Monta kuuta on vaihtunut ensimmäisen lohkoennakkomme (jo aiemmin julkaistut ennakot pääset lukemaan täältä) jälkeen, ja nyt on tullut aika kääntää viimeinen kortti. H-lohko on etukäteisspekulaatioissa selvää kamaa, Belgia ja Venäjä lähtevät kaikkien asiantuntijoiden ja myös vedonlyöntitoimistojen etukäteisspekulaatioissa lohkoon todella selkeinä ennakkosuosikkeina. Etelä-Korea ja Algeria ovat kumpainenkin rutinoituneita arvokisakävijöitä ja pystyvät kyllä hyvänä päivänä yllättämään kummatkin lohkon ennakkosuosikit. Belgia on noussut viime vuosina ryminällä jalkapallomaailman eliittiin ja on kisojen alla vedonlyöntitoimistojen papereissa peräti kisojen viidenneksi paras maa.
Litin lohkoarvio
Belgia
Maan historian 12. jalkapallon MM-kisoihin valmistautuva Belgia eteni lopputurnaukseen näytöstyyliin voittamalla suvereenisti hankalana pidetyn karsintalohkonsa häviämättä otteluakaan. Entisen maajoukkuekärjen Marc Wilmotsin valmentama joukkue on erittäin hyökkäysvoittoinen, mutta karsinnoissa joukkue nimenomaan puolusti kurinalaisesti, ja 10 pelatussa karsintaottelussa Belgian verkkoon ei tehty yhdessä ottelussa kertaakaan enempää kuin yksi maali. Uusi kultainen sukupolvi on tullut vahvasti mukaan maajoukkueympyröihin ja Belgia lähteekin kisoihin viidenneksi nuorimmalla joukkueella, jonka keski-ikä on vähän alle 26 vuotta.
Avainpelaajat
Atlético Madridin 22-vuotias Thibaut Courtois on noussut ryminällä jalkapallomaailman tietoisuuteen ja oli voittamassa Atléticon kanssa sensaatiomaisesti La Ligan tällä kaudella. Courtois on lähellä täydellisen maalivahdin prototyyppiä ja nuoresta iästään huolimatta hän on pelannut jo kolme kautta maailman huippusarjojen ykkösmaalivahtina. Eteensä Courtois saa puolustuslinjan, jota johtaa Manchester Cityn ja maajoukkueen kapteeni Vincent Kompany. 28-vuotiaan Kompanyn perustaso Englannissa on ollut loivassa laskussa ja viime kaudella nähtiinkin huomattavasti totuttua enemmän helppoja virheitä ja ylipelaamista. Kompany on kuitenkin edelleen yksi planeetan parhaista keskuspuolustajista ja todellinen johtaja kohtalaisen nuoressa maajoukkueessa. Viereensä Kompany saanee joko Bayern Munchenin kokeneen Daniel Van Buytenin tai Arsenalissa rikkonaisen kauden pelanneen Thomas Vermaelenin. Belgian suuri ongelma on laitapuolustajien puute ja tästä johtuen joukkue avaakin neljällä puhtaalla topparilla. Oikealla avannee Atlético Madridissa lähinnä tötsien kerääjän rooliin jäänyt Toby Alderweireld ja vasemmalla Tottenhamin Jan Vertonghen. Keskikentällä Axel Witsel oli karsintojen peliaikakunkku ja ensimmäisiä nimiä Wilmotsin pohtiessa joukkueen avauskokoonpanoa. Vierelleen hän saanee Steven Defourin ja Manchester Unitedissa pahasti flopanneen Marouane Fellainin. Edellisessä harjoitusottelussa Ruotsia vastaan tosin keskikentällä pelasi Tottenhamin Mousa Dembélé, joka esiintyi vahvasti ja saattaa nousta Fellainin ohi avaukseen kisojen kynnyksellä. Hyökkäyksessä Romelu Lukaku on joukkueen ainut puhdas kärkipelaaja Christian Benteken jouduttua jättämään kisat väliin pahan loukkaantumisen vuoksi. Supertähti Eden Hazard pelaa omassa vapaassa roolissaan vasemmalla laidalla ja oikealla avannee joko Napolissa hienon kauden pelannut Dries Mertens tai Chelseasta takaisin Saksaan siirtynyt Kevin De Bruyne.
