufutaajat ovat jo nyt kovalla rasituksella. Mielestäni uudelle formaatille kannattaa kuitenkin antaa mahdollisuus, eikä se vaikuta missään määrin älyvapaasti rakennetulta kilpailulta. Kalle Tammisen kanssa puimme touhua tarkemmin viime viikolla, ja tuosta voit lukaista kattavammat tarinat aiheesta.
Huuhkajista puheen ollen, yksi maamme lupaavimmista nuorukaisista, Sergei Eremenko on ollut viime päivinä siirtohuhujen kohteena. Veljessarjan vesaa on viety Venäjälle ja hallitsevan mestari Spartak Moskovan paitaan. Välietapiksi on kuitenkin uumoiltu Suomessa surkuhupaisana tunnettua latvialaisseura Spartaks Jurmalaa. Kysynkin, että mitä ihmettä? Luulisi Moshtagh Yaghoubin ulkomaan seikkailujen osoittaneen, että kyseisestä agentista kannattaa pysyä kaukana, mutta pikku-Eremenko on nyt astumassa miinaan, vai onko?
AR: Ah, spekulaatiota vähintäänkin pahamaineisesta Jurmalasta. En käsitä, mikä järki Eremenkon olisi siirtyä Latviaan, en sitten alkuunkaan. Tässä kohtaa on valitettavasti myönnettävä, että sivistyksessäni on aukko, mitä tulee kyseisen maan pääsarjan tasoon, mutta olisihan se selvää, että edistysaskel nykyisestä olisi tarpeettoman pieni. Joku voisi argumentoida vastaan, että Jurmala toimii vain välipysäkkinä ennen Moskovan kirkkaita valoja. Niin, näinhän sen on kuulunut aiemminkin olla, mutta Mosan tapauksessa juuri Jurmalassa kaikki meni päin h*lvettiä. Joten kyllä, ennakkoon ajateltuna kyseessä saattaa olla jumalattoman kokoinen miina, joka voi viedä lupaavan pelimiehen kilometritolkulla taaksepäin, ei eteenpäin.
Ja lopuksi pahoittelen vulgaaria kielenkäyttöäni, mutta onhan näin hienon suomalaisen pelimiehen kohtalo iso juttu, eikä sen kohtaloa haluaisi antaa susille. Mutta toivottavasti maailmassa on vielä sen verran oikeudenmukaisuutta, että Eremenkon asiat päätyvät hänen kannaltaan parhaalla mahdollisella tavalla ja hän nousisi Huuhkajien seuraavaksi kantavaksi voimaksi ja kansainväliseksi huippupelaajaksi. Että fengshui ja silleen.
JT: Tiettävästi siirto ei ole sittenkään vielä toteutunut ja koko keissi vaikuttaa erittäin sekavalta, sillä Baselin sivuille ilmestynyt tiedote Jurmala-siirrosta olisi sittenkin ollut ankka. Toinen tarina kertoo lainapahvista Venäjän mestari Spartak Moskovaan, jonka mukana pikku-Eremenko on isä-Eremenkon mukaan treenannut. Spartak-siirto kävisi jo järkeen, mutta Jurmalan kautta sinne ei kannata mennä. Kaikki varmasti ymmärtävät, että Latviassa kääntyminen tarkoittaa kasvattajarahojen pienentymistä. Vaarana on kuitenkin sama kohtalo kuin Mosa, eli kun hommaa ei natsaa isoissa valoissa ja lainasopimus puretaan, on lahjakkuus jumissa Jurmalassa, mikä ei ole millään mittareilla hyvä paikka parikymppiselle lupaukselle. Uskallan väittää, ettei Mosakaan pelaisi tällä hetkellä Veikkausliigassa, jos hän olisi tehnyt fiksumpia uravalintoja.
Venäjälle meno olisi varmasti hyvä ratkaisu 19-vuotiaalle talentille, sille kulttuurisesti maa on tuttu paikka ja jos tarjolla on treeniä sekä mahdollisia minuutteja Venäjän mestarin paidassa, pitäisi niiden olla Baselin maineikasta akatemiaa parempi kehitysalusta. Toivotaan nyt kuitenkin, että Senior pitäisi kuopuksensa kaukana Jurmalasta.
Kansikuva: Matti Raivio / All Over Press