Jalkapallon maailmanmestaruus kisat ovat monien mielestä maailman upein tapahtuma. Kisojen rikkaasta historiasta löytyy tukku ikimuistoisia hetkiä, joukkueita ja pelaajia. Faneille.comin toimittajat Kalle Tamminen ja Jaakko Tiira hekumoivat omia kisamuistojaan raadin muodossa.
Jalkapallon MM-kisat ovat yksi maailman seuratuimmista megatapahtumista. Mitkä ovat olleet toistaiseksi vahvimmin mieleenpainuneet kisat?
KT: 1998 kisat olivat ensimmäiset, joita muistan seuranneeni intohimoisesti. Ronaldo, Zinedine Zidane ja kumppanit jäivät ikuisesti nuoren pojan mieleen ja olivathan kisat näin jälkikäteenkin ajatellen varsin onnistuneet. Myös Italian vuoden 1990 kisoilla on aina paikka sydämessäni. Olin niin nuori, etten muista kisoja katsoneeni, mutta vanhempani ostivat minulle ja veljelleni kisoista tehdyn VHS-videon, jossa legendaarinen Pentti Lindegren selosti kaikkien kisaotteluiden parhaat palat. Katsoimme videon aikoinaan niin monta kertaa, että muistin melkein kaikki selostukset ulkoa.
JT: Itsellenikin juuri kyseiset Ranskan kisat vuonna 1998 ovat jääneet parhaiten mieleen ja samasta syystä, ne olivat ensimmäiset kisat, joita muistan suurella tarmolla seuranneeni. Tuohon aikaan olin kova Azzurri-fani, mikä johtui lähinnä siitä, että pelasin Oulun Luistinseuran kaupunkisarjassa Italia-nimeä kantaneessa joukkueessa. Suosikkipelaajani oli luonnollisesti Christian Vieri. Nuoren pojan maailma murentui, kun Italia putosi rankkareilla Ranskalle puolivälierissä. Samoissa kisoissa keräilin innokkaasti kioskeilla myytyjen purkkapakettien mukana tulleita tarroja, joissa kisojen suurimmat tähdet olivat piirretyssä muodossa. Ronaldo, Zidane, Marcelo Salas, Dennis Bergkamp ja kumppanit piirrosmuodossa lienevät edelleen jossain isäni varastojen kätköissä.
Kisoja on pelattu kauan ennen vastaajien syntymää. Jos saisit käyttöösi aikakoneen, mitä kisoja matkustaisit katsomaan?
KT: Varmaan matkustaisin takaisin vuoteen 1998, sillä tuolloin kehissä oli käytännössä kaikki lapsuuden suuret sankarini. Oikeastaan noiden kisojen joukkueita katsoessa tajuan, miksi aikoinaan rakastuin jalkapalloon niin tulisesti. Nämä kisat olivat myös ehkä viimeiset aidot jalkapallon MM-kisat ennen nykyajan poliittisia kohuja ja puhdasta bisnes-ajattelua.
JT: Englantilaisen jalkapallon ystävänä tekisi mieleni sanoa vuoden 1966 kisat jalkapallon synnyinmaassa. Paitsi että Kolme leijonaa juhli maailmanmestaruutta, olivat kisat erittäin merkittävät koko englantilaisen jalkapallon kannalta, sillä tuolloin myös keskiluokka kiinnostui aiemmin lähinnä työväen huvina pidetystä lajista. Valitsen kuitenkin Meksikon kisat 1986, ja siitä yksinkertaisesta syystä, että pääsisin näkemään itsensä Diego Armando Maradonan tositoimissa. Don Diegon suorituksia Meksikon kisoissa pidetään ylivoimaisimpana yksittäisen pelaajan dominointina turnauksen historiassa, kun mies johdatti Argentiinan käytännössä omakätisesti maailmanmestariksi. Samoissa kisoissa Maradona teki keskustelua hyvässä ja pahassa herättäneet maalit Englantia vastaan. Tuota jalkapallotaidetta olisi hienoa päästä todistamaan.
