Voitolla ja tappiolla kautensa sarjanousijoita vastaan avannut Swansea on erikoisessa myllerryksessä. Keväällä 2011 pääsarjaan, tätä nykyä Celticiä luotsaavan Brendan Rodgersin alaisuudessa, noussut seura näytti pitkään etenevän määrätietoisesti, harkiten ja varmasti kohti Valioliigan kärkipäätä. Syksystä 2011 alkaneen kehityksen piti jatkua myös viime kaudella, mutta toisin kuitenkin kävi. Mihin Joutsenten lento on menossa?
Swansean Valioliigahistoria on ollut komeaa seurattavaa. Hieman arvoituksellinen sarjanousija sijoittui heti avauskaudellaan komeasti sijalle 11. Lyhytsyöttöön ja pallonhallintapeliin nojanneet walesilaiset saivat kuitenkin kokea Valioliigassa pienenä seurana pärjäämisen raadollisuuden, kun joukkueen manageri Rodgers houkuteltiin Liverpooliin. Kovassa nosteessa olleen pohjoisirlantilaisen poistuminen ei kuitenkaan hidastanut Joutsenia, jotka nappasivat seuraavan kahden kauden aikana sijat 9. ja 12.
Edelleen pallonhallintaan nojannut joukkue lähti viime kauteen kovin odotuksin, sillä alla oli seurahistorian paras sijoitus Swansean napattua komeasti 8. sijan keväällä 2015. Vahva runko ei menettänyt yhtäkään avaintekijää ja joukkueen hyökkäysosasto sai merkittävää lisäbuustia Ranskan liigan parhaisiin pelaajiin kuuluneen Andre Ayewin valittua seurakseen Swansean. Näin ollen seuran looginen seuraava askel olisi ollut sementoida paikka sarjataulukon paremmalla puolella ja haastaa tosissaan isompia seuroja europaikoista.
Murheellinen viime kausi
Vielä tasan vuosi sitten Joutsenet liitivät voimakkaassa myötätuulessa. Kahdella voitolla ja kahdella tasapelillä kautensa avanneen joukkueen peli näytti elokuussa todella vahvalta. ManU:n kotonaan voittanut ja Chelsealta vieraspisteen hakenut ryhmä näytti olevan matkalla kohti suurtekoja.
Sitten tapahtui jotain. Syyskuun alun maajoukkuetauon jälkeen Valioliigaviheröille marssi täysin erilainen Joutsenlauma. Ennen tapaninpäivän perinteistä boxingday-kierrosta Swansea keräsi elokuun jälkeen pelaamistaan otteluista vaatimattomat seitsemän pistettä, voittaen ainoastaan lähes yleistä vitsiä koko viime kauden muistuttaneen Aston Villan. Katastrofaalinen syksy oli liikaa seurajohdolle ja pari edelliskautta joukkuetta hyvällä menestyksellä manageroinut seuralegenda Garry Monk sai kenkää joulukuussa.
Monkin jättämää aukkoa paikkasi pitkäaikainen kakkoskoutsi Alan Curtis, ennen italialaisen Francesco Guidolinin saapumista joukkueen peräsimeen. Taktisesti päteväksi kuvailtu Guidolin sai joukkueen pelaamaan sen potentiaalin edellyttämällä tasolla ja Swansea säilytti sarjapaikkansa lopulta helposti, vaikka tilanne joulun tienoilla näytti aavistuksen uhkaavalta. Kahdeksan voittoa kevätkierroksella raapinut Swansea muistutti keväällä joukkuetta, jollaista seuran fanit olivat kauden alla odottaneet.
