Vielä kuukausi sitten vahvimmalta mestarisuosikilta vaikuttanut Arsenal on tällä hetkellä todella heikossa iskussa. Joukkue on pelannut voitotta peräti neljä ottelua peräjälkeen ja heikon jakson kruunasi Swansealle koettu nöyryyttävä kotitappio. Tulevana lauantaina, joukkue matkustaa noin viisi kilometriä koiliseen, tarkemmin ottaen White Hart Lanelle, jossa Arsenalin on pakko voittaa hyvässä vireessä oleva Tottenham, mikäli Tykkimiehet mielivät olla vielä mukana mestaruustaistossa.
Heikon jakson myötä Arsenal manageri Arsène Wengerin oppositio on noussut jälleen barrikaadeille. Valioliigan kalleimpia ottelulippuja maksavat fanit ovat olleet erityisen käärmeissään joukkueen heikkojen esitysten johdosta ja syyttävä sormi on osoittanut vahvasti veteraanimanagerin suuntaan. Syksystä 1996 asti pohjoislontoolaisia luotsannut ranskalainen on tehnyt upean uran joukkueen peräsimessä, mutta milloin on hänen aikansa siirtyä syrjään? Voiko Arsenal nousta maailman huipulle Arsene Wengerin johdolla? Näitä kysymyksiä esitetään vähän väliä Arsenal-fanien keskuudessa.
Meneekö Gunners todellisuudessa eteenpäin?
Arsenalin moderni Emirates Stadium valmistui vuonna 2006 ja joukkue on saavuttanut tämän jälkeen kaksi FA Cupin voittoa – finaaleissa vastustajina olivat aina pahat Hull ja Aston Villa – ja lisäksi palkintokaappiin on tullut enemmän harjoituspelinä tunnetun Community Shieldin lautanen kahdesti. Nämä voitot seura on napannut kahtena edellisenä vuotena. Riittävätkö nämä pystit? Eivät riitä.
Edellinen Arsenalin Valioliigamestaruus on vuodelta 2004 Wengerin luotsattua Arsenalin historialliseen mestaruuteen, kun joukkue ei hävinnyt kaudella 2003–2004 Valioliigassa otteluakaan. Mestarien liigassa joukkue on edennyt finaaliin 2006, jolloin tuloksena oli tappio Barcelonalle. Tämä on seuran historian paras suoritus Euroopan arvostetuimmassa kilpailussa. Euroopan toisessa kilpailussa, Eurooppa Liigaa edeltäneessä Uefa Cupissa, Tykkimiehet ovat edenneet kertaalleen finaaliin ranskalaisen johdolla. Tämä tapahtui keväällä 2000, mutta finaalissa turkkilainen Galatasaray nosteli pyttyä rankkareiden jälkeen.
13 kertaa Englannin mestaruuden voittanut seura ja sen kannattajat janoavat menestystä joka vuosi, eikä FA Cupin voitot enää riitä. Arsenalin mittarina tulee olla ensimmäisenä Valioliigan kärkiseurat ja sarjan mestaruus. Kotimaan lisäksi mittarina tulee pitää myös muun Euroopan parhaita seuroja kuten Real Madridia, Bayern Müncheniä, ja Barcelonaa. Missä mennään näihin verratessa?
Uusi stadion söi rahaa
Emirates Stadionin rakentaminen söi ymmärrettävästi ison siivun seuran budjetista, mutta kahden edellisen kauden aikana lontoolaisilla on ollut rahaa käytettävissä siirtomarkkinoilla. Tästä osoituksena esimerkiksi kesällä 2014 Alexis Sanchezin ostaminen noin 32 miljoonalla punnalla Barcelonasta ja Mesut Özilin hankkiminen kesällä 2013 Real Madridista noin 34,5 miljoonalla punnalla.