Diego Maradona johdatti Argentiinan MM-kultaan Meksikon kisoissa 32 vuotta sitten. (BONGARTS/Getty Images)
Koska Huuhkajat eivät ole vielä kisoissa esiintyneet, ovat suomalaiset joutuneet symppaamaan muita maajoukkueita. Mikä on ollut suosikkijoukkueesi vuosien saatossa?
KT: Olen aina pitänyt italialaisesta jalkapallosta ja vuoden 2006 Italian maajoukkue on itselleni ehkä se kaikkien aikojen paras MM-kisoissa koskaan esiintynyt joukkue. Marcelo Lippi valmentajana ja kehissä Italian kultainen sukupolvi, jota tähditti parhaassa iskussa olleet Gigi Buffon, Fabio Cannavaro, Andrea Pirlo, Gennaro Gattuso, Francesco Totti ja Luca Toni. Italia ei pelannut kisoissa erityisen seksikästä tai vakuuttavaa jalkapalloa, mutta joukkueen pää kesti hurjan hyvin kovissa paikoissa. Jo neljä vuotta aiemmin saapasmaan piti mennä päätyyn asti, mutta tuomarien salaliitto esti tuolloin haaveiden toteutumisen. 2006 kisoja varjosti calciopoli-skandaali, mutta joukkue onnistui kääntämään kaikki häiriötekijät puolelleen ja marssi Italian historian neljänteen maailmanmestaruuteen.
JT: Tämä onkin paha. Valitsen symppaamani joukkueen yleensä kisojen edetessä, vaikka toki toivonkin Englannille menestystä. Sanon silti Brasilian vuoden 2002 maailmanmestarijoukkueen. En ole missään määrin brassien fanipoika, mutta kyseinen joukkue on jäänyt mieleen paitsi huikeiden yksilöiden, myös loistavan roolituksen myötä. Luiz Felipe Scolari ryhmitti pakkansa muotoon 3–4–3, jossa yläkolmikon muodostaneet Ronaldo, Rivaldo sekä Ronaldinho pelasivat hävyttömän upeaa jalkapalloa. Joukkueesta löytyi myös Gilberto Silvan ja Edmilsonin kaltaisia työmiehiä, jotka tasapainottivat pelaamista ilmiömäisesti. Laidoilla ravanneita legendan arvonimen omaavia Cafua ja Roberto Carlosia unohtamatta. Ronaldinhon vaparimaali Englantia vastaan on yksi kisahistorian ikonisimpia, mutta finaalin ratkaissut Rivaldon vuoto Ronaldolle ja sitä seurannut upea viimeistely, on omissa papereissani kaikkien aikojen kisamaali.
Kisojen rikkaassa historiassa on nähty tukku ikimuistoisia otteluita. Mikä on mieleenpainuvin näkemäsi yksittäinen kisaottelu?
KT: Nyt pitää ottaa hieman tuoreempi ottelu, nimittäin Etelä-Afrikan kisoista vuodelta 2010. Puolivälierävaiheen ottelussa vastakkain olivat kaksi kisojen positiivista yllättäjää, Uruguay ja Ghana. Kaikki toivoivat, että Ghanasta tulisi ensimmäinen Afrikan maa, joka selviäisi MM-kisojen välieriin, mutta itse olin kovasti sympaattisen Uruguayn puolella. Itse ottelu oli pitkään melko tylsä, mutta jatkoajan lopulla alkoi tapahtumaan. Vielä tuolloin melko tuntematon Luis Suarez torjui kulmapotkun jälkitilanteessa kädellään vastustamattomasti maaliin menoillaan olevan pallon ja seurauksena oli suora punainen kortti sekä rangaistuspotku. Pallon taakse asteli hienot kisat pelannut Asamoah Gyan, joka kuitenkin epäonnekseen laukoi pallon yläriman kautta yli. Lopulta ottelu eteni rangaistuspotkukilpailuun, jonka Uruguay voitti. Antisankari Gyan osoitti lopulta melkoista kanttia pistämällä ensimmäisenä vetäjänä pilkkukisassa vetonsa kylmän viileästi maaliin.
