Faneille.com – Urheilumedian Zlatan.Tämän vuoden Mestareiden liigan lohkovaihe on jo ylittänyt puolen välin, kun tiistaina polkaistaan käyntiin alkulohkovaiheen neljäs kierros. Kolmen ottelun jälkeen moni lohko tuntuu jo ratkenneen, mutta vastaavasti monessa lohkossa jatkoonmenijät ovat vielä täysin auki. Faneille.comin jalkapallotoimitus Jaakko Tiiran, Atte Ruutilan ja Kalle Tammisen johdolla pureutui siihen, mitä tältä kierrokselta on lupa odottaa.
Tämän vuoden Mestarien liigan lohkovaiheesta on nyt pelattu puolet. Mikä tämän vuoden UCL-peleistä on jäänyt parhaiten mieleesi?
JT: Kysymys kun on varsin subjektiivinen, joten vastataan täysin subjektiivisesti. Avauskierroksen Liverpool–Sevilla, jonka todistin aitiopaikalta Anfieldin vieraskatsomossa mukavasti ilakoineiden Sevilla-fanien kanssa. Itse pelikin oli mitä mainioin, sillä tapahtumia riitti ja ottelu päättyi 2–2-pistejakoon. Liverpoolin vahva vastaprässi yhdistettynä Sevillan näppäriin syöttökombinaatioihin, piti intensiteetin kokoajan korkealla. Kokemuksena ottelu oli yksi hienoimmista, mitä olen paikan päällä todistanut, niin pelin tason, kuin tunnelmankin kannalta.
AR: Viime kierroksen Manchester City – Napoli jäi mieleen erittäin laadukkaana pelinä. Lähtökohtaisesti kiimamittareita nostattanut Napoli oli lopulta melkoinen vastaantulija, joka yllätti ainakin allekirjoittaneen, koska niin vakuuttavasti italialaisseura on tällä kaudella muutoin esiintynyt. Matsi oli toisaalta jälleen yksi sulka Pep Guardiolan Citylle, joka on puolustuksellisista ongelmistaan huolimatta järjettömän kovassa iskussa. Joukkueen pelissä automaatioiden taso on vain niin konemaisissa sfääreissä, että heitä on lähes mahdoton kellistää. Pelaajamateriaali alkaa muistuttaa sitä, mitä espanjalainen taktikko haluaa ja tulos on sen mukaista. Jos mitään elämää mullistavaa ei tapahdu, kuuluu City tämän kauden UCL-finaaliin.
KT: Tämän vuoden Mestarien liigan lohkovaihe on mielestäni ollut melko tylsä, sillä mieleen ei äkkiseltään tule mitään yhtä ehdotonta herkkupalaa. Viime kierroksen Chelsea-Roma ei ehkä ollut tämän vuoden tasokkain ottelu, mutta viihdettä Lontoossa pelatussa matsissa kyllä riitti. Kuusi maalia, hienoja yksilösuorituksia ja katastrofaalista puolustamista, mitä muuta satunnaiskatsoja jalkapallo-ottelulta oikein voi odottaa? Vastaankin hieman poliitikkomaisesti, että toivottavasti se ikimuistoisin ottelu on vielä edessä. Keskiviikko-illan Napoli-Cityssä on kaikki edellytykset klassikko-ottelulla ja omat odotukseni ovat ns. katossa.
Jo etukäteen mielenkiintoiseksi tiedetty C-lohko on kimurantissa tilanteessa. Pystyykö AS Roma haastamaan kotonaan Chelsean ja onko Atletico Madrid jo ulkona jatkokierroksilta?
JT: Lohko on toden totta kimurantti. Chelsea pelasi kauden parhaan pelinsä Atleticon vieraana ja otti ansaitun voiton, mutta sittemmin Antonio Conten miehistön meno on hyytynyt. Viime otteluissa hallitseva Valioliigamestari on kuitenkin saanut tuulta purjeisiinsa. Pitkälti on kiinni juuri tiistaina Stadio Olimpicolla pelattavasta ottelusta. Jos Roma onnistuu matsin voittamaan, on Atleticolla vuori kiivettävänään, sillä se vierailee vielä Stamford Bridgellä. Jos taas Chelsea onnistuu viemään pisteet Lontooseen, ratkotaan jatkopaikka seuraavalla kierroksella Wanda Metropolitanolla, jossa Patjantekijät isännöivät Romaa. En tohdi lähteä arvailemaan, kuka tästä kolmikosta jää nuolemaan näppejään, sillä kaikki on vielä pahasti auki.
