Jalkapallogeenien periytyvyydestä ei löydy luotettavaa tutkimustietoa, mutta läpi futishistorian Euroopan huippusarjoissa on nähty monia todellisia jalkapalloperheitä. Tälläkin hetkellä huippusarjoissa palloilee moni toisen polven futari, joista parhaat esitellään tässä jutussa.
10) Giovanni Simeone, Genoa
21-vuotias Giovanni Simeone teki läpimurtonsa aikuisten sarjoissa viime kaudella, kun hän teki Argentiinan pääsarjassa 12 maalia Banfieldin riveissä. Kausi oli sen verran vakuuttava, että Pohjois-Italian perinneseura Genoa oli valmis maksamaan nuorukaisesta reippaat viisi miljoonaa ja Simeone siirtyihin satamakaupunkiin useamman vuoden sopimuksella. Debyyttikausi Euroopassa on sujunut vaihtelevasti, mutta 11 liigamaalia on varsin kelvollinen saldo surkeaa kautta pelaavassa kriisijoukkueessa.
Giovannin isän Diegon tuntee varmasti jokainen vähänkin jalkapalloa seuranut ihminen. Nykyinen Atletico Madridin päävalmentaja pelasi komean uran edustaen mm. Atletico Madridia, Laziota ja Interiä. Hän oli yli kymmenen vuoden ajan Argentiinan maajoukkueen runkopelaajia ja lopulta maaotteluita kertyi peräti 106 kappaletta. Giovanni ja Diego ovat täysin eri pelipaikan pelaajia, mutta Giovanni on perinyt isältään ainakin periksiantamattoman asenteensa, sillä kumpikin Simeone jättävät joka ottelussa kaiken kentälle taistellen joukkueensa puolesta viimeiseen peliminuuttiin asti.
9) Justin Kluivert, Ajax
Vuonna 1999 syntynyt Justin Kluivert on yksi Hollannin suurimmista lupauksista pitkään aikaan ja uusin osoitus siitä, että Ajaxin maineikas jalkapalloakatemia pystyy yhä tuottamaan uusia superlupauksia edustusjoukkueen käyttöön. 17-vuotiaan Kluivertin kausi on ollut satumainen, sillä hän nousi täydestä tuntemattomuudesta ykkösjoukkueen harjoitusrinkiin ja viime aikojen erinomaisten otteiden myötä häntä on jo huhuiltu Hollannin maajoukkueen matkaan. Kluivert viihtyy parhaiten hyökkäyksen oikealla laidalla, josta hän jakelee vaarallisia keskityksiä kohti vastustajan rangaistusaluetta.
Justinin isä Patrick on meille suomalaisille varsin tuttu pelaaja, sillä hän oli isossa roolissa Jari Litmasen kulta-aikojen Ajaxissa. Patrickin uran ehkä komein hetki osui vuodelle 1995, kun hän korvasi flunssaisen Kuninkaan ja ratkaisi historian nuorimpana pelaajana Mestareiden liigan finaalin komealla maalillaan. Ajaxin jälkeen Kluivert pelasi monta loistavaa kautta Barcelonassa ja kuului kymmenen vuoden ajan nimekkään Hollannin maajoukkueen avauskokoonpanon pelaajiin. Myös Patrickin isä Kenneth oli jalkapalloilija ja hän teki komealla urallaan käsittämättömät 366 maalia Surinamin jalkapalloliigassa.
8) Alex Oxlade-Chamberlain, Arsenal
23-vuotias Alex Oxlade-Chamberlain on pelannut nuoresta iästään huolimatta jo yli kirkkaasti yli 200 ottelua miesten sarjoissa. Englannin parhaan jalkapalloakatemian Southamptonin kasvatti nousi rannikkokaupungin ylpeyden ykkösjoukkueeseen jo teini-ikäisenä ja otteet Englannin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla vakuuttivat Arsene Wengerin ja Arsenal päättikin ostaa nuoren hyökkäyspään monitoimimiehen itselleen. Oxlade-Chamberlainin lopullista läpimurtoa tähti-tasolle ollaan odotettu jo pitkään, mutta tällä kaudella hänestä on kehittynyt luotettava pelimies, joka pystyy pelaamaan hyvällä tasolla niin keskikentän keskustassa kuin kummalla tahansa laidalla.
