Serie A -ennakko: Milanolaisseurat tekevät hidasta paluuta huipulle, mutta Juventuksen dominanssille ei näy loppua

Ruutu LogoUusi Serie A -kausi pyörähtää käyntiin 18.8. Näe Cristiano Ronaldo ja kumppanit Ruutu+ -palvelussa.

Kauan odotettu Serie A-kausi polkaistaan käyntiin tulevana lauantaina, kun Perparim Hetemaj’n tähdittämä Chievo Verona isännöi kesän siirtoikkunassa koko maailmaa shokeeranutta Juventusta. Italian pääsarjakaudesta on helppo ennustaa parasta vuosiin, sillä useampi seura on vahvistunut kesän siirtomarkkinoilla ja odotettavissa on entistä tasaisempaa taistoa hyvistä sijoituksista. Faneille.com tarjoaa perinteisesti kattavan ennakon alkavasta kaudesta ja viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä vuorossa on etukäteen sarjataulukon kärkeen povatut joukkueet. Milanolaisseurat ovat hiljalleen palaamassa huipulle, mutta Juventukselle tuskin löytyy tälläkään kaudella pysäyttäjää.

5) AC Milan

Viime kauden piti olla se, joka palauttaa AC Milanin takaisin omalle paikalleen Italian huippuseuraksi. Pitkä ja menestyksekäs Silvio Berlusconin aikakausi tuli päätökseensä, kun Milan siirtyi historiansa ensimmäistä kertaa kiinalaisomistukseen. Uudet omistajat lupasivat paljon ja pistivät tuulemaan heti ensimmäisessä siirtoikkunassaan. Milan vahvisti rivejään liki 200 miljoonalla ja minimitavoitteena oli selvitä neljän joukkoon ja palata muutaman vuoden tauon jälkeen Euroopan ykkösturnaukseen Mestarien liigaan.

Milanin kaudesta ei dramatiikkaa puuttunut. Kovasti uudistunut joukkue aloitti vaisusti Vincenzo Montellan alaisuudessa ja omistajien pinna loppui marraskuussa pelattuun maalittomaan tasapeliin Torinoa vastaan, jonka jälkeen seura tiedoitti irtisanoneensa Il Aeroplaninon. Korvaajaksi nimettiin seuralegenda Gennaro Gattuso, jonka valmennuksessa Milan paransi peliään rutkasti. Esitykset kuitenkin jatkuivat epävarmoina ja haaveet neljän joukkoon sijoittumisesta kariutuivat jo hyvissä ajoin ennen kauden loppua. Lopulta Milan sijoittui sarjassa kuudenneksi kahdeksan pistettä neljänneksi sijoittuneen rakkaan paikallisvastustaja Interin taakse.

Vaikka Milanin uudet kiinalaisomistajat pistivät rahaa haisemaan kesällä, kauden mittaan Italiassa alkoi levitä huolestuttavia huhuja omistajien taustoista. Seurapomo Li Yonghong oli joutunut ottamaan useamman sadan miljoonan euron lainan amerikkalaiselta sijoitusyhtiöltä Elliott Managementilta. Yonghong sopi maksavansa velat kauden aikana, mutta hän ei lopulta kyennyt toteuttamaan sovittuja maksusuunnitelmia. Näin Milanin osake-enemmistö siirtyi amerikkalaisille, jotka nyt ottivat seuran vetovastuun. Elliott tuskin tulee olemaan Milanin pitkäaikainen omistajataho, mutta sijoitusyhtiö haluaa saattaa seuran mahdollisimman hyvään jamaan tienatakseen mahdollisimman paljon tulevalla kaupalla.

