Avaa tili Unibetille ja nappaa pipo!
Kuten sadat ja sadat toimittajat ja asiantuntijat ovat joka kerta asiasta puhuessa toitottaneet. FC Barcelonasta puhuttaessa asiat täytyy laittaa barcamaiseen lokerikkoon. Lokerikossa pelin likipitäen joka osa-alueella on valtavan korkeat perustasot. Tasot, joita vain huippupelaajat kykenevät noudattamaan koko kauden ajan. Pelaajille tapahtuu pitkien kausien aikana tasonnotkahduksia, mutta joukkueen perustaso pysyy korkealla.
On siis olemassa pelillisesti tasokkaita seuroja ja sitten on Barcelonan kaltaisia, jotka eivät pelkästään vaadi pelaajilta korkeaa osaamisen tasoa, vaan pelin pitää olla tietynlaista. Barcamaista.
Joten, kun FC Barcelonaa lähtee kritisoimaan, on joka ikinen valittamisen kulma oltava heijastettuna siihen, että kyseessä on yksi kaikkien aikojen parhaista jalkapalloseuroista. Sitten on vielä erikseen katalonialaisuus, filosofia, identiteetti ja arvostuskulttuuri, jotka antavat seuralle oman uniikin mausteen.
Mutta. Viime viikonlopun La Liga -kierroksella nähty Barcan 3–0 -voitto Athletic Bilbaosta nosti Blaugranan pelaamisesta paljon kysymysmerkkejä ja vajavaisuuksia. Kysymysmerkkeihin saa harjoituskentällä vastauksia epäselvyyttä aiheuttavien tilanteiden harjoittelun kautta. Pelin vajavaisuudet vaativat sitä vastoin isomman pelillisen linjauksen uudelleen rukkaamista.
Barcelona on Espanajan Primeraa johtavaa Real Madridia pisteen perässä ja yhden ottelun enemmän pelanneena. Mestarien liigassa katalaanit saavat vastaansa Pariisin suurseuran PSG:n ja mukaan otetaan myös Copa del Rey. Sanomattakin on siis selvää, että panokset keväälle ovat valtaisat. Siksi Barcan kannalta onkin erittäin huolestuttavaa, että pelistä löytyy puolustuksellisia epäselvyyksiä nykyisen paljon.
Tuloksen takaa
Esimerkkiottelussa Blaugrana voitti baskijoukkue Athleticin selvästi 3–0. Fanien hurratessa äänet käheäksi oman suosikkijoukkueen tärkeää ja tuloksellisesti selkeää voittoa, on glamourin takana ongelmia.
Kaikki kunnia vierasjoukkueella, mutta tasollisesti puhutaan ”vain” Athleticin tasoisesta joukkueesta. Baskiseura kuitenkin läpileikkasi suoraan Barcan pahimpaan kurimukseen, eli laitapuolustamiseen. Ei voi olla maalailematta piruja seinille, jos Athletic sai ottelussa aikaiseksi seitsemän maalintekopaikkaa laitaetenemisen ansioista ja keskitti ottelussa 20 kertaa. Molemmat tilannekokonaisuudet syntyivät epäselvän puolustuksen epäselvistä rooleista ja puolustettavista alueista.
Kysymys kuuluukin, kuinka paljon Athleticia parempi joukkue olisi saanut noista tilanteista maaleja aikaiseksi? Jokaista seitsemää maalintekopaikkaa edelsi pallo laitaan, boksiin tai sisempään laitakaistaan. Athletic laukoi ottelussa kymmenen kertaa, joista vain yksi lähti selvästi kuudentoista ulkopuolelta. Jälleen, mitä tapahtuu, kun vastaan asettuu kaksikin pykälää kovempi joukkue?
Ottelusta täytyy myös antaa erityinen hatunnosto Athleticin prässille, joka oli totutun aggressiivista ja tehokasta. Korkea 2–2 -prässimuodostelma tai 2–1–1 -muodostelma olivat kitkerää kauraa Barcelonan avauspelille. Vaikeuksissa oli milloin Umtiti, milloin Pique. Toisin sanoen joukkueen kaksi parasta keskuspuolustajaa.
