Faneille.com – Urheilumedian ZlatanJalkapalloa tituleerataan maailman kansainvälisimmäksi kieleksi, mutta huippufutiksen osalta laji on edelleen hyvin eurosentrinen – ainakin mitä tulee seurajoukkueisiin. Eurooppa-keskeisyys kumpuaa luonnollisesti Vanhan mantereen johtavasta asemasta, sillä suurimmat seurat ja isoimmat tähdet nauttivat leipäänsä Euroopassa. Myös MM-kisojen mitalipeleissä nähtiin pelkkiä eurooppalaismaita.
Atlantin takan Major League Soccer, tuttavallisemmin MLS on tehnyt kovaa nousua. Euroopasta käsin tarkasteluna MLS näyttäytyy herkästi Kiinan ja arabiliigojen tavoin uransa auringonlaskuun seilaavien supertähtien eläkekotina, jonne lähdetään hakemaan uran viimeistä isoa tilinauhaa.
MLS:n rakenne poikkeaa vahvasti Euroopan perinteisistä sarjoista. Jenkkityyliin ensin tahkotaan runkosarja, jota seuraa pudotuspelit. 23:n joukkueen sarja on jaettu kahteen konferenssiin, joista pudotuspeleihin jatkaa kuusi joukkuetta kummastakin, samaan tapaan kuin NFL:ssä. Ensimmäinen pudotuspelikierros, niin sanottu karsintakierros pelataan yksiosaisena, jonka jälkeen puolivälierät ja välierät tahkotaan kaksiosaisina. Kauden huipentaa joulukuussa pelattava yksittäinen finaali, jonka Toronto FC vei viime vuonna nimiinsä. Sarja poikkeaa perinteisistä liigoista myös siinä, ettei siitä voi pudota.
Pohjois-Amerikan tapaan myös joukkueenrakennus on vahvasti säädeltyä, sillä sarjassa on käytössä mantereen isoista liigoista tuttu palkkakatto. Ottelukokoonpanon yhteenlaskettu vuosipalkka saa olla enimmillään reilut neljä miljoonaa dollaria. Käytössä on kuitenkin niin sanottu ”Beckham-sääntö”, jonka turvin seurat voivat hankkia enimmillään kolme kalliimpaa pelaajaa, joita ei lasketa mukaan palkkakattoon.
Palkkakaton ja pudotuspelien ohella MLS järjestää vuosittain varaustilaisuuden, jonka avulla seurat voivat varata nuoria lupauksia organisaatioonsa. SuperDraftiin kelpaavat kuitenkin vain yliopistosarja NCAA:ssa pelanneet pelaajat.
Keskikesällä pelataan myös pohjoisamerikkalaiselle urheilulle ominainen tähdistöottelu, jossa MLS All Stars kohtaa jonkun eurooppalaisen huippujoukkueen. Tänä kesänä vastustajaksi valikoitui italialainen suurseura Juventus.
Sarjasta löytyy myös tukku nuoria tähtiä
MLS:n tähtiloisto alkoi David Beckhamin siirrosta sarjan historian menestyneimpään seuraan Los Angeles Galaxyyn vuonna 2007. Myöhemmin perässä seurasi Thierry Henryn ja Alessandro Nestan kaltaisia aikansa ehdottomia huippupelaajia. Myös Steven Gerrard, Frank Lampard, Andrea Pirlo ja Didier Drogba ovat käyneet lopettelamassa uransa Pohjois-Amerikassa.
Tällä hetkellä sarjan nimekkäimmät tähdet ovat LA Galaxyn Zlatan Ibrahimovic, Chicago Firen Bastian Schweinsteiger, New York City FC:n David Villa sekä kesällä DC Unitediin vaihtanut Wayne Rooney.
Sarjan palkkakuningas on The Denver Postin mukaan Torontossa reilun seitsemän miljoonan taalan vuosipalkkaa nauttiva Sebastian Giovinco. Perässä seuraavat Michael Bradley (Toronto FC), Carlos Vela (Los Angeles FC), Schweinsteiger ja Giovani Dos Santos (LA Galaxy), joista jokainen nettoaa yli kuusi miljoonaa kaudesta.
MLS ei kuitenkaan ole pelkkä näytösliiga, jossa vanhojen tähtien seassa palloilee liuta jenkkipelaajia, joiden rahkeet eivät riittäneet Euroopan kentille. Sarjaan on viime vuosina rantautunut tukku nuoria tähtiä etenkin Etelä-Amerikasta.
