Suomalaisen jalkapallon lippulaiva, Huuhkajat, palaa pitkän tauon jälkeen viheriöille tuplamaaottelun merkeissä. Ensin vuorossa on kotiottelu Islantia vastaan ja muutaman päivän päästä siitä edessä siintää poikkeuksellisesti Albaniassa pelattava vierasottelu Kosovoa vastaan. Faneille.comin toimittajat Atte Ruuttila, Jaakko Tiira ja Kalle Tamminen pohtivat yhdessä, mitä näistä kahdesta ottelusta oikein voi odottaa.
Markku Kanerva julkaisi viikko sitten Huuhkajien kokoonpanon kohta odottavaan tuplamaaotteluun. Keitä pelaajia haluaisit nostaa jalustalle nimetystä joukkueesta?
AR: Kari Arkivuo, ehdottomasti. Ei vain. Paluun maajoukkueeseen tekevä Tim Sparv tuo keskikentällä rytmittävän elementin ja sellaisen vaihtoehdon, joka kykenee fyysiseen taistelupalloon, mutta myös peliätekevään, luovempaan rooliin. Sparv on tämän lisäksi johtaja ja vahva persoona, sellainen selkeä keskikentän pohjan ankkuri, jonka ympärille ”Rive” pystyy rakentamaan puolustusmalleja, sekä pelinrakennuksellisia vastaavia. Toinen on Joel Pohjanpalon tilalle tuleva Fredrik Jensen. Taitava ylempien oksien pelaaja, kykenee tuomaan taidollaan ratkaisuja pattitilanteisiin. Sopii myös erinomaisesti Kanervan työteliääseen ja laitoja kuluttavaan sapluunaan. Avannut jo maalitilinsa Hollannissa.
JT: Omissa papereissa jalustalle nousee ehdottomasti Sauli Väisänen. Nuori toppari on avannut Serie A -uransa varsin mallikkaasti sarjanousija SPAL:n alakerrassa ja hänellä on ehdottomasti eväitä nousta seuraavaksi suomalaiseksi huipputoppariksi. Väisänen ei varsinaisesti hyppää silmille, mutta nuori mies pelaa fiksusta, ei turhia höntyile ja hoitaa oman hommansa tyylillä. Nyt kun Niklas Moisanderkin on poissa, voisi Väisänen ottaa linjan johtohahmon roolin haltuunsa – se hänen roolinsa tulee kuitenkin tulevaisuudessa olemaan.
KT: Ihan ensi alkuun täytyy kyllä sanoa, että Markku Kanervan alkuperäinen päätös Fredrik Jensenin pistämisestä Pikkuhuuhkajien mukaan oli varsin outo, sillä mies on pelannut vahvan alkukauden Hollannin liigassa. Jensen on nyt kuitenkin A-maajoukkueen mukana, mikä on hieno asia ja odotan innolla, minkälaista roolia nuorelle miehelle on tarjolla. Toinen varsin kiinnostava nimi on Glen Kamara, joka on nopeasti noussut täysin unholasta Huuhkajien matkaan. Arsenalin reservit vaihtuivat Skotlannin pääsarjaan, missä Kamara on pelannut erinomaisen alkukauden. Keskikenttäpelaajan todellinen taso on ainakin itselleni iso arvoitus, joten odotan mielenkiinnolla pistääkö Kanerva debytantin kentälle näissä tuplaotteluissa.
UEFA uudistaa karsintasysteemiään tuoden seuraaviin EM-karsintoihin Nations League -nimisen vaiheen, jonka kautta moni heikompi joukkue voi realistisesti ajatellen selvitä lopputurnaukseen. Monen mielestä Suomen kannattaisi järjestää itsensä mahdollisimman huonoon lohkoon, mutta mitä mieltä itse olet, voiko maajoukkue tavoitella tappiota kilpailullisissa otteluissa?
