Valmennusurallaan kolme kertaa Mestareiden liigan voittoa juhlinu legendaarinen Carlo Ancelotti pyrkii tekemään tällä kaudella historiaa, sillä hänellä on mahdollisuus nousta historian ensimmäiseksi kolmessa eri seurassa Mestareiden liigan voittoa juhlineeksi manageriksi. 57-vuotiaan valmentajavelhon meriitit puhuvat puolestaan, mutta arvostetaanko häntä sittenkään riittävästi?
Myös Ancelottin pelaajaura oli komea
Carlo Ancelotti tunnetaan ja muistetaan ehdottomasti menestyneenä valmentajana, mikä on ehkä jopa hieman outoa, sillä hän on yksi niistä suhteellisen harvoista ihmisistä, joka on onnistunut voittamaan Mestareiden liigan tai sitä edeltäneen Eurooppa cupin niin pelaajana kuin valmentajana.
Ancelottin komea pelaajaura kesti liki kaksi vuosikymmentä, joiden aikana hän juhli kahden Mestareiden liigan voiton ohella kolmea Serie A:n mestaruutta, neljää Coppa Italian voittoa ja useita muita hieman vähemmän merkityksellisiä pokaaleita. Parhaat vuotensa hän pelasi sydämensä seurassa Romassa, mutta menestysvuodet ajoittuivat 1980-luvun loppupuolelle, jolloin hän oli tärkeä osa Arrigo Sacchin kaiken mahdollisen voittanutta joukkueta, jota pidetään yleisesti ehkä historian parhaana italialaisena jalkapallojoukkueena.
Sinnikäs ja taitava Ancelotti ei koskaan ollut se fyysisin tai juoksuvoimaisin keskikenttäpelaaja, mutta loistava taktinen silmä ja pyytteetön joukkuepelaaminen nostivat hänet yhdeksi sukupolvensa parhaista keskikenttäpelaajista. Kuten niin monen muunkin pelaajan kohdalla, loppui Ancelottin pelaajaura liian aikaisin jatkuvien loukkaantumisten vuoksi. Hän kuitenkin varautui peliuran jälkeiseen aikaan hyvissä ajoin aloittamalla valmentajakoulutukset Italian legendaarisessa futiskoulussa Covercianossa.
Ensiaskeleet valmentajana Italian maajoukkueessa
Ancelottin ei tarvinnut odotella ensimmäistä valmennuspestiään kovin kauaa, sillä häntä Milanissa valmentanut Arrigo Sacchi pyysi Ancelottin apuvalmentajakseen Italian maajoukkueeseen. Sacchista muodostuikin Ancelottin eräänlainen oppi-isä ja valmennuksellinen esikuva, sillä näiden kahden kaiken voittaneen miehen tapa valmentaa muistuttaa vahvasti toisiaan. Ancelottin ja Sacchin valmentama Italia eteni vuoden 1994 MM-kisoissa aina finaaliin asti. Maailmanmestaruus oli enemmän kuin lähellä, mutta lopulta Brasilia voitti finaalin rangaistuspotkukilpailun Roberto Baggion epäonnituttua kuuluisasti omassa yrityksessään.
Maajoukkue-urakan jälkeen oli aika koittaa siipiään päävalmentajana. Ensimmäinen pesti Serie B:ssä pelanneessa Reggianassa meni niin hyvin, että Ancelottin kasvattajaseura Parma tarjosi entiselle pelaajalleen paikkaa ottaa valmennettavakseen Gianluigi Buffonin, Fabio Cannavaron, Gianfranco Zolan ja Hernan Crespon tähdittämä joukkue. Parma haki Serie A:n voittoa hinnalla milla hyvänsä ja Ancelottin ensimmäisellä kaudella lopputuloksena olikin kakkossija, mikä on samalla Parman seurahistorian paras sijoitus Serie A:ssa. Seuraavan kauden kutossija ei kuitenkaan seurajohdolle riittänyt ja seurauksena oli monen Parman kannattajien yllätykseksi potkut.
Potkuista huolimatta Ancelotti oli nousevan managerisuuruuden maineessa ja legendaarinen Juventus palkkasikin hänet toisen italialaisen valmentajasuuruuden Marcelo Lippin korvaajaksi. Ancelottin kaksivuotinen Juventuksen peräsimessä sujui kelvollisesti, mutta kaksi kakkossijaa liigassa ja yksi vaivainen voitettu pysti ei riittänyt ja Ancelotti päätettiin korvata comebackin seuraan tehneellä Lippillä.
