Historian 114. Serie A-kausi polkaistiin käyntiin edellisenä viikonloppuna. Torinon Vanha Rouva Juventus on juhlinut peräti neljää edellistä mestaruutta ja mestarin vaihtuminen tulevalla kaudella olisi myös pienoinen yllätys. Oman mausteensa alkavaan kauteen tuovat mielenkiintoiset pelaajahankinnat, sillä varsinkin alavireiset Milanon suurseurat ovat vahvistuneet kesän siirtoikkunassa rutkasti. Faneille.com rankkasi Serie A:n joukkueet seuraavaan järjestykseen:
1) Juventus
Puolustava mestari lähtee alkavaan kauteen suurimpana ennakkosuosikkina, vaikka ilmassa on viime kausia suurempia kysymysmerkkejä. Juventuksen siirtoikkuna oli mielenkiintoinen, sillä viime vuosien menestyksen takuumiehistä superkolmikko Carlos Tevez-Andrea Pirlo-Arturo Vidal lähti muiden haasteiden pariin. Massimo Allegrin johdolla käynnistetäänkin uusi projekti, jonka myötä Juve tuskin menestyy kansainvälisillä kentillä aivan viime vuoden veroisesti. Kasassa on kuitenkin viime vuosien tapaan nimivahva ja laaja materiaali, joka kärsii kuitenkin varsinkin alkukaudella isoista poissaoloista useampien avainpelaajien ollessa joko loukkaantuneena tai puolikuntoisena. Keskinkentän maestron Paul Pogban on noustava lopullisesti supertähteyteen ja uusista hankinnoista varsinkin Paulo Dybalalta odotetaan paljon.
2) AS Roma
Myöskään Rooman ykkösseuran kesästä ei ole puuttunut draamaa, sillä pelaajaliikenne kumpaankin suuntaan on käynyt vilkkaana. Roman viime kausi oli vaisu kakkossijasta huolimatta, sillä päävalmentaja Rudi Garcia jämähti liikaa yhteen helposti ennakoitavaan pelitapaan ja varsinkin vuodenvaihteen tienoilla Roma pudotteli kohtuuttoman paljon pisteitä. Seuran vaativat kannattajat eivät ole olleet tyytyväisiä seuraomistaja James Pallottan rahapolitiikkaan, mutta viime viikkoina kannattajien suurin kritiikki on laskenut nimekkäiden hankintojen myötä. Alessio Romagnolin jättimyynnin myötä Roman puolustuspää on pienoinen kysymysmerkki, vaikka Saksan maajoukkuetoppari Antonio Rudiger voikin nousta liigan eliittipelaajien joukkoon. Keskikentälle ja hyökkäykseen Romalla on materiaalia vaikka muille jakaa ja varsinkin Edin Dzekolta ja Mohamed Salahilta odotetaan paljon. 1-2 puolustuspään nappihankintaa voisi nostaa Roman jopa Juventuksen edelle, mutta nykyiselläänkin perinteinen roomalaisseura pystyy haastamaan Italian kenttiä dominoineen Juventuksen paria viime kautta paremmin.
3) Napoli
Napolin viime kausi päättyi valtavaan pettymykseen tappioon päättyneessä kotiottelussa Laziota vastaan, jonka myötä Etelä-Italian ylpeys putosi Mestareiden Liigan ulkopuolelle. Kauden jälkeen napolilaiset vaihtoivat päävalmentajaa, kun loistavaa työtä Empolissa tehnyt Maurizio Sarri korvasi Real Madridiin lähteneen Rafa Benitezin. Loistavana pelaajien kehittäjänä tunnetun Sarrin alaisuudessa Napoli muutti myös siirtopolitiikkaansa entistä kotimaisempaan suuntaan ja ensi kaudella joukkueen avauskokoonpanossa nähtäneenkin entistä enemmän italialaisia pelaajia. Joukkueen siirtokesä on ollut maltillinen ja tärkein asia oli kannattajien hampaisiin joutuneen tähtipelaaja Gonzalo Higuainin jääminen seuran riveihin. Napoli vahvisti seulan lailla vuotanutta puolustuspäätään Pepe Reinalla ja Tottenhamista siirtyneellä Vlad Chirichesillä. Keskikentälle hankitut Allan ja Mirko Valdifiori kuuluvat sarjan eliittipelaajien joukkoon. Hyökkäyspäässä tulivoimaa riittää niin paljon, että seura palannee vuoden tauon jälkeen UCL-paikoille oikeuttaville sijoille.