Sarjaan viime kaudeksi liittyneessä ja mukavasti pärjänneessä Atlanta Unitedissa ei ole yhtään Euroopassa uransa luonutta supertähteä. Barcelonaa takavuosina valmentaneen Gerardo ”Tata” Martinon ryhmän suurimmat tähdet ovat nuoria eteläamerikkalaisia. Venezuelalaiskärki Josef Martinez laittoi jo nyt sarjan maaliennätyksen uusiin lukemiin. 25-vuotias hyökkääjä on takonut huimat 28 maalia 27:ssa ottelussa, kun runkosarjaa on pelaamatta vielä kahdeksan ottelua.
Martinezin seurakaveri, hyökkäävänä keskikenttäpelaajana viihtyvä Miguel Almiron on yksi koko sarjan parhaista pelaajista. 24-vuotiasta taituria kosiskeltiin kesällä muun muassa West Hamin toimesta ja huhujen mukaan hän olisi vaihtamassa Eurooppaan tämän kauden jälkeen. Paraguaylaisen Almironin ja Martinezin urapolut poikkeavat kuitenkin siinä määrin, että Almiron siirtyi Atlantaan suoraan Etelä-Amerikasta, kun taas Martinez kokeili siipiään Sveitsissä ja Italiassa.
Atlantan Miguel Almiron (oik.) on sarjan parhaita pelaajia, Toronton Michael Bradley liigan palkkakuninkaita. (Kevin C. Cox/Getty Images)
Atlantan uusin eteläamerikkalaistähti on vasta 19-vuotias Ezequiel Barco, joka siirtyi Georgian osavaltiossa majaansa pitävään ryhmään MLS:n mittapuulla hulppealla 12 miljoonan punnan siirtokorvauksella. Nuori pelintekijä on samalla sarjan historian kallein ostos. Myös Barcon maanmies Hector Villalba, 24, edustaa Atlantan vahvaa eteläamerikkalaiskaartia.
Etelä- ja Väli-Amerikasta lähtöisin olevia nuoria tähtiä löytyy muistakin joukkueista. Esimerkiksi 22-vuotias hondurasilaislaituri Alberth Elis on summannut Houston Dynamolle tehot 10+7. Venezuelalainen Jefferson Savarino, 21, on ollut iskussa Real Salt Lake Cityssä. Parikymppinen uruguaylaislupaus Diego Rossi on säestänyt Carlos Velaa uusiojoukkue Los Angeles FC:ssä. Sarjaa johtavan New York Red Bullsin tähtiin lukeutuu 23-vuotias paraguaylainen Alejandro Gamarra, joka johtaa syöttöpörssiä on alustettuaan kymmenen osumaa.
Nuoria tulijoita on viime vuosina ilmaantunut myös Euroopasta. Benfican akatemian läpikäynyt keskikenttäpelaaja Andre Horta vaihtoi hiljattain kotimaastaan Los Angelesiin. 22-vuotias unkarilainen Daniel Salloi siirtyi budepestiläisseura Ujpestista Sporting Kansasiin kesällä 2014 ja on lyönyt tällä kaudella läpi.
Sarjan kuumin nuori tähti on kuitenkin Ghanassa syntynyt, mutta Kanadassa varttunut Alphonso Davies. Marraskuussa 18 vuotta täyttävä kanukkihyökkääjä on maalannut Vancouver Whitecapsin paidassa kuudesti ja alustanut kahdeksan osumaa. Kauden jälkeen Davies siirtyy saksalaisjätti Bayern Münchenin riveihin, joka pulittaa huippulupauksesta peräti kymmenen miljoonaa euroa.
Oiva sarja B-korin eurooppalaisille
Eläkeputkeen asettuneiden ex-huippujen ohella MLS on vetänyt puoleensa varsin laadukkaita eteläamerikkalaisia, joiden rahkeet eivät kuitenkaan aivan riitä tähteyteen Euroopan isoissa sarjoissa, mutta pääsevät loistamaan Pohjois-Amerikassa. Tällaisia pelaajia ovat esimerkiksi meksikolaiset Dos Santosin veljekset sekä Carlos Vela tai Ajaxissa aiemmin pelannut, mutta tätä nykyä Seattle Soundersia edustava uruguaylainen Nicolas Lodeiro.