Myös Oxlade-Chamberlainin isä Mark Chamberlain oli Englannin maajoukkuepelaaja, sillä hän pelasi pitkän uransa aikana kahdeksan maaottelua Englannin paidassa. Oikealla laidalla joko laiturina tai puolustajana viihtynyt Mark oli parhaimmillaan Englannin parhaita ja luotettavimpia laitapelaajia. Uransa parhaat vuodet hän pelasi Stoken riveissä, mutta hän esiintyi Englannin pääsarjasssa myös maailman vanhimman jalkapalloseuran Sheffield Wednesdayn paidassa.
7) Andre Ayew, West Ham
Andre Ayew on yksi viime vuosien parhaista afrikkalaisista jalkapalloilijoista. Hän nousi parikymppisenä muutaman onnistuneen lainasopimuksen myötä Ranskan suurimman seuran Marseillen avauskokoonpanoon ja hän pelasikin lopulta tarunhohtoisen Les Olympiensin riveissä liki 200 liigaottelua. Kaksi vuotta sitten oli aika ottaa uralla askel eteenpäin ja Ayew siirtyikin neljän vuoden sopimuksella Swansean riveihin. Debyyttikausi oli niin onnistunut, että seuraavana kesänä West Ham oli valmis maksamaan miehen palveluksista seuran ennätyssiirtosumman, liki 25 miljoonaa euroa. West Hamin kausi on ollut vaikea eikä Ayewkaan ole ollut aivan niin hyvä, kun kova siirtosumma olisi antanut odottaa.
Andre Ayewin ura on komea, mutta ainakaan vielä hän ei ole päässyt isänsä Abedi Pelen meriitteihin. Peleä pidetään yleisesti yhtenä Afrikan jalkapallohistorian parhaista pelaajista ja hän olikin yksi ensimmäisistä isossa roolissa Euroopan huippuseurassa pelanneista afrikkalaispelaajista. Abedi pelasi uransa parhaat vuodet Marseillesissa, jossa hän oli voittamassa vuoden 1993 Mestareiden liigan titteliä. Andre ei ole suinkaan miehen ainoa jalkapalloa pelaava poika, sillä myös Ibrahim ja Jordan Ayew ovat jossain vaiheessa uraansa pelanneet Ghanan maajoukkueessa.
6) Daley Blind, Manchester United
27-vuotias Daley Blind lähestyy salakavalasti sataa pelattua Valioliiga-ottelua, vaikka hän ei oikein missään vaiheessa Manchester United-uraansa ole kuulunut joukkueen ykkösavauskokoonpanon pelaajiin. Blind on yksi kymmenistä Ajaxin maineikkaasta jalkapalloakatemiasta eteenpäin ponnistaneista pelaajista ja ennen siirtoaan Englantiin hän pelasikin kuuden kauden ajan isossa roolissa Amsterdamin ylpeyden riveissä. Läpimurto kansainväliselle tasolle tapahtui vuoden 2014 MM-kisoissa, jossa Blind oli yksi Hollannin yllätyspronssia voittaneen joukkueen tärkeimmistä pelaajista.
Blindien tapauksessa omena ei pudonnut kauas puusta, sillä Daleyn isä Danny oli yksi oman aikakautensa parhaista toppareista koko maailmassa. Ajax-legenda pelasi komean uransa aikana yli 500 ottelua Hollannin pääsarjasssa ja oli juhlimassa Ajaxin kapteenina mm. yhtä Mestareiden liigaa ja viittä Hollannin mestaruutta. Pelaajauransa jälkeen Blind siirtyi valmentajaksi, mutta ainakaan toistaiseksi ura päävalmentajana ei ole ottanut tuulta purjeisiinsa, sillä hän sai vastikään potkut Hollannin maajoukkueen peräsimestä surkeasti alkaneiden MM-karsintojen vuoksi.
