Fernando Torres. Atlético Madridin ihmepoika, joka nousi hänelle asetettujen paineiden ylle ja loisti parhaimpina päivinään. Ja loistaa edelleen. Mutta siihen väliin mahtui pitkä ja synkkä kausi, joka oli lähellä tuhota El Niñon uran.
Torres on siitä omalaatuinen tapaus, että hän oli hyvin pitkälle itse vastuussa siitä, miten hänen ura otti niin jyrkän laskuvaiheen, ennen kuin paluu Ticoon tapahtui ja samalla palasi myös iloisuus Torresin kasvoille.
Maailmanmaine
33-vuotias espanjalaishyökkääjä nousi maailmanmaineeseen Atléticossa osaksi hänen pelitaitojensa ansioista ja osaksi siksi, että hänestä tuli tulisesti rakastamansa seuran kapteeni varsin nuorella iällä. Vain 19-vuotiaana. Hän oli, ja on yhä, monella tapaa mallioppilas, joka varmasti edesauttoi Torresin siirtymistä pukukopin määrääväksi ääneksi.
Mallikelpoisuudesta kertoo hänen tinkimätön harjoittelunsa, vähäiset – tai ainakin julkisuudesta poissa pysyneet – kahnaukset kanssapelaajien tai valmentajien kanssa ja totta kai kyky omaksua englannin kieli. Espanjan kielisiltä alueilta tulevien kohdalla ei ole kirkossa kuulutettu, että he oppisivat, tai opettelisivat, vieraan kielen (tässä tapauksessa englannin) tuosta noin vaan. Kaikkea muuta. Esimerkiksi Manchester Unitedin Antonio Valencia ei ole omaksunut kieltä täysin vielä tänä päivänäkään. Samoin oli Carlos Tevezin kohdalla.
Täydellinen omistautuminen jalkapallolle oli itse asiassa yksi niistä kahdesta asiasta, jotka lopulta pelastivat Torresin jäljellä olevat pelivuodet.
Nousu ja lasku
Kun Poika siirtyi kaudella 2007-2008 Valioliigaan ja Liverpooliin, tuntui kuin tämä liitto olisi tehty taivaassa. Se sujui niin mallikkaasti, että ’Poolissa ollessaan Torres murtautui maailmanluokan kärkien eliittiin. Maaleja syntyi pelattuihin otteluihin nähden todella kunnioitettava määrä: 142 kamppailua ja 81 viimeisteltyä osumaa.
Lopulta siirto muualle tapahtui. 50 miljoonaa puntaa vaihtoi omistajaa, kun Torres asteli helmikuussa 2011 ensi kertaa nurmelle Chelsea-nuttu yllään. Tämä siirto on yksi lukuisista ja eritoten surullisista tammikuun siirtoikkunan aikana tehdyistä siirroista Englannin Valioliigassa. Entisen ihmepojan lento lontoolaisseurassa oli erittäin matalaa ja se päättyi lopulta 2014, kun Madridin lähiöistä lähtöisin oleva hyökkääjä siirtyi kahden vuoden lainapestillä italialaiseen AC Milaniin.
Sitten alkoikin pienimuotoinen seurakikkailu, jonka aikana Milan osti Torresin pelioikeudet tammikuussa 2015, mutta vain muutama päivä tästä Tico ilmoitti, että seuralegenda tekee paluun Vicente Calderónille lainapahvilla. Hänet esiteltiin 45 000 ihmisen edessä, joka kertonee entisen kapteenin merkityksestä seuralle ja sen faneille. Kesällä 2016 siirrosta tehtiin pysyvä.
Fernando Torres on siis kiertänyt todella pitkän ja monivaiheikkaan lenkin, ennen kuin teki paluun hyvään vireeseen ja kotiin. Vaikka El Niño on ollut urallaa suoraan sanottuna surkea, on hänen vimmaansa päästä jälleen kunnioitettavaksi hyökkääjäksi pakko ihailla. Atlético ja joukkueen päävalmentaja Diego Simeone on esittänyt suurta roolia, mutta loppujen lopuksi usko itseensä on lähtenyt Torresilta.
Täyttymys
Hyökkääjille usein tärkeä nopeus on karsiutunut Torresin pelivalikoimasta. Eipä sillä, että hän koskaan olisi ollut mikään pikakiituri, vaikka vauhtiin päässeessään olikin dynaaminen etenijä. Nykyisin pelimiehen olemuksesta paistaa kokemus, pelinlukutaito ja viimeistelykyvyn uudelleen henkiin herättäminen.
Torres on edelleen kookas ja voimakas pelaaja, jolta löytyy tekniikkaa espanjalaisen koulukunnan tapaan. Toinen Tico-kasvatin pelastanut asia, on henkinen kestävyys. Monesti pelaajissa katostaan liian suppeasti jotain tiettyä teknistä osaamista tai vastaavasti pelkkää johtajuutta. On olemassa myös paljon tärkeitä henkisen puolen aspekteja, jotka on syytä ottaa huomioon pelaajia tarkastellessa, ja varsinkin Fernando Torresia tarkasteltaessa.
Hänen omistautumisensa jalkapallolle ja sen opiskelulle ja treenaamiselle, on ollut hienoa seurattavaa, etuoikeutettua. Torresin dynaaminen diagonaaliliike boksiin on varmasti yksi ikimuistettavimmista ja tunnetuimmista liikkeistä, mutta pinnalle täytyy nostaa yhtälailla henkinen lujuus ja usko.
Loputon usko siihen, että ura kääntyy vielä positiiviseksi, pallot tulevat vielä löytämään pitsiverkon perukoille ja usko siihen, että vielä joku päivä tulee se hetki, kun nousu takaisin onnistumisia kokevaksi urheilijaksi tapahtuu. Se päivä, jolloin jauhot lyödään jokaisen jätekasan heittäjän suuhun.
Se usko on Torresin kohdalla täyttynyt.
Kuva: Gonzalo Arroyo Moreno/Getty Images.