NFL-seuransa Los Angelesiin muuttavan pääomistaja Stan Kroenken motiiveja Arsenalin suhteen on epäilty. Kuva: Getty
Kun Arsenalia verrataan muihin joukkueisiin, on seura käyttäytynyt maltillisesti siirtomarkkinoilla. Bayern, Barcelona, Real Madrid, Chelsea, Manchester United, PSG ja Manchester City ovat polttaneet huommattavasti enemmän rahaa pelaajasiirtoihin ja se on näkynyt myös tuloksessa. Jos Arsenal haluaa tosissaan haastaa nämä seurat, tulisi Wengerin ja seuran omistaja, ei niin inhtohimoisen futaajan Stan Kroenken, muuttaa strategiaa ja ostaa enemmän Özilin ja Sanchezin kaltaisia valmiita huippupelaaja. Nykyisellä pelaajarungolla seura ei voi taistella uskottavasti huippujoukkeita vastaan eurokentillä, saati kotimaassa.
Toinen ”ongelma” Arsenalin kannalta on seuran palkkapolitiikka. Kun esimerkiksi Manchester United maksaa Wayne Rooneylle noin 300 000 punnan viikkopalkkaa, tienaa Arsenalin parhaiten palkattu pelaaja Özil 140 000 puntaa per viikko. Ei ole siis ihme, että isompi tilipussi houkuttaa lontoolaisten kärkipelaajia muihin seuroihin. Tähän, kun lisätään lontoolaisten viime aikainen menestys, ei voida syyttää esimerkiksi Robin van Persietä tai Samir Nasria siitä, että miehet vaihtoivat seuraa sarjan sisällä, koska kummatkin ovat voittaneet Valioliigan mestaruuden leveämmällä tilipussilla Arsenalista lähdön jälkeen.
Palkkapolitiikan lisäksi yksi Wengerin ongelmista on ollut ranskalaisen haluttomuus pitää pelaajistaan kiinni. Juuri tämän takia invincible joukkueen kapteeni Patrick Vieira vaihtoi aikanaan maisemaa. Vieirasta ja Roy Keanesta kertovassa dokumentissa Best of Enemies keskikentän ankkuri kertoo, olettaneensa lopettavansa uransa Tykkipaidassa. Kun Juventus sitten todenteolla kiinnostui Vieirasta, ei seura tehnyt kapteenin mukaan tarpeeksi pitääkseen miehen Pohjois-Lontoossa.
Spend some money
Ei unohdeta, että Lontoon menestynein seura voi voittaa Valioliigan mestaruuden tänä vuonna kaikkien kommellusten jälkeenkin. Mestarien liigassa joukkue pudonnee jo kuudennen kerran putkeen ensimmäisellä jatkokierroksella. Miten seura voisi taistella joka vuosi Valioliigassa muustakin kuin neljännestä sijasta ja samalla Mestarien liigassa jopa pokaalista? Nämä tulee olla seuran selkeät ja yksinkertaiset tavoitteet.
Voiko Arsenal nousta vielä kukoistukseen Wengerin alaisuudessa? Viime vuodet huomioiden tähän on vaikea uskoa. Mittarina pidetään joukkueen menestystä ja esityksiä pelikentillä. Menestys ei ole tarpeeksi hyvää ja peliesityksistä uupuu taistelutahtoa, tarvittavaa röyhkeyttä, logolle pelaamista ja taktinen puoli on liian löyhää. Lisäksi pelaajamateriaali ei tällä hetkellä näytä riittävän vertailtaessa muita kärkijoukkueita vastaan.
Seuraan on hankittava maailmanluokan pelaajia, jo senkin takia, että nykyiset maailmanluokan pelaajat saadaan pidettyä joukkueessa. Kilpailu huippupelaajista kiristyy ensisestään, kun ensi kaudella Pep Guardiola hyppää Manchester Cityn puikkoihin ja saa öljyrahat käyttöönsä. Lisäksi ManU:n tilanne on mielenkiintoinen. Jos Jose Mourinho hyppää punaisten paholaisten puikkoihin, pyrkii portugalilainen vahvistamaan joukkojaan myös huippupelaajilla. Lisäksi apajilla ovat tietysti Euroopan muut huippuseurat. Tällöin Arsenal hävinnee kilvat huippupelaajista viimeistään palkkojen takia, joita pelaajien agentit hilaavat nykyään kattoon.