Oma lukunsa on tietysti italialainen Sebastian Giovinco, joka siirtyi Torontoon vuonna 2015. Juventuksessa penkille jäänyt taitava hyökkääjä osoitti Parmassa olevansa kova tekijä Italian pääsarjaan, mutta huippupalkka Kanadan suurimmassa kaupungissa on pitänyt Giovincon MLS:ssä. Tätä nykyä 31-vuotias hyökkääjä on yksi sarjan kaikkien aikojen parhaista pelaajista hänen summattua 136:ssa ottelussa 80 maalia ja 50 maaliin johtanutta syöttöä.
Sarjasta löytyy myös lukuisia komean uran jenkeissä pelanneita eteläamerikkalaisia, joiden nimet tuskin sanovat valtaosalle suomalaisista jalkapallon ystävistä mitään. Esimerkiksi Gonzalo Higuainin isoveli Federico on tahkonut Columbus Crew’n paidassa lähes 200 MLS-ottelua, joissa on syntynyt tehot 54+46. Portland Timbersiä kipparoiva argentiinalainen Diego Valeri käväisi pari kautta Euroopassa laihoin tuloksin, mutta pelaa Oregonissa jo kuudetta kauttaan ja nauttii 2,5 miljoonan taalan vuosipalkkaa.
Edellä mainittujen lisäksi sarjassa palloilee useita eurooppalaisia, jotka ovat vaihtaneet pienemmistä euroliigoista Pohjois-Amerikkaan. Esimerkiksi Huuhkajista tuttu Alexander Ring on päässyt oivaan vireeseen New York Cityssä ja hänet valittiin jopa tähdistöjoukkueen avauskokoonpanoon. Myös Rasmus Schüller on saanut uransa käyntiin Minnesota Unitedissa. Schüllerin tavoin Markku Kanervan viimeisimpään maajoukkueeseen nimeämä Jukka Raitala pelaa nyt toista kauttaan rapakon takana siirryttään talvella Columbuksesta Montreal Impactiin.
Arsenal-legenda Ian Wrightin ottopoika Bradley Wright-Phillips ei onnistunut lyömään läpi Englannissa, mutta on tehnyt komean uran New York Red Bullssissa. Legia Varsovassa aiemmin pelannut unkarilaiskärki Nemanja Nikolic on päässyt loistamaan Chicagossa ja noussut jopa palkkakaton ulkopuolisten tähtien kastiin. Kokenut tsekkipelaaja Borek Dockal on pelannut vahvan kauden Philadelphia Unionissa. Esimerkkejä riittää. Yhdistävä tekijä on kaikilla se, että he pelasivat Vanhalla mantereella vähemmän hohdokkaissa sarjoissa, mutta ovat nousseet tähdiksi rapakan takana.
Sarjan pelaajista lähes puolet tulevat Yhdysvaltojen ja Kanadan ulkopuolelta. Valtaosa ulkomaalaisista on edelleen Etelä- ja Väli-Amerikasta, mutta eurooppalaisten määrä on kokoajan kasvamaan päin. Englantilaisia MLS:ssä pelaa 14, Ranskalaisia 13.
Pohjoismaalaisia sarjassa on yhteensä 18 kappaletta. Suurimman edustuksen omaa Ruotsi, jonka edustajia on MLS:ssä yhdeksän kappaletta. Huomionarvoista pohjoismaalaisissa on erityisesti se, että yli puolet heistä on siirtynyt rapakon taakse pohjoismaisista liigoista.
Tästä voidaan päätellä MLS:n tarjoavan esimerkiksi Belgian pääsarjaa tai Saksan 2.Bundesliigaa houkuttavammat puitteet ja oletettavasti myös paremmat ansiot. Esimerkiksi Ring nettoaa New Yorkista reippaat 400 000 taalaa kaudesta, Schüller Minnesotassa 225 000. Montreal maksaa Raitalalle 240 000 dollaria kaudesta.
Argentiinalaiset Federico Higuain ja Diego Valeri lukeutuvat MLS:n kiintotähtiin. (Jamie Sabau/Getty Images)
Mihin MLS on matkalla?
Vuonna 1993 perustettu Major League Soccer on kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokonaisuus. Soccer on ollut kovassa nosteessa Yhdysvalloissa, vaikka maa katastrofaalisesti jäikin Panaman taakse MM-karsinnoissa ja putosi Venäjällä pelatusta lopputurnauksesta.