Pokaalien juhliminen tuli Ancelottille hyvin tutuksi Milanossa. (Getty Images)
Milanissa Ancelotti nousi kaikkien huulille
Toisten peräkkäisten potkujen jälkeen Ancelottin ympärille alkoi salakavalasti muodostua ikuisen häviäjän mainetta. Moni ihmettelikin, miksi Silvio Berlusconi päätyi juuri Ancelottiin kaikista mahdollisista nimistä etsiessään korvaajaa ovet paukkuen Milanosta lähteneelle Fatih Terimille. Ancelottin ensimmäinen kausi Milanossa ei sujunut aivan odotusten mukaisesti ja kärsimätön Berlusconi kritisoi useaan otteeseen julkisesti Ancelottin liian puolustavaa pelitapaa. Carlito olikin löysässä hirressä ennen kautta 2002-2003. Berlusconi harkitsi valmentajanvaihdosta, mutta hän tuskin koskaan tuli katuneeksi päätöstään luottaa Ancelottiin vielä ainakin yhden kauden ajan.
Ancelottin toisella Milan-kaudella kaikki natsasikin sitten likimain täydellisesti. Ancelotti teki kauden alla monia kovia päätöksiä, jotka lopulta kantoivat hedelmää. Hän teki virheherkästä Didasta Milanin ykkösmaalivahdin ja mikä tärkeintä, siirsi hyökkäävänä keskikenttäpelaajana aikaisemmin tunnetun Andrea Pirlon keskikentän pohjapelinrakentajan rooliin. Joukkueen kivijalkana toimi Cafun, Alessandro Costacurtan, Paolo Maldinin ja Alessandro Nestan miehittämä puolustus ja hyökkäyksessä muuan Pippo Inzaghi ja Andriy Shevchenko tekivät tasaiseen tahtiin maaleja. Lopputuloksena oli Ancelottin uran ensimmäinen UCL-voitto valmentajana.
Ancelotti on yksi historian parhaista eurovalmentajista
Mestareiden liiga olikin se sarja, jossa Ancelotti tuli Italiassa tunnetuksi. Hieman nurinkurisesti hän onnistui kahdeksan Milan-vuotensa aikana voittamaan vain yhden Italian mestaruuden, mutta Euroopassa Milan oli vakionimi vähintään kahdeksan parhaan joukossa. Kahden UCL-tittelin ohella Ancelottin aikainen Milan muistetaan muutamasta oudosta romahduksestaan europeleissä. Istanbulissa pelattu legendaarinen finaali Liverpoolia vastaan on näistä se kuuluisin, mutta tämän lisäksi moni varmasti muistaa Deportivoa vastaan kärsityn 4 – 0 vierastappion, jonka myötä Pasi Rautiainen joutui kävelemään Helsingistä Porvooseen hävityn vedonlyönnin seurauksena.
Uroteot Italiassa kiirivät luonnollisesti myös saapasmaan ulkopuolella sijaitsevien seurojen korviin. Ancelotti onkin osoittanut pystyvänsä menestymään ympäristössä kuin ympäristössä, sillä hän on voittanut vähintään yhden pokaalin viidessä eri maassa. Milanista hän siirtyi Chelsean manageriksi. Roman Abrahamovicin rahoilla rikastunut Chelsea ei vielä tuolloin onnistunut voittamaan Mestareiden liigaa ja Ancelotti nimitettiin seuran valmentajaksi tämä tavoiteenaan. UCL jäi voittamatta, mutta palkintokaappi täyttyi Valioliigan ja FA Cupin voitoista.
Pariisissa Carlito kävi laittamassa aluille uuden arabirahoilla pystyyn laitetun projektin, mutta myös PSG:n kansssa menestys europeleissä jäi hieman odotettua vaisummaksi. Kaikki kuitenkin muuttui Madridissa, jossa La Deciman, eli kymmenennen voitetun UCL-pokaalin metsästys alkoi käydä jo hieman epätoivoiseksi. Realilla oli allaan yli kymmenen vuoden kuiva putki siinä suurimmassa ja kauneimmassa, mikä valkoisten kuninkaallisten tapauksessa oli valtava katastrofi ja pieneltä ikuisuudelta tuntunut kuivakausi. Ancelottin johdolla Real kuitenkin onnistui kukistamaan sisäiset demoninsa ja joukkue juhlikin Cristiano Ronaldon ja Sergio Ramosin johdolla Lissabonissa 4 – 1 voittolukemiin päättyneen finaalin jälkeen.
Ancelotti on pelaajien rakastama valmentaja
Tänä kautena Ancelottilla on mahdollisuus tehdä jalkapallohistoriaa nousemalla ensimmäiseksi valmentajaksi, joka onnistuisi voittamaan Mestareiden liigan kolmen eri seuran peräsimessä. Ei olekkaan sattumaa, että nimenomaan Ancelotti on se nimi, jonka puoleen megaseurat ympäri Eurooppa ovat halunneet kääntyä valmentajapestin avauduttua. Ancelotti on pitkän ja menestyksekkään valmentajauransa aikana valmentanut monia suuria ja räiskyviä persoonia, mutta juuri kenelläkään heistä ei tunnu olevan pahaa sanottavaa 57-vuotiaasta italialaisesta. Ancelottia on kuvattu rennoksi, sosiaalisesti taitavaksi ja erinomaiseksi ihmisjohtajaksi.