Fellaini pelasi Manchester Unitedissa huonon kauden, mutta nauttii suurta vastuuta maajoukkuepeleissä. (Getty)
Kiinnitä katseesi
Nykyjalkapallossa laitapakkien on totuttu näkevän yhä enemmän myös hyökkäyspäässä. Belgian suurin ja käytännössä ainoa ongelma materiaalin suhteen on täydellinen laitapakkien puute. Alderweireld pelasi vain kymmenkunta ottelua koko kauden aikana Atleticossa ja on muutenkin kauniisti sanottuna rajallinen hyökkäyspään ominaisuuksien suhteen. Toisella laidalla Jan Vertonghen pelasi huonon kauden Tottenhamissa lähinnä pään sisäisten asioiden vuoksi, mutta on perustasoltaan huomattavasti Alderweireldiä parempi ja pystyy tarjoamaan sentään jotain myös hyökkäyspäähän. Puolustuspeli on muutoinkin Belgian suurin kysymysmerkki, keskikenttä on kovin hyökkäysvoittoinen ja sunnuntaina pelatussa Ruotsi-Belgia ottelussa ilman Zlatania pelannut kotijoukkue pystyi luomaan useita erinomaisia maalipaikkoja varsinkin laitojen kautta.
Loppusanat
Belgialla on kasassa kova ja nimivahva joukkue, mutta maata voidaan silti pitää etukäteen kisojen yliarvostetuimpana joukkueena. Kaikella kunnioituksella, en saa Belgiaa millään viidenneksi kovimmaksi maaksi ja vedonlyöntimielessä joukkuetta vastaan kannattanee pelata, sillä Belgian kertoimet laskevat naurettavan alhaisiksi. Toisella kierroksella tämän lohkon jatkoonmenijät kohtaavat Lohkon G jatkajat ja Belgialle tulee todennäköisesti vastaan jompi kumpi parivaljakosta Portugali-Saksa. Alkulohkon Belgia klaaraa komeasti, mutta pudotuspelivaiheessa joukkueen kokemattomuus isoista peleistä tulee auttamatta vastaan ja joukkueen kisaurakka jää ennakoitua lyhyemmäksi.
Algeria
Algeria esiintyy historiansa neljättä kertaa jalkapallon MM-kisojen lopputurnauksessa. Jokaisella edellisellä kerralla joukkue on jäänyt alkulohkoonsa, ja tälläkin kertaa näyttää vahvasti siltä, ettei joukkue tule esiintymään kolmea kertaa enempää kisaviheriöllä. Algerian karsinnat sujuivat vaihtelevasti. Alun lohkovaihe ei vielä tuottanut suurempia ongelmia, ja joukkue eteni heittämällä play-off vaiheeseen. Siellä piskuinen Burkina Faso oli lähellä jättiyllätystä, mutta Algeria meni lopulta vierasmaalisäännön turvin kisoihin Burkina Fason jäädessä tylysti rannalle.
Avainpelaajat
Pelaajaurallaan menestyksekkäästi Ranskassa maaleja paukutellut Jugoslavian maajoukkueessakin parikymmentä matsia pelannut Algerian päävalmentaja Vahid Halilhodžić peluutti joukkuettaan karsintavaiheessa 4-2-3-1 formaatiossa. Algerian ykkösmaalivahti kisoissa lienee karsinnoissa paljon vastuuta saanut seurajoukkuetasolla CSKA Sofiaa edustava Raïs M’Bolhi. Puolustuksessa joukkueen pelillinen ja henkinen johtaja on Brittien saarilla pitkään pelannut Madjid Bougherra, joka saa vierelleen Espanjassa vaihtelevalla menestyksellä pelanneen Liassine Cadamuro-Bentaïban. Aavikkokettujen vasemmalla laidalla avaa hienon kauden Napolissa pelannut Faouzi Ghoulam ja oikealla aloittanee Korsikan Ajacciossa pelaava Mehdi Mostefa. Keskikentällä Hassan Yebda on ehdoton avainpelaaja ja saanee pohjalla viereensä enemmän topparina tunnetuksi tulleen Carl Medjanin. Tottenhamin nuori ja lupaava Nabil Bentaleb taistelee kovasti keskikentän avauksen paikasta, mutta aloittanee kisat penkiltä. Hyökkäävänä keskikenttäpelaajana aloittanee Italian suurseura Interin penkille jämähtänyt Saphir Taïder ja laidoilla pelaavat maajoukkueessa tehokkaasti esiintynyt enemmän hyökkääjänä tunnettu El Arbi Hillel Soudani sekä joukkueen suurin tähti Valencian erinomainen Sofiane Feghouli. Kärkiosasto on pienoinen kysymysmerkki, mutta harjoitusotteluissa kärjessä on esiintynyt useimmiten Portugalin Sporting Lissabonissa kelvollisen kauden pelannut Islam Slimani.
