FC Porto on tullut tunnetuksi erinomaisista pelaajasiirroista. Lähes joka kesä avainpelaajat myydään kovilla summilla isompiin seuroihin, mutta menetykset eivät näy Porton menestyksessä. Joukkue on voittanut yhteensä 27 kertaa Portugalin mestaruuden ja näistä yhdeksän on tullut 2000-luvulla. Miten Porto pystyy tekemään todella isoja kauppoja vuodesta toiseen jatkaen silti voittokulkuaan?
Kaikki alkoi The Special Onesta
Yksi suuri tekijä Porton taloudellisen ja pelillisen menestyksen takana on José Mourinho. Hän tuli seuraan tammikuussa 2002 ja voitti 2,5 vuoden aikana mm. kaksi Portugalin mestaruutta sekä UEFA Cupin ja Mestarien liigan. Mestaruuksien lisäksi hän jätti suuren jäljen seuran tulevaisuuteen. Porton pitkäaikainen puheenjohtaja Jorge Pinto Da Costa antoi Mourinhon aikana ensimmäistä kertaa managerille enemmän päätäntävaltaa myös kentän ulkopuolella.
Chelsea osti Mourinhon managerikseen Porton Mestarien liigan voiton jälkeisenä kesänä. Samaan aikaan Porton tulevaisuuden suunta alkoi olla selvillä. Seura myi samana kesänä Decon, Ricardo Carvalhon ja Paulo Ferreiran yhteensä yli 85 miljoonalla eurolla. Kolmikon hankkimiseen seura oli käyttänyt hieman yli 12 miljoonaa. Myynnit eivät vaikuttaneet juurikaan seuraavan kauden menestykseen, sillä joukkue tuli Portugalin liigassa toiseksi ja selvisi Mestarien liigassakin 16 parhaan joukkoon. Porto hankki samaisena kesänä kolmikon paikkaajiksi esimerkiksi Pepen, Thiago Silvan ja Raul Meirelesin yhteensä hieman yli viidellä miljoonalla eurolla.
Mourinhon lähdön jälkeen Porto on myynyt vajaassa kymmenessä vuodessa pelaajia yhteensä yli 800 miljoonalla eurolla. Pelaajahankintoihin on vastaavasti mennyt hieman yli 400 miljoonaa.
Miten huippukaupat ovat mahdollisia vuodesta toiseen?
Olennainen osa Porton pelaajamyyntejä on huippuunsa viritetty pelaajatarkkailujärjestelmä. Seuralla on lonkeroita ympäri maapalloa, mutta suurin osa huippulupauksista tulee Etelä-Amerikasta.
– Työskentelemme 250 scoutin kanssa eri puolilla maapalloa. Kartoitamme sellaisia alueita, joissa ymmärretään jalkapalloa, joten emme lähetä ketään Bangladeshiin. Meillä on sekä kotimaan sisäisiä että ulkomailla toimivia scoutteja, jotka tekevät havaintoja eri osa-alueista, minkä takia useampi ihminen näkee saman pelaajan. He työskentelevät myös ”varjojoukkueen” kanssa, jossa on pelaajia useista eri liigoista, jotka saattaisimme hommata Portoon, kertoo Porton pelaajatarkkailun johtaja Antonio Henrique.
Falcao Eurooppa liigan pokaalin kanssa 2011 (Getty)
Porton pelaajatarkkailu on erityisen toimivaa Etelä-Amerikassa. Vuosien saatossa seura on hankkinut Etelä-Amerikan sarjoista pilkkahinnalla mm. Falcaon, Maiconin, James Rodriguezin ja Thiago Silvan.
Esimerkiksi brasilialaisille pelaajille siirtyminen Portugaliin on varsin helppoa, sillä kielimuuria ei ole. Portugalin pääsarja on myös sopivan haastava ennen hyppäystä isompiin ympyröihin. Lisäksi joukkueen riveissä pääsee pelaamaan Mestarien liigaa ja kohtaamaan suurseuroja. Portossa on myös pyritty tekemään pelaajien oltavat mahdollisimman mukaviksi.
– Nuori pelaaja siirtyy monesti uuteen kaupunkiin, maahan tai jopa uudelle mantereelle. Nämä tekijät voivat olla vakava ongelma, mutta Porton kanssa asia ei ole niin. Pelaajat tulevat tänne ja tuntevat olonsa heti kotoisaksi. He ymmärtävät välittömästi tulleensa hienoon seuraan, jolla on voittamisen kulttuuria, kertoo seuran puheenjohtaja Jorge Pinto Da Costa.
– Porto on saanut vuosien varrella todella paljon arvostusta kansainvälisesti ja he ovat luoneet vahvan rakenteen. Kyseessä on mielestäni maailman organisoiduin seura, Portoa kauden 10-11 valmentanut Andre Villas-Boas kertoi Eurosportin haastattelussa.
Monesti väitetään, että Porto saa tuurilla haalittua riveihinsä huippulupauksia. Sitäkin tietysti tarvitaan, mutta erittäin suuressa osassa on Pinto Da Costan erittäin läheiset välit superagentti Jorge Mendesin kanssa. Mendes on yksi maailman parhaimpia pelaaja-agentteja ja hänellä sekä hänen firmallaan Gestifutella on listoillaan yli 200 pelaajaa. Suurin osa pelaajista on juuri Portugalista tai Brasiliasta. Mendes on ollut merkittävässä roolissa todella monissa Porton suurista kaupoista, sillä hän on ollut juonimassa mm. Pepen, Bruno Alvesin, Andersonin ja Carvalhon kauppoja.
