Rakenna itse oma MM-vetokohteesi: Voita VIP-reissu ManUn Valioliiga-avaukseen!
Hiljattain potkut Chelseasta saaneen Antonio Conten joukkueiden on kuvailtu pelaavan italialaisen oman pelaajaprofiilin näköistä jalkapalloa: armoton työnteko on keskiössä. Samaa voi sanoa Conten Juventuksen aikaisen joukkuekaverin Didier Deschampsin valmentamasta Ranskasta. MM-finaaliin valmistautuva Les Bleus lähtee otteluihin puolustus edellä ja sen murtaminen on ollut liki mahdotonta.
Suurimmat otsikot on kerännyt superlupaus Kylian Mbappe, mutta jos pitäisi valita yksi pelaaja, joka kuvaa Didier Deschampsin Ranskaa, olisi se ehdottomasti Antoine Griezmann.
27-vuotiaan Griezmannin tarina lienee tuttu lähes kaikille jalkapallon seuraajille. Ranskalaisseurat ylenkatsoivat heiveröistä poikaa Lyonin kupeesta, joka päätyi 14-vuotiaana Baskimaahan ja Real Sociedadiin, jossa hän nousi lopulta huipulle. Neljän vuoden takaisten MM-kisojen jälkeen edessä oli siirto Errealasta Atletico Madridiin, jossa ranskalainen on kypsynyt laiturista huippuvaaralliseksi keskushyökkääjäksi.
Griezmann mielletään ennen kaikkea maalintekijäksi, eikä syyttä – hän on iskenyt yli sata maalia Atleticolle ja hänet on kruunattu EM-kisojen maalikuninkaaksi. Griezmannin hyökkäyspelaamista on kritisoitu turnauksen aikana ja osin aiheesta. Alkulohkossa Ranskan numero seitsemän vaelteli varjojen mailla, mutta on piristynyt jatkopeleissä.
Griezmann on iskenyt kolme maalia, joista kaksi on syntynyt pilkulta ja yksi Fernando Musleran suosiollisella avustuksella. On kuitenkin hyvä muistaa Griezmannin vasemman jalan lähettäneen tarkat keskitykset sekä puolivälierän että välierän voittomaaleihin, jotka olivat Raphael Varanen ja Samuel Umtitin käsialaa.
Venäjällä Griezmann on esitellyt toista puoltaan. Sitä, joka jää tavan katsojalta usein huomaamatta, eli ranskalaisen ilmiömäistä puolustuspelaamista. Pelin osa-aluetta, jonka hän on Diego Simeonen äärimmäistä kurinalaisuutta vaativassa valmennuksessa oppinut.
Belgiaa vastaan Griezmann osoitti arvonsa, siitäkin huolimatta, että hän missasi muutaman maalipaikan. Ranskan johtaessa peliä, ravasi hyökkääjä herhiläisenä prässäämässä ja vaikeuttamassa Belgian pelin avaamista. Ottelussa nähtiin useita tilanteita, joissa Griezmann joko itse riisti tai ahdisti pallollisen pelaajan asemaan, jossa joku joukkuekaveri kykeni ryöväämään pelivälineen.
Neljännesvälierässä Argentiinaa vastaan ranskalainen spurttasi omaan boksiin ja riisti pelivälineen tyylikkäästi Lionel Messin jalasta. Belgiaa vastaan hän pudotti usein tuplaamaan Eden Hazardia. Uruguayta vastaan viidesti taklannut Griezmann oli eniten onnistuneita taklauksia puolivälierissä esittänyt pelaaja.
Ennen puolivälieräottelua Griezmann kuvaili tuntevansa itsensä puoliksi uruguaylaiseksi.
Lausunnolla ranskalaistähti viittasi näissäkin kisoissa runsaasti esillä olleeseen ”Garra Charrua” -käsitteeseen, joka tarkoittaa jokaisen uruguaylaisen jalkapalloilijan selkäytimeen iskostettavaa soturihenkeä.
