Osallistu MM-futiksen viikkokisoihin – voita jopa 2500 euroa!
5-0, 5-2, 6-1. Jalkapallon MM-kisoissa on tälläkin kertaa nähty monia murskavoittoja jo kahden ensimmäisen kierroksen aikana. Tätä ”herkkua” on luvassa reilusti lisää kahdeksan vuoden kuluttua, kun vuorossa on toistaiseksi laajimmat kilpailut.
Toistaiseksi murskaavin esitys Venäjän kisoissa nähtiin sunnuntaina, kun Englanti murskasi Panaman lukemin 6-1. Ottelu oli ohi käytännössä jo avauspuoliajan jälkeen, kun Englanti oli takonut viisi täysosumaa.
Jalkapallon MM-kisoissa pelataan nykyisessä mittakaavassaan 64 ottelua, joten on täysin luonnollista, että mukaan mahtuu myös hieman isompiakin voittoja. Tasokkaiden MM-kisojen suola on kuitenkin ollut, että tasoerot ovat lähtökohtaisesti pieniä ja jokainen peli merkitsee valtavasti. Tämän suhteen on tulossa muutos, sillä tasoerot tulevat kasvamaan paljon.
Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut ovat paisuneet valtavasti sen historian aikana. Ensimmäisiin MM-kisoihin osallistui 13 joukkuetta ja karkelot käsittivät yhteensä 18 ottelua. Kasvu oli kuitenkin alkuaikoina hidasta. Vielä vuonna 1978 maailmanmestaruudesta kamppaili vain 16 maata. Vuonna 1982 kisoja laajennettiin kahdeksalla joukkueella ja nykyisessä 32 maan mittakaavassa kisat on järjestetty vuodesta 1998 alkaen.
Varsinkin kuin muualta kuin Euroopasta tulevien maiden osuus on kasvanut jatkuvasti. Jo vuoden 1982 kisoihin pääsi 14 joukkuetta Euroopasta, kun taas muista maanosista mukana oli kymmenen joukkuetta. Venäjän kisoissa Euroopasta on mukana niin ikään 14 maata, kun taas tällä kertaa muista maanosista on mukana 18 joukkuetta.
Tämä tulee muuttumaan vuonna 2026. Tuolloin MM-kisoihin pääsee mukaan peräti 48 maata eli 16 enemmän kuin nyt. Tälläkin kertaa suurin osa uusista paikoista menee muualle kuin Eurooppaan. Nyt eurooppalaiset muodostavat 44 prosenttia kisajoukkueista. Vuonna 2026 vastaava lukema on enää 29. Eurooppa sai yhteensä kolme lisäpaikkaa ja jatkossa kisoihin pääsee 16 maanosan joukkuetta.
Eniten laajennuksesta hyötyvät Afrikan ja Aasian maat, jotka saavat yhteensä peräti 7,5 paikkaa lisää kisoihin. Afrikasta pääsee laajennettuihin kisoihin yhdeksän joukkuetta, kun taas Aasia joutuu tyytymään yhteen paikkaan vähemmän. Suhteellisesti eniten maita on mukana Etelä-Amerikasta, jonka liiton kymmenestä maasta peräti kuusi pääsee mukaan MM-kisoihin.
Jatkossa myös Oseanian liitto saa yhden suoran paikan kisoihin. Aiemmin Oseanian karsintojen voittaja on joutunut karsimaan kisapaikasta Etelä-Amerikan karsintojen viidenneksi sijoittunutta vastaan. Oseanian liittoon kuuluu yhteensä 11 maata, joista suurin osa on todella pieniä saarivaltioita. Joukosta korkeimmalla FIFA:n rankingissa on Uusi-Seelanti, joka löytyy tällä hetkellä sijalta 120. Uuden-Seelannin lisäksi vain Salomonsaarten maajoukkue on rankingissa 150 parhaan joukossa, kun Bonitos löytyy sijalta 143.
Ja tästä porukasta yksi saa suoraan paikan kisoihin.
MM-kisat ovat valtava bisnes ja se on kasvanut huimasti varsin lyhyessä ajassa. Esimerkiksi Ruotsin vuonna 1958 järjestämissä kisoissa katsojakeskiarvo oli reilut 23 000 ottelua kohden ja vielä 70-luvulla alle 10 000 katsojaa ei ollut harvinaisuus MM-kisoissa.