Porto on myös erikoistunut ”pakettimyynteihin”, jossa joukkue myy saman siirtoikkunan aikana toiseen seuraan useamman pelaajan kimppahintaan. Usean pelaajan kauppoja onkin nähty Porton toimesta lähes jokaisessa siirtoikkunassa. Huippuna on vuosi 2006, jolloin seura myi kesällä peräti viisi pelaajaa Moskovan Dynamoon.
Porto myös hankkii paljon nuoria pelaajia halvalla, joista osa vuokrataan muualle, koska kaikki eivät saisi tarvittua vastuuta Portossa. Tälläkin hetkellä Portolla on paljon sopimuspelaajia lainalla ympäri Eurooppaa, kuten Espanjan ja Turkin pääsarjoissa. Portugalin ja Etelä-Amerikan suotuisa työlupapolitiikka helpottaa myös suurempien pelaajamäärien siirtymistä. Toisin kuin esimerkiksi Englannissa, Portugalissa työluvan saa todella helposti ja nopeasti, mikä houkuttelee Etelä-Amerikasta saapuvia pelaajia tulemaan Portugaliin ja havittelemaan EU:n passia, mikä vastaavasti nostaa pelaajien houkuttavuutta suurseurojen silmissä.
Pelaaja korvataan uudella hankinnalla
Pepe (korkeimmalla) aiheutti ”pahennusta” Porton väreissä ennen siirtoa Real Madridiin (Getty, 2006)
Porto pystyy säilyttämään kilpailullisuutensa korvaamalla menetetyt pelaajat erinomaisesti. Aina toisen lähtiessä seuralla on jo valmiina potentiaalinen korvaaja tai sitten sellainen ostetaan.
Esimerkiksi kun Carvalho myytiin Chelseaan kesällä 2004, Pepe ostettiin hänen korvaajaksi CS Maritimosta. Kun Pepe lähti Real Madridiin 2007, niin tilalle nousi seuran palkkalistoilla jo entuudestaan ollut Bruno Alves. Vastaavasti kun Alves myytiin Pietarin Zenitiin, niin tilalle hankittiin Nicolas Otamendi, joka taas kaupattiin viime kesänä Valenciaan. Hänen tilalleen Porto hankki Feyernoordista Martins Indin. Näiden pelaajien hankkimiseen Portolla kului yhteensä hieman yli 20 miljoonaa euroa, kun taas myydyistä pelaajista on saatu yli 110 miljoonan euron siirtokorvaukset.
Porto pyörittää samanlaista oravanpyörää lähes jokaisella pelipaikalla ja aina samalla periaatteella.. Halpa, nuori ja potentiaalinen pelaaja kalliilla myydyn pelaajan tilalle.
Ei pelkkää voittokulkua
Portolla on elintärkeää säilyttää paikkansa Mestarien liigassa, sillä hurjista pelaajamyynneistä huolimatta seura ei todellakaan kylve rahassa. Hankala taloustilanne ja vähentyneet lipputulot ovat vähentäneet tuloja ja Portolla onkin hieman velkaa.
Mestarien liigan tulot ovat olennainen osa seuran vuotuista budjettia. Mikäli Porto on jäänyt Mestarien liigan ulkopuolelle, niin se on joutunut myymään joidenkin pelaajien urheilullisista oikeuksista osan yksityisille yrityksille. Tällä Porto on saanut taloudellista pääomaa ja pidettyä pelaajan seurassa, mutta tulevaisuuden tuloista tietty prosenttimäärä jää saamatta. Porto on välillä joutunut turvautumaan tällaiseen menettelyyn, vaikka onkin selvittänyt tiensä Mestarien liigaan.
Porto liitetään aina tasaisin väliajoin erilaisiin korruptioskandaaleihin ja syytösten myötä UEFAn puheenjohtaja Michel Platini uhkasi sulkea seuran ulos Mestarien liigasta. Pinto Da Costaa on syytetty mm. siitä että hän on päässyt vaikuttamaan liikaa Porton otteluohjelmaan, ja Porton seurapomo joutuikin tästä oikeuteen. Oikeuteen toimitettiin nauhoitettuja puheluita, joista Da Costan syyllisyys paljastui, mutta oikeus ei katsonut niitä riittäväksi todisteeksi. Da Costalla on todella paljon vaikutusvaltaa myös jalkapallon ulkopuolella ja on epäilty, että hänen vaikutusvaltansa ylettyisi jopa oikeusjärjestelmään asti.
Jokaiselle löytyy hinta
James (45M€ Monaco) ja Hulk (60M€ Zenit) lähtivät hyvään hintaan (Getty)
Faneille on tietysti raskasta, että supertähdet jättävät seuran yleensä parin kauden jälkeen, mutta Pohjois-Portugalissa sijaitsevassa Portossa siihen on jo totuttu ja seuran realiteetit ymmärretään. Huippupelaajia on myytävä, jotta voidaan jatkossakin saada kilpailukykyinen joukkue Mestarien liigaan.
Ja miksi fanit eivät luottaisi toimintatapaan, sillä tyyli on ollut toimiva jo pitkään. Viimeisen kymmenen vuoden aikana seuran palkintokaappi on täydentynyt seitsemällä Portugalin mestaruudella, neljällä cupin voitolla, yhdellä Eurooppa-liigan voitolla ja joukkue on pelannut Mestarien liigaa yhdeksänä kautena kymmenestä. Kaiken tämän lisäksi pelaajamyynneistä on tullut voittoa 400 miljoonaa euroa. Melkoinen saavutus, josta moni öljyrahoilla mässäilevä seura voisi yrittää ottaa oppia.
Aina uuden pelaajamyynnin kohdalla Porton seurajohto miettii kahta kysymystä: paljonko saamme hänestä ja selviämmekö silti Mestarien liigaan jos hän lähtee? Yksi asia ainakin on varma: jokaiselle FC Porton pelaajalle löytyy aina hinta, se on nähty moneen kertaan.