Julkaisimme kaksi viikkoa sitten jutun Serie A:n parhaiten palkatuista pelaajista. Huomionarvoista oli se, että puhtaalla pelillä Serie A:ta johtavan Napolin pelaajista yksikään ei mahtunut mukaan kymmenen parhaiten palkatun pelaajan joukkoon. Tästä huolimatta Napoli lähti kauteen yhtenä suurimmista ennakkosuosikeista ja Etelä-Italian ylpeys todistaakin, ettei raha lopulta ratkaise kaikkea, edes nykyjalkapallossa.
Napolin jalkapallojoukkueen historia on pitkä ja dramaattinen. Kaupungin ensimmäinen jalkapalloseura perustettiin jo vuonna 1904 brittiläisten merimiesten toimesta. Seura toimi aluksi lähinnä kriketin parissa, mutta jo vuonna 1906 seuran nimeksi vaihdettiin Naples Foot-ball club. Napoli oli alkuvuosiensa aikana lähinnä paikallisesti merkittävä pikkuseura. Se pelaili pitkään hissijoukkueen tavoin kahden korkeimman sarjatason välillä. Seurahistorian ensimmäinen pokaalin Napoli voitti 1960-luvun alussa kukistaessaan täksi kaudeksi Serie A:han nousseen SPAL:n Italian cupin finaalissa. Napolin seurahistorian merkittävimmät vuodet nähtiin 1980-luvun loppupuolella, milloin se nousi muaan Diego Maradonan johdolla yhdeksi Euroopan parhaista seuroista. Napoli voitti Maradonan aikakaudella kaksi Italian mestaruutta ja UEFA Cupin ja jätti lähtemättömän vaikutuksen monen jalkapallon ystävän sydämiin.
Napolin putoaminen huipulta tapahtui liki yhtä nopeasti kuin sen nouseminen sinne. Maradona jätti seuran kovan kohun saattelemana vuonna 1991. Seura sinnitteli seuraavat vuodet pääsarjatasolla eläen joka vuosi rutkasti yli omien varojensa. Vuonna 1998 edessä oli väistämätön, kun suurimmat tähtensä myynyt seura sijoittui Serie A:ssa toiseksi viimeiseksi. Edessä oli pitkän tauon jälkeen visiitti Italian toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Napoli haki riskillä nopeaa paluuta huipulle, mikä kostautui karulla tavalla. Seura teki 2000-luvun alkupuolella joka vuosi valtavia tappioita ja lopulta kesällä 2004 seura teki virallisen konkurssin. Seuran tulevaisuus oli vaakalaudalla, mutta apuun riensi paikallinen liikemies Aurelio De Laurentiis, joka otti vastuulleen Napolin johtamisen kohti parempaa huomista.
Elokuvabisneksessä omaisuutensa tehnyt De Laurentiis on syntyperäinen roomalainen, mutta hän on asunut Napolissa valtaosan elämästään. De Laurentiisia ei voi hyvällä sydämelläkään sanoa perinteiseksi seurapomoksi, sillä mies myötäelää vahvasti rakastamansa seuran mukana. De Laurentiisin aikakaudella Napoli on noussut konkurssikypsästä kävelevästä katastrofista yhdeksi koko Euroopan vakaavaraisimmista seuroista. Kymmenen vuotta sitten oli vaikea uskoa, että Napoli tulisi vielä joku päivä pelaamaan Mestareiden liigan pudotuspelivaiheessa täpötäydellä San Paolon stadionilla Real Madridia vastaan, mutta fiksusti johdettu seura on tehnyt paluun sinne, minne se totisesti kuuluu.
Napoli on oppinut virheistään, sillä De Laurentiisin aikakaudella seura on ollut taloudellisesti vakaavarainen varsin haastavissa lähtökohdissa. Juuri julkaistujen Serie A:n palkkatietojen perusteella seura maksaa tällä kaudella noin puolet vähemmän palkkoja kuin sen pahin kilpailija Juventus. Napoli pystyy maksamaan avainpelaajilleen koviakin palkkoja, mutta Marek Hamsikin, Lorenzo Insignen ja Dries Mertensin kolmen miljoonan euron vuosipalkka kalpenee kovasti pahimpien kilpailijoiden avainpelaajille.
Napoli on myös operoinut viime vuosina varsin järkevästi siirtomarkkinoilla. Se ei ole hakenut pikavoittoja, vaan nykyinenkin joukkue on rakennettu fiksusti ja seuran pelaajatarkkailu on ehdotonta huippuluokkaa. Napolin ykkösjoukkue onkin koottu kasaan varsin pienillä rahasummilla ja seura on tehnyt valtavia voittoja onnistuneiden pelaajamyyntien ansiosta. Nykyjoukkueen avainpelaajista maksetut siirtosummat tuntuvat nykymarkkinoiden tilanteeseen verrattaessa uskomattoman pieniltä. Jose Callejon ja Jorginho hankittiin kymmenellä miljoonalla ja Dries Mertens ja Kalidou Koulibaly vieläkin halvemmalla.
Miten Napoli sitten on onnistunut pitämään avainpelaajansa tyytyväisenä, vaikka moni pelaaja tienaisi huomattavasti nykyistä enemmän jossain muualla? Yksi tärkeä seikka on Napolin yllä juuri nyt leijuva yhteisöllisyys. Napoli lienee yksi maailman parhaista kaupungeista jalkapalloilijalle, kun kaikki menee hyvin. Intohimoiset kannattajat eivät peittele rakkauttaan seuraansa ja sen pelaajia kohtaan. Marek Hamsikin ja Pepe Reinan tapaiset pelaajat ovat useaan otteeseen maininneet haastatteluissa, miten lähtemättömän vaikutuksen Napoli kaupunkina heihin ja perheisiinsä on tehnyt.
Toinen selittävä tekijä löytynee Napolin penkin päästä. Persoonallinen Maurizio Sarri on noussut nopeasti täydestä tuntemattomuudesta yhdeksi koko maailman ihailluimmista valmentajista. Kaikkia modernin jalkapallon lainalaisuuksia vastustava Sarri on saanut kaikki joukkueensa pelaajat nykyprojektinsa taakse ja pelaajisto selkeästi nauttii jalkapallon pelaamisesta entisen pankkiirin alaisuudessa. Sarri itse on käypä esimerkki siitä, ettei raha takaa onnea, sillä reilun miljoonan euron vuosipalkallaan hän on vasta sarjan seitsemänneksi parhaiten palkattu valmentaja.
Napoli on osoittanut kuluvien vuosien aikana, että pelaajat voi pitää tyytyväisenä myös muun kuin rahan avulla. Etelä-Italian sinipaidat ovatkin piristävä poikkeus rahan turmelemassa nykyjalkapallossa, sillä nyky-Napolissa on jotain sellaista, mitä rahalla ei voi saada. Moni seura olisi lannistunut menettäessään suurimman tähtensä, mutta Napoli käänsi Gonzalo Higuainin lähdön voimavaraksi. Siirto ja sen jälkeinen aika oli myös oiva osoitus siitä, että nyky-Napoli on jotain paljon suurempaa kuin sen yksittäiset pelaajat. Ja juuri siitä syystä Napolin tulevaisuus näyttää varsin valoisalta.
Kansikuva: Francesco Pecoraro/Getty Images