Faneille.com – Urheilumedian Zlatan.Moni jalkapallon ystävä hieraisi useaan otteeseen silmiään luettuaan uutisen Leonardo Bonuccin siirtymisestä Juventuksesta AC Milaniin. Moni pitää 30-vuotiasta Italian maajoukkuepelaajaa maailman parhaana topparina, joten siirtymistä UCL-finalistista Eurooppaliigaa tahkoavaan nukkuvaan jättiläiseen voidaan syystä pitää varsin yllättävänä. Bonuccin siirron takana on kuitenkin selkeä logiikka, josta olemme saaneet lukea italolehdistön raporteista.
Bonucci oli kaikkea muuta kuin nuorisotähti
Bonuccin nouseminen maailman huipputopparien joukkoon ei sujunut käden käänteessä. Miehen kasvattajaseura on maineikas Inter, mutta monen muun lupaavan pelaajan tavoin myöskään Bonucci ei mahtunut kertaakaan kentälle kasvattiseuransa riveissä. Italiassa on hyvin tavanomaista, että monet nuoret pelaajat totuttelevat aikuisten otteluihin erimittaisten lainasopimusten myötä. Myös Bonucci kiersi läpi usean seuran ennen siirtymistään sarjanousija Barin riveihin kaudeksi 2009-2010.
Bonucci ei missään vaiheessa ole ollut ikäpolvensa lupaavimpia pelaajia. Itseasiassa hän ei ole pelannut yhtäkään nuorisomaaottelua missään ikäluokassa, mitä voidaan pitää kohtalaisen harvinaisena asiana. Taitava toppari onkin hieman myöhäisherännäinen suuruus, sillä hän teki debyyttinsä Italian pääsarjassa vasta 23-vuotiaana. Päätös siirtyä Bariin osoittautui loistavaksi, sillä Bonucci muodosti yhden sarjan parhaista topparipareista urallaan Interin kapteeninakin toimineen Andrea Ranocchian kanssa. Bari sijoittui lopulta Serie A:ssa kymmenenneksi, mutta Bonuccin suunta kävi kohti Pohjois-Italiaa, sillä maan suurin ja kaunein seura Juventus halusi topparin kovasti riveihinsä.
Bonuccin Juventus-uran alku oli virheiden sävyttämä
Bonuccin alkuaika Juventuksessa oli kaikkea muuta kuin helppo. Vielä kuusi vuotta sitten Juventus etsi seurana uutta tietä Calciopoli-skandaalin jälkeen ja kovin odotuksin kauteen lähtenyt nimekäs, mutta vanha joukkue petti kaikki odotukset. Silloisten markkinoiden hintatasolla Bonucci oli kallis mies eikä hän esiintynyt kentällä lainkaan niin, miten 20 miljoonaa maksaneelta pelaajalta odotettiin. Bonuccista tulikin eräänlainen Juventuksen alavireen syntipukki ja moni seuran kannattajista vaatii miehen poistamista Vanhan Rouvan avauskokoonpanosta.
Juventus teki yhden seurahistorian parhaimmista tammikuussa 2011 hankkimalla Andrea Barzaglin Bundesliigan Wolfsburgista vaivaisella puolen miljoonan euron siirtosummalla. Seuraavalla kaudella Antonio Conten alaisuudessa luotiinkin perustat lopulta koko planeetan parhaaksi muodostuneelle puolustuslinjalle. Conte tajusi nopeasti, että Juventuksen suurin vahvuus piili sen puolustuksessa. Conte koitti kolmen miehen puolustuslinjaa ja loppu onkin italialaista jalkapallohistoriaa. Bonucci kehittyi kokeneen Barzaglin rinnalla kovin harppauksin nousten kuin varkain Vanhan Rouvan tärkeimpien pelaajien joukkoon.
Kasvoiko Bonucci Juventusta suuremmaksi?
Viime aikoina Bonuccin ja Juventuksen välinen rakkaustarina on kuitenkin saanut monenlaisia ryppyjä. Topparin ja päävalmentaja Massimo Allegrin väleistä on liikkunut viimeisten vuosien aikana monenlaisia huhuja. Spekulaatiot saivat lisäpontta viime kaudella, kun Juventus hyllytti Bonuccin kurinpidollisista syistä tärkeästä Mestareiden liigan pudotuspeliottelusta Portoa vastaan. Bonucci ja Allegri ottivat liigaottelussa Palermoa vastaan kovasanaisesti yhteen ottelun loputtua ja päävalmentaja halusi näyttää tähtipelaajalleen kaapin paikan.
Moni kuvitteli, että Bonucci otti rangaistuksesta opikseen. Viime päivinä olemme kuitenkin saaneet lukea monenlaisia spekulaatioita Juventuksen tappioon päättyneen Mestareiden liigan finaalin tapahtumista. Kukaan Juventuksen sisäpiiristä ei ole vahvistanut huhujen todenperäisyyttä, mutta niin moni luotettavana pidetty toimittaja on kirjoittanut asiasta, joten voimme olettaa huhujen pitävän ainakin osittain paikkaansa.