MLS:n kehitys pienestä muutaman joukkueen marginaaliliigasta suosituksi sarjaksi on menestystarina, joka henkilöityy vahvasti liigan komissaarina vuodesta 1999 toimineeseen Don Garberiin. New York Cosmosin entinen maalivahti Shep Messing kertoi vuonna 2016 ESPN:n haastattelussa pitävänsä Garberia yhtenä yhdysvaltalaisen urheiluhistorian parhaana komissaarina NFL:n Pete Rozellen ja NBA:n David Sternin ohella.
Kasvuvauhti on ollut huimaa, sillä vielä 2000-luvun alussa sarjassa pelasi vain kymmenen joukkuetta. Vuonna 2010 sarjassa nähtiin 16 organisaatiota. Ensi kaudella uutena tuttavuutena mukaan tulee ohiolainen FC Cincinnati, josta tulee sarjan 24. joukkue. Vuonna 2020 sarjaan liittyvät Miami ja Nasvhille. Neljän vuoden päästä sarjaan hamuaa Detroit, Sacramento ja San Diego.
Liigan viralliseksi tavoitteeksi Garber on asettanut MLS:n kuulumisen maailman parhaiden liigojen joukkoon vuonna 2020. Liigojen paremmuuden mittaaminen on luonnollisesti haastavaa, mutta esimerkiksi olosuhteiden puolesta sarja kestää kilpailun lähes jokaiseen eurooppalaiseen huippusarjaan.
Sarjaa pelataan moderneilla stadioneilla, joista valtaosan täyttöaste on yli 90 prosenttia. Kovimmat katsojamäärät on tällä kaudella kerännyt Atlanta United, jonka peleissä on käynyt keskimäärin noin 50 000 katsojaa. Lukemalla olisi viime kauden Serie A:ssa ylletty Milanon jättien taakse kolmanneksi. Sarjan kokonaiskeskiarvo oli noin 22 000, mikä on vain kaksi tuhatta vähemmän kuin Italiassa viime kaudella ja noin viisi tuhatta pienempi lukema kuin Espanjan La Ligassa. Taakse jäävät muun muassa Venäjän liiga, Hollannin Eredivisie ja Portugalin pääsarja.
Yksi syy komeisiin yleisömääriin löytyy sarjan viihdyttävyydestä. Siinä missä Euroopan isojen sarjojen ottelukohtainen maalikeskiarvo on pyörinyt kahden ja kolmen välillä, on MLS kivunnut tällä kaudella jo yli kolmeen osumaan per ottelu. Peli on vauhdikasta ja monin paikoin kontrolloimatonta. Juuri tästä syystä taktisempaan futikseen tottuneella Andrea Pirlolla oli aluksi vaikeuksia sopeutua sarjaan.
Sarja on ollut myös tasainen. Mestaruuspokaaliin on reilun 20 vuoden aikana kaiverrettu 12 eri seuran nimi.
Komissaari Don Garber on MLS:n voimahahmo. (Joe Robbins/Getty Images)
Taloudellisesti MLS on kuitenkin kaukana Euroopan huipuista. Beckham-säännön turvin seurat voivat hankkia muutaman kallispalkkaisen tähden, mutta heidän takanaan ansiot tippuvat roimasti. Sarjan keskipalkka on noin 350 000 dollarin paikkeilla vuodessa. Keskiverto Valioliigapelaaja nettoaa saman summan kuukaudessa.
Toronton maalivahti Clint Irwinin mukaan sarjan pahin palkkoihin liittyvä ongelma on rosterin häntäpään pelaajien palkat. Sarjan pienimpiä palkkoja nauttivat pelaajat tienaavat vain 50 000 dollaria kaudessa, mikä on vähemmän kuin Yhdysvaltojen mediaanipalkka (59 000 $). Tuloerot joukkueiden sisällä ovat sitä kautta valtavat, mikä on Irwinin mielestä ongelma joukkueen harmonian kannalta.
MLS:sää on kuitenkin kehitetty fiksusti. Isot tähdet lisäävät sarjan mielenkiintoa, mutta palkkakaton turvin homma ei riistäydy käsistä, vaan sarja tarjoaa oivan kasvualustan yhdysvaltalaispelaajille ja sitä kautta koko laji kehittyy Pohjois-Amerikassa.