Griezmannin kontribuutiota puolustuspelissä ei sovi vähätellä. (Kevin C. Cox/Getty Images)
Maaliskuussa Griezmann kertoi ranskalaisaviisi L’Équipelle antamassaan haastattelussa rakastavansa puolustamista. Hyökkääjä sanoi olevansa Simeonelle ikuisesti kiitollinen puolustuspelaamisen opettamisesta, jonka oppimiseen hänellä meni omien sanojensa mukaan noin puoli vuotta. Griezmann lisäsi Deschampsin toisinaan kehottavan häntä puolustamaan vähemmän.
Samaisessa haastattelussa Griezmann sanoi arvostavansa oman maalin puhtaana pitämistä.
– Voittaminen on tärkeämpää kuin hyvin pelaaminen. Jos johdamme Atleticon kanssa 1–0, olen omassa päässä puolustamassa siinä missä muutkin, Griezmann sanaili maaliskuussa.
Hän voisi sanoa saman lauseen näissä kisoissa nähdystä Ranskasta, eikä kukaan huomaisi eroa. Ranskalla on runsaasti huipputaitavia hyökkäyspään pelaajia, mutta Deschamps on lähestynyt peliä pragmaattisesti puolustuspelin kautta. Ranskan hyökkääminen ei ole vakuuttanut kuin hetkellisesti Argentiinaa vastaan. Se on kuitenkin tehnyt tarvittavan ja sulkenut luukut omassa päässä.
Les Bleusia voisi kuvailla ärsyttävän hyväksi. Näin siksi, että käytössä olevalla materiaalilla voisi pelata huomattavasti hyökkäysvoittoisempaa ja sitä kautta viihdyttävämpää futista. Analyyttisessä mielessä viihdyttävyys on kuitenkin täyttä sanahelinää, sillä MM-viheriöillä tärkeintä on voittaa ja sitä Ranska on tehnyt.
Ärsyttävän hyvä Ranska on ollut myös siksi, että sen tiivistä puolustusmuuria on ollut liki mahdoton ohittaa. Belgia sai muutaman kelpo tontin, mutta huippupaikoille se ei päässyt. Blaise Matuidi ja N’Golo Kante pitivät huolen, ettei Kevin De Bruyne saanut tilaa pallon kanssa, kun taas 21 kertaa palloon koskenut Romelu Lukaku suljettiin täysin pelin ulkopuolella.
Taiston tauottua Ranskan pelitapa kirvoitti voimakasta kritiikkiä pettyneissä belgialaisissa. Thibault Courtois laukoi rajua tekstiä, sanomalla Ranskan pelaavan antijalkapalloa. Kovaa puhetta Jose Mourinhon valmentamassa joukkueessa pelanneelta torjujalta, mutta sallittakoon tämä pettyneen pelaajan lipsautuksena.
Kritiikistä huolimatta Ranska on MM-finaalissa ja lähtee siihen selkeänä ennakkosuosikkina. Myös Antoine Griezmann on pelannut alun vaikeuksien jälkeen loistavan turnauksen. Ei ehkä niinkään hyökkäyspään tehojen suhteen, vaan työmäärän, jonka hän uurastaa pallottomana. Hyökkääjien puolustuspelaaminen nousee harvemmin otsikoihin, mutta Griezmannin liikkuminen vastustajan ollessa pallossa, on ollut tärkeä osan Ranskan vaikeasti murrettavaa puolustusmuotoa.
Juuri Griezmann kuvastaa täydellisesti Deschampsin Ranskaa. 2000-luvulla on nähty monta turnausta, jossa Ranska on hukannut menestyssaumansa sisäisten ristiriitojen vuoksi. Deschampsin pian kuusi vuotta kestäneen pestin aikana maajoukkue on ollut stabiili ja sitoutunut ryhmä.
Kaiken olennaisen Ranskan pelaamisesta kertoo se, että Griezmannin kaltainen supertähti ravaa hullun lailla ilman palloa ja juoksee tarvittaessa omalle rankkarialueelle sitä riistämään. Deschamps ei ehkä ole taktinen nero tai velho hyökkäyspelin organisoimisessa, mutta jotain hän on tehnyt oikein saatuaan futissivusto Transfermarktin arvioissa turnauksen kalleimman joukkueen sitoutumaan kurinalaiseen ja puolustusvoittoiseen pelitapaansa.
Lähteet: Transfermarkt, The Independent, L’Équipe, WhoScored
Kansikuva: Catherine Ivill/Getty Images