Brasilialainen Adriano oli 2000-luvun alkupuolella yksi koko maailman kirkkaimmista hyökkääjälupauksista. Brasiliassa nuorta miestä pidettiin Ronaldon pitkäaikaisena korvaajana maan jalkapallon ykköstähtenä ja kaikki näyttikin menevän odotusten ja suunnitelmien mukaisesti. Nyt 35-vuotias Flamengon kasvatti on viime vuosina ollut otsikoissa lähinnä ulkojalkapalloilullisista asioista. Miten Serie A:n huippukärki ja miljoonia tienannut supertähti päätyi kesken parhaiden pelivuosiensa asumaan yhteen Brasilian pahamaineisimmista faveloista?
Katupeleistä paikallisen suurseuran riveihin
Kuten moni muukin köyhistä oloista ponnistava brassipelaaja, kulutti Adrianokin liki koko lapsuusaikana pallon perässä juoksiessa. Koulu ei ikinä kiinnostanut isokokoista lasta, vaikka hänen vanhempansa kovasti kannustivatkin nuorta miestä opiskelujen pariin. Adriano oli nuoresta pojasta alkaen äärimmäisen lahjakas pelaaja ja hän vakuuttikin erinäisissä katupeleissä Brasilian suurseurojen pelaajatarkkailijat. Lopulta seuravalinta oli helppo, sillä Rio De Janeirossa syntynyt nuori mies oli kasvanut perheessä, jossa kannatettiin intohimoisesti paikallista suurseuraa Flamengoa.
Adriano solmi 16-vuotiaana ensimmäisen virallisen pelaajasopimuksensa ”Mengaon” kanssa. Flamengolla on pitkä historia lahjakkaiden brasilialaisten hyökkääjien kanssa. Bebeto, Djalminha, Romario ja Zico ovat vain muutamia esimerkkejä seuraa edustaneista suurpelaajista. Myös Adrianon lahjakkuus tuli nopeasti selville, sillä hädintuskin 18-vuotias nuori mies teki vuonna 2000 debyyttinsä kovasti rakastamansa seuran paidassa. Avausmaaliakaan ei saatu odotella kauaa, sillä Adi jysäytti pallon maaliin heti toisessa ottelussaan Sao Paoloa vastaan. Lopulta debyyttikauden saldona oli 19 pelattua ottelua ja seitsemän tehtyä maalia. Teini-ikäinen lahjakkuus oli kaikkien huulilla ja kovan tarjouskilvan jälkeen nuorukainen siirtyi kovalla, liki 15 miljoonan euron siirtosummalla Inter Milanin riveihin.
Sopeutuminen uuteen maahan ei sujunut ongelmitta
Köyhyyden keskellä kasvanut Adriano oli yhtäkkiä miljönääri. Siirtyminen Rio De Janeiron köyhältä alueelta yleelliseen Milanoon ei kuitenkaan sujunut ilman ongelmia ja Adrianon alku Italiassa olikin äärimmäisen vaikea. Ensimmäistä kertaa muualla kuin lapsuudenkodissaan asunut pelimies kärsi kovasta koti-ikävästä ja myös otteet pelikentillä jättivät paljon toivomisen varaa. Serie A oli 2000-luvun alussa maailman kovin jalkapallosarja ja selkeästi Brasilian pääsarjaa tasokkaampi ympäristö. Adrianolla oli suuria ongelmia tottua kovempaan pelitempoon ja organisoidumpaan puolustamiseen ja heikosti menneen syyskauden jälkeen mies tuomittiin yleisesti täydelliseksi flopiksi. Loppukauden lainasopimus Fiorentinaan näytti, että miehellä kyllä on potentiaalia, mutta Inter päätti kuitenkin myydä puolet Adrianon oikeuksista Parmalle.
Parmassa Adriano sai kehittyä kahden vuoden aikana rauhassa, ilman suurempia kohuotsikoita. Parhaat pelaajansa menettänyt seura ei kuulunut ennakkoon kärkikahinoihin, mutta Cesare Prandellin valmennuksessa kinkkukaupungin ylpeys pelasi mainion kauden sijoittuen Serie A:ssa lopulta viidenneksi. Joukkueen ehdoton avainpelaaja oli 15 liigamaalia paukuttanut Adriano, joka muodosti yhdessä Adrian Mutun kanssa koko sarjan parhaan kärkiparin. Adriano jatkoi hyviä otteitaan myös seuraavalla kaudella. Inter tajusikin nopeasti tehneensä suuren virheen päästäessään miehen muualle ja 2004 edessä oli paluu takaisin Milanoon.
2000-luvun puolessa välissä Adriano oli maailman paras hyökkääjä
Kaudella 2004-2005 Adriano pelasi uransa selkeästi parhainta jalkapalloa ja monen mielestä hän olikin kyseisellä ajanjaksolla koko maailman paras hyökkääjä. Adriano loisti niin Brasilian kuin Interin nimissä ja kauden yhteenlaskettu maalimäärä oli lopulta komea 42. Vahvarakenteinen, mutta nopea ja tekninen Adriano oli parhaimmillaan täysin pysäyttämätön pelaaja, joka viimeisteli oikealla ja vasemmalla jalallaan. Erityisesti vasemman jalan painava laukaus herätti kauhua ympäri Eurooppaa, sillä mies teki useamman huikean kauniin kaukolaukausmaalin, joita ihaillaan vieläkin youtuben kautta.
