Helsingin Jalkapalloklubi eteni jatkoon Mestarien liigan toiselta karsintakierrokselta kukistamalla makedonialaisen FK Rabotnickin kotonaan lukemin 2-1 (2-0). HJK:n maalintekijät olivat Robin Lod sekä Valtteri Moren, Rabotnickin ainokaisesta vastasi Stephan Vujcic. Kun ensimmäinen osaottelu päättyi lukemiin 0-0, yhteismaalit olivat Klubille 2-1.
Kontrolli on sana joka kuvaa parhaiten HJK:n esitystä otteluparissa. Vaikka makedonialaiset hallitsivat molemmissa otteluissa enemmän palloa (54-46 ja 56-44), heillä ei ollut käytännössä yhtään selkeää maalintekotilannetta. HJK piti jatkuvasti kahta neljän miehen linjaa pallon alla, eikä antanut Rabotnickin luoda alueellisia ylivoimia muotonsa sisään. Valmentaja Mika Lehkosuo huusi eilen toistuvasti keskikentän pohjalla pelanneita Teemu Tainiota ja Rasmus Schulleriä pysymään toppareiden edessä, kun he halusivat ajoittain lähteä prässäämään kahta alas palloa hakemaan pudottautunutta Rabotnickin ylempää keskikenttäpelaajaa. Rabotnicki pääsi etenemään vaarallisesti kohti HJK:n linjaa tasan yhden ainoan kerran ja silloinkin laitasektorilta. Tainio lähti 69. minuutilla epäonnistuneesti pois paikaltaan hakemaan riistoa laitaan pelaten itsensä ulos tilanteesta. Markus Heikkisen loistavasti ajoitettu liukutaklaus maalin edessä pelasti kuitenkin tilanteen.
Rabotnickin ainoa maali syntyi HJK:n maalivahdin Michael Törnesin kauden ensimmäisestä selkeästä virheestä, kun hän päästi Vujcicin yli 30 metristä laukoman heppoisen laukauksen jalkojensa välistä verkkoon. Oli kuitenkin ihailtavaa katsoa, miten suomalaisittain epätyypillisen kypsästi Klubi reagoi kavennukseen. Kahden maalin takaa-ajoasemassa tauolla ollut Rabotnicki aloitti toisen jakson hyökkäämällä jopa uhkarohkeasti ryhmityksellä 3-3-4, ja se sai nopeasta maalista lisäsysäyksen hyökkäysinnolleen. HJK riisti viiden minuutin sisällä takaiskumaalista kolme kertaa keskialueella pallon ja iski vaarallisesti vastaan vaikkei maalinteossa onnistunutkaan. Tämä pakotti Rabotnickin päävalmentajan Igor Angelovskin palaamaan takaisin astetta varovaisempaan 4-3-3 muodostelmaan. Sen jälkeen HJK teki kaksi pitkää hyökkäystä sekä antoi kaikessa rauhassa kulma- ja vapaapotkun pudottaen näin pelin intensiteetin matalaksi kiihkeän jakson alun jälkeen.
Maltillisesti otteluun lähtenyt HJK oli alussa todella tehokas tehden maalin kahdesta ensimmäisestä maalipaikastaan. Ottelun oli loppuun asti tiukka sen takia, että HJK ei onnistunut tekemään vapauttavaa kolmatta maalia huolimatta lukuisista paikoista, jotka avautuivat makedonialaisten jouduttua nostamaan riskitasoaan. Eniten paikkoja tuhlasi ykköshyökkääjä Macoumba Kandji, joka näytti ottelussa sekä hyviä että huonoja puoliaan. Hän oli röyhkeillä pystyjuoksuillaan ja voimakkailla rytmikuljetuksillaan jatkuva uhka makedonialaisille. Kandji myös suojaa ja käsittelee palloa pienessä tilassa erinomaisesti imien vastustajia lähemmäs itseään. Toisaalta hänen viimeistelytaitonsa on kauden aikana osoittautunut vähintään keskinkertaiseksi, ja usein hän hautoo palloa liian pitkään yrittäen ohittaa kahta tai kolmea lähelle houkuteltua vastustajaa tilanteissa, joissa syöttö olisi parempi vaihtoehto. Tämä tilanne toistui eilenkin moneen otteeseen. Kandji voisi syöttää pienen pausan jälkeen pelivälineen pois alapuolelle tukemaan tulleelle pelaajalle, joka pääsisi jatkamaan peliä yhdellä kosketuksella Kandjia prässäämään tulleiden pelaajien selustaan. Tämä peli osoitti konkreettisesti syyt, miksi mies ei pelaa Suomea selvästi kovemmassa sarjassa, vaikka tietyt hänen ominaisuutensa sen puolesta puhuisivatkin.