Kiinnitä katseesi
Valencian avainpelaaja Sofiane Feghouli on Algerin suurin tähti ja joukkueen tärkein yksittäinen pelaaja hyökkäyksen vasemmalla laidalla. (Getty)
Algerian laituri/hyökkäävä keskikenttäpelaaja Sofiane Feghouli on äärimmäisen viihdyttävä pelaaja ja yksi La Ligan parhaista pelinrakentajista. Ranskalaiset sukujuuret omaava Feghouli esiintyi vielä U-21 tasolla Ranskan riveissä, mutta päätti kuitenkin edustaa aikuisten tasolla Algeriaa. Feghouli on satumaisen taitava hyökkäyspään pelaaja, jonka parhaat avut ovat maalinteon sijaan paikkojen rakentamisessa. Algerian kärjessä pelaava Islam Slimani on myös mielenkiintoinen pelaaja. Slimani paukutteli kotimaansa sarjoissa kovia maalimääriä ja on ollut maajoukkuepeleissä myös todella tehokas. Depyyttikausi Euroopassa oli vaikea, mutta loppua kohden nouseva ja lopullinen maalimäärä Portugalin liigassa oli kahdeksan, jota voidaan pitää lähtökohtiin nähden ihan kelvollisena saldona.
Loppusanat
Algeria ei ole vielä koskaan edennyt alkolohkosta jatkoon, eikä tilanne nytkään näytä hirveän valoisalta. Joukkue puolustaa tiiviisti ja hyökkäyspäässä on Feghoulin ja El Arbi Hillel Soudanin myötä suoraviivaisuutta ja pelinrakennuskykyä. Algeria ei tule olemaan lohkossa heittopussi, mutta keskittyy taistelemaan lohkon kolmossijasta Etelä-Korean kanssa. Venäjä on kuitenkin esiintynyt arvokisoissa varsin keskinkertaisesti, joten jätämme Algerialle pienen mahdollisuuden jopa historialliseen jatkopaikkaan pudotuspelikierroksille.
Venäjä
Neuvostoliitto esiintyi aikoinaan jalkapallon MM-kisoissa seitsemään otteeseen ja Venäjä on ollut mukana kolme kertaa. Neuvostoliiton parhaaksi sijoitukseksi jäi vuoden 1966 kisojen nelossija kun taas Venäjä on jäänyt jokaisissa MM-kisoissaan alkulohkoon. Karsinnoissa legendaarisen Don Fabio Capellon valmentama Venäjä esiintyi kuitenkin vahvasti voittaen lohkonsa ja jättäen ennakkosuosikki Portugalin toiseksi. Capellon aika Englannin päävalmentajana ei ollut mikään suuri menestys, mutta mies on todistanut osaavansa voittaa ja hän on yhä edelleen yksi planeetan parhaista valmentajista. Venäjä onkin kovasti tyrkyllä historiansa ensimmäistä kertaa menemään alkulohkosta jatkoon.