4) AC Milan
Maailman menestynein jalkapalloseura AC Milan ja sen kannattajat haluavat varmasti unohtaa pari edelliskautta, jolloin joukkue on suorastaan romahtanut kärkipaikoilta turvalliseen keskikastiin. Seuran valmentajavalinnat ovat olleet vähintäänkin kyseenalaisia, sillä kokemattomat seuralegendat Clarence Seedorf ja Pippo Inzaghi joutuivat liian aikaisin liian koviin paikkoihin. Kesällä tapahtui kuitenkin paljon asioita, joista tärkein oli Sinisa Mihajlovicin nimittäminen joukkueen uudeksi päävalmentajaksi. Myös pelaajapuolella rahaa pistettiin palamaan oikein kunnolla ja Alessio Romagnolin, Luiz Adrianon, Andrea Bertolaccin ja Carlos Baccan tapaiset hankinnat miellyttivät vaativien kannattajien mieltä. Mielenkiintoinen pelaaja on myös nuori brasilialainen Rodrigo Ely, joka on kaikkien yllätykseksi noussut Milanin avaustoppariksi yhdessä kohutun Romagnolin kanssa. Milanin uusi projekti käynnistyy tänä vuonna ja Sika-Sinisa palauttaa seuran uskottavuuden takaisin menneiden vuosien tasolle. Milan kamppailee kovasti UCL-paikoista, mutta vielä tänä vuonna paukut eivät aivan riitä TOP-3 tasolle palaamiseen.
5) Inter Milan
Myös Milanon toisen seuran siirtokesä on ollut kallis ja aktiivinen. Kesken viime kauden Interin peräsimeen palannut Roberto Mancini lähti hankkimaan siirtomarkkinoilta hänen pelitapaansa sopivia pelaajia ja sai monta haluamaansa hankintaa seurapomo Erick Thoririn avattua kukkaronsa nyörejä oikein kunnolla. Puolustuslinjaa vahvistettiin La Ligasta siirtyneillä Mirandalla ja Martin Montoyalla, keskikentälle hankittiin isolla rahalla Ranskan maajoukkueen vakiokasvo Geoffrey Konogbia ja hyökkäyspään ykköshankinta oli muutaman vuoden tauon jälkeen Italiaan palannut Stevan Jovetic, joka kunnossa pysyessään on yksi sarjan parhaista pelaajista. Interin harjoituskauden ottelut ovat sujuneet vaihtelevasti eikä isoja muutoksia kokenut kokoonpano ole vielä täysin hitsaantunut yhtenäiseksi. Kasassa on kuitenkin nimekäs kokoonpano, joka pystyy yksittäisissä otteluissa haastamaan minkä tahansa sarjan joukkueista. Inter palannee europeleihin, mutta UCL-paikka jää vielä tällä kaudella haaveeksi.
6) Lazio
Loistavan viime kauden pelannut Lazio selvitti tiensä Coppa Italian finaaliin, jossa turpaan tuli lopulta tuplamestaruutta juhlineelta Juventukselta. Kausi sai kuitenkin onnellisen päätöksen seuran haettua kauden viimeisessä ottelussa vierasvoiton Napolilta, jonka myötä varmistui sarjataulukon kolmas sija ja paikka Mestareiden Liigan viimeiselle karsintakierrokselle. Lazion siirtokesä on edennyt hiljaisissa merkeissä, sillä vain nuoren kaksikon Sergej Milinkovic-Savicin ja Ricardo Kishnan voidaan sanoa jollain tapaa vahvistavan ykkösjoukkueen kokoonpanoa. Miroslav Klosen loukkaantumisen myötä varsinkin hyökkäyspäässä olisi tilausta Mario Balotellin tapaiselle isolle nimelle, vaikka entinen kohulupaus Keita Balde esiintyikin YLE:n televisioimassa pelissä Leverkusenia vastaan vakuuttavasti päästyään kentälle. Hyökkäyspään kolmikko Candreva-Keita-Felipe Anderson voi parhaimmillaan pistää minkä tahansa sarjan joukkueen nippuun, mutta pitkässä sarjassa Lazion kokoonpanon rajallisuudet tulevat auttamatta näkymiin, ja tällä kaudella edessä on kamppailu Eurooppa Liigaan oikeuttavista sijoista.
