HJK avaa eurotaipaleensa tiistai-iltana Skopjessa, kun vastaan Mestarien liigan toisen karsintakierroksen avausottelussa asettuu FK Rabotnicki. Edellisen eurokoitoksensa HJK pelasi viime kesänä helteisellä Kadriorgin stadionilla Tallinnassa ja jatkopaikan ohella tuon ottelun muiston pyyhkiminen mielestä on nyt selkeä tavoite – täytyy olla.
Vastaavalla kierroksella HJK pyyhki kesällä 2011 Bangor Citylla pöytää yhteismaalein 13-0 ja vuotta myöhemmin KR Reykjavik sai selkäsaunan yhteismaalein 9-1. Mutta se kesä 2013… Virolaisen Nõmme Kaljun piti olla jälleen lähinnä suupala, mutta esitykset kentällä – kuten tuloskin – kertoi ihan muuta.
HJK oli kotiottelussaan kauniistikin sanoen saamaton. Maalipaikat olivat harvassa ja niitäkään ei voi kutsua miksikään tuhannen taalan paikoiksi. Virolaisvastustaja hyökkäsi kenties harvemmin, mutta loi lopulta ottelun parhaat tilanteet. Loppunumeroissa 0-0 ei kummallakaan voinut lopulta olla pelitapahtumiin nähden valittamista.
Tervanjuontia
Viikkoa myöhemmin Suomenlahden toisella puolen Kadriorgin stadion pakkautui täyteen niin nõmmelaisten kuin kätevän laivamatkan päästä saapuneista HJK:n kannattajista. Suosikista ei edelleenkään ollut epäselvyyttä ja HJK:n ryhtiliikettä odotettiin omien keskuudessa ja pelättiin vastustajan kannattajien joukossa.
Ottelusta jäi käteen lopulta paljon, mutta kovin eri asioita kuin Klubi-leirissä oli ennakkoon odotettu tai toivottu. Nõmme Kaljun uusi yleisöennätys ilahdutti varmaan kumpaakin joukkuetta, samoin hyvä tunnelma katsomossa. HJK:n tervanjuontia muistuttanut peliesitys sen sijaan maistui vain kotijoukkueen kannattajille. 2-0-tilanteen jälkeen HJK sai puoliväkinäisen kirin aikaiseksi ja kavensi, mutta 2-1 ei riittänyt. Aurinkokatsomon puolen rytmikkäät ”Boström ulos!” -huudot kiirivät Tallinnan taivaalle jo ennen päätösvihellystä. Pettymys oli valtava.
Tuolla ottelulla oli ehkä oma osuutensa vielä myöhemmin eli tänä keväänä, jolloin Sixten Boström sai lähteä HJK:n päävalmentajan tehtävästä. Nyt euromenestystä haetaan joukkueen Veikkausliigassa vahvaan lentoon siivittäneen Mika Lehkosuon opeilla. Vastus on ennakkoon selkeästi kovempi kuin muutamana edellisenä vuonna, mutta HJK:n kannalta olennaisin asia on joukkueen oma pelaaminen.
Erilaisia valmentajia
Viime vuosien tulokset kertovat paljon myös valmentajista. Antti Muurinen toi jo A-maajoukkueeseen aikanaan kyvyn ottaa ns. pakkovoittoja eli kaataa ennalta heikommat vastustajat. Vahvempia vastaan Muurinen puolestaan ei ehkä tarpeeksi muuttanut pelaamista ja tulos oli sitten helposti päinvastainen.
Boströmin näkökulma oli monella tapaa päinvastainen ja se maksoi viime kesänä. Boströmin HJK olisi todennäköisesti ollut parhaimmillaan ennalta kovempaa vastustajaa vastaan. Pakkovoiton ottaminen ei Boströmin kaudella ollut Veikkausliigassakaan joukkueen vahvuus, sen sijaan ns. isoissa peleissä HJK oli yleensä parhaimmillaan.
Lehkosuolla on näyttöjä toki Hongan peräsimestä europeleistäkin – hyviä ja heikompia. Nyt pelaajamateriaali on kuitenkin ihan toinen ja toisentyyppinenkin, joten Hongan tuloksia ei kannata sen enempää peilailla tähän vuoteen. Positiivista on joka tapauksessa se, että Lehkosuo tietää tarkalleen miten vaikeita eurocupien ottelut voivat olla, vaikka lähtökohta olisi mikä.
HJK ei luultavasti ratkaise tätä otteluparia Skopjessa – tuskin tosin Rabotnickikaan. Klubi hakee tulosta, jolla se pääsee ratkaisemaan ottelun kotonaan, palauttamaan uskon niin omille kannattajilleen kuin koko suomalaiselle jalkapalloilulle. Ja pyyhkimään Kadriorgin ikävät muistot historian lehdille.