Fifa on onnistunut hyödyntämään esimerkiksi televisioinnin esimerkillisesti ja järjestöstä on muodostunut todellinen rahantekokone muun muassa valtavien yhteistyösopimusten myötä. Euroopassa jalkapallo on ollut jo pitkään valtavan suosittua, vaikka maanosan mestaruudesta kamppailtiin kahdeksan joukkueen voimin vielä vuonna 1992. Euroopasta löytyvät myös maailman seurajoukkueet ja pelaajat.
Fifa, tai erityisesti sen entinen puheenjohtaja Sepp Blatter, suuntasikin katseet erityisesti Afrikan ja Aasian suuntaan. Blatter tokaisi vuonna 2013, että hän haluaisi vähentää Euroopan ja Etelä-Amerikan maiden osuutta kisoissa ja vastaavasti lisätä Aasian ja Afrikan maita. Ajatus sai tukea UEFA:n puheenjohtajana toimineelta Michel Platinilta. Blatter ja Platini ovat sittemmin saaneet tuomiot korruptiosta ja kaksikolla on kielto jalkapalloon liittyvään toimintaan liittyen. Onkin epäilty, että duo ajoi kisojen laajentamista vain kalastellen ääniä pienemmiltä mailta edistääkseen omia uriaan. Laajennus sai tosin myös kattojärjestön uudeksi puheenjohtajaksi valitun Gianni Infantinon siunauksen.
Menestyksellä laajentamista ei voi ainakaan perustella. Maailmanmestaruuden on voittanut aina eteläamerikkalainen tai eurooppalainen joukkue. Aasialainen joukkue on selviytynyt historian aikana kerran välieriin, kun Etelä-Korea raivasi kyseenalaisesti tiensä pronssiotteluun kotikisoissaan vuonna 2002. Tämän lisäksi aasialaisista maista puolivälierissä on ollut vain Pohjois-Korea vuonna 1966. Afrikkalaisten joukkueiden paras saavutus on kolme puolivälieräpaikkaa.
Esimerkiksi Afrikassa ja Aasiassa on valtavasti potentiaalia, asuuhan näissä maanosissa yli 5,5 miljardia ihmistä. Mutta onko MM-kisojen laajennus ainoa tapa kehittää jalkapalloa näissä maissa? Kun alla on myönnetyt kisat Venäjälle ja Qatarille, niin ei voi välttyä ajatukselta, että kisojen laajentamisessakin on takana aivan muut syyt kuin niin kauniilta kuulostavat puheet halusta kehittää näiden maanosien jalkapalloa.
Yksi vaihtoehto olisi järjestää maanosalittojen rajat rikkovia karsintoja. Maanosaliitot ovat joukkueiden suhteen niin epätasaisia, että tasoeroja saataisiin pienennettyä pelaamalla jo karsinnoissa eri maanosista joukkueita olevia vastaan. Dollarit silmissä päätöksiä tekevä FIFA tuskin tähän touhuun kuitenkaan lähtee mukaan.
Vuoden 2026 MM-kisoissa tasoerot tulevat olemaan suuremmat kuin koskaan, sillä mukaan pääsee nykyiseenkin mittakaavaan nähden todella heikkoja maita. Murskavoitoista ei tosin tarvitse ”nauttia” kauaa, sillä alkulohkot kestävät vain kaksi ottelua, kun 48 maata on jaettu kolmen maan alkulohkoihin, joista kaksi parasta jatkaa tietään pudotuspeleihin. Tässäkin on omat haasteensa, sillä kolmen joukkueen lohkojen viimeisissä otteluissa on iso mahdollisuus päätyä molempia joukkueita suosivaan lopputulokseen.
Vaikka Venäjän ja Qatarin kisoissa on todella paljon pielessä eikä näissä maissa olisi pitänyt koskaan järjestää MM-kisoja, niin otteluiden tasosta kannattaa yrittää nyt nauttia mahdollisimman paljon. Kahdeksan vuoden päästä tasoerot ovat huipussaan ja todelliset kisat alkavat vasta pudotuspeleistä, joihin selvittää tiensä yhtä monta joukkuetta kuin tämän vuoden kisoissa on osallistujia.
Kansikuva: Clive Brunskill/Getty Images