7) Torino
Kesän siirtoikkunan ehdottomasti suurin voittaja on ollut Torino, joka on vahvistunut rutkasti. Kaupungin perinteikäs kakkosseura myi Italian maajoukkueen vakiokasvoksi nousseen Matteo Darmianin isolla rahalla Manchester Unitediin ja pisti kertyneet 15 miljoonaa euroa kiertoon varsin onnistuneella tavalla. Seuraan siirtyi useampi Italian U-21 maajoukkueen vakiokasvo ja varsinkin hyökkääjä Andrea Belottilta, puolustaja Davide Zappacostalta ja keskikenttäpelaaja Daniele Basellilta voidaan odotella lopullista läpimurtoa pääsarjatasolla. Varsinkin uudeksi Zambrottaksi nimetty Zappacosta lienee tulevaisuuden Italian maajoukkueen vakiokasvo, joka siirtyi Atalantasta Torinoon vaivaisella viidellä miljoonalla eurolla. Darmianin lisäksi Torino ei menettänyt yhtään viime kauden avainpelaajaansa, vaikka esimerkiksi loistavan kauden pelannutta kapteenia Kamil Glikiä huhuiltiin moneen ”härkiä” suurempaan seuraan. Torino kamppailee tulevalla kaudella tosissaan Eurooppa Liigaan oikeuttavista sijoista, mutta joutunee lopulta tyytymään seitsemänteen sijaan, joka on Toron resursseilla operoivalle seuralle kuitenkin todellinen jättipotti.
8) Fiorentina
Fiorentinan viime kausi päättyi dramaattisesti, kun loistavaa työtä joukkueen peräsimessä tehnyt päävalmentaja Vincenzo Montella ilmoitti jättävänsä firenzeläisseuran. Montellan lähdön syynä oli huhujen mukaan joukkueen siirtopolitiikka, sillä ”Il Aeroplanino” ei saanut käytettäväkseen haluamansa kokoista siirtokassaa. Montellan korvaajaksi nimitettiin toinen mielenkiintoinen nouseva valmentajanimi Paulo Sousa, joka joutuu kuitenkin uudessa seurassaan kovan paikan eteen. Fiorentina nimittäin ei ole ainakaan vahvistunut kesän siirtoikkunassa, sillä se ei ole täysin onnistunut korvaamaan Mohamed Salahin, Stefan Savicin ja Mario Gomezin tapaisten avainpelaajien lähtöä. Mario Suarez on hyvä hankinta joukkueen keskisektorille, mutta Fiorentinan suurimmat ongelmat ovat hyökkäyspäässä, jossa joukkueesta puuttuu selkeä ykköspyssy. Viime kaudella Mohamed Salah otti isoa roolia joukkueen oikeassa laidassa, mutta Viola ei ole vielä löytänyt Romaan siirtyneelle laiturille mitat täyttävää korvaajaa. Ykköskärjeksi hankittu Nikola Kalinic on hyvä pelaaja, mutta hän ei ole mikään varsinainen maalintekijä, joten kuka tekee ensi kaudella Fiorentinan maalit? Joukkue on kuitenkin hyvin valmennettu ja materiaali on riittävän hyvä ylemmän keskikastin sijoituksen saalistamiseen.
