Käynnissä olevan Serie A-kauden ylivoimaisesti suurin yksittäinen yllättäjä on Milanon kupeessa sijaitsevasta reilun 100 000 asukkaan pikkukaupungista ponnistava Atalanta, joka vielä tammikuun alkaessa on tiukasti mukana kamppailussa ensi kauden europaikoista.
Viime vuonna jalkapallomaailmaa vavisteli Leicesterin täysin puskista tullut nousu Valioliigan mestariksi. Atalanta tuskin tulee tänä vuonna juhlimaan Serie A:n mestaruutta, mutta bergamolaisseuran tämän kauden nousu kärkisijoille pohjautuu hämmentävän paljon viime vuoden Leicesterin mestaruuden takuutekijöihin: Yllättävään, mutta onnistuneeseen valmentajanimitykseen ja loistaviin pienen rahan pelaajahankintoihin.
Seuran palkintokaapissa on tilaa uusille pysteille
Atalanta on perinteinen, vuonna 1907 perustettu seura, joka sai nimensä kreikkalaisesta mytologiasta tutun Atalanten mukaan. Bergamon ykkösseura on viettänyt kunniakkaan historiansa aikana peräti 53 kautta Serie A:ssa, mutta myös Italian toiseksi korkein sarjataso Serie B on tullut tutuksi, sillä varsinkin viimeisen parinkymmenen vuoden aikana Atalanta on ollut melkoinen hissijoukkue. Atalantan historian suurin yksittäinen saavutus on vuoden 1963 Coppa Italian voitto, jolloin Atalanta kaatoi Torinon entisen maajoukkuehyökkääjä Angelo Domenghinin hattutempulla lukemin 3-0. Coppa Italian voiton lisäksi Atalantan historiasta löytyy muutama yllättävä uroteko eurokentillä, joista kovin saavutus lienee kauden 88-89 cup voittajien cupin semifinaaliin pääsy. Tuolla kaudella Atalanta pelasi Italian toiseksi korkeimmalla sarjatasolla ja teki europelihistoriaa etenemällä divarijoukkueista pisimmälle missään Uefa:n virallisessa turnauksessa.
Atalantan junioriakatemia on maailmankuulu
Heikohkosta menestyksestä huolimatta Atalanta on kuuluisa ympäri Italiaa, erityisesti kahdesta seikasta: loistavasta junioriakatemiastaan ja seuran fanaattisista kannattajista. Atalantan Curva Nord, eli kotistadioni Atleti Azzurri d´Italian pohjoispääty edustaa Italian ultra-skeneä parhaimmillaan niin hyvässä kuin pahassa. Atalantan kannattajia kunnioitetaan ja Bergamossa onkin yleensä vieraskannattajille varatut sektiot tupaten täynnä, kun Atalantan vastustajajoukkueen kannattajat haluavat tulla mittelemään paremmuudesta kotijoukkueen legendaarista kannattajapäätyä vastaan.
Atalantan kannattajia pidetään äärimmäisen lojaaleina ja tunnelmallista kotistadionia pidetäänkin yleisesti koko seuran sieluna. Ei olekaan sattumaa, että Atalanta on vuodesta toiseen erinomainen kotijoukkue ja se napsii kotistadionillaan tasaiseen tahtiin kovia päänahkoja, tällä kaudella Azzurri d´Italialla on kaatunut mm. AS Roma, Inter ja Napoli. Vaikka Bergamossa on historian aikana ollut Albinoleffen kaltaisia toisiakin seuroja, on Atalanta nimenomaan koko kaupungin oma joukkue. Atalantan kannattajat kutsuvat seuraansa nimellä ”La Dea” eli jumalatar ja välillä kannattajien suhtautumien Atalantaan lähenteleekin uskonnollista intohimoa.