Myös sarjan rytmitys on järkevä, sillä sitä pelataan keväästä syksyyn. Näin ollen MLS ei joudu kamppailemaan elintilastaan Big Four -liigojen tai Euroopan isojen sarjojen kanssa. Tämä tosin on nähty myös epäkohdaksi, sillä entisen jenkkien maajoukkuepakki Marcelo Balboan mielestä talven yli pelattavista sarjoista poikkeava aikataulu hankaloittaa MLS-seurojen toimia siirtomarkkinoilla.
Silti on kysyttävä, mihin MLS on matkalla? Euroopan valta-aseman haastaminen tuntuu utopistiselta visiolta, vaikka toki tavoitteet on asetettava uskottavuuden takia korkealle. Jalkapallo on kuitenkin hyvin konservatiivinen laji, jossa perinteet ovat kunniassa. Havainnollistavana esimerkkinä toimii muovinen RB Leipzig, jonka nousu Bundesliigaan on aiheuttanut monin paikoin rumaksi äityneitä vastareaktioita.
Vaikka MLS on kehittynyt valtaisin harppauksin muutaman joukkueen sarjasta yli 20:n joukkueen liigaksi, ovat isot eurooppalaisseurat edelleen maanosan suosituimpia. Tutkimuslaitos GESM:n vuonna 2016 tehdyn kyselyn mukaan ainoa top10:n kiilannut MLS-seura oli LA Galaxy, joka oli tutkimuksen mukaan mantereen neljänneksi suosituin seura. Kärkipaikat valtasi odotetusti Barcelona ja Real Madrid. Valioliigaseuroja kärkikymmenikköön mahtui neljä kappaletta.
Joka tapauksessa MLS:n voi väittää establisoituneen jalkapallokartalle. Moni arveli liigan joutuvan vaikeuksiin, kun kiinalaiset alkoivat muutama vuosi takaperin pumpata suuria summia futikseen ja maksaa tähtitieteellisiä palkkoja. MLS on kuitenkin pitänyt pintansa ja jatkanut kehitystään. Myös kiinalaisten päättömäksi äitynyt meno on rauhoittunut.
Sarjan tulevaisuuden suhteen on mielenkiintoista nähdä, mihin MLS kehittyy. Balboan mielestä sarja tarvitsee lisää Giovincoja, eli huippupelaajia, jotka saapuvat sarjaan alle 30-vuotiaina.
MLS tulee takuulla pysymään houkuttelevana eläkekotina lajin absoluuttisille supertähdille, mutta huomattavasti mielenkiintoisempaa on nähdä, miten pelaajavirrat kehittyvät zlatanien ja rooneyen takana. B-korin eurooppalaisille sarja näyttäytyy varmasti jatkossakin erittäin varteenotettavana vaihtoehtona. Suurin mielenkiinto kohdistuu kuitenkin siihen, saako sarja pidettyä nuoret tähtensä.
Mikäli MLS haluaa todella kehittyä huippusarjaksi, eivät sarjan parhaat pelaajat voi enää olla 35-vuotiaita eläkeputkessa olevia entisiä supertähtiä. Seurojen pitäisi pystyä pitämään kiinni Almironin ja Martinezin kaltaisista nuorista huipuista, mutta onnistuuko se jos esimerkiksi Valioliigaseurat tulevat kolkuttelemaan ovia?
Toinen sarjan mielenkiintoa lisäävä aspekti tulevaisuuden suhteen liittyy joukkueiden rakennukseen. Jatkuuko supertähtipainotteinen rakennus, jossa organisaation keulakuvaksi hankitaan globaalisti tunnettu nimi vai uskaltavatko seurat ottaa mallia Atlantasta ja rakentaa menestystä nousevien kykyjen kautta. Atlanta porhalsi heti avauskaudellaan pudotuspeleihin ja miehittää itäisen konferenssin kakkostilaa tälläkin hetkellä.
Eurooppalaisten kannattaisi jatkossa suunnata scouttausverkostoja myös Pohjois-Amerikkaan, sillä sarjassa kirmaa tukku laadukkaita nuoria pelaajia. MLS voi sitä kautta kehittyä myös otolliseksi kasvualustaksi, minkä voisi kuvitella kasvattavan sarjan mielenkiintoa myös nuorempien pelaajien silmissä.
Niin tai näin, voidaan harhaluulo MLS:stä läpsyttelysarjana kumota. Sarja lienee itseasiassa vivahteikkain, mitä tulee pelaajien tasoon, taustoihin ja ansioihin.
Lähteet: The Denver Post, ESPN, Gilt Ledge Soccer, Tranfermarkt
Kansikuva: Vaughn Ridley/Getty Images