JT: Oman mieleni sopukoihin on pinttynyt Hollanin ja Portugalin välinen neljännesvälieräottelu Saksan kisoissa vuonna 2006. Kyseinen ottelu on ylivoimaisesti omituisin jalkapallopeli, mitä olen koskaan nähnyt, mutta ei niinkään pelin tason puolesta. Ottelussa jaettiin peräti 16 varoitusta ja neljä punaista korttia, mikä on kisahistorian suurin määrä. Hulina alkoi jo toisella minuutilla, kun Mark Van Bommel upotti nappulansa Cristiano Ronaldon reiteen. Portugalin Costinha näki kahden varoituksen myötä punaista jo avausjakson lopulla. Ottelun koomisin tilanne nähtiin toisella puoliajalla, kun Hollannin John Heitinga ei suostunut palauttamaan pelivälinettä tuomaripallon jälkeen lusitaaneille, vaan spurttasi eteenpäin. Epäurheilijamaisesta tempusta suivaantunut Deco pysäytti hollantilaispuolustajan rumalla viikatteella, mutta Valentin Ivanovilla oli pelisilmää ja hän antoi joulukortin tunnusmerkit täyttäneestä taklauksesta vain varoituksen. Deco lensi suihkuun viisi minuuttia myöhemmin. Portugalin 1–0-voittoon päättynyt ottelu on jälkeenpäin nimetty ”Nürnbergin taisteluksi”.
Portugalin ja Hollannin välisessä neljännesvälierässä tehtiin kisaennätys korttien määrässä. (Alexander Heimann/Getty Images)
Entäpä sitten yksittäiset pelaajat. Ketkä ovat olleet omia suosikkipelaajiasi MM-viheriöillä?
KT: No ihan ensimmäisenä mieleen tulee joka pojan suosikkipelaaja Ronaldo, joka oli aina parhaimmillaan MM-kisoissa. Erityisesti vuoden 1998 kisojen finaalia edeltänyt kohu on jäänyt ikuisiksi ajoiksi mieleeni ja vieläkään emme varmasti tiedä, mitä Ronaldolle tapahtui ennen ottelua. Ronaldon ohella on mainittava kaikkien aikojen paras italialainen jalkapalloilija Roberto Baggio. Vuoden 1990 kisoissa Baggio teki mahdollisesti koko kisojen hienoimman peippailemalla läpi koko Tsekkoslovakian puolustuksen. Neljä vuotta myöhemmin jumalainen ponihäntä raahasi käytännössä yksin Italian aina finaaliin asti. Ratkaisevassa rangaistuspotkukilpailussa Baggio kuitenkin jäätyi, veti pallon yli ja Brasilia juhli mestaruutta. Kyseinen epäonnistuminen jätti lähtemättömän vaikutuksen Baggioon, joka ei enää koskaan päässyt musertavan pettymyksen jälkeen omalle huipputasolleen.
JT: Tämä on myös paha, sillä joukkueiden tavoin, tapaan syttyä yksittäisiin pelaajiin myös turnausten edetessä. Kallen Ronaldo-rakkauteen on helppo yhtyä. 1998 kisoissa myös 18-vuotias Michael Owen teki vaikutuksen. Japanin ja Etelä-Korean kisoista mieleen muistuu ennen kaikkea Senegalin paidassa todellisen läpimurron tehnyt El-Hadji Diouf, joka sai kisojen jälkeen siirron Liverpooliin. Lempipelaajani MM-kisoissa on ehkä silti Saksan Michael Ballack, vaikka en ole Saksaa yksissäkään kisoissa erityisemmin sympannut. Ballackin kokonaisvaltainen ja ennen kaikkea älykäs pelaaminen teki vaikutuksen, vaikka Die Mannschaft ei ollut hänen aikanaan erityisen hyvä maajoukkue. Yksi kisahistorian suurimmista vääryyksistä oli, kun Ballack missasi 2002 kisojen finaalin korttitilin täyttymisen myötä. Korttisääntöjä alettiinkin viilaamaan juuri kyseisten kisojen jälkeen, kun yksi koko turnauksen suurimmista tähdistä joutui katsomaan finaalin verkkarit jalassa.
Kansikuva: Bongarts/Getty Images