AR: Kaikella kunnioituksella AS Romaa kohtaan, olisin yllättynyt mikäli he painelisivat tästä lohkosta jatkoon. Ticon peli on pahimmillaan kuin suomalainen syksy, pirun synkkää ja ahdistavaa, mutta toisaalta samanmoista menoa nähtiin espanjalaisilta myös viime kaudella. Diego Simeonen poppoo vaatii jälleen uusia ponnistuksia, jotta kevät olisi totutun aurinkoinen. Suurin ongelma on maalinteko ja tasatilanteiden kääntäminen edukseen. Roma nappasi tasurin Chelsealta lähinnä täsmällisten maalipaikkojen hyväksikäytön ja Edin Dzekon puolijumalallisten suoritusten ansiosta. Jos Roman keskityspaikkojen rakentelu onnistutaan tyrehdyttämään tulevissa otteluissa, on italialaisten vuoro jäädä nuolemaan näppejään.
KT: Atletico ja Chelsea ovat paperilla lohkon kaksi parasta joukkuetta, mutta madrililaiset ajoivat itsensä vaikeaan asemaan viime kierroksen tasapelillä Qarabagia vastaan. Roma ei vielä alkukaudella ole täysin vakuuttanut, mutta Aten mainitsema Edin Dzeko on jälleen kerran hurjassa tikissä ja pystyy ratkomaan otteluita tarvittaessa vaikka yksinään. Romalle riittää kaksi voittoa jäljellä olevista otteluista ja jos huominen YLE:n tv-ottelu päättyy kotijoukkueen juhliin on Atletico todella tiukassa paikassa. Roma osoitti joukkueiden edellisessä kohtaamisessa pystyvänsä haastamaan Chelsean ja tällä kertaa joukkueen tukena on täpötäysi Stadio Olimpico. Itse italialaisen jalkapallon ystävänä olen hieman jäävi esittämään arvioita, mutta omissa papereissani Roma on kuitenkin tällä hetkellä melko vahvoilla.
Keskiviikkona Napoli on kotiottelussaan pakkovoiton edessä. Onko Maurizio Sarrin valmentamalla joukkueella mitään mahdollisuuksia konemaista Manchester Cityä vastaan?
JT: En lähtisi luonnehtimaan Cityä konemaiseksi, sillä joukkueen viisi ylintä pelaajaa ovat käytännössä paikattomia ja murtautumismalleja löytyy lukuisia. Pep Guardiola puhui Gary Linekerin pitkässä haastattelussa, siitä kuinka osa Englantiin sopeutumista on vaatinut sen tosiasian ymmärtämisen, että sumujen saarille ominainen korkea tempo vie pelaajat välillä mukanaan ja pelejä on vaikea kontrolloida. Etihadin pelissä Napoli oli ensimmäiset puoli tuntia täydellisesti jyrän alla, mutta sai toisella puoliajalla paremmin pelistä kiinni. City on hurjassa vireessä, mutta jos Napoli onnistuu pelaamaan ensimmäisen prässitason ohi, ei taivaansinisten puolustus ole missään nimessä mahdoton murtaa, minkä jopa Tony Pulisin inhorealsitinen bussi osoitti viikonloppuna. City tuskin lähtee peruuttelemaan, sillä Shakhtar Donetsk hengittää niskaan kolmen pisteen päässä ja joukkueella on vielä Ukrainan visiitti edessään.