Seura ampuu itseään jalkaan siirtomarkkinoilla
Swanseata ei ole koskaan tunnettu isoja siirtosummia maksavana seurana. Hiljattain uudella seuran ennättyssummalla Liberty Stadiumille suunnannut espajalaiskärki Borja Baston oli Swansean historian toinen pelaaja, josta seura maksoi yli kymmenen miljoonaa puntaa. Edellinen oli Vitessestä kesällä 2013 tullut Wilfried Bony, jonka myynnistä seura nettosi myöhemmin lähes 30 miljoonaa puntaa. Näin ollen Swansean voi väittää rakentaneen joukkuettaan maltillisilla siirroilla ja ennen kaikkea järkevästi. Lukasz Fabianski ja Ayew tulivat ilmaisilla siirroilla, kun taas Gylfi Sigurdsson ja Federico Fernandez maksoivat Joutsenille noin 8,5 miljoonaa puntaa kumpainenkin.
Jonjo Shelvey nousi kulttihahmoksi ja maajoukkueeseen Swanseassa. Kuva: Getty
Tänä kesänä Swansean käyttäytyminen siirtomarkkinoilla on ollut vähintäänkin eriskummallista. Eriskummallisuus alkoi itseasiassa jo tammikuussa pahoissa pelillisissä vaikeuksissa olleen Swansean myytyä keskikentän luottomies Jonjo Shelveyn Newcastleen. Pajatson tyhjennys jatkui tänä kesänä, kun Swansea kauppasi ensin viime kauden parhaan maalintekijänsä Ayewin West Hamiin ja vain muutama päivä myöhemmin uutisoitiin seuraikoni Ashley Williamsin siirrosta Evertoniin. Eteenpäin haluavalta seuralta liikkeet olivat täysin käsittämättömiä, varsinkin siinä mielessä, että Swansea olisi voinut kamppailla Evertonin tai West Hamin kanssa samoista sijoituksista.
Ayewin myynnissä ajatuksena oli mitä luultavammin korvata ghanalainen juuri edellä mainitulla Bastonilla. Kaksikon siirtosummien välinen erotus oli kuitenkin vain viisi miljoonaa puntaa, mikä saa väkisinkin miettimään mitä Swansean toimistolla oikeen ajatellaan. Bastonilla on toki vakuuttava kausi allaan, miehen paukutettua 18 maalia sympaattiselle Eibarille La Ligassa. Ainakin tällä hetkellä Ayew on kuitenkin täysin eri luokan pelimies. Kovalla tasolla jo vuosia Ranskassa pelannut väkkärä oli elintärkeä palanen Swansean pahasti yskineessä hyökkäyksessä, eikä espanjalaiskärkien track-record ole se kaikista vakuuttavin Valioliigassa. Muun muassa kovilla hintalapuilla Swanseaa isompiin seuroihin tulleet Roberto Soldado tai Alvaro Negredo ovat flopanneet pahan päiväisesti. Myös pienemmillä odotuksilla Valioliigaan tulleet Joselu tai Juanmi eivät hekään ole vakuuttaneet.
Kapteeni Williamsin kauppaaminen taas oli todella erikoinen veto Swansealta. Toki voi olla, että seuraa aina vuodesta 2008 edustanut Williams halusi uusia haasteita, joita hieman kovemman profiilin Everton pystyi topparille tarjoamaan. Joka tapauksessa Williamsin jättämä massiivinen aukko keskuspuolustuksessa on edelleen täyttämättä.
Myös tammikuussa 12 miljoonalla punnalla Newcastleen matkanneen Shelveyn myynti oli erikoinen veto Swansealta. Kulttihahmon maineessa Harry Potter -pahis Voldemortia muistuttavan ulkonäkönsä ansioista oleva keskikenttämies oli yksi Swansean tärkeimmistä pelaajista ja 23-vuotiaana matkalla kohti uransa parhaita vuosia. Toisin sanoen Swansea on myynyt viimeisen puolen vuoden aikana joukkueen tukijalat muihin maisemiin.
Onko Swansea matkalla alaspäin?
