Jalkapallon alle 21-vuotiaiden Euroopan mestaruuskisat ovat pelaajatarkkailijoiden yksi miellyttävimmistä päiväunista. Mantereen nuorten turnaus kerää yhteen paikkaan taitavia pelaajia, jotka kykenevät kypsään pelaamiseen ja taktisiin ymmärryksiin. Maiden välillä on toki eroavaisuuksia, jotkut maat keskittyvät löyhemmin tiettyihin asioihin kuin toiset. Mutta kisat ovat perustasoltaan hyvät.
Vuoden 2011 painoksen voitti Espanja. Tuota päävalmentajan Luis Millan poppoota pidettiin yhtenä maan kaikkien aikojen lahjakkaimmista. Kaikille ura ei urjennut, mutta osa nousi jopa maailmanmaineiseen saakka.
Heistä tuli tähtiä:
Turnauksessa maalia vartioinut David de Gea oli kerennyt jo kisoihin mennessä lunastaa ykkösvahdin paikan Atlético Madridissa ja kisojen alla velloi vahvat huhut pitkänhuiskean maalivahdin siirtymisestä englantilaisjätin Manchester Unitedin leipiin. EM-kisat menivät loistavasti ja siirto Unitediin tapahtui samaisena kesänä. Alkuaika Valioliigassa oli tuolloin hintelälle de Gealle haastava, mutta rauhallinen sisäänajo ja managerilegenda Sir Alex Fergusonin luotto auttoivat. De Gea on sittemmin lunastanut itselleen kiistattoman roolin niin seurassa kuin maajoukkueessa ja on yksi maailman parhaista pelipaikallaan.
Javi Martínez, oli tuon maajoukkueen kapteeni ja yksi kirkkaimmista timanteista. Timantti on tuon vuoden jälkeen kirkastunut vain entisestään ja keskikentällä, ja keskuspuolustajan tontilla, viihtyvä pelimies siirtyikin kasvattajaseurasta Athletic Bilbaosta saksalaisseura FC Bayern Müncheniin. Martínez on kärsinyt urallaan loukkaantumisista, mutta on pelikunnossa ollessaan erinomainen, fyysinen ja pallovarma pelaaja. On kuulunut Bayernissakin vakiokalustoon.
Juan Mata on Euroopan mestaruuden jälkeen tehnyt loistokkaan uran, jota jatkaa edelleen. Matan tie vei Espanjasta Valenciasta Britteinsaarille Chelseaan ja sittemmin Manchester Unitediin. Mata on ollut Unitedin yksi tärkeimmistä pelaajista siitä hetkestä, kun hän vuonna 2014 seuraan saapui. Jopa hänen kohtalokseen Chelseassa koitunut manageri Jose Mourinho muutti mielipiteensä Matasta, kun portugalilaisluotsi saapui täksi kaudeksi Manchesteriin. Upea pelikäsitys ja loistavat tekniset taidot.
Juan Mata (vas.) ja Javi Martínez jatkoivat nousukiitoaan myös EM-kisojen jälkeen. Kuva: Ian Walton/Getty Images
Thiago Alcântara. Italiassa syntynyt espanjalainen, joka olisi voinut edustaa maajoukkuetasolla myös Brasiliaa. Thiago murtautui Barcelonassa jo edustukseen saakka, mutta Bayernista lähetetty euromäärä oli vuonna 2013 liian houkutteleva niin seuralle kuin pelaajallekin. Siirrolle lopullisen niitin antoi se, että hänet Bayerniin haluava henkilö oli seuran päävalmentajaksi palkattu Pep Guardiola. Thiago on niin ikään kärsinyt urallaan loukkaantumisista, mutta on aina taistellut tiensä takaisin pelaavaan kokoonpanoon. Meneillään oleva sesonki on miehen uran yksi parhaista, ellei se paras.