AR: Itse taas luonnehtisin Cityä juurikin konemaiseksi, mutta en sillä perinteisellä tavalla, jolla muun muassa Saksan maajoukkuetta on höykkyytetty jo vuosikymmeniä. Cityn konemaisuus, kun on pelkästään kaikella rakkaudella ilmaistua, ja se näkyy juurikin positiivisina murtautumismalleina ja hyökkäystilanteiden pelinrakenteluna. Murtaen tämän hiukan pienemmiksi palasiksi Cityn konemaisuus näkyy eritoten siinä, kun joukkue hakee murtautumispaikkaa. Jokainen pelaaja tietää konemaisen tarkasti, kuinka monta jalkaparia täytyy olla milläkin alueella ja, kuinka monta metriä täytyy tehdä liikettä syvyys- tai pystysuuntaan, jotta haluttu murtautuminen tyhjään tilaan/tyhjässä tilassa olevalle pelaajalle saadaan onnistumaan. Joten Cityn kohdalla konemaisuutta ei pidä sekoittaa siihen, etteikö pelaajat osaisi improvisoida vaikkapa pienen tilan kombinaatiopelaamista, tai että he suorittaisivat orjallisesti vain yhtä automaatiota. Pelaajien päämäärällinen tavoite on automatisoitu, ei sen saavuttaminen. Ja vastauksena kysymykseen, niin ei valitettavasti ole. Tai ainakin Napolin voitto vaatisi pienimuotoisen kyykkämisen vierailta.
KT: Ei Napolilla pitäisi olla mitään mahdollisuuksia, mutta jotenkin nurinkurisesti joukkueiden ensimmäinen kohtaaminen jopa nosti omia odotuksiani tämän ottelun varalle. Kuten Jalmu yllä jo totesi, oli Napoli ensimmäiset 30 minuuttia täysin purjeissa, mutta toisella puoliajalla ottelu tasoittui ja pääsimme ihailemaan Sarrin joukkueille ominaista pallonliikehdintää. Napoli maksaa vielä oppirahoja, sillä joukkue ei ole hetkeen kohdannut tämän kauden Cityn tasoisia joukkueita ja joukkueen pelaajisto on kuitenkin aika kokematon tämänkaltaisista isoista kansainvälisistä otteluista. San Paolo on osoittautunut pitkän historiansa aikana maagiseksi paikaksi ja keskiviikkona saamme tästä uuden osoituksen. Tunnelma tulee olemaan jotain sellaista, mitä lohkovaiheessa ei hetkeen ole nähty, sillä stadion myytiin hetkessä loppuun ja Napolissa kiima tuntuu olevan juuri nyt ylimmillään.
Edison Cavani on vahva ehdokas UCL-kauden maalikuninkaaksi. (Dean Mouhtaropoulos/Getty Images)
Keskiviikkona pelataan myös toinen herkullinen ottelu, kun Real Madrid matkustaa Tottenhamin vieraaksi. Voidaanko hyvän alkukauden pelannutta Tottenhamia pitää jo yhtenä Euroopan suurista?
JT: Se tietysti riippuu millä mittareilla suuruutta mitataan. Mauricio Pochettino on omissa papereissani yksi maailman parhaista valmentajista ja kun ryhmästä löytyy Harry Kanen, Toby Alderweireldin tai Christian Eriksenin kaltaisia maailmanluokan pelaajia, voi Spursia pitää huippujoukkueena. Pohjoislontoolaisten vahva nousukiito ei kuitenkaan ole realisoitunut pokaaleina, eikä Spurs ole nostellut 2000-luvulla vielä yhtäkään pystiä. Tottenham on myös taloudellisesti kaukana maanosan kärjestä, sillä seuran palkkakatto (100 000 £ /vk) pitää huolen siitä, että Spurs-tähdet tienaavat huomattavasti muiden isojen Valioliigaseurojen tähtiä vähemmän. En siis lähtisi nostamaan Spursia vielä Euroopan suuriin, mutta jos kehitys jatkuu nykyisenä, on sinne kiilaaminen ehdottomasti realismia muutaman vuoden päästä.
