Tämä teksti on kirjoitettu jo pitkään mielessäni pyörineiden ajatusten pohjalta. Teksti kuitenkin pohjautuu Brasilia – Chile -ottelun tapahtumiin ja jälkimaininkeihin.
Näkökulma
Rangaistuspotkukilpailu saa tällä hetkellä liian ison painoarvon jalkapallon arvokisoissa. Suurin osa joukkueista haluaa ratkaista voittajan pelaamalla, ei pilkuilla. Rankkareihin liittyy aina henkisen vahvuuden ja mielenhallinnan lisäksi paljon myös ihan silkkaa tuuria, eikä se mielestäni sovellu sellaisenaan ratkaisemaan otteluita.
Today luck was by our side and not theirs, but they deserve all the praise imaginable. The way they are able to put pressure on the opposition defence is simply amazing. – Dani Alves, Brasilia (FIFA)
Saksan ja Algerian sekä Belgian ja USA:n välillä pelattujen otteluiden jatkoajat olivat parasta viihdettä hetkeen. Kaikista neljästä joukkueista huokui halu ratkaista ottelu pelaamalla, ei arvalla. Myös muissa otteluissa näkyi, että rangaistuspotkukilpailua ei missään nimessä odoteltu, vaan pelaajat väsymyksestä huolimatta halusivat ottaa ratkaisun avaimet omiin käsiinsä ja laittaa ottelun pakettiin 120 minuutin puitteissa. Valitettavasti näin ei kuitenkaan käynyt, ja esimerkiksi Chilen ja Brasilian välisen ottelun ratkettua sekä Brasilian että Chilen pelaajien kasvoilta, kuten myös lukemattomien fanien tunteenpurkauksista, oli pääteltävissä, minkälaiset panokset rangaistupotkukilpailussa on. Pelaajien ja katsojien mielet täytti surunsekainen helpotus voitosta tai silkka pettymyksen täyteinen suru siitä, että kisat päättyivät karulla tavalla niin pienellä marginaalilla.
Moral victories don’t count in situations like this. We were so close. But when that one (Pinillan ylärimalaukaus) didn’t go in, I started to wonder if luck might not be on our side today. Maybe this was a match we just weren’t destined to win. But we put a lot into this tournament and we go home proud, with our heads held high. – Jorge Sampaoli, Chile (FIFA)
En voi olla ajattelematta, että voisiko jalkapallossa ratkaista voittajaa ilman rangaistupotkukilpailua. Mitä jos 2 x 15 minuutin jatkoajan ja rangaistuspotkukilpailun sijasta pelattaisiin 2 x 10 minuutin jatkoaikaa, ja mikäli se ei tuo tulosta, pelattaisiin Kultaisen maalin periaatteella, kunnes voittaja löytyy. Pelaajien kokonaisrasitus kuitenkin kasvaisi entisestään, mikäli päädyttäisiin esimerkiksi pelaamaan 140 minuutin keston ylittäviä otteluita. Tämä tarkoittaisi sitä, että pelaajien harjoittelua tulisi muuttaa entistä enemmän kestävyysharjoittelupainotteiseksi siten, että he jaksaisivat raataa täyden ottelun, olisipa se sitten miten pitkä tahansa. Yksi apukeino kuormituksen kohtuullistamiseksi voisi olla vaihtojen lisääminen/nollaaminen Kultaisen maalin jahtaamisen alkaessa.
Pelaajien tuska välittyi myös kotikatsomoihin. (Getty)
Todellisuudessa uudistus on kuitenkin mitä todennäköisimmin täysin mahdoton ajatus. Urheilussa ei tänä päivänä pelkillä urheilullisilla periaatteilla juhlita, vaan eri sidosryhmien edut pitää ottaa huomioon. Esimerkkinä voidaan mainita televisiointi. Tällä hetkellä voidaan luvata, että jalkapallo-ottelu saadaan pakettiin alle kolmessa tunnissa, venyipä se sitten pilkuille tai ei. Mikäli otteluiden kesto venyy, pitäisi miettiä uusiksi yhteistyösopimukset televisiointiyhtiöiden sekä mainostajien kanssa. Lisäksi, uskoisin valtaosan fanin haluavan säilyttää pilkkukilpailun futiksessa, koska se huipentaa ällistyttävällä tavalla yksittäisen ottelun, ja jopa koko turnauksen draamankaaren. Se jännitys ja pelonsekainen olotila, jossa et tiedä uskaltaako katsoa vai ei, se tunteiden vuoristorata… Siinä on sitä jotain. Suuria tunteita ja suuria otteluita muistellaan vielä vuosikausien päästä spekuloiden ”jos se veto olisikin suuntautunut viisi senttiä vasemmalle, olisimme varmasti maailmanmestareita”.
En voi kuitenkaan olla ajattelematta päätähtiä, urheilijoita. Brasilian ja Chilen pelaajien, sekä valmentajien, kommenteissa puhutaan paljon tuurista ja jopa kohtalosta. Jollain tasolla tuuri kuuluu olennaisena osana urheiluun, mutta sen vaikutus tulee minimoida ja tuoda esiin harjoittelun kautta opitut henkilökohtaiset ja joukkuetason taidot, taktinen kyky sekä tehdyn työn määrä. Pelaajat harjoittelevat pääsääntöisesti pelaamaan jalkapalloa, joukkueet harjoittelevat yhteispeliä, eivät potkimaan pilkkuja sisään valtavat maitohapot kropassaan. Siksi olisi kohtuullista ratkaista voittaja pelaamalla, ei arpomalla.
It’s just the way that it ended is tough for us to take right now. Whatever you say, there’s no doubt it’s very painful to lose in this way. – Marcelo Diaz, Chile. (FIFA)