AR: Sellainenhan sanonta on, kuin kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa, ja miksei myöskin urheilussa. Mutta onhan tuollaisesta puhuminen täysin absurdia. Lukuisissa medioissa ja keskustelupalstoilla on tartuttu legendaariseen voittamisen kulttuuriin. Huuhkajilta halutaan tuloksia ja hyviä peliesityksiä. Huuhkajilta, ja Palloliitolta, halutaan suoraselkäisiä lausuntoja ongelmista ja niiden ratkaisusuunnitelmista. Miten nämä asiat voivat tapahtua, jos Suomi alkaa strategisoimaan itselleen systemaattisia tappioita, jotta pääsee joskus tulevaisuudessa käyttämään kuuluisaa ”takaporttia”. Nämä asiat menevät niin järkyttävällä tavalla ristiriitaan, ettei mitään tolkkua. Nations Leagueen tai ei, niin Huuhkajien täytyy pelata, joka ottelussa voitosta, koska vain siten me voidaan joskus tulevaisuudessakin menestyä. Kaikki ne kovat kansainväliset pelit menisivät kankkulan kaivoon. Vetää niin sanotusti huuruun, kun edes ajattelen tällaista tapausta. Tietoisesti häviämisellä on liikaa typeriä, negatiivisia vaikutuksia verrattuna siihen, mitä sillä olisi ehkä, mahdollisesti saavutettavissa.
JT: Noh, jos ei voita edes Liechtensteiniä kotona, niin ns. ”mutaliigaan” pääsemiseksi ei tarvinne juurikaan muutoksia tehdä. Ei vaan, kyllä Huuhkajien nyt täytyy ottaa kaikki irti jäljellä olevista karsintapeleistä, joista se lähtee nähdäkseni vain Kosovo-otteluun ennakkosuosikkina. Itse Nations League -systeemi on hiukan erikoinen ja varmasti monille hämärän peitossa. Se ei siis korvaa karsintoja, vaan tulee niiden rinnalle korvaamaan ystävyysottelut. D-liigan eli ”mutasarjan” voittamalla voi kuitenkin lunastaa lipun lopputurnaukseen, mutta uskoisin silti, että pärjääminen karsinnoissa ja nousu arvontakoreissa on helpompi tie kisoihin, kuin hasardi Nations League. Jos Huuhkajat alkavat tahallisesti ottamaan virallisissa peleissä kuokkaan, voi maajoukkuetoiminnan vaikka lopettaa kokonaan.
KT: Tahallaan häviäminen sotii mielestäni täysin kaikkia kilpaurheilun lainalaisuuksia vastaan ja näin äkkiseltään en pysty keksimään yhtään skenaariota, jossa toivoisin Huuhkajien häviävän. Ymmärrän, että lopputurnauspaikka on Suomelle henkisesti iso asia, mutta maistuuko se samalta vuosien tahallisen huonouden jälkeen? Ainakin henkilökohtaisesti toivon, että mikäli Suomi joskus pääsee arvokisoihin, johtuu se rehellisestä karsintamenestyksestä eikä tahallaan riittävän huonojen vastustajien joukkoon pääsemisestä.
AIK:ssa huipulle noussut Sauli Väisänen on alkukaudella noussut Serie A:n SPAL:n avauskokoonpanon pelaajaksi. Myös Simon Skrabb nähdään Huuhkajien matkassa. (Magnus Liljegren / All Over Press)
Ensimmäisessä ottelussa Suomi isännöi viime kesän EM-kisoissa ihastuttanutta Islantia. Minkälaista ottelua odotat?
AR: Hyvin samankaltaista suhteessa edelliseen vastaavaan. Islanti ei tule todennäköisesti tarjoamaan mitään uutta, ainakaan isommassa pelillisessä kuvassa. Toisin sanoen Islanti etenee erittäin voimakkaasti pystysuunnassa, eikä kaihda nopeita tilanteenvaihtopelaamista. Joukkue pyrkii tekemään kaikki asiat kontrolloidusti ja riskit tarkasti punniten. Suomella on ennakkoon erittäin pienet saumat voittoon, varsinkin kun vastassa on yksi Euroopan parhaiten organisoiduista maista. Paljon pystypainia ja rajuja kaksinkamppailuja, joita Huuhkajien ei ole varaa hävitä. Punnitsin, olisiko järkevämpää antaa pallo Islannille ja keskittyä vastaiskuihin, mutta Huuhkajien puolustaminen ei ole ollut millään tavalla lupauksia herättävää. Toisaalta sitten taas en ole ollenkaan vakuuttunut Suomen pallonhallinnasta, jolla pitäisi kuitenkin murtaa Islannin tasoinen joukkue. Pirullinen ottelu tulossa.