9) Genoa
Italian vanhin jalkapalloseura Genoa pelasi erinomaisen viime kauden sijoittuen lopulta sarjassa kuudenneksi. Erinäisten kabinettisekoilujen vuoksi Genoa ei kuitenkaan päässyt Eurooppa Liigan karsintakierrokselle, vaikka sarjasijoitus siihen olisi oikeuttanut. Paikka meni rakkaalle paikallisvastustaja Sampdorialle, joka lensi lopulta nolosti laulukuoroon heti ensimmäisessä otteluparissa. Genoan kesä on ollut huomattavasti tavallista seesteisempi, sillä seura on operoinut poikkeuksellisen maltillisesti siirtomarkkinoilla. Genoa on hankkinut lähinnä rinkiä laajentavia pelaajia, joskin esimerkiksi Diego Capelilta ja nuorelta lainamieheltä Oliver Ntchamilta odotetaan paljon. Vaikean viime kauden pelannut Ezequiel Munoz on hyvä hankinta puolustuspäähän ja kokenut Goran Pandev tuo juonikkuutta joukkueen hyökkäyspelaamiseen. Genoan käytössä oleva materiaali sopii erinomaisesti seurassa legendan mainetta nauttivan päävalmentaja Gian Piero Gasperinin pelisysteemiin ja joukkue tuskin romahtaa paljoa viime kauden sijoituksista. Muutama joukkue on vahvistunut niin kovasti, että viime kauden kuudes sija olisi kovan luokan yllätys, mutta top-10 sijoituksen pitäisi olla täysin saavutettavissa.
10) Udinese
Koilis-Italian Udinese on totuttu perinteisesti näkemään korkeilla sijoilla, mutta Udinen ylpeyden muutama viime kausi on ollut vaikea. Viime kaudella perinteikäs seura romahti peräti 16. ja kauden jälkeen takkuillen uransa aloittanut Andrea Stramaccioni sai väistyä seuran päävalmentajan paikalta. Tilalle seura hankki kokeneen Stefano Colantunon, joka teki viiden viime kauden aikana loistavaa työtä piskuisen Atalantan peräsimessä. Udinesen siirtokesä oli melko hiljainen, mutta ykkösjoukkueen hankinnoista varsinkin Ivan Pirisiltä ja Manuel Iturralta odotetaan paljon. Mielenkiintoinen lisäys kokoonpanoon on Napolissa vähälle peliajalle jäänyt Duvan Zapata, joka kuitenkin paukutteli Etelä-Italiassa vähintäänkin kohtalaiset tehot peliaikaansa peilaten. Udinesen materiaali on ollut viime vuosina sen sarjasijoitusta parempi ja tällä kaudella huippuvalmentaja Colantunon alaisuudessa se kääntää kurssinsa pienoiseen nousuun. Serie A:n keskikasti on tasainen, mutta Udinese parantaa sijoitustaan useammalla pykälällä viime kaudesta.
11) Sampdoria
Jo kertaalleen mainittu Sampdoria pelasi Milaniin siirtyneen Sinisa Mihajlovicin johdolla lähihistoriansa parhaan kauden taistellen pitkään jopa UCL-sijoihin oikeuttavista paikoista. Loppukauden alavireiset esitykset pudottivat sarjan toisen genovalaisseuran lopulta seitsemänneksi, mutta seuran kannattajat olivat kuitenkin kauteen enemmän kuin tyytyväisiä. Sampdorian harjoituskausi on ollut kuitenkin kaikkea muuta kuin onnistunut. Walter Zengan nimittäminen uudeksi päävalmentajaksi herätti suuria kysymysmerkkejä ja Doria onkin esiintynyt harjoituskaudella vähintäänkin heikosti. Eurooppa Liigassa tuli lähtö heti ensimmäisessä otteluparissa nolon 4-0 kotitappion myötä. Niklas Moisander ei ole vielä pelannut otteluakaan mystisen selkävamman vuoksi ja joukkueen rakentaminen on muutenkin jäänyt hieman viimetippaan, sillä Doria hankkinee siirtoikkunan loppuvaiheilla vielä 2-3 profiilipelaajaa. Kesän iloisin uutinen oli seuralegenda Antonio Cassanon paluu henkiseen kotiinsa. Myös Shakhtarista siirtynyt brassikeskikenttäpelaaja Fernando vaikuttaisi vähintäänkin kelvolliselta vahvistukselta. Sampdoria on materiaalinsa puolesta edelleen ylemmän keskikastin seura, mutta Walter Zengan johdolla se tulee romahtamaan kovasti viime vuotisista sijoituksista. Huhut Zengan potkuista liikkuvat Italiassa jo vahvoina ja Dorian kannalta valmentajanvaihtuminen voisi lopulta olla jopa onni onnettomuudessa.