Onko Arsene Wengerin eväät syöty? Kuva: Getty
Jälkiviisaus ei välttämättä ole viisautta, mutta Wengerin olisi tullut käyttää viime kesän siirtokassastaan isompi siivu pelaajahankintoihin. Kesällä 2015 rahaa paloi ainoastaan 10 miljoonaa puntaa, kun Petr Cech saapui Arsenaliin. Arsenalilla olisi ollut varaa hankkia esimerkiksi maailmanluokan kärkipelaaja. Ihan sama, vaikka pelaaja olisi maksanut esimerkiksi 80 miljoonaa, jos kerran rahaa oli käytettäväksi. Vai oliko täky uimassa, mutta palkasta ei päästy sopimukseen? Koskaan ei voi tietää.
Parittomien vuosien Arsenal
Tarkastellessa Tykkimiesten menneiden vuosien otteita löytyy tilastoista todella merkillinen tosiasia: Tykkimiehet pelaavat pisteiden valossa huomattavasti paremmin parittomina kuin parillisina vuosina. Johtuuko tämä sitten kunnollisesta pre-seasonista, sitä on vaikea sanoa, mutta kyseessä on todella merkillinen poikkeama huipputasolle.
Meneillään olevan Valioliigakauden peleistä Arsenal pelasi 19 kappaletta viime vuoden puolella. Näistä peleistä tarttui haaviin 12 voittoa, 3 tasapeliä ja 4 tappiota, yhteensä 39 pistettä. Koko vuoden 2015 saldo 81 pistettä, kun voittoja kertyi 25 kappaletta. Vastaavasti vuonna 2014 pohjoislontoolaiset voittovat 20 ottelua, kokonaispistemäärän ollessa 70 pistettä. Vuonna 2013 Arsenal napsi 79 pistettä, voittaen 24 peliä.
Purkaessa kyseiset pistetilastot käytäntöön, tarkoittavat ne käytännössä sitä, että vahvaa syksyä on seurannut heikko kevät ja päinvastoin. Toisin sanoen silloin kun joukkue on ollut ulkona mestaruustaistosta jo vuoden vaihteessa, on peli alkanut kulkemaan keväällä. Arsenalin ollessa taas hyvissä asemissa mestaruuden suhteen, on joukkue sakannut keväällä. Tästä voikin vetää johtopäätöksen, ettei viime vuosien Tykkimiehillä ole esimerkiksi Sir Alex Fergusonin ManU:n kaltaista henkistä vahvuutta todellisuudessa taistella mestaruudesta.
Nykyinen materiaali ei riitä mestaruuteen
Arsenalin nykyinen ykköskärki Oliver Giroud mahtuu maailman mittakaavassa ehkä maksimissaan top 20:een ja Valioliigassa juuri ja juuri top 8:n sakkiin omalla pelipaikallaan. Puolustuksessa Gabrielin ja Per Mertesackerin taso ei riitä kannun metsästykseen. Lisäksi Theo Walcott ja Alex Oxlade-Chamberlein eivät ole lunastaneet heihin ladattuja odotuksia, vai eikö valmennus vaan saa heistä maksimaalista potentiaalia irti?
Alkukaudesta keskikentällä dominoineen Santi Cazorlan loukkaantuminen on osoittanut sen karun faktan, että keskikentälle olisi tarvittu myös vahvistuksia. Aaron Ramsey ei ole tarpeeksi laadukas pelaaja tuomaan seuraan kaivattua Valioliigamestaruutta. Toki ongelma ei ole pelkästään Ramseyssä. Wenger on rakentanut pelisysteemin liiaksi erinomaisesti peliä rytmittävän Cazorlan varaan, eikä enemmän perinteistä box-to-box-tyyppiä edustava walesilainen yksinkertaisesti kykene täyttämään Cazorlan jättämää pelillistä aukkoa.