AC Milanin kapteeni Riccardo Montolivo on yksi Atalantan kuuluisimmista kasvateista. (Kuva: Francesco Pecoraro/Getty Images)
Vielä kannattajiaankin paremmin Atalanta tunnetaan Italiassa mahdollisesti koko maan parhaasta juonioriakatemiastaan. Atalantan akatemiaa nimitetäänkin yleisesti Italian La Masiaksi ja seura onnistuu tuottamaan vuosi toisensa jälkeen erinomaisia nuoria pelaajia ykkösjoukkueen käytettäväksi. Atalantan juonoriakatemian suurin yksittäinen salaisuus lienee seuran asennoituminen juniorituotantoon. Atalanta panostaa vuosittain liki 10 miljoonaa euroa junioriakatemiansa toimintaan, mikä on valtava summa noin 20 miljoonan euron pelaajabudjetilla operoivalle seuralle. Vähintäänkin yhtä tärkeää on ollut oman ”atalantalaisen” tien löytäminen.
Italia on maana tunnettu siitä, että siellä on erittäin löysä, lähes minimaalinen kansallinen identiteetti. Italia on historiallisesti ollut hajanainen alue kaupunkivaltioita ja historialliset asiat näkyvät vieläkin vahvasti ihmisten identiteetissä. Napolilaiset eivät koe olevansa italialaisia, vaan nimenomaan napolilaisia ja myös Atalantassa ollaan positiivisen ylpeitä bergamolaisuudesta. Tämä näkyy monella tavalla myös seuran kuuluisan junnuakatemian toiminnassa. Valtaosa juoniorijoukkueiden valmentajista on seuran entisiä pelaajia, jotka siirtävät seuran identiteettiä ja atalantalaisuutta valmentamilleen nuorisojoukkueille. Atalanta tekee myös tiivistä yhteistyötä lähialueen seurojen kanssa ja toisin kun esim. Englannissa, rekrytoi seura pelaajia juniorijoukkueisiinsa pääasiallisesti Bergamon lähialueiden seuroista.
Suurin yksittäinen ero Atalantan ja Italian muiden seurojen akatemioiden välillä on akatemiatoiminnan perusidea. Italiassa jo pienten juniorien toimintaa värittää voittamisen pakko. Liian monen isonkin seuran juniorijoukkueiden perimmäisenä tarkoituksena on voittaa hinnalla milla hyvänsä, mutta Atalantassa ollaan tutustuttu tarkkaan esim. Ajaxin ja Barcelonan akatemian toimintaan ja päätetty, että juniorijoukkueiden tärkeimpänä tehtävänä on tuottaa pelaajia, ei voittaa ikäkausititteleitä. Atalanta onkin voittanut Italian A-junioreiden Primavera-liigan vain kertaalleen, mutta se on silti onnistunut kasvattamaan Giampaolo Pazzinin, Riccardo Montolivon, Giacomo Bonaventuran ja Simone Zazan kaltaisia Italian maajoukkuepelaajia. Seuran akatemian tunnetuimmat kasvatit lienevät kuitenkin Milanissa 1990-luvulla kaiken mahdollisen voittanut keskikenttäpelaaja Roberto Donadoni ja legendaarinen Pippo Inzaghi, jonka suuruuden ymmärtää kaikki 2000-luvulla jalkapalloa seuranneet.
Atalantaa povattiin ennen kauden alkua jopa putoamiskamppailuun
Atalantan ennusmerkit ennen tätä kautta olivat kaikkea muuta kuin täydelliset. Monen suureksi kummastukseksi Atalanta päätti olla jatkamassa kokeneen, hyvää työtä Bergamossa tehneen Edy Rejan sopimusta ja palkkasi korvaajaksi Genoaa pitkää valmentaneen Gian Piero Gasperinin.
Atalantaa pidettiin ennen kauden alkua potentiaalisena putoajaehdokkaana, sillä se menetti kesän siirtoikkunassa edelliskauden kaksi tärkeää avainpelaajaa Marten De Roomin ja Luca Cigarinin. Lisäksi hankintalistalla oli lähinnä Serie A-tasolle katsomattomia kortteja. Atalanta aloittikin kautensa erittäin vaisusti ja se hävisi viidestä ensimmäisestä ottelustaan neljä, lähinnä ennakkospekulaatiossa Atalantan kanssa samoille sijoille povatuille joukkueilla.