Bonucci tuo Milanoon kokemusta ja kovasti kaivattua voittamisen kulttuuria. (Marco Luzzani/Getty Images)
Ilmeisesti Real Madridia vastaan pelatun ottelun puoliajalla Bonucci ja jo Juventuksen jättänyt laitapuolustaja Daniel Alves arvostelivat kovasanaisesti hyökkääjä Paulo Dybalaa ja Juventuksen pukukopissa oli tappelu lähellä. Lopulta päävalmentaja Massimo Allegrin piti erottaa riitapukarit toisistaan suuremman vahingon välttämiseksi. Näyttääkin vahvasti siltä, että Juventuksen tuli nyt valita Allegrin ja Bonuccin väliltä, sillä kaksi tulisieluista miestä eivät tuntuneet enää mahtuvan samaan pukukoppiin. Valmentajavelho Allegri ei myöskään ole tässä asiassa täysin puhdas pulmunen, sillä hänellä on aikaisempaa historiaa tähtipelaajien kanssa riitautumisesta. Muuan Andrea Pirlo nimittäin olisi tuskin koskaan siirtynyt AC Milanista Juventukseen ilman Allegrin päätöstä pudottaa keskikentän maestro huomattavan pienelle peliajalle.
Vakavasti sairas lapsi pitää Bonuccin perheen Italiassa
Miksi Bonucci päätyi sitten Milanoon, eikä Valioliigaan, josta Juventus olisi saanut nykyistä huomattavasti suuremman siirtosumman? Taustalla on Bonuccin ja hänen vaimonsa Martinan halu jäädä Italiaan. Avioparin nuorin lapsi Matteo on vakavasti sairas ja Bonucci vaimoineen ei ymmärrettävistä syistä halunnut siirtää vakavasti sairaan poikansa hoitopaikkaan nykyisestä. Täten jäljelle ei jäänyt hurjasti vaihtoehtoja, varsinkin kun huomioi sen, että tähtipelaajan myyminen Interiin, Romaan tai Napoliin on käytännössä täysin poissuljettu vaihtoehto.
Bonuccin siirtymisellä saattaa olla hyvinkin kauaskantoiset seuraukset. Siirto muistuttaa hyvin vahvasti jo edellä mainittua Andrea Pirlon siirtymistä Juventukseen. Ennen keskikenttätaiturin siirtoa Milan hallitsi Serie A:ta, mutta ilman talismaaniaan Juventus marssi omille teilleen. Milan on operoinut vahvasti kesän siirtoikkunassa pistäen likipitäen koko joukkueensa uuteen uskoon. Bonuccin siirtyminen oli todellinen hauisten näyttäminen ja nyt päävalmentaja Vicenzo Montellalla on käytössään varsin nimekäs kokoonpano, jonka tulisi nousta mestaruustaisteluun heti ensimmäisellä kaudella.
Juventus osoitti seuran olevan yksittäistä pelaajaa tärkeämpi
Juventuksen kannalta tilanne on kaksipuolinen. Seura on viime vuosina myynyt monia hieman ikääntyneitä avainpelaajiaan muualle ja onnistunut silti olemaan kilpailullisesti vahva niin Italiassa kuin eurokentillä. Juventuksella on myös Bonuccin korvaaja riveissään jo omasta takaa, sillä yksi maan lupaavimmista toppareista Daniele Rugani on kasvanut parin viime kauden aikana korkoa nimekkään BBC-kolmikon taustalla. Yksi vaihtoehto on myös tuoda Atalantassa viime kaudella läpimurtonsa tehnyt parikymppinen Mattia Caldara Torinoon jo ensi kaudeksi, joskin tämä vaihtoehto tuntuu tällä hetkellä hieman epätodennäköiseltä.
Bonuccin siirroin tärkein sanoma oli kuitenkin ehdottomasti se, että Juventus osoitti käytännön tasolla seuran olevan yksittäistä pelaajaa suurempi asia. Bonucci saattoi kokea kasvaneensa liian suureksi tähdeksi ja hän kyseenalaisti viime kaudella vahvasti monia Juventuksen pyhiä arvoja. Samalla nähtiin myös käytännössä se suurin ero Juventuksen ja esimerkiksi juuri AC Milanin välillä. Siinä missä Milan lopulta taipui tähtimaalivahtinsa Gigi Donnarumman vaatimuksiin, päätti Juventus tylysti pistää seuraharmonian rikkoneen nimimiehen tylysti pihalle.
Juuri Juventuksen seurakulttuurin vahvuus ja kollektiivisuus antaakin seuran kannattajille uskoa siitä, että joukkue on valmis kamppailemaan myös ensi kaudella pokaaleista niin Italiassa kuin eurokentillä. Juventus on ollut siirtomarkkinoilla melko rauhallinen ja joukkueen kokoonpano saattaa hyvinkin kokea suuria muutoksia lähiviikkojen aikana. Seuran jo mainittu toppariosasto on Bonuccin myynninkin jälkeen hyvissä asetelmissa, joten saadut 45 miljoonaa voidaan käyttää esimerkiksi Fiorentinan sähäkän laiturin Federico Bernardeschin hankintaan. Kaikesta huolimatta ensi kauden Serie A näyttää kuitenkin mielenkiintoisemmalta kuin vuosiin, sillä Juventus vaikuttaa pitkästä aikaa aidosti haavoittuvaiselta joukkueelta. Onkin äärimmäisen mielenkiintoista nähdä onko Romasta, Napolista ja Milanon suurista lopulta haastamaan rutinoitunut Juventus vai matkaako pokaali peräti seitsemättä kertaa peräkkäin Vanhan Rouvan palkintokaappiin.
Kansikuva: Claudio Villa/Getty Images