12) Hellas Verona
Hellas Verona palasi toissakaudella rytinällä Serie A-kentille. Viime kausi oli odotetun vaikea, mutta sarjapaikka säilyi lopulta ilman sen suurempia ongelmia. Päävalmentaja Andrea Mandorlini on tehnyt hyvin rajallisilla resursseilla mainiota työtä, sillä Hellaksen pelaajamateriaali ei ole aivan niin hyvä, kun seuran sijoituksista voisi päätellä. Viimeiset kaksi kautta ovat olleet kokeneen Luca Tonin näytöstä. Legendaarinen kärkimies palasi täysin puskista huipulle ja voitto lopulta viime kaudella koko sarjan maalikuninkuuden. Täksi kaudeksi Hellas hankki Tonin kaveriksi toisen todellisen tähtipelaajan, kun Gianpaolo Pazzini siirtyi Milanosta Veronaan neljän vuoden sopimuksella. Myös lupaavana pidetty puolustava keskikenttäpelaaja Federico Viviani on hyvä hankinta joukkueen keskikentälle. Pazzini-Toni kärkipari toimi hienosti jo aikoinaan Fiorentinassa ja Hellaksen pelejä on ilo seurata tulevalla kaudella jo pelkästään nostalgisista syistä. Joukkue on pysynyt hyvin kasassa viime kaudesta ja noussee jälleen turvalliseen keskikastiin hyökkäyspään tähtikaksikon maaleilla.
13) Bologna
Bologna nousi täksi kaudeksi Italian pääsarjaan vuoden tauon jälkeen. Bologna vaihtoi vuosi sitten omistusta, kun entisen pelaaja Marco Di Vaion johdolla seura siirtyi yhdysvaltalaisomistukseen. Seura onkin tehnyt varsin kovia hankintoja kesän siirtoikkunassa ja varsinkin Romasta siirtyneen ex-maajoukkuekärjen Mattia Destron hankinta osoitti sen, että omistajaporukka on täysillä mukana seuran kehittämisessä. Interistä lainalla siirtynyt Lorenzo Criestig on hyvä haku keskikentälle ja myös Jere Urosen ex-seurakaveri Emil Kraftin otteita on mielenkiintoista seurata puolustuksen oikealla laidalla. Bolognalla on tasapainoinen ja riittävän laadukas joukkue ja kokenut päävalmentaja Delio Rossi saa varmasti joukkueen materiaalista kaiken irti. Bolognan putoaminen sarjaporrasta alemmas olisi kovan luokan yllätys, mutta perinteikäs seura tuskin venyy myöskään todellisiin urotekoihin vielä alkavalla kaudella.
14) Palermo
Viime vuodeksi takaisin Serie A:han palannut Palermo pelasi hienon kauden nuoren Paulo Dybalan johdolla ja sijoittui lopulta sarjataulukossa komeasti 11. Persoonallinen seurapomo Maurizio Zamparini tuntuu unohtaneen vanhat tapansa, sillä päävalmentaja Giuseppe Iachini on valmentanut Sisilian ylpeyttä Palermon mittakaavalla puhuttaessa pienen ikuisuuden ajan. Kesän siirtoikkunassa Palermo ei ole varsinaisesti vahvistunut, varsinkin kun se joutui luopumaan kovalla siirtosummalla viime kauden kohukärjestään Dybalasta. Palermon kannalta hienoa on se, että viime kauden toinen kohupelaaja, keskikentän monipuolisuusihme Franco Vazquez on näillä näkymin jäämässä pinkkipaitojen riveihin monen suurseuran kosiskeluista huolimatta. Palermo ylisuoritti viime kaudella materiaaliinsa nähden ja tällä kaudella edessä on perinteinen toisen kauden kirous ja paluu karuun arkeen. Palermo tuskin romahtaa akuuttiin putoamistaistoon, mutta tulevasta kaudesta on helppo ennustaa huomattavasti viime kautta vaikeampaa.