Vuonna 2005 näytti siis vahvasti siltä, että Adriano on matkalla kohti todellista supertähteyttä. Valitettavasti kohtalo puuttui peliin varsin ikävin teoin, sillä juuri ennen uuden kauden alkua Adriano sai puhelisoiton kotimaastaan. Hänen isänsä oli saanut sydänkohtauksen ja menehtynyt sairaalassa. Amir-isä oli Adrianon elämän tärkein henkilö ja hän oli useissa haastatteluissa todennut tulleensa niinkin hyväksi jalkapalloilijaksi juuri isänsä vuoksi. Nyt roolimalli ja taustan tuki ja turva oli poissa, eikä Adriano ollut enää koskaan sama ihminen tai jalkapalloilija kuin ennen.
Siviilipuolen ongelmat näkyivät auttamatta myös otteissa pelikentillä
Kausi 2005-2006 oli vielä kelvollinen, mutta Adriano floppasi pahemman kerran kovin odotuksin kesän MM-kisoihin lähteneen Brasilian riveissä. Kovat paineet ja loputon suru ajoivat miehen alkoholin pariin. MM-kisojen jälkeen kansainvälisiin medioihin levisi useita kuvia humalassa toikkaroineesta tähtihyökkääjästä. Sama meno jatkui myös uuden kauden alettua ja Adriano tuntuikin viihtyvän useammin Milanon yöelämässä kuin Interin treenikentällä.
Hulivilimäinen elämäntyyli ja motivaatio-ongelmat näkyivät auttamatta myös pelikentillä ja lopulta Adriano tippui Interissä vaihtopelaajan rooliin. Inter päätti lähettää Adrianon lainasopimuksella Brasiliaan etsimään itseään ja käsittelemään ongelmansa. Kausi Sao Paolossa olikin onnistunut ja edessä oli paluu kovin odotuksin Milanoon. Alkukausi oli mainio, mutta lopulta hyökkääjä päätti jättää ilmestymättä seuran harjoituksiin maaottelutauon jälkeen. Kyseessä ei suinkaan ollut Adrianon ensimmäinen kurinpidollinen rikkomus, joten pitkien neuvotteluiden jälkeen Inter päätti purkaa miehen rahakkaan sopimuksen. Edessä oli paluu kasvattajaseura Flamengoon liki kymmenen vuoden tauon jälkeen.
Adrianon ura huipulla loppui käytännössä 28-vuotiaana
Adrianon paluukausi Flamengoon oli onnistunut, sillä mies teki 32 pelaamassaan ottelussa 19 maalia. Elämä kotiseudulla maistui hyvältä ja jalkapallo tuntui pitkästä aikaa aidosti mukavalta. Hienon kauden jälkeen edessä oli paluu Eurooppaan, kun AS Roma oli valmis tarjoamaan 27-vuotiaalle hyökkääjälle isoa palkkaa ja mahdollisuutta tehdä näyttävä paluu jalkapallomaailman huipulle. Siirto Romaan osoittautui kuitenkin täydelliseksi katastrofiksi, sillä Adriano pelasi lopulta seitsemän kuukauden aikana vaivaiset viisi ottelua. Mies kärsi jatkuvasti koti-ikävästä ja masennuksesta, mikä johti hyökkääjän takaisin huumeiden ja alkoholin pariin.
Roman päätös purkaa Brassin sopimus tarkoitti käytännössä myös Adrianon uran loppumista. Mies ilmoitti vasta 28-vuotiaana lopettavansa aktiiviuransa eikä pari vuotta myöhemmin nähty comeback-yritys jättänyt juuri jälkipolville kerrottavaa. Jalkapallomaailman huipulle nouseminen otti paljon ja jätti Adrianoon ikuiset arvet. Masennus ja huumekierre veivät ison osan uran tienisteistä eikä elämä Italian jetset-piireissä sopinut köyhistä asuinoloista ponnistaneelle miehelle. Edessä olikin paluu sinne, mistä kaikki starttasi. Adriano päätti muuttaa takaisin Vila Cruzeiron favelaan lapsuudenajan tuttujen ympärille. Vanhan sanonnan mukaan miehen voi viedä pois favelasta, mutta favelaa ei voi viedä pois miehestä. Adrianolle raha ei tuonut onnellisuutta vaan se tuhosi miehen mielenterveyden.
Adrianon tarina on surullinen, mutta se on saamassa onnellisen lopun, sillä miehen omien sanojensa mukaan hän on juuri nyt onnellisempi kuin pitkään aikaan. Meille jalkapallon ystäville Adriano jää ikuiseksi jossittelun aiheeksi, sillä jos asiat olisivat menneet toisin, voisi nyt 35-vuotias mies vieläkin paukutella maaleja vasemmalla jalallaan jossain Euroopan huippusarjoista.
Kansikuva: Hamish Blair/Getty Images