Nyt vai ensi vuonna?
HJK saa vastaansa seuraavalla kierroksella Apoel Nikosian ja mm. Vinicius Oliveira Francon. (Getty)
Miltä HJK:n tilanne sitten näyttää seuraavaa karsintakierrosta ajatellen? Vastus kovenee selvästi, kun vastaan asettuu Kyproksen mestari Apoel FC. HJK:n peräsimeen viiden pelatun Veikkausliigaottelun jälkeen tullut Mika Lehkosuo on saanut joukkueen puolustuspelin todella tiiviiksi ja yhtenäiseksi, mistä kertovat konkreettisesti alhaiset päästetyt maalimäärät. Rabotnickia vastaan kahden neljän miehen linjan synkronoitua liikkumista oli ilo seurata Sonera Stadiumin ylälehtereiltä.
Hyökkäyspeli on sen sijaan ollut tahmeampaa, varsinkin hitaiden hyökkäysten osalta. Tämä on luonnollinen seuraus siitä, että pelaajille on tullut paljon uusia asioita lyhyessä ajassa. Kiitos Suomen pääsääntöisesti heikon juniorivalmennuksen Veikkausliigassakin pitää käydä läpi ja opettaa asioita, jotka oikeissa jalkapallomaissa on viety automaatiotasolle jo lapsi- ja nuorisourheiluvaiheessa. Ja kun aikuispelaajaa opettaa, hän alkaa miettiä ja suoritustaso kentällä laskee hetkellisesti, kun asiat eivät tapahdu automaationa. Peli siis kansankielellä hidastuu. Joillain yksilöillä prosessi on lyhyt ja joillain pidempi, mutta tämän prosessin keskellä Mika Lehkosuon joukkue tällä hetkellä on.
Tämä ei Apoelia vastaan ole kuitenkaan niin iso ongelma kuin äkkiseltään voisi kuvitella. Apoel tulee olemaan otteluissa hallitseva osapuoli, joten avainasemassa ovat tiivis puolustuspeli, joka HJK:lla toimii, sekä positiiviset transitiot, joiden tehokasta päättämistä pitää jatkoon menemiseksi parantaa todella paljon. Vaikka hitaat hyökkäykset eivät vielä toimikaan, ongelma koskee pääosin murtautumisvaihetta. Apoel ei ole HJK:hon verrattuna kohtuuttoman kova joukkue, joten HJK siis kykenee ainakin ajoittain elintärkeisiin pallonhallintajaksoihin, joilla rauhoittaa pelin tempoa ja estää vastustajaa hyökkäämästä jatkuvasti.
Jatkoonpääsy tulee joka tapauksessa olemaan äärettömän vaikeaa, mutta ei missään nimessä mahdotonta. HJK:n kannalta on harmi, että joukkueen oppimisprosessi on hyökkäyspelin osalta yhä kesken, ja unelma lohkovaiheesta jäänee sen takia vielä niukasti saavuttamatta. Ensi kaudella tilanne tulee olemaan täysin erilainen, ja silloin HJK:lla on realistinen mahdollisuus tehdä unelmastaan totta, jos arpaonni on yhtään suotuisa.