On hyvin mahdollista, että ensimmäistä kesää Swansean puikoissa oleva Guidolin halusi niin sanotusti ”tuulettaa paikkoja” myymällä Ayewin ja Williamsin eteenpäin. Kahden joukkueen tärkeimmän pelaajan poiskauppaaminen ei kuitenkaan anna kuvaa kunnianhimoisesta seurasta, päinvastoin.
Kurkistus Swansean nykyiseen pelaajamateriaaliin kertoo karua kieltä joukkueen nykytilasta. Guidolin joutuu operoimaan todella kapealla miehistöllä, mikä osoittautui myös häntä edeltäneen Monkin turmioksi. Monkin alaisuudessa sakanneesta ryhmästä ei yksinkertaisesti löytynyt variaatioita kääntämään kurssia. Täytyy toki myöntää, että Guidolinin palkkaaminen oli onnistunut veto seurajohdolta. Edeltäjistään poiketen italialainen ei luottanut pallonhallintaan, vaan suoraviivaisempaan etenemiseen. Tämä kantoi hedelmää ainakin viime keväänä.
Valioliigan uusi TV-diili on tuonut tunnetusti merkittäviä lisävarantoja myös pienempien seurojen kassoihin. TV-rahan tuomasta nosteesta on nähty viitteitä siirtomarkkinoilla. Crystal Palace maksoi Christian Bentekestä 30 miljoonaa puntaa, Middlesbrough pumppasi Atalantan tilille lähes 15 miljoonaa puntaa Marten de Roonista, Bournemouth pulitti Jordon Ibestä 15 miljoonaa puntaa. Tässä valossa tuntuu lähes käsittämättömältä, että Swansea lähti kauteen heikentyneellä miehistöllä.
Swansean viime kauden hyökkäyksen sielut, Ayew ja Sigurdsson. Heistä on enään toinen jäljellä. Kuva: Getty
Vaikka kotimaassaan uransa tehnyt Guidolin osoitti viime kaudella olevansa pätevä luotsi myös Valioliigaan, on italialaisen vaikea hätyytellä Euro Cup -paikkoja nykyisellä miehistöllä. Esimerkiksi nykyisellään avaukseen kuuluvat Leon Britton, Jordi Amat tai Wayne Routledge eivät ole hyvällä tahdollakaan laatupelaajia Valioliigaan. Surullisinta Swansean tilanteessa on se, ettei kyseiselle kolmikolle löydy tällä hetkellä edes päteviä korvaajia vaihtopenkiltä.
Toistaiseksi plussalla siirtojen nettokulutuksessa olevan Swansean tilanne voi muuttua vielä merkittävästi, jos seura hankkii uusia pelaajia ennen siirtoikkunan sulkeutumista. Uusien miesten ei tarvitse maksaa maltaita, onhan seura rakentanutkin joukkueensa maltillisilla panostuksilla. Toistaiseksi nähdyllä siirtopolitiikalla Swansea on kuitenkin ilmoittanut itse itsensä putoamistaistoon. Voi siis hyvinkin olla, että Sigurdssonin tai Fernandezin tapaiset pelurit eivät jaksa kauaa roikkua putoamista vastaan taistelevassa seurassa, ottajia kaksikolla varmasti riittää.
Aikanaan vahvasti omaan ideologiaansa uskoneesta Swanseasta on tällä hetkellä enää kaunis muisto jäljellä. Upealla tavalla eteenpäin askeltanut seura näyttää tällä hetkellä kaikkea muutakuin kunnianhimoiselta kärkipään joukkueiden haastajalta, mitä se oli vielä vuosi sitten. Voihan toki olla, että seurajohto koki edellisten rakenteiden tulleen tiensä päähän viime syksyn vaikeina aikoina ja että tämä on uuden, entistä ehomman Swansean alku. Tällä hetkellä seuran suunta näyttää kuitenkin vahvasti alaspäin, mikä on sääli, sillä ”Swanselona” on ehdottomasti yksi 2010-luvun hienoimmista brittiseuroista.
Kansikuva: Getty