FC Barcelona vastaan Real Madrid on eittämättä kuningaspelin tarunhohtoisin ottelu. Ei vähiten sen takia, että siinä kohtaavat kaksi lajin rikkaan historian kenties suurinta ja menestyneintä seuraa. Todellisuudessa El Clásico on ja tulee olemaan paljon muutakin kuin planeetan parhailla pelaajilla höystetty 90 minuuttia. Politiikka on nostanut päätään erityisesti Katalonian itsenäistymispyrkimysten seurauksena.
Barcelonan tunnuslause kuuluu Mes Que En Club, ”enemmän kuin seura”. Se pitää täysin paikkansa, sillä Francisco Francon diktatuurin aikaan jopa katalaanin kieli oli kielletty. Blaugrana edusti katalonialaisuutta ja sen takia seura on alueen ihmisille paljon enemmän kuin jalkapallojoukkue. Politiikan suhteen Katalonia oli keskushallinnon armoilla, mutta vihreällä veralla se kykeni kapinoimaan sortajiaan vastaan. Ja koska Franco kannatti tunnetusti Real Madridia, pääkaupungin elitististä ja yläluokkaista seuraa, oli vastakkainasettelu huipussaan.
Jos palataan tähän syksyyn, on Katalonian tilanne ravistellut Euroopan poliittista kenttää. Espanjan keskushallinon päätös pyrkiä estämään laitonta kansanäänestystä voimakeinoin oli raskas poliittinen virhe, joka takasi kansainvälisen yhteisön sympatiat katalaaneille. Reilut kolme viikkoa äänestyksen jälkeen aluehallinnon johtaja Carles Puigdemont julisti Katalonian itsenäiseksi. Julistus jäi odotetusti turhaksi, sillä yksikään merkittävä ulkovalta ei tunnustanut Kataloniaa.
Pääministeri Mariano Rajoyn hallitus vastasi julistukseen hajoittamalla aluehallinnon ja vangitsemalla sen johtajia. Puidgemont taas pakeni Belgiaan.
Keskustaoikeistolaisen Rajoyn hallitus määräsi uudet aluevaalit joulukuun 21. päivälle, pyrkimyksenään hakea vahvempi mandaatti Katalonian pitämiseksi osana Espanjaa. Torstain vaaleissa tapahtui kuitenkin päinvastainen, sillä itsenäisyysmieliset separatistit saivat niukan enemmistön.
Innokkaimmat julistivat itsenäisyyden varmistuvan tuloksen myötä – Suomen keskustan oma Katalonia-soturi Mikko Kärnä mukaan lukien – mutta todellisuudessa vaalitulos vain mutkista ennestään kimuranttia tilannetta.
Puigdemont julisti Katalonian tasavallan voittaneen ja Espanjan valtion hävinneen. Itsenäisyysmielisten riemuvoiton sijaan vaalitulos kuvastaa maakunnan polarisoitumista. Eniten paikkoja 135-paikkaiseen parlamenttiin sai Espanjan osana pysymistä kannattava liberaalipuolue Ciutadans, joka nappasi 37 paikkaa. Liberaalina pidetyn Puigdemontin uusi vaaliliitto sai 34 paikkaa, itsenäisyysmielinen vasemmisto 32 paikkaa ja tukensa itsenäisyydelle antanut radikaalivasemmisto neljä paikkaa. Rajoyn Kansanpuolue sai ainoastaan kolme paikkaa.
Näin ollen itsenäisyyttä kannattavat puolueet saivat kaksi paikkaa yli enemmistöön vaadittavan 68 paikan. Aluevaalien tärkein anti on se, ettei aluehallintoon ole tulossa merkittäviä muutoksia lokakuussa erotettuun verrattuna. Se tuskin ainakaan tarkoittaa Katalonian irtautumista Espanjasta.
Yksipuolinen itsenäistymisjulistus ilman keskushallinnon hyväksyntää on ensinnäkin Espanjan perustuslain vastainen. Toisekseen tilanne ei ole muuttunut lokakuun alusta, jolloin puhuttiin muiden valtioiden haluttomuudesta tunnustaa Katalonian itsenäisyyttä. Euroopan Unionille tilanne on ollut kiusallinen ja se on vältellyt ottamasta tilanteeseen kantaa. Brysselissä pidättäydyttiin jopa tuomitsemasta poliisiväkivaltaa.
Juuri EU mutkistaa Katalonian tilannetta merkittävästi. Maakunta on tunnettu EU-myönteisyydestä, mutta 46 miljoonan asukkaan Espanjan ollessa merkittävä peluri unionissa, olisi itsenäisen Katalonian käytännössä mahdotonta liittyä EU:in. Unionin sisämarkkinoiden ulkopuolelle jääminen taas tietäisi merkittävää taloudellista hiipumista 7,5 miljoonan asukkaan maakunnalle.
Kompleksiseen tilanteeseen ollaan otettu kantaa myös jalkapallopiireissä. Barcan toppari Gerard Pique on tunnustautunut itsenäisyyden kannattajaksi. Kuningaspelin kenties kuuluisin katalaani, Manchester Cityä luotsaava Pep Guardiola on ripustanut takkiinsa keltaisen nauhan osoittaakseen tukensa Katalonian vangituille separatistijohtajille. Manchesterin derbyn jälkeen Guardiola sanoi pitävänsä nauhaa ja jos UEFA, FIFA tai FA haluavat häntä siitä sakottaa, voivat he sen tehdä, mutta hän ei nauhasta luovu.
Myös pääkaupunki Madridissa reagoitiin lokakuun alun itsenäistymisäänestykseen. Real Madridin kotiottelussa nähtiin lukuisia Espanjan lippuja, yhtenäisen valtion merkiksi. Barcelona taas pelasi samana päivänä tyhjille katsomoille ja käytti lämmittelyssä sekä kentälle tullessaan Katalonian lipun värisiä paitoja.
Kaikki Kataloniassa asuvat eivät ole etnisiä katalaaneja, eivätkä läheskään kaikki katalaanit kannata itsenäistymistä. Itsenäistymispyrkimysten taustalla on nähty Espanjasta irtautumisen sijaan aluehallinnon halu lisätä autonomiaa muun muassa laajemmalla verotusoikeudella. Lokakuun kansanäänestys ja sitä seuranneet tapahtumat ovat kuitenkin ajaneet osapuolet tilanteeseen, josta on vaikea perääntyä.
Joku saattaa miettiä miten tämä kaikki liittyy tulevaan El Clasicoon, vastaus on, että se liittyy kaikin tavoin. Seurana FC Barcelona edustaa katalonialaisuutta ja Real Madrid Espanjaa. Juuri siitä syystä Santiago Bernabeulla pelattava ottelu on niin politisoitunut ja symbolisella tasolla massiivinen. Katsomossa tullaan takuu varmasti näkemään itsenäistä Kataloniaa ja yhtenäistä Espanjaa symboloivia eleitä, kuten lippuja.
Vaikka jalkapallolla ei tietenkään ole suoranaista yhteyttä Katalonian itsenäistymiseen, on Bernabeun nurmella tarjolla merkittävä symbolinen voitto jommallekummalle osapuolelle.
Sen lisäksi 11 pistettä Los Blancosia edellä oleva Barca voisi voitolla pudottaa pahimman kilpailijansa mestaruustaistosta. Siinä vasta symboliikkaa olisikin.
Kansikuva: Alex Capaeros/Getty Images