AR: En myöskään pitäisi heitä vielä yhtenä Euroopan suurista juurikin tuon seurastruktuurin vuoksi. Sitävastoin heidän pelinsä alkaa olemaan verrannollinen Euroopan kärkeä myöten. Tietysti joukkue notkahtelee hiukan yksittäisissä peleissä, esimerkiksi niin huikea kuin Pochettino valmentajana onkin, hänen aggressiivinen prässipelinsä ampuu ajoittain itseään jalkaan. Mutta ne ovat vain piirteitä kasvukivuista, joten en olisi huolissani Spurs-fanina siitä, miten joukkue pärjää pelillisesti. Jalkapallo menee jatkuvasti yhä kollektiivisempaan suuntaa, mutta se on selvää, että Tottenham vaatisi vielä yhden pykälän verran kovempia pelaajia. Enkä tarkoita, että nykyinen nippu olisi huono, kaikkea muuta, mutta Tottenhamin ja Euroopan superjengien välillä on kuitenkin kuilu ja se tulee siitä, että ultimaattisilla suurseuroilla on koko miehsitö erittäin korkean profiilin pelaajia, Spursilla näin ei vielä ole.
KT: Suurseuralla pitää olla jotain meriittejä ja täytettä palkintokaapissa, eikä Tottenham näitä kriteereitä täytä, ainakaan vielä. Olen arvostanut Pochettinon korkealle jo siitä lähtien, kun hän luotsasi Espanyolia ja hänen Lontoossa tekemää työtään ei tule aliarvioida. Ei Tottenham kuitenkaan vielä mikään eurooppalainen suurseura ole, vaikka joukkue parhaimmillaan pystyy haastamaan Real Madridin tapaiset ökyporukat yksittäisissä otteluissa. Seuran tulevaisuuttakaan en hurjan valoisaksi näe, sillä jossain vaiheessa nämä Kanet ja Allit siirtyvät vääjäämättä isompiin ympyröihin, vaikka kotiseuturakkauteen niin kovin mukava olisikin uskoa.
Moni hyökkääjä tuntuu olevan juuri nyt hurjassa iskussa ympäri Eurooppaa. Jos sinun pitäisi valita yksi nimi UCL:n tämän vuoden maalikuninkaaksi, kehen päätyisit ja miksi?
JT: Suurena Radamel Falcaon ihailijana tekisi mieleni nostaa Ligue 1:ssa pitelemätön kolumbialainen esiin, mutta valitettavasti Monacon pelit näyttävät päättyvän alkulohkoon. Maalikuningasta arvioidessa täytyy huomioida joukkueen menestysmahdollisuudet. Omissa papereissani Harry Kane on tällä hetkellä – pienestä takareisivammasta huolimatta – maanosan kuumin kärki, mutten usko Spursin menevän puolivälieriä pidemmälle, joten maalikuninkuuden vieminen näyttää epätodennäköiseltä. Sanotaan siis tylsästi Cristiano Ronaldo, joka on osunut tämän kauden turnauksessa jo viidesti. FIFA:n vuoden pelaajan pystin pokannut portugalilainen puhaltelee muniinsa, kun muu joukkue tekee hommat, mutta kun paikka tulee, löytyy nahkakuula yleensä verkon perukoilta. Los Blancos menee kaiken järjen mukaan pitkälle myös tänäkin vuonna, mikä puoltaa Ronaldon maalikuninkuutta.
AR: Kyykkää PSG jälleen tai ei, niin uskon, että Edinson Cavani – mies, jonka ulkomuoto on fyysisen karski, mutta ääni kuin enkelillä – paukuttelee sellaiset karkelot, että hän vie Mestarien liigan maalikuninkuuden. Jaakon mainitsemat Kane ja Ronaldo ovat myös varmsti kovilla sijoituksilla ja jälkimmäinen takonee jälleen sen yli 10 maalia, mutta uruguaylainen saa ääneni ja toivon ihan vain jo pariisilaisten kannalta, etteivät he kokisi samanlaista nöyryytystä kuin viime kaudella. Se olisi jo liikaa se.
KT: Lyhyestä virsi kaunis. Edison Cavani on maailman paras hyökkääjä ja PSG tulee menemään tänä vuonna pitkälle, joten maalikuninkuus matkaa Uruguayhyn. Pahin haastaja on jo mainittu Cristano Ronaldo, joka kuitenkin paukuttaa keväällä muutaman hattutempun, kun panokset kasvavat. Myöskään Robert Lewandowskia ei tule unohtaa, sillä Bayern tulee olemaan kova luu vanhan velikullan Jupp Heynckessin johdolla.
Kansikuva: Giuseppe Bellini/Getty Images