Huonon alun myötä päävalmentaja Gasperini olikin jo potkuhuhujen alle, mutta bergamolaisten peli loksahti yllättäen kohdalleen ja joukkue otti kovia päänahkoja nousten sarjataulukossa komeasti kymmenen parhaan joukkoon. Gasperini on ollut läpi koko uransa 3-4-3 formaation ystävä, ja Atalantassakin joukkue on pelannut tällä kaudella pääasiallisesti kolmen topparin linjalla. Hyvin toimineen puolustuslinjan suurin yksittäinen yllättäjä on ollut 22-vuotias Mattia Caldara, joka pelasi niin hyvin, että Juventus päätti hankkia hänet riveihinsä 20 miljoonan euron siirtosummalla. Atalantan onneksi Caldara pelaa vielä tämän ja ensi kauden lainassa kasvattajaseurassaan.
Atalantan Franck Kessie on yksi maailman lupaavimmista keskikenttäpelaajista. (Kuva: Dino Panato/Getty Images)
Keskikentällä parikymppiset Franck Kessie ja Roberto Gagliardini nousivat täysin puskista avauskokoonpanoon ja jälkimmäinen ehti jo siirtyä lainasopimuksella Inter Milanin riveihin. Hyökkäyspäässä vapaassa roolissa kymppipaikalla operoiva Alejandro”Papu”Gomez on ollut niin hyvä, että Italian maajoukkuevalmentaja Giampiero Ventura harkitsee miehen kutsumista Italian maajoukkueeseen. Yllättäjänä voidaan pitää myös nuorta Andrea Petagnaa, joka on tekemässä lopullista läpimurtoaan Serie A tasolla muutaman vaikean vuoden jälkeen.
Atalantan tulevaisuus on pelaajamyyneistä huolimatta valoisa
Atalanta on kuin koko Serie A pienoiskoossa. Italiassa valitettavan harva iso seura antaa vastuuta nuorille italialaispelaajille ja tästä johtuen Atalantan ja Sassuolon kaltaiset seurat saavatkin hankittua halvalla erittäin lupaavia pelaajia riveihinsä.
Serie A-seurojen heikentynyt taloustilanne on ajanut seurat pakkorakoon, sillä taloudellisista seikoista johtuen nuorille pelaajille on ollut ikään kuin pakko antaa vastuuta, kun rahaa ei ole hankkia parempiakaan pelaajia. Tämä on johtanut siihen, että Italialla on kehittymässä huomattavasti viime vuosia parempia juniori-ikäluokkia, jotka ovat myös menestyneet ikäkausimaajoukkueturnauksissa mainiosti.
Atalantan ja Sassuolon kaltaisten seurojen kannalta on harmi, että he eivät voi pitää nuoria läpimurtopelaajiaan yleensä muutamaa kautta pidempään, sillä Italian ja muiden maiden suurseurat ovat nopeasti haaskalla. Atalanta on kuitenkin ymmärtänyt oman paikkansa Italian jalkapallon ekosysteemistä eikä se edes yritä olla mitään muuta kuin menestyvä kasvattajaseura. Se on kuitenkin onnistunut nyhtämään hyviä summia myymistään pelaajista, sillä edellä mainitut Caldaran ja Gagliardini siirtyivät jo isolla rahalla eteenpäin ja seuraava lähtijä lienee Norsunluurannikon kanssa Afrikan mestaruuskisoissa tällä hetkellä oleva keskikenttämies Franck Kessie, joka on herättänyt useamman suurseuran kiinnostuksen.
Atalantan jo nyt nettoamat 40 miljoonaa on seuralle valtavan iso rahasumma, mutta se tuskin tulee muuttamaan strategiaansa mihinkään. Nytkin se hankki muualle siirtyneiden pelaajien tilalle pikkurahalla lähinnä Serie B:stä kokemusta omaavia nuoria pelaajia, kuten Gianluca Mancinin, joista seura pyrkii tulevina vuosina kasvattamaan uusia Italian maajoukkuepelaajia.
Katso Serie A -matsit Unibet TV:sta tai ViaPlay-palvelusta!