Hannes Thór Halldórsson on päässyt maistamaan jokaisen jalkapalloilijan unelmaa: edustamaan maataan arvokisoissa. Tämä unelma tuntui Islannissa todella kaukaseilta ajatukselta vielä muutama vuosi sitten, mutta niin vain sitkeä saarivaltio selvitti tiensä nyt jo toisiin peräkkäisiin arvokisoihin. Erityisen kaukaiselta unelma tuntui nykyään joukkueen ykkösvahtina torjuvalle Halldórssonille vielä 2000-luvun alussa.
Islannin jalkapallo on tehnyt hurjaa nousua viimeisten vuosien aikana, kun parantuneet olosuhteet sekä valmentajiin panostaminen ovat kantaneet hedelmää, minkä satoa maajoukkue niittää. Parikymmentä vuotta sitten tilanne oli täysin toinen.
Maalivahtien harjoitteluun ei panostettu juniorijoukkueissa käytännössä lainkaan. Niinpä pääkaupunki Reykjavikissa varttuneen Halldórssonkin piti kehittää taitojaan itse potkimalla palloa seinää vasten ja yrittämällä torjua kimmokkeita. Tässä vaiheessa haave ammattilaisuudesta vaikutti todella kaukaiselta, joten Halldórssoniakin kiinnostivat nuoruudessa muut asiat jalkapalloa enemmän.
Pohja tuli vastaan, kun hän täytti 20 vuotta. Halldórsson oli ajautunut umpikujaan kolmannella sarjatasolla pelaavassa Leiknirissä ja etsi uutta seuraa. Maalivahti kävi alemmalla sarjatasolla pelaavan Numin harjoituksissa, mutta ei vakuuttanut ja sopimus jäi syntymättä. Halldórsson palasi Leikniriin, jossa pääsi yllättäen pelaamaan kauden viimeisen ottelun. Hän teki kuitenkin pelissä ison virheen, mikä maksoi lopulta Leiknirin nousun sarjaporrasta ylöspäin.
Halldórsson oli pohjalla. Jalkapallon lopettaminen vaikutti pitkään parhaalta vaihtoehdolta.
– Olin tilanteessa, jossa kukaan ei tiennyt minua tai että pystyisin pelaamaan jalkapalloa. Vain minä uskoin itseeni ja ainoa asia mitä pystyin tekemään oli kohtalon ottaminen omiin käsiini, Halldórsson muisteli The Guardianin haastattelussa.
Halldórsson istui alas isännsä kanssa, joka valoi poikaansa uskoa ja kehotti tätä tähtäämään mahdollisimman korkealle. Tästä hetkestä alkoi Halldórssonin nousu kohti maansa eliittiä vuonna 2004.
Kova työ alkoi kantaa hedelmää. Halldórsson raivasi tiensä maansa pääsarjaan ja lopulta Islannin menestyneimmän seuran KR Reykjavikin riveihin vuonna 2011. Hän voitti heti tuplamestaruuden KR:n kanssa ja Halldórsson valittiin sarjan parhaaksi maalivahdiksi. Samana syksynä koitti debyytti maajoukkueessa, kun maajoukkueen muut maalivahdit olivat pelikiellossa ja loukkaantuneena. Halldórsson torjui nollapelin debyyttiottelussaan Kyprosta vastaan.
Pian vastuu maajoukkueessa kasvoi ja Halldórsson oli noussut Islannin parhaiden maalivahtien joukkoon. Hän ei ollut kuitenkaan laittanut vielä kaikkia paukkuja jalkapalloon, vaan oli opiskellut elokuva-alaa sekä sittemmin tehnyt töitä myös ohjaajana.
– Sanoisin, että elokuvantekijä on pääammattini ja saan siitä suurimman osan rahoistani, mutta yritän tasapainotella molempien välissä täydellisesti. On vaativaa työskennellä elokuvantekijänä ja sitten harjoitella viideltä joka ilta, Halldórsson kertoi Sports Illustratedin haastattelussa vielä marraskuussa 2013.
Halldórsson pelasi tuolloin KR Reykjavikin riveissä ja hänestä oli muovautunut maajoukkueen ykkösmaalivahti. Islanti oli sijoittunut MM-kisojen karsintalohkossaan toiseksi ja pelasi jatkokarsinnoissa Kroatiaa vastaan, mutta tuolloin kisapaikka jäi vielä haaveeksi yhteismaalein 0-2.
Pelaaminen EM-kisoissa Cristiano Ronaldoa vastaan oli pitkään vain kaukainen haave Halldórssonille. Kuva: Clive Brunskill/Getty Images
Elokuvien ja videoiden tekeminen on ollut osa Halldórssonin elämää jo 12-vuotiaasta alkaen, jolloin hän teki ensimmäisen lyhytelokuvan kavereidensa kanssa. Koska jalkapalloilijan ura vaikutti pitkään vain haaveelta, niin maalivahti on panostanut koko ajan myös toiseen ammattiinsa, jota hän harjoitti aktiivisesti vielä pelatessaan Islannissa. Halldórssonin uran kohokohtiin kuuluu musiikkivideon ohjaaminen Islannin vuoden 2012 euroviisukappaleeseen. Lisäksi hän on ollut tekemässä lukuisia muita projekteja ja mainoksia. Yksi ikimuistoisimpia teoksia on Icelandairille tehty mainos, jossa esiintyi hänen maajoukkuekaverinsa.
Halldórsson onkin tuonut maajoukkueeseen uuden tavan. Islannin pelaajat katsovat Halldórssonin johdolla yhden elokuvan aina pari päivää ennen ottelua.
Elokuva-ala on jäänyt viime vuosina hieman taka-alalle, kun Halldórsson on keskittynyt jalkapalloilijan uraansa ulkomailla. Hän kävi norjalaisessa FK Brannissa lyhyellä lainalla vuonna 2012, mutta syksystä 2013 lähtien maalivahti on torjunut yhtäjaksoisesti ulkomailla. Norjalaisesta Sandnes Ulfista tie vei Hollantiin kesällä 2015, josta hän palasi vuonojen maahan FK Bogø/Glimtiin vuotta myöhemmin. Nyt Halldórsson edustaa tanskalaista Randers FC:tä, jonne hän siirtyi kolmen vuoden sopimuksella kesällä 2016.
Reilut kymmenen vuotta sitten Halldórssonin tilanne näytti todella heikolta, mutta takaiskuista huolimatta hän on raivannut tiensä ulkomaille sekä maajoukkueen selkeäksi ykköstorjujaksi. Halldórsson pelasi kaikki Islannin ottelut Ranskan EM-kisoissa, ja MM-karsinnoissa hän oli tolppien yhtä lukuun ottamatta kaikissa otteluissa. Halldórsson oli erityisen suuressa roolissa, kun Islanti raivasi itselleen kisapaikan karsintojen vahvan lopun myötä. Hän päästi viimeisessä viidessä ottelussa vain yhden maalin, ja tämä syntyi luonnollisesti Alexander Ringin toimesta.
34-vuotiaalla maalivahdilla on vielä pelivuosia jäljellä, mutta hänen ei tarvitse murehtia uran jälkeisestä ajastaan. Halldórssonin entinen työnantaja SagaFilm on luvannut maalivahdille vanhan työpaikan takaisin, kun hän aikanaan päättää jalkapalloilijan uransa.
Lähteet:
Kansikuva: Clive Rose/Getty Images