Ottelu päättyi edellä mainittuihin lukemiin vain koska Athletic viimeisteli surkealla tasolla. Tai pikemminkin yritti viimeistelyä.
Pelinavauksen malli
Pelinavaus korkeaa prässilinjaa vastaan on saanut uuden merkityksen Barcelonassa, joka houkuttelee uhkarohkeasti vastustajan aivan maalivahdin nenän eteen ja alkaa vasta sitten purkamaan tilannetta. Tälle kaudelle joukkueen päävalmentajan Luis Enriquen toimesta tuotu prässinavauspeli oli aluksi toimiva, joutui sen jälkeen pieneen turbulenssiin, mutta on sen jälkeen osoittanut elävöitymisen merkkejä.
Epäselviä kohtia siitä edelleen löytyy. Keskikentän pohjapelaajan tippuessa lähemmäksi toppareita luo tilaa keskikentän ylemmille pelaajille. Tähän asti kaikki on täysin järkeenkäypää ja keskikentän pohjapelaajan avuksi tuleminen, eikä liian korkealle jääminen on yksi avainasioista. Laitapakit nousevat korkealle ylös, jotta toppareille jää tarvittava tila ja aika. Korkealle nousseiden laitapakkien potentiaali jää vain hyvin usein käyttämättä. Maalivahdin avaus osuu harvakseltaan juuri laitapuolustajille, vaan usein pidemmällä pallolla haetaan sisään vetäytyneitä laitureita ja keskikentän ylempiä oksia.
Korkealle nousseet puolustajat ovat toki omiaan pelin seuraavassa etenemisvaiheessa, mutta nopealla pallotempolla olisi mahdollista valjastaa laitapakit suoraviivaisiin tukeviin juoksuihin. Näin kuitenkin harvemmin käy.
Barcelonan entiseen huippuluotsiin Pep Guardiolaan verrattuna Enrique tuntuu suosivan nopean pallonsiirtelyn ja tilanrakentamisen sijaan leveää ryhmitystä, jossa pallo pelataan selkeästi tyhjään tilaan.
Messi kivenä kengässä
Tilastot ja yksi pelaaja korostavat entisestään Barcelonan hetkittäin hataraa puolustamista. Pelaajista hän on joukkueen suurin tähti Lionel Messi. Argentiinalaisen puolustaminen on väsynyttä, eikä hän osallistu erityisemmin korkean prässin tilanteisiin. Messin surffailu aiheuttaa keskikentälle valtavan paineen, jota Neymar on alkanut väsymättömällä ravaamisella helpottamaan.
Vasemmalta tuleva vastustaja on lähtökohtaisesti askeleen edellä, koska sillä on vastassa keskikentän oikea haara sekä laitapakki. Tällöin ylivoimatilanteen muodostaminen on entistä helpompaa. Ei helppoa, mutta helpompaa.
Tilastollisesti Barca saa vertailuvihollisekseen Realia. Vetoja katalonialaisjätti ottaa ottelua kohden vastaan 9,4 ja Real 8,9. Taklauksia Barcelona viljelee 18 ottelussa, kun Real niittää 22,1 keskiarvolla. Syötönkatkot menevät Realille luvuin 13,5–11,4.
Enriquen ja kumppaneiden on siis syytä keksiä toimiva sapluuna, jolla puolustusta ajetaan kollektiivisempaan ja aggressiivisempaan suuntaan. Sijoittumisen pitää pyrkiä tiiviimmäksi ja vastuualueelle täytyy saada selkeyttä ja tukea. Muuten on tiedossa suuria ongelmia loppukaudelle.
Barcelona on tällä hetkellä, pöyristyttävää kyllä, yksilökeskeinen puolustussuuntaan.
Kuva: Getty