Katso kaikki Huuhkajien ottelut Viaplayn kautta!Suomen jalkapallomaajoukkue aloitti UEFA:n uuden turnauksen Kansojen liigan komeasti kahdella kotivoitolla. Suomi on oman lohkonsa kärkipaikalla, mutta mikä tärkeintä, Huuhkajilla tuntuu pitkästä aikaa olevan selkeä pelisyysteemi, jota pelaajat osaavat ja pystyvät noudattamaan.
Vaikeiden vuosien jälkeen Suomi pelaa pitkästä aikaa hyvää futista
Huuhkajien viime vuodet ovat olleet melkoista turbulenssia. Mixu Paatelaisen kaikkien aikojen karsinnat päättyivät karvaaseen pettymykseen, eikä myöskään Hans Backe saanut muutamasta väläytyksestä huolimatta Suomen kurssia kääntymään. Viime otteluissa Suomi on esiintynyt tuloksellisesti loistavasti kulttimaineeseen nousseen Markku ”Rive” Kanervan alaisuudessa.
Edelliset karsinnat olivat eräänlainen aikakauden loppu, sillä Suomen kaksi parasta kenttäpelaajaa Niklas Moisander ja Perparim Hetemaj päättivät lopettaa maajoukkueuransa ja keskittyä seurajoukkuepeleihin. Kahden avainpelaajan poisjäänti on Suomen tasoiselle jalkapallomaalle iso kolaus ja päävalmentaja Kanerva oli ison kysymyksen äärellä. Moisander on viime vuosina ollut Roman Eremenkon ohella Suomen pallollisen pelaaamisen tärkein yksilö ja myös Hetemajlla on Huuhkajissa ollut seurajoukkeupelejä suurempi vastuu pelinrakentelusta.
Kanervan Huuhkajat perustavat pelinsä tiiviiseen puolustuspäähän
Kanerva ratkaisi Suomen pelaajamateriaalin pallollisen pelaamisen haasteet yksinkertaisella vastauksella. Kanervan alaisuudessa Suomi ei ole ollut hurjan viihdyttävä joukkue neutraalille katsojalle, mutta perinteinen ja tiivis 4 – 4 – 2 -formaatio tuntuu sopivan loistavasti käytettävissä olevalle pelaajamateriaalille. Suomi ei selkeästi edes halua hallita ottelutapahtumia, vaan Huuhkajat puolustavat tiiviisti ja hakevat pallonriiston jälkeisiä vastaiskumahdollisuuksia juoksuvoimaisille kärkipelaajille.
Kanerva tuntuu saavan käytettävissä olevista pelaajista kaiken irti. Nimimiesten puuttumisen vuoksi Huuhkajien nykyinen pelaajamateriaali ei ole yhtä mediaseksikäs kuin aikaisemmin, mutta Suomi on pelannut paljon parempaa jalkapalloa kuin pitkään pitkään aikaan. Puolustuspäässä Paulus Arajuuri on ollut jo pitkään kansainvälisen tason toppari maajoukkuepaidassa, vaikka seurajoukkuestatus muuta kertoisikin. Keskikentällä täysin puskista avaukseen noussut Joni Kauko pelasi mainion ottelun Unkaria vastaan ja myös Rasmus Schuller on kaikista ilmeisistä heikkouksistaan huolimatta esiintynyt mukiinmenevästi omassa haastavassa roolissaan keskikentän pallollisena pelaajana.
Suomi ei ole vuosiin onnistunut tuottamaan kansainvälisen tason laitapelaajia. Joonas Kolkka pelasi pitkään huipputasolla, mutta kuluneen kymmenen vuoden aikana Huuhkajien päävalmentajat ovat joutuneet peluuttamaan laita-akselilla joko keskikenttäpelaajia tai laitapuolustajia, koska kansainvälisen tason hyökkääviä laitureita ei pelaajistostamme yksinkertaisesti löydy. Pyry Soirin huikea tuhkimotarina hylkiöstä maajoukkueen avainpelaajaksi on iso asia Suomelle, sillä viime otteluissa meillä on pitkästä aikaa ollut haastokykyinen ja juoksuvoimainen laituri, jota Kanervan pelityyli ehdottomasti vaatii. Toisella laidalla pelaava Robin Lod on loistavaa futari, jonka pitäisi pelata huomattavasti Espanjan divaria korkeammalla tasolla.
Suomella ei ole Mikael Forssellin jälkeen ollut luotettavaa maalintekijää, mutta miehistynyt Teemu Pukki on pelannut viime otteluissa suorastaan hämmästyttävän kovalla tasolla. Pojasta on todella tullut mies, sillä nykyinen ilkeä-Pukki raastaa, ärsyttää, voittaa kaksinkamppailuita ja ei arkaile vastustajan iholle menemistä. Tulosta on myös tullut ja Suomen suoraviivainen hyökkäyspelitapa sopii täydellisesti Pukin kaltaiselle pystyynjuoksijalle. Joel Pohjanpalon loukkaantumishuolien myötä Pukin kärkiparin tilanne on hieman auki, vaikka mukavasti Valko-Venäjällä vastuuta saanut Jasse Tuominen väläytteli erityisesti Viroa vastaan.
Kanervan seuraava kehityskohde on pallollisen pelin monipuolistaminen
Kahdesta voitosta huolimatta Suomen peli ei vielä ole täysin uomissaan. Suomen syöttöprosentti tuplamaaotteluissa oli huolestuttavan heikko ja erityisesti Viro-ottelun ensimmäisellä puoliajalla Suomen pelinavaaminen vastustajan prässätessä oli pelottavan vaikean näköistä. Suomi ei löytänyt tiloja taskuista ja liian usein pallo palautettiin hienon ottelun pelanneelle Lukas Hradeckylle, joka joutui avaamaan pitkän pallon kohti kärkikaksikkoamme. Toisella puoliajalla Robin Lod hakeutui entistä enemmän omalta laidaltaan keskelle, minkä myötä Suomi sai entistä enemmän pallonhallintajaksoja ja organisoituja pitkiä hyökkäyksiä.
Pallollisen pelaamisen vaikeuksista huolimatta Huuhkajien tilanne juuri nyt näyttää paremmalta kuin pitkään pitkään aikaan. Orastavan sukupolven vaihdoksen jälkeen ilmapiiri joukkueen sisällä tuntuu olevan erittäin positiivinen, jota jatkuvat hyvät tulokset ovat ruokkineet entisestään. Pedagogi-Kanerva on saanut iskoistettua omat teesinsä pelaajistoon hienosti, sillä pitkästä pitkästä aikaa Suomella on selkeä, joskin melko pelkistetty pelitapa. Suomen pelin yksityiskohdat ovat kehittyneet jokaisessa ottelussa ja Kanervan seuraava iso kehityskohta on pallollisen pelin monipuolistaminen, johon yksi oiva lääke saattaa olla pelikiellostaan kohta vapautuva Roman Eremenko.
Kansikuva: AOP