Avainpelaajat
Don Fabio peluutti Venäjää karsinnoissa perinteisellä 4-3-3 formaatilla. Maalilla aloittaa Igor Akinfeev, joka jatkuvista huhuista huolimatta on ainakin toistaiseksi pysynyt uskollisena kasvattajaseura CSKA Moskovalle. Akinfeevin taso putosi radikaalisti muutama vuosi sitten, mutta mies on palannut parin viime kauden aikana totutulle tasolleen ja on ehdoton huippumaalivahti. Venäjän toppariparina aloittanee kaksikko Sergei Ignashevich-Vasili Berezutski, joka on toppariparina myös seurajoukkue CSKA Moskovassa. Vasemmalle laidalle on ehdolla hyökkäyspäässä erittäin aktiivinen Dmitri Kombarov ja oikealla avaukseen on etukäteisarvioissa vahvimmin tyrkyllä Dynamo Moskovassa pallolileva Aleksei Kozlov. Keskikentällä joukkueen kapteeni Roman Shirokov pelaa jokaisen mahdollisen pelin ollessaan kunnossa, kuten myös toinen kokenut sotaratsu Igor Denisov. Kolmannesta paikasta taistelee enemmän hyökkäysorientoitunut Viktor Fayzulin sekä hieman puolustavampi vaihtoehto Denis Glushakov. Hyökkäyspäässä Aleksandr Samedov aloittanee oikealla laidalla, vaikka monen asiantuntijan mielestä Zenitin nuori Oleg Shatov on häntä parempi pelaaja. Vasemmalla laidalla avaa satavarmasti Venäjän Neymariksi nimetty Aleksandr Kokorin ja kärjessä aloittanee kokenut nallipyssy Aleksandr Kerzhakov.
Kiinnitä katseesi
Loistavan kauden pelannut Aleksandr Kokorin on nimetty Venäjällä maan Neymariksi, eikä syyttä. (Getty)
Venäjä on kisojen ainut joukkue, jonka kaikki pelaajat pelaavat maan omassa pääsarjassa. Venäjällä on kasassa kokenut joukkue, joka ei ole kokenut suurempia muutoksia kahden vuoden takaisiin kisoihin. Venäjän kansainvälisesti tunnetuin pelaaja Andrey Arshavin säväytti vuoden 2008 kisoissa, mutta on jämähtänyt seurajoukkue Zenitin penkille ja ei ole kuulunut missään vaiheessa Capellon suunnitelmiin. Vuonna 2011 maajoukkuedepyyttinsä tehnyt Aleksandr Kokorin on ehdottomasti Venäjän kiinnostavin pelaaja, lempinimi Venäjän Neymar ei ole tuulestatemmattu, sillä miehen pelityyli muistuttaa huomattavan paljon brasilialaista esikuvaansa. Kokorin paukutti kymmenen maalia Venäjän pääsarjassa ja on monen Euroopan suurseuran kiikarissa. Kärjessä pelaava Aleksandr Kerzhakov on äärimmäisen turhauttava pelaaja, mies on nopea ja loistava hakeutumaan paikkoihin, mutta on kaukana kliinisestä viimeistelijästä. Venäjän menestyshaaveet kuitenkin vaativat onnistumisia hyökkäyspäässä ja Kerzhakovin harteille on ladattu jälleen kerran todella kovat paineet.
Loppusanat
Venäjä on ollut viime vuosina vaikeasti ennustettava joukkue. Maata on povattu usein potentiaaliseksi mustaksi hevoseksi, mutta otteet arvokisoissa ovat olleet äärimmäisen epätasaisia. Venäjällä on kasassa jälleen kerran porukka, jolla voi kaataa kaikki kisoissa pelaavat maat. Toisaalta tappio Etelä-Korealle tai Algerialle ei olisi myöskään minkään sortin yllätys. Uskon kuitenkin, että diktaattorimainen Capello on juuri sopiva mies valmentamaan venäläisiä pelaajia ja maa etenee tällä kertaa lohkostaan jatkoon. Lohkovoitto on täysin mahdollinen, mutta Belgia lähtenee silti pienoisena ennakkosuosikkina keskenäiseen kamppailuun.
Etelä-Korea
Kahdeksan kertaa jalkapallon MM-kisoissa esiintynyt Etelä-Korea muistetaan parhaiten vuoden 2002 kisoista, jolloin joukkue eteni tuomarien suosiollisella avustuksella aina välieriin saakka. Tämä on kuitenkin yksittäinen onnistuminen, sillä maa on jäänyt historiansa aikana kuusi kertaa alkulohkoon edeten jatkoon vain kahdesti. Karsinnat menivät mollivoittoisesti ja Etelä-Korea oli lähellä pudota koko kisoista. Etelä-Korea ja Uzbekistan päätyivät lohkossaan samoihin pisteisiin, mutta Etelä-Korea eteni suoraan kisoihin paremman maalieronsa avulla. Maan historian eniten maaotteluita pelannut Hong Myung-bo nimitettiin Etelä-Korean päävalmentajaksi vain vuosi ennen kisoja ja kasassa on todella nuori ja kokematon joukkue, jonka todellista iskukykyä on äärimmäisen vaikea arvioida.