Danny Blind on yksi Ajaxin kunniakkaan seurahistorian suurimmista legendoista. (Richard Heathcote/Getty Images)
5) Kasper Schmeichel, Leicester
Tuntuu siltä, että Kasper Schmeichel olisi pelannut ikuisuuden ajan Valioliigassa, sillä kolmekymppinen maalivahti teki debyyttinsä Manchester Cityn riveissä jo kaudella 2007-2008. Hän kilpaili Joe Hartin kanssa ykkösmaalivahdin paikasta, mutta brittimaalivahti vei taistossa pidemmän korren ja Schmeichel siirtyikin peliajan perässä muualle. Parin pysäkin jälkeen osoitteeksi valikoitui Leicester, jonka riveissä Tanskan maajoukkuemaalivahti on pelannut jo kirkkaasti yli 200 ottelua. Kasper olikin yksi Leicesterin viime vuoden sensaatiomestaruuden takuumiehistä ja hän on jatkanut tällä kaudella viime kaudella nähtyjä loistavia otteitaan.
Schmeicheleiden ruokapöydässä yhdellä Valioliigamestaruudella ei vielä ihan hirveästi leijuta, sillä Kasperin isällä Peterillä mestaruuksia löytyy viisi. Peter Schmeichel onkin yksi kaikkien aikojen parhaista maalivahdeista ja hän voittikin komean uransa aikana käytännössä kaiken mahdollisen. Parhaiten hänet muistetaan luonnollisesti Manchester Unitedista, jonka riveissä hän torjui yhdeksän kauden ajan. Maaotteluilta kertyi 129 kappaletta ja Peter oli voittamassa Tanskan kanssa sensaatiomaista Euroopan mestaruutta kesän 1992 kisoissa.
4) Thiago, Bayern Munchen
Thiago Alcantran päästäminen pois Barcelonasta voi hyvinkin olla seuran lähihistorian suurin yksittäinen virhe. Nuori Thiago kävi läpi Barcelonan maineikkaan La Masian ja hän murtautuikin 18-vuotiaana katalaaniseuran ykkösjoukkueen pelaavaan kokoonpanoon. Tuon ajan Barcelona oli kuitenkin hurjan nimekäs joukkue ja Xavin ja Iniestan takana Thiagon peliaika jäi vähän turhan vähäiseksi. Kaikki kuitenkin näkivät nuoren miehen potentiaalin ja Bayern Munchen maksoikin mielellään Barcelonalle 25 miljoonaa keskikenttäpelaajan palveluksista. Saksassa Thiago on noussut maailman parhaiden keskikenttäpelaajien joukkoon ja erityisesti tällä kaudella hän on ollut parhaimmillaan suorastaan dominoiva pelaaja.
Thiago päätti edustaa maajoukkueympyröissä Espanjaa, mutta hänellä olisi ollut mahdollisuus myös pelata Brasilian riveissä. Thiagon isä Mazinho nimittäin on brasilialainen, joka juhli mm. Bebeton ja Romarion kanssa vuoden 1994 maailmanmestaruutta. Kovaotteinen puolustava keskikenttäpelaaja pelasi uransa parhaat kauden Espanjasssa ja hän onkin yksi Celta Vigon seurahistorian suurimmista legendoista. Myös Mazinhon toinen poika Rafinha on tuttu nimi monelle. Barcelonassa pelaava keskikenttäpelaaja päätti edustaa Brasiliaa ja hän onkin jo ehtinyt pukea ylleen legendaarisen keltapaidan kolmessa aikuisten maaottelussa.
3) Pepe Reina, Napoli
Pepe Reina on yksi viime vuosien parhaista ja tasaisimmista maalivahdeista Euroopan huippusarjoissa. Barcelonan kasvatti ei missään vaiheessa pystynyt sinetöimään asemaansa joukkueen ykkösmaalivahtina, joten edessä oli siirto Villarrealiin peliajan perässä. Keltaisen sukellusveneen riveissä Reina nousi Espanjan maajoukkueeseen, mutta siirto Liverpooliin sinetöi miehen aseman Euroopan huippumaalivahtien joukossa. Yhdeksän Liverpool-kauden jälkeen oli aika siirtyä eteenpäin ja uudeksi seuraksi valikoitui Napoli, jossa Reina on ollut ajoittaisista heikoista otteistaan huolimatta mies paikallaan ja huumorintajunsa ansiosta hän on noussut nopeasti myös Etelä-Italian ylpeyden kannattajien suursuosikiksi.