Ander Herrera pääsee nippanappa tähti-kategoriaan. Vaikka keskikentän dynamon seura onkin Manchester United, niin peliajan heittelyt kesken kausien on ollut kummallinen oire. Karrikoidusti voidaankin sanoa, että Herrera on niin monipuolinen, ettei managereilla ole varmuutta, missä ja kuinka häntä pitäisi peluuttaa. On noussut tällä kaudella Mourinhon suosioon keskikentän keskustassa, ja hänen väsymätön asenteensa onkin kerännyt kiitosta yhdessä pelinrakentamis- ja murtautumispelaamisen kanssa.
Heistä tuli muurareita:
Iker Muniainia odotti yksi espanjalaisen futiksen kirkkaimmista tulevaisuuksista, mutta niiden galaksien räjäyttämiseen on edelleen valitettavan pitkä matka. Muniainilla on edelleen pieni, ohikiitävä hetki aikaa siirtyä vieläkin suuremmille estradeille kuin ”vain” Athletic Bilbaoon. Muniainin kehittymistä ovat hidastaneet ikävät loukkaantumiset, mutta meneillään oleva kausi on nostanut jälleen orastavaa toivoa. Toisaalta, voihan se olla niinkin, että laituri liittyy niiden Athletic-pelaajien joukkoon, jotka haluavat, ja tietyllä tapaa tyytyvät, pelaamaan uransa loppuun asti baskijätissä.
Adrián López oli toiveita herättävä modernin ysipaikan pelaaja. Fyysinen, mutta tekninen ja nopea. Pelasi Deportivossa hyvällä menestyksellä, josta tie vei Espanjan pääkaupunkiin ja Atléticoon. Siellä, eikä oikein seuraavassa seurassa Portossakaan tekemisen taso noussut sellaisille sfääreille, jotta ennakko-odotukset olisivat Adriánin kohdalla toteutuneet. Ei missään nimessä epäonnistunut ura, mutta enemmänkin olisi ollut saatavilla. Lainalla Villarrealissa, kykenee pelaamaan myös laitakaistalla.
Adrián López ja kisojen kultainen kenkä, jotka ovat noiden päivien jälkeen olleet hukassa. Kuva: Michael Steele/Getty Images
Martín Montoya nousi kohisten Barcelonan junioriputkessa ja eteni aina edustusjoukkueeseen saakka. Ei kuitenkaan koskaan tehnyt lopullista läpimurtoa ohi Dani Alvesin ja siirtyi hakemaan uralleen uutta nostetta Italiasta, FC Internazionalesta. Interissäkin peliaika oli epäsäännöllistä, josta tie vei Real Betisiin, myöskin lainalle. Sittemmin Montoya on löytänyt kotinsa Valenciassa, missä hän taistelee pelipaikasta João Cancelon kanssa.
Alberto Botía. Keskuspuolustaja, joka sai oppinsa FC Barcelonassa ja nousi suuremman kansan tietoisuuteen Sporting Gijónissa. Vierailu Sevillassa ei tuottanut tulosta ja operoi nykyisin Kreikan suurseurassa Olympiacosissa. Ei tule nousemaan lähellekään huippupuolustajan roolia, mutta tekee mukiinmenevän uran.
Álvaro Domínguez oli toinen vuoden 2011 johtavista toppareista, mutta Domínguezin ura joutui telakalle aivan liian aikaisessa vaiheessa. Oli neljän kauden ajan Atlético Madridin edustuksessa ja kerkesi pelata Borussia Mönchengladbachissa neljä vuotta ennen kuin ripusti nappulakenkänsä naulaan kroonisten selkäongelmien vuoksi. Domínguez oli vain 27-vuotias lopettaessaan uransa.
Dídac Vilà on listan kenties se tuntemattomin tapaus. Dídac teki läpimurtonsa vuonna 2010 Espanyolin paidassa, vaikka kärsikin loukkaantumisista tuolla kaudella. Italialaisseura AC Milan osti nuorukaisen pelioikeudet tammikuussa vuonna 2011. Ura kääntyi Milanossa rajuun alamäkeen ja vasen laitapakki viilettää tätä nykyä Kreikassa AEK Ateenan riveissä. Unohdettu.
Lähde: Squawka.
Artikkelikuva: Michael Steele/Getty Images.