Kesällä 2012 lähtenyt Robin Van Persie on Arsenalin edellinen huippuhyökkääjä. Kuva: Getty
Juuri pelaajamateriaalissa ilmenee yksi Wengerin suurimmista vahvuuksista ja samalla heikkouksista. Ranskalainen luottaa omiin pelaajiinsa, eikä ulostus-nappula mene niin herkästi pohjaan kuin monissa muissa kärkiseuroissa. Wengerin ajatusmaailma on kantanut siinä määrin hedelmää, että esimerkiksi Valioliigan eliittiin pelipaikoillaan kuuluvat Nacho Monreal tai Francis Coquelin ovat palkinneet managerin kärsivällisyydestään. Toisaalta ajatusmaailmassa piilee yksi Wengerin suurimmista heikkouksista. Wenger tuntuu uskovan liiankin sokeasti omiin pelaajiinsa. Esimerkiksi Sky Sportsin asiantuntijana toiminut, nykyisin Valenciaa luotsaava Gary Neville totesi syksyllä Wengerin olevan ylimielinen, jos hän ei hanki uutta hyökkääjää.
Liekkö Wengerin arroganssia vai jääräpäisyyttä, mutta huippukärki jäi jälleen saamatta. Juuri kliinistä 9-paikan maalikonetta joukkue on kaivannut oikeastaan Robin Van Persien lähdön jälkeen. Giroud ei ole hyvällä tahdollakaan yli 20 liigamaalin hyökkääjä, Danny Welbeck ei ole riittävän kliininen viimeistelijä ja Walcottin ensimmäinen kosketus on liian heikko kärkipelaajalle. Toisin sanoen Tykkimiehet kaipaavat kärkeen pelaajaa, joka pystyy ratkomaan otteluita, kun joukkueen peli ei rullaa parhaalla mahdollisella tavalla – kärkimiestä, kuten Harry Kane tai Sergio Aguero, jotka ottavat joukkueen reppuselkään vaikeina hetkinä.
Niinpä Wengerin Swansea ottelun jälkeinen voivottelu, epäonnisuudesta runsaissa maalipaikoissa on täysin perusteetonta, sillä ranskalaisella on ollut lukuisia mahdollisuuksia hankkia nykyvaihtoehtoja laadukkaampi maalinsylkijä.
Tällä hetkellä Arsenal on tilanteessa, jossa joukkue kaipaa selkeää pelillistä ryhtiliikettä. Heikon jakson aikana joukkue on ajautunut samanlaiseen tilanteeseen, jossa Chelsea rämpi koko syksyn – kärkiyksilöt Öziliä lukuunottamatta alisuorittavat. Esimerkiksi Sanchez, Walcott tai Koscielny ovat olleet luokattoman huonoja viime aikoina. Joukkueen tuskaa ei helpota sekään seikka, että Petr Cech huilaa ainakin tulevan pelin. Näin ollen Tykkimiesten ”isojen” pelaajien on herättävä NLD:n kynnyksellä tai puheet Tykkimiesten mestaruudesta voidaan unohtaa.
Jatkuvaa takapakkia
Viimeisen kymmenen vuoden aikana Arsenalin ohitse Euroopassa ovat menneet muun muassa Chelsea, Manchester City, Dortmund, Athletico Madrid ja PSG. Näistä Chelsea, City ja PSG ovat ohittaneet Tykkimiehet omistajamuutosten ja heidän varojensa takia, mutta Dortmund ja Tico ovat ohittaneet Arsenalin loistavan ja samantyylisen kunnianhimoisen valmennuksen ansiosta. Arsenalin filosofian mukaan rahalla tuskin tulevaisuudessakaan kilpaillaan kolmelle ensimmäiselle, mutta lontoolaiset voisivat ottaa mallia Dortmundista ja Athletico Madridista. Molempien joukkueiden menestyksen takana on kunnianhimoinen ja ammattitaitoinen, ennenkaikkea nykyaikainen valmennus, joka tekee tai on tehnyt mitä tahansa seuran menestyksen eteen.
Ensi kesänä voidaan olla taas tilanteessa, jossa Arsenal lähtee pahalta takamatkalta verrattuna muihin huippuseuroihin. Onko Arsenal siis jäämässä ikuisen kiusaajan rooliin? Näin on syytä olettaa niin kauan kuin Mr. Wenger on joukkueen peräsimessä.
Teksti: Janne Kainulainen & Jaakko Tiira
Kansikuva: Getty