JT: Jos lähdetään siitä, että lohkon kakkospaikkaa hallinnoivalla Islannilla ei ole varaa pudottaa pinnoja Suomea vastaan, sillä se kohtaa vielä karsintojen loppurutistuksen aikana vielä kahden pisteen päässä vaanivat Ukrainan (k, 5.9.) ja Turkin (v, 6.10.). Näin ollen ”Valaanpyytäjillä” on kovat panokset otteluun lähdettäessä. Toivoisin, että Suomi uskaltaisi pelata jalkapalloa, sillä en näe Reykjavikissa vuosi sitten nähtyä asemasotaa missään määrin kehittävänä lähestymistapana tulevaan kamppailuun. Tietysti täytyy huomioida realiteetit, eli se, että Islanti on – aina esiin nostettavasta väkiluvustaan huolimatta – huomattavasti Huuhkajia laadukkaampi ryhmä, josta löytyy Gylfi Sigurdssonin kaltainen huippupelaaja. Toivon mukaan Ratinassa nähdään fiksusti pelaava Huuhkajat-ryhmä, joka uskaltaa välillä prässätä ja liikuttaa pelivälinettä myös sivuttaissuunnassa.
KT: Olen Jaakon kanssa hieman eri mieltä, sillä puhtaasti pelaajamateriaaleja vertailemalla Suomi ei hurjasti Islannille kalpene. Tosin kun meillä, Islannilla on selkeä jo nuorisomaajoukkueista asti opeteltu pelisuunnitelma, mikä kliseisesti sanottuna tekee joukkueesta sen yksilöitä paremman. Kuten Atte yllä totesi, ei Islanti tule varmasti yllättämään, vaan se pelaa itselleen tutulla, suoraviivaisen aggressiivisella pelitavalla. Erityisesti erikoistilanteissa Huuhkajien tulee olla tarkkana, sillä Suomi on näissä karsinnoissa päästänyt aivan liikaa maaleja keskityksistä ja kulmapotkuista.
Islanti-ottelun jälkeen edessä on lohkon jumbofinaali, kun Suomi kohtaa Albaniassa Kosovon. Turussa pelattu maiden ensimmäinen kohtaaminen oli Suomelta likipitäen katastrofaalinen ottelu. Miten Suomen pitää pelata Kosovoa vastaan saadakseen ottelusta täydet kolme pistettä?
AR: Tällaisissa otteluissa pitäisi ehdottomasti olla se aloitteellisempi joukkue ja määrätä ottelun tempo sekä tapahtumat. Kosovo ei ole maailman kollektiivisin joukkue ja turhautuminen olisi silmin nähden huomattavissa, mikäli Huuhakajat kykenisivät kontrolloituun pelaamiseen ja aggressiiviseen prässäämiseen. Suomen pitäisi saada tukahdutettua Kosovon yksilötaidot ja hakea murtautumismahdollisuuksia maltillisesti, koska edes välttävällä pelillä niitä pitäisi tulla. Teemu Pukin maalijyvän ollessa kohdillaan, tulisi Suomen ottaa vakuuttava voitto. Sen ei olisi pakko näkyä tulostaululla minään murskavoittona, mutta pelillisesti Huuhkajien pitäisi pelata Kosovo pyörryksiin.
JT: Karsinta-avauksessa Hans Backen lähestymistapa oli järjetön, sillä hän heitti kehiin käytännössä kuusi puolustavaa pelaajaa. Myös harhakäsitykset Kosovosta paikallisten hammaslääkäreiden työliikuntajoukkueena karisivat karulla tavalla, sillä juuri maan laitapelaaminen tuotti Huuhkajille isoja ongelmia. Näin ollen komppaan edellistä vastaajaa, Suomen taktiikkapankista täytyy löytyä myös peliä määrittävä vaihde, eikä pelkästään taistelu ja roikkumis -moodi. Myös maamme jalkapallon lippulaivan uskottavuuden kannalta olisi tärkeää napata täydet pisteet jumbofinaalista.
