Rakenna itse oma MM-vetokohteesi: Voita VIP-reissu ManUn Valioliiga-avaukseen!
MM-huuma lähenee loppuaan, kun kisoja on pelaamatta enää kaksi ottelua. Yksi kisojen huomionarvoisimmista ominaispiireistä on ollut vahva erikoistilannepelaaminen. Kisoissa on tehty yhteensä 161 maalia, joista peräti 70, eli lähes puolet on syntynyt erikoistilanteesta.
Ranska niittasi sekä välierän että puolivälierän voittomaalit erikoistilanteista. Uruguayta vastaan Raphael Varane jatkoi Antoine Griezmannin sivuvaparin verkon perukoille, kun taas Belgiaa vastaan Samuel Umtiti nikkasi niin ikään Griezmannin lähettämän kulmapotkun verkkoon ja Ranskan finaaliin.
Etenkin puolivälierissä erikoistilanteet olivat suuressa roolissa. Englannin voittomaali Ruotsin verkkoon syntyi kulmapotkusta, samoin Belgian avausmaali Brasiliaa vastaan. Kroatia otti jatkoajalla johdon kulmapotkusta syntyneellä maalilla, mutta Venäjä tuli tasoihin sivuvaparista pusketulla osumalla.
Ennen finaalia ja pronssipeliä jatkopeleissä on tehtailtu yhteensä 39 osumaa. Niistä 16 on ollut erikoistilannemaaleja, eli syntynyt joko kulma-, vapaa-, rangaistuspotkusta tai sivurajaheitosta.
Kisojen vahvin erikoistilannejoukkue on ollut Englanti, jonka kahdestatoista maalista yhdeksän on syntynyt erikoistilanteista. Jos lukemasta nappaa pois rangaistuspotkut (3), on Englanti osunut vapareista tai kulmista peräti kuusi kertaa.
Kolumbia ja Uruguay maalasivat kuusi kertaa, kumpikin neljästi erikoistilanteista, eli niiden maaleista vain kolmannes syntyi pelitilanteesta. Kolumbiasta erottui etenkin järkälemäinen Yerry Mina, joka puski peräti kolme osumaa.
Kolumbian Yerri Mina (13) näytti vaarallisuutensa erikoistilanteiden päättäjänä. (Alex Morton/Getty Images)
VAR:lla luultavasti iso merkitys
Alkulohkojen aikaan videotuomarointi dominoi keskustelua. Jatkopeleissä VAR on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle.
Yksi asia, missä VAR:n käyttö on erityisesti näkynyt, on rangaistuspotkujen määrä, joka ylitti jo alkulohkovaiheessa kisohistorian pilkkuennätyksen. Japanin ja Etelä-Korean kisoissa pallo vietiin yhteentoista metriin 18 kertaa, kun taas Venäjällä pilkkuja on ammuttu pelien aikana jo 28 kappaletta.
VAR vaikuttaa luultavasti myös erikoistilannemaaleihin, jotka on jatkettu verkkoon. Oletettavasti puolustavat pelaajat eivät uskalla repiä ja roikkua vanhaan malliin, kun tuomareiden on mahdollista tarkistaa mahdollisesti rankkarin arvoinen rike videolta. Tämä taas avaa enemmän tilaa hyville pääpelaajille.
Otanta on pieni ja kausaalisuhdetta on liki mahdoton aukottomasti todistaa, mutta ainakin suuntaa antavan tulkinnan näistä kisoista voi tehdä. On toki mahdollista, että joukkueet ovat yksinkertaisesti panostaneet aiempaa enemmän erikoistilanteisiin.
Tukea VAR:n vaikutukselle voi hakea myös kisojen siisteydestä. Videotuomarointi mahdollistaa mahdollisesti punaiseen korttiin johtavan rikkeen tarkastamisen videolta.