Ancelotti on myös taktisesti monipuolinen valmentaja. Hän aloitti uransa Sacchin viitoittamalla 4-4-2:lla, mutta Milanissa osittain käytössä olevan pelaajamateriaalin myötä hän siirtyi enemmän ja enemmän 4-3-1-2 tyylisen formaation suuntaan. Hieman myöhemmin Ancelotti keksi meille suomalaisille jalkapallofaneille surullisenkin kuuluisan joulukuusi-pelimuodostelman, jota käyttäen Milan voitti vuoden 2007 Mestareiden liigan finaalin.
Ancelotti ei kuitenkaan missään vaiheessa uraansa ole liimautunut tiettyihin kaavoihin, vaan hän on aina ollut halukas muuttamaan pelitapaansa vastustajan mukaan, jopa yksittäisten otteluiden sisällä. Carlito on kuitenkin aina uskonut esikuvansa Sachhin ajatuksia myötäillen hyökkäysvoittoiseen pallonhallintajalkapalloon. Vanhana keskikenttäpelaajana Ancelotti ymmärsi keskikentän arvon ja hänen tapansa onkin ylimiehittää keskikenttä. Esimerkiksi Milanissa avauskokoonpanossa saattoi parhaimmillaan olla jopa kuusi keskikenttäpelaaja, mutta monipuolisten pelaajien myötä Milan oli hyvin vaikeasti ennakoitava vastustaja.
Tämän kauden tavoitteena historian tekeminen
Tämän kauden Bayern Munchen on ollut hieman ristiriitainen joukkue. Toisaalta joukkue johtaa ylivoimaisesti Bundesliigaa ja juhlii kauden päätyttyä viidettä peräkkäistä Saksan mestaruutta. Bayern ei kuitenkaan ole missään vaiheessa ollut niin vakuuttava, kun Pep Guardiolan aikana. Pepin seksikaruselli toimi Bundesliigassa kuin unelma ja FC Hollywood rikkoi kaikki mahdolliset maaliennätykset murskaamalla erityisesti etukäteen heikommaksi tiedetyt vastustajat kirurgimaisella tehokkuudella.
Tällä kaudella Bayern on ollut vanhaa saksalaista jalkapalloa kuvaavaa kliseetä käyttäen konemainen. Ottelut ovat olleet muutamaa poikkeuksetta lukuunottamatta Bayernin mittakaavassa varsin vähämaalisia ja joukkue on kääntänyt useita otteluita loppuhetkien maaleilla edukseen. Ancelotti on hieman omien tapojensa vastaisesti pyörittänyt laajaa rotaatiota, mikä on Bayernin tapauksessa helppoa, sillä munchenlaisten kokoonpano on yksi Euroopan laajimmista ja joka pelipaikalle löytyy useita huippupelaajia.
Bayernille Saksan mestaruus on itsestäänselvyys, jos joukkue pelaa lähellekkään omalla tasollaan. Ancelotti palkattiinkin tuomaan seuralle euromenestystä, mikä jäi Guardiolan aikakaudella kovista satsauksista huolimatta melko vähäiseksi. Bayern oli toki joka vuosi Mestareiden liigan välierissä, mutta himoittu kuudes UCL-pysti jäi kuitenkin voittamatta. Ancelotti onkin sanonut useissa haastatteluissa kauden päätavoitteen olevan Mestareiden liigassa ja liigapelit ovat pelkkää valmistautumista kauden kovimpiin kilpailullisiin otteluihin.
Real Madrid on kova vastustaja, mutta Ancelotti on paljon Zinedine Zidanea laadukkaampi valmentaja ja saksalaiset lähtevät puolivälierien herkkupalaan ehdottomina ennakkosuosikkeina. Bayernlaisilla onkin kasassa niin laadukas nippu, että se lienee Barcelonan ohella suurin ennakkosuosikki juhlimaan Mestareiden liigan voittoa Cardiffissa pelatun finaalin jälkeen. Ensimmäisestä osaottelusta loukkaantumisen vuoksi sivussa olevan Mats Hummelsin johtama puolustus on pelannut koko kaudella äärimmäisen hyvin ja keskikentällä Barcelonasta muutama kausi sitten hankittu Thiago on viimeistään tällä kaudella noussut maailman parhaiden keskikenttäpelaajien joukkoon. Kaiken tämän lisäksi Bayernilla on hyökkäyksessä Thomas Mullerin, Arjen Robbenin ja Robert Lewandowskin kaltaisia suurpelien erikoismiehiä, joten Real Madridille on helppo ennustaa hikistä iltapuhdetta puolivälierin kahteen otteluun.
Kansikuva: Alexander Scheuber/Getty Images