15) Chievo
Perparim Hetemajn tähdittämä Chievo Verona on totuttu näkemään viime vuosina putoamistaistossa, mutta seura on onnistunut säilyttämään sarjapaikkansa Serie A:ssa jo kohta kymmenenä peräkkäisenä kautena. Viime vuonna Chievo aloitti kautensa surkeasti, mutta valmentajan vaihdon myötä se keräsi pisteitä ylemmän keskikastin joukkueen tahdilla ja säilytti lopulta sarjapaikkansa ilman suurempia ongelmia. Chievon kausi alkoi negatiivisissa merkeissä, sillä se putosi Coppa Italian kolmannella kierroksella Serie B:n alemman keskikastin Salerintanalle rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Pikkuseura Chievo ei tunnetusti hanki siirtomarkkinoilla kalliita isoja nimiä, eikä tämäkään kesä ollut tässä suhteessa poikkeus. Cataniasta siirtynyt taitava hyökkäävä keskikenttäpelaaja/laituri Lucas Castro tuonee juonikkuutta viime vuosina takunneeseen hyökkäyspelaamiseen ja kulttimainetta nauttiva ikitsemppari Simone Pepe on niin ikään mainio lisä joukkueen laitapelaamiseen. Chievon ensi kausi lienee hyvin samanlainen kuin sen edelliset, odotettavissa ei ole mitään seksijalkapalloa, mutta lopulta Veronan kakkosseura kampeaa itsensä vaikeuksien jälkeen kuiville ja jatkaa Serie A:sa myös kaudella 2016-2017.
16) Sassuolo
Sassuolo nousi viime kaudella salakavalasti ylempään keskikastiin loppukauden mainioiden otteidensa vuoksi. Joukkue on tullut viime vuosina tunnetuksi Juventuksen lainapelaajistaan ja viime kausina varsinkin kärkikaksikko Domenico Berardi-Simone Zaza on ilahduttanut italialaisen jalkapallon ystäviä ympäri maailmaa. Hyökkäävän jalkapallon nimiin vannovan päävalmentaja Eusebio Di Francescon suojatit joutuivat luopumaan kesällä Italian maajoukkuerinkiin nousseesta Zazasta, joka lähti taistelemaan peliajasta mestarisuosikki Juventuksen riveihin. Vastaavasti kahden edelliskauden aikana 31 liigamaalia seuralle paukuttanut Berardi jäi Sassuolon riveihin kauden kestävällä lainasopimuksella. Sassuolon siirtokesä meni melko rauhallisesti ja oikeastaan vain Berardin kärkipariksi hankittu Gregoire Defrel oli ainoa ison profiilin hankinta ykkösjoukkueen kokoonpanoon. Sarjan parhaisiin laitapuolustajiin kuuluvaa Sime Vrsaljkoa on huhuiltu pitkin kesää Napolin riveihin, mutta ainakaan toistaiseksi Sassuolo ei ole hyväksynyt Napolin kosintoja. Sassuolo kamppailee koko kauden ajan alemmassa keskikastissa, mutta sen hyökkäyspään laatu riittää nostamaan sen kuiville tälläkin kaudella.
17) Atalanta
Atalantan viime vuodet ovat menneet varsin seesteisesti, sillä joukkue ylisuoritti kaudesta toiseen lähinnä omasta akatemiasta nostettujen omien kasvattiensa avulla. Viime kausi oli kuitenkin vaikea, sillä seura ei missään vaiheessa toipunut juuri ennen kauden alkua AC Milaniin siirtyneen Giacomo Bonaventuran lähdöstä. Perinteikäs bergamolaisseura oli vähällä jopa pudota sarjaporrasta alemmas, mutta lopulta sarjapaikka säilyi kolmen pisteen turvin. Kesällä Atalanta on lähinnä myynyt avainpelaajiaan ja kasassa on huomattavasti viime vuosia nimettömämpi ja huonompi pelaajamateriaali. Joukkue menetti useamman viime vuosien profiilipelaajan ja tilalle on rahdattu lähinnä nuoria tulevaisuuden lupauksia ja sarjajyriä Serie B:n puolelta. Kokenut päävalmentaja Edy Reja on kovan paikan edessä, mutta hänen ja kaikkien Atalantan ystävien onneksi sarjasta löytyy kolme huonompaa joukkuetta ja loistavista kannattajistaan tunnettu bergamolaisseura säilyttää niukasti, mutta varmasti sarjapaikkansa tulevallakin kaudella.