Ulosajojen osalta meneillään olevat kisat ovat olleet ylivoimaisesti siisteimmät, sillä joulukorttia on vilautettu vain neljästi. Näistä suoria punaisia on ollut kaksi. Kolumbian Carlos Sanchez sai punaisen Japania vastaan torjuttuaan maalia kohti suuntautuneen laukauksen kädellään. Sveitsin Michael Lang ajettiin ulos neljännesvälierän loppuhetkillä, kun hän pysäytti läpiajossa olleen ruotsalaispelaajan ilman yritystä pelata palloa.
Ero aiempiin kisoihin on valtava. Neljä vuotta sitten ulosajoja nähtiin kymmenen kappaletta, niistä seitsemän tuli suoralla kentältä poistolla. Etelä-Afrikassa punakortti viuhahti 17 kertaa, näistä yhdeksän oli suoria. Saksan järjestämissä kisoissa nähtiin peräti 29 ulosajoa, vuonna 2002 yhteensä 17.
Vaikka Venäjän kisoissa on nähty huomattavasti vähemmän ulosajoja, ei varoitusten määrä ole laskenut mitenkään merkittävästi. Keltainen kortti on näytetty turnauksessa 211 kertaa. Brasilian kisat olivat tässä suhteessa siistimmät, sillä varoituksia jaettiin 177 kappaletta. 2010 kisoissa varoituksia annettiin 236 ja 2006 kaikkiaan 286 kappaletta.
Tässäkin tapauksessa kausaalisuhteen osoittaminen VAR:n ja ulosajojen vähäisen määrän suhteen vaatisi poikkitieteellistä tutkimusta, jossa tutkittaisiin paitsi rikkeiden laatua, myös pelaajien päätöksentekoa. Dramaattisen laskun ulosajojen määrässä voi kuitenkin varovaisesti tulkita VAR:n ansioksi. Pelaajat eivät välttämättä mene niin kovaa taklaustilanteisiin, kun he tietävät myöhästyneen taklauksen johtavan mahdollisesti helpommin ulosajoon. Sama koskee oletettavasti myös jälkipelejä. Peli ei kuitenkaan ole hidastunut esimerkiksi Saksan kisoista, päin vastoin.
VAR:lla vaikuttaisi näin ollen olevan muukin vaikutus, kuin pelkkä isojen tuomioiden saaminen oikeiksi.
Numeropeli-kirjan lukeneet tietävät, ettei kulmapotku ole järin hyvä maalipaikka. Joka seitsemäs kulmapotku päättyy laukaukseen maalia kohti ja näistä laukauksista yksi kahdeksasta uppoaa verkkoon. Todennäköisyys maalin tekemiselle kulmapotkusta on siten vain muutamia prosentteja.
Pelkästään jatkopeleissä kulmapotkuista on tehty seitsemän maalia eli lähes joka viides.
Erikoistilanteilla on näin ollen ollut suuri merkitys. Kulmureista tai vapareista maaleja on tehty yhteensä 42 kappaletta, kun taas vastahyökkäyksistä on isketty 13 maalia.
Tulevista finaalijoukkueista Ranska on maalannut kuudesti avoimesta pelitilanteesta (ml. Australian oma maali), kahdesti erikoistilanteesta ja kahdesti pilkulta. Kroatia taas on iskenyt 12 osumaa, joista yhdeksän on pelitilannemaaleja, kaksi erikoistilanteista (ml. Nigerian oma maali) ja yksi on syntynyt pilkulta.
Viidestä Kroatian verkkoon isketystä maalista kolme on tullut erikoistilanteesta. Jos finaalin ratkaisua lähtisi arvuuttelemaan edellä esiteltyjen statistiikkojen perusteella, ruikkaa Ranska yhden erikoistilanteesta, pistää luukut kiinni ja juhlii maailmanmestaruutta.
Lähteet: WhoScored, Transfermarkt
Kansikuva: Kevin C. Cox/Getty Images