KT: Maiden edellisessä kohtaamisessa Suomi teki mahdottomasta mahdollisen olemalla näistä kahdesta se epäorganisoidumpi joukkue. Kosovo kasasi joukkueensa kasaan vain muutama viikko ennen Suomi-ottelua ja maalla oli alla pari hassua yhteistä harjoitusta, mutta niin vaan vierasjoukkue näytti yhtenäisemmältä tiimiltä Turussa pelatussa ottelussa. Nyt toivottavasti Suomi on oppinut läksynsä ja tietää, mitä ottelusta on odotettavissa. Kosovo pyrkii murtautumaan laidoilta ja erityisesti pallonriistojen jälkeen Huuhkajat toivottavasti pystyy etenemään suoraviivaisesti, sillä vastassa on haavoittuvainen ja ei niin tiivisti puolustava maa.
Suomella ei enää näissä karsinnoissa ole tuloksellisia paineita, mutta mitä itse odotat näkeväsi Suomelta? Mitä parannettavaa löydät Markku Kanervan toiminnasta?
AR: Tähän on selkeä vastaus ja oikeastaan toistelen näitä samoja juttuja kerta toisensa perään. Pelillisen identiteetin löytyminen. Siinä on se, mitä Huuhkajat tarvitsevat ja se, mikä Kanervan on sinne tehtävä. Tai eihän sitä identiteettiä löydetä, vaan se luodaan valmentajan filosofiasta ja käytettävissä olevista pelaajista. Toki, onhan sellaisiakin valkkuvelhoja, jotka soveltavat sapluunaansa aina, oli materiaali ylempää tai alempaa tasoa. Mallit ja logiikka pelin sisällä, siinä on sarkaa.
JT: Toivoisin, että Rive ajaisi rohkeammin nuoria lupauksia sisään. Nuoria pelaajia ulkomaille vievä virta on voimistunut viime vuosina, joten Suomella on ehdottomasti toivoa tulevaisuuden suhteen. En vaan henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi Joona Toivion tai Alexander Ringin kaltaiset keskinkertaiset pelaajat roikkuvat maajoukkueen rivimiehinä. Simon Skrabbin ja Jasse Tuomisen mukaan tuominen oli hyvä alku. Toivottavasti tulevaisuuden pelaajia nähdään myös karsinnat päättävässä lokakuun miehistössä ja ensi vuoden alun maaotteluissa.
KT: Suomen viime vuodet ovat olleet pelillisesti äärimmäisen sekavia. Valmentajavalinnoissa ei ole ollut minkäänlaista punaista lankaa ja ainakin itselleni on tuottanut vaikeuksia nähdä, minkälaista jalkapalloa Suomi oikein haluaa pelata. Aten tapaan toivon näkeväni selkeän pelillisen identiteetin omaavan Suomen. Tässä vaiheessa karsintoja en edes piittaa siitä häviääkö Suomi vai ei, kunhan pelissä olisi vihdoin edes hieman järkeä ja johdonmukaisuutta.
Loppuun vielä perinteinen veikkaus otteluiden tuloksista. Miten Huuhkajien käy?
AR: Islantia vastaan voi odottaa hyvällä pelillä tasuria ja oikein hyvässä tapauksessa voittoa, mutta vaakakuppi kääntyy valitettavasti tappion puolelle, eli 1–2 kuokkaan. Kosovoa vastaan sitten pelillisesti selkeä 2–1 -voitto.
JT: Liian suurin odotuksin ei otteluihin kannata lähteä, vaikka monestihan peli kulkee paremmin kun tuloksellisia paineita ei ole, esimerkkinä joka keväinen Arsenal. Islannilta tulee pataan maalilla tai parilla ja Kosovosta heltiää 1–0-vierasvoitto.
KT: Liiallinen optimismi aiheuttaa vain pettymyksiä, joten varaudun siihen, ettei meidän voittosarake vieläkään muutu nollasta ykköseksi. Islantia vastaan Suomi on näennäisen hyvä, mutta häviää. Kosovosta taas kaavitaan hikinen tasapeli, joka ei tyydytä ketään.
Kansikuva: All Over Press