Avainpelaajat
Park Chu-young on ollut aina maajoukkueessa erinomainen ja tulevissa kisoissa häneltä odotetaan Etelä-Koreassa paljon. (Getty)
Hong Myung-bo on lähtenyt suorittamaan todella radikaalia sukupolven vaihdosta, sillä kisajoukkueessa on mukana vain yksi yli 30-vuotias pelaaja. 4-2-3-1 formaatissa karsinnoissa esiintyneen maan ehdoton ykkösmaalivahti on Jung Sung-Ryong. Puolustuslinja koki ikävän menetyksen, kun Mainzin oikea laitapuolustaja Park Joo Ho ei toipunut loukkaantumisistaan ajoissa täyteen pelikuntoon. Hänen paikkansa avauksesta ottaa vastikään maajoukkueen mukaan nostettu Lee Yong, jonka taso kansainvälisissä peleissä on suuri arvoitus. Joukkueen toppariparina aloittanee Kim Young-gwon ja Hong Jeong-Ho. Vasemmalla laidalla vipeltää erittäin hyökkäysorientoitunut Yun Suk-Young. Keskikentän pohjalla edellisissä harjoitusotteluissa on pelannut kaksikko Han Kook-Young-Ki Sung-Yueng joiden voisi kuvitella avaavan myös kisoissa kyseisellä pelipaikalla. Etelä-Korean vahvuudet ovat selkeästi hyökkäyspäässä, jonne riittää Euroopan sarjoista tuttuja nimimiehiä. Joukkueen vasemmalla laidalla aloittaa maan suurin tähti Leverkusenin Son Heung-min, joka pelasi mainion kauden Bundesliigassa. Hyökkäävänä keskikenttäpelaajana avannee niinikään Saksassa isossa roolissa vaikuttava Koo Ja-cheol, kun taas oikealle laidalla on vahvimmin tyrkyllä jo viiden kauden ajan Englannin Boltonissa pelannut Lee Chung-yong. Maan ykköskärki on karsinnoissa tehokkaasti esiintynyt Park Chu-young, jonka seurajoukkueura on Arsenaliin siirtymisen jälkeen ollut jyrkässä alamäessä.
Kiinnitä katseesi
Nuoren joukkueen ehdottomat vahvuudet löytyvät hyökkäyspäästä, jonne on tarjolla useampi nuoresta iästään huolimatta rutinoitunut Euroopan sarjoissa isoja minuutteja kellottava pelaaja. Park Chu-young on mielenkiintoinen kaveri: Maajoukkueessa ruuti on ollut todella kuivaa, mutta seurajoukkueessa edellisestä oikeasti hyvästä kaudesta on jo kulunut muutama vuosi. Mies siirtyi aikoinaan Monacosta hyvän kauden jälkeen Arsenaliin, jossa vastuu on jäänyt todella pieneksi. Chu-young on viettänyt edelliset vuodet lainalla Celta Vigossa ja Englannin divarin Watfordissa, mutta onnistumisia ei ole juuri tullut myöskään lainapestien aikana. Maajoukkueessa rooli on ollut aika iso ja nytkin odotukset ovat kovat. Jos Etelä-Korea haluaa edes haaveilla jatkopaikasta, on Chu-youngin pakko paukutella saamistaan paikoista palloa varmasti maalikehikkojen sisään.
Loppusanat
Etelä-Korean sukupolven vaihdos on ollut raju, ja nuori ja lupaava uusi miehistö on ajettu nyt sisään maajoukkuekuvioihin. Nämä kisat tulevat maalle kuitenkin liian aikaisin ja lähtökohtaisesti Etelä-Korea on tämän lohkon heikoin maa. Parhaana päivänä joukkue haastaa Belgian ja Venäjän, mutta rutiini ei tällä kertaa riitä mihinkään muuhun kun lohkon jumboksi jäämiseen.