18) Carpi
Piskuinen Carpi nousi hetkellisesti koko jalkapallomaailman huulille viime vuonna varmistettuaan Serie B:n voitolla nousun tämän kauden Serie A:han. Serie B:hen maltillisin odotuksin lähtenyt perinteikäs alasarjaseura pelasi vielä viime kaudella kotiottelunsa reilut 4000 katsojaa vetävällä Sandro Cabassin stadionilla, mutta täksi kaudeksi seura siirtyy evakkoon naapurikaupunki Modenan stadionille vanhan stadionin ollessa kaikkien mahdollisten lisenssisääntöjen vastainen. Talousvaikeuksista kärsinyt Carpi ei ole tuhlannut kesällä penniäkään siirtosummiin, mutta se on onnistunut hankkimaan ilmais- ja lainasiirroilla varsin nimekkäitä pelimiehiä riveihinsä. Luca Marrone on laatupelaaja, vaikka vastuu Juventuksessa jäikin vähäiseksi. Nicolas Spolli on rutinoitunut toppari, jolla on varmasti vielä annettavaa myös pääsarjapeleissä. Chelseasta siirtynyt nuori Wallace on niin ikään mielenkiintoinen tapaus, oikealla laidalla viihtyvällä pikakiiturilla on valtavasti potentiaalia, joka toivottavasti eskaloituu jo tulevan kauden aikana. Kaikesta huolimatta Carpin materiaali ei kestä vertailua sarjan muihin joukkueisiin ja sympaattisen pikkuseuran taival Italian korkeimmalla sarjatasolla jäänee tällä kertaa vain yhden kauden mittaiseksi.
19) Empoli
Ennen viime kauden alkua Empoli arvioitiin koko sarjan heikoimmaksi joukkueeksi. Päävalmentaja Maurizio Sarri oli kuitenkin eri mieltä ja hän luotsasikin pienen ja köyhän toscanalaisseuran lopulta sarjataulukon 15. sijalle. Kesällä Sarri vaihtoi maisemaa ja vei osaamisensa Napolin iloksi. Sarri otti mukanaan viime kauden joukkueen parhaan pelaajan Mirko Valdifiorin ja lisäksi Juventuksesta lainalla ollut nuori superlupaava ykköstoppari Daniele Rugani palasi omistusseuraansa. Empoli on hankkinut kesän siirtoikkunassa lähinnä ilmaissiirtoja ja joukkueen materiaali on yksi koko sarjan huonoimmista. Viime kaudella Italian maajoukkueeseen asti noussut hyökkäävä keskikenttäpelaaja Ricardo Saponara jatkaa näillä näkymin Empolissa ja uudeksi ykkösmaalivahdiksi Romasta hankittu Lukasz Skorupski ovat ehdottomasti pelimiehiä, mutta valitettavasti tulevasta kaudesta tulee erittäin vaikea. Viime vuonna Empoli säilyi loistavien yksilöidensä ja huikean Sarrin taktiikoiden avulla. Nyt jäljellä ei ole enää kumpaakaan ja kohtalona on hakea vauhtia sarjaporrasta alempaa.
20) Frosinone
Viime vuoden Serie B:n piti olla Bolognan ja Catanian juhlaa, mutta lopulta Carpi ja Frosinone veivät sarjataulukon kaksi ylintä sijaa. Jos Carpin nousu oli yllätys, sitä samaa voidaan sanoa myös Frosinonen sarjan kakkostilasta. Rooman ja Napolin välissä sijaitsevan pikkukaupungin ylpeys pelaa Carpin tapaan seurahistoriansa ensimmäistä kertaa Italian korkeimmalla sarjatasolla. Frosinonen nousu oli yllätys myös seuralle itselleen, sillä se ei ollut millään tapaa varautunut pelaamaan Serie A:ssa tällä kaudella. Frosinone onkin rakentanut tämän kauden joukkueensa fiksusti talouden ehdolla maksamatta juurikaan siirtosummia hankkimistaan pelaajista. Hankinnoista varsinkin toppari Mobido Diakite, maalivahti Nicola Leali sekä hyökkääjä Samuele Longo ovat mielenkiintoisia tapauksia, mutta seuran materiaali on selkeästi koko sarjatason heikoin. Jos Empolin säilyminen vuosi sitten oli ihme, olisi Frosinonen kohdalla sama temppu ihme potenssiin kaksi. Joukkue napannee komeita päänahkoja varsinkin kotikentällään, mutta pitkässä sarjassa materiaalin heikkous tulee ammotta esille ja kohtalona on putoaminen sarjan heikoimmalla pistesaldolla.