Pepe on maalivahti toisessa polvessa, sillä myös hänen isänsä Miguel oli maajoukkuetason maalivahti. Cordoban kasvatti pelasi uransa parhaat vuodet Atletico Madridissa, jossa hän voitti yhden Espanjan mestaruuden ja pelasi myös Mestareiden liigaa edeltäneen Eurooppa cupin finaalissa Gerd Mullerin tähdittämää Bayern Munchenia vastaan. Miguel Reina oli parhaimmillaan yksi La Ligan parhaista maalivahdeista ja hän voittikin vähiten maaleja sarjaotteluissa päästäneelle maalivahdille jaettavan Zamora-palkinnon kahteen otteeseen.
2) Xabi Alonso, Bayern Munchen
Xabi Alonso on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaista keskikenttäpelaajista. Herrasmiesmäinen ja tyylikäs keskikentän pelinrakentaja on edustanut komealla urallaan kasvattajaseuransa Real Sociedadin ohella Liverpoolia, Real Madridia ja Bayern Munchenia ja palkintokaapista löytyy käytännössä kaikki mahdolliset pokaalit, mitä jalkapalloilija vain voi voittaa. Alonso onkin päässyt juhlimaan mestaruuksia oikeastaan missä ikinä hän onkaan pelannut. Xabi kertoi pari kuukautta sitten lopettavansa tähän kauteen, mutta hänen hienot otteensa Bayernissa viestisivät siitä, että hän voisi pelata huipputasolla vielä vähintään yhden kauden.
Alonson suvussa Real Sociedadin edustaminen virtaa verissä, sillä hänen veljensä Mikel ja isänsä Miguel ovat niin ikään pelanneet useamman kauden ajan San Sebastianin ylpeyden riveissä. Erityisesti isä Miguel on rakastettu henkilö Real Sociedadia kannattavien keskuudessa, sillä hän oli yksi 1980-luvun alun parhaista keskikenttäpelaajista Espanjassa ja avainpelaajana voittamassa Real Sociedadin historian toistaiseksi viimeisintä mestaruutta kaudella 1981-1982.
1) Sergio Busquets, Barcelona
Sergio Busquets on Barcelonan pelaaja-akatemian kasvatti kaikessa puhtaudessaan. Eleettömän tyylikäs keskikentän pohjapelaaja nousi monen yllätykseksi avaukseen Pep Guardiolan tultua Barcelonan ykkösjoukkueen päävalmentajaksi. Guardiola oli valmentanut edelliskaudella kakkosjoukueessa pelannutta Busquetsia ja vakuuttui miehen osaamisesta. Busquets kiitti saamastaan vastuusta ja käytännössä betonoi avauskokoonpanopaikkansa itselleen. 28-vuotias Busquets on pelannut jo kohta 300 liigaottelua kasvattajaseuransa riveissä ja päässyt juhlimaan kuutta Espanjan mestaruutta ja kolmea Mestareiden liigan voittoa.
Sergio ei kuitenkaan ole yksin kärjessä sukunsa voitettujan La Liga-mestaruuksien listalla, sillä myös hänensä isänsä Carles pääsi pitkän uransa aikana juhlimaan monemontaa pokalia. Yli kymmenen vuotta Barcelonassa pelannut isä-Busquets ei missään vaiheessa ollut katalaaniseuran ykkösmaalivahti, mutta hän oli Andoni Zubizarrettan luotettava kakkosmaalivahti, joka hyväksyi oman roolinsa menestyksekkäässä seurassa. Carles Busquets kuului 1990-luvun Barcelonan Dream Teamin, joka voitti kuusi liigamestaruutta ja useita pystejä eurokentillä. Uran ehdoton kruunu on vuoden 1992 Euroopan cupin voitto, sillä Barcelona kaatoi tuolloin Sampdorian klassikkofinaalissa Ronald Koemanin jatkoaikamaalilla lukemin 1 – 0.
Kansikuva: Shaun Botterill/Getty Images