Milanin kesän siirtoikkuna onkin sujunut huomattavasti viime vuotta seesteisemmin. Gennaro Gattuson kohtalosta käytiin keskusteluja, mutta ex-keskikenttäpelaaja sai luottamuslauseen uusilta omistajalta ja lähtee kauteen Milanin päävalmentajana. Montella ajoi Milanissa sisään kolmen topparin pelitapaa, mutta Gattuson aikana punamustat palasivat tutumpaan 4–3–3-formaatioon ja tietynlainen taktinen yksinkertaistaminen paransi Milanin pelitasoa kummasti. Päävalmentaja tuntui tiedostavan Milanin viime kauden suurimmat ongelmat, jotka liittyivät hyökkäyspäähän. Kovilla siirtosummilla viime kesänä Milanoon siirtyneet Nikola Kalinic ja Andre Silva floppasivat pahasti, joten seura kaipasi ehdottomasti uuden ykköshyökkääjän.

Milanin vahvistustarpeen ympärillä nähtiinkin yksi viime vuosien mielenkiintoisimmista siirtosaagoista, jonka lopputuloksena vain vuosi sitten kovalla kohulla Milanoon siirtynyt Leonardo Bonucci matkasi takaisin Juventuksen riveihin. Kaupan yhteydessä Milan hankki Gonzalo Higuainin ja Italian maajoukkuetopparin Mattia Caldaran, joka tulee muodostamaan Milanin puolustuslinjan seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi yhdessä Alessio Romagnolin kanssa. Chelseassa flopannut, mutta Monacossa loistavasti esiintynyt keskikenttäpelaaja Tiemoue Bakayoko on paperilla oiva vahvistus keskikentälle, jos Ranskan maajoukkuepelaaja pystyy palaamaan toissa vuoden tasolleen. Kolmikon lisäksi Milan on hankkinut lähinnä rotaatiopelaajia. Sampdoriasta siirtynyt Ivan Strinic kamppailee avauskokoonpanopaikasta vasemmalle laidalle ja kokenut Pepe Reina on mainio kakkosmaalivahti Gianluigi Donnarummalle.

Ota seurantaan: Patrick Cutrone

Partrick Cutrone on tiedetty lupaavaksi pelaajaksi, mutta tuskin kovin moni osasi odottaa, että seuran oma kasvatti olisi Milanin viime kauden ykköshyökkääjä. Cutrone nostettiin Milanin ykkösjoukkueen harjoitusvahvuuteen jo toissa kaudella, jolloin nuorukainen teki myös Serie A-debyyttinsä. Viime vuoden vahvasti sujuneiden Eurooppa-liigan karsintaotteluiden myötä parikymppinen hyökkääjä nousi Milanin avauskokoonpanoon ja paukutteli läpimurtokaudellaan kymmenen liigamaalia nousten samalla mukaan Italian maajoukkueeseen. Nyt kilpailu peliajasta kovenee, sillä Gonzalo Higuain on alkavalla kaudella Milanin ehdoton ykköshyökkääjä. Cutrone saanee silti mukavasti peliaikaa ja viime kauden maalimäärän parantaminen on täyttä realismia.

Arvio

Muutaman sekasortoisen hullun vuoden jälkeen Milan tuntuu ottaneen seurana valtavia harppauksia eteenpäin. Paolo Maldini ja Leonardo liittyivät mukaan seuran taustoihin ja Elliott-yhtiö on muutenkin tasapainoittanut viime vuosina lähinnä negatiivisista asioista esillä ollutta seuraa. Seuraava kehitysaskel on urheilullisen uskottavuuden palauttaminen. Milan lähtee taas kerran tavoittelemaan top-4 sijoitusta, mutta helpolla se ei tule irtoamaan. Napoli on ennen alkavaa kautta iso kysymysmerkki ja lähtökohtaisesti Milan on Lazion tapaan mukana kamppailusta viimeisestä UCL-sijasta. Viime kauden pistemäärän pitäisi kehittyä rutkasti, mutta riittääkö se nostamaan Milanin sarjataulukossa riittävän korkealle?

4) Napoli

Kulunut kesä tiesi yhden aikakauden päättymistä Napolissa. Seuraa kolmen kauden ajan valmentanut Maurizio Sarri siirtyi Antonio Conten korvaajaksi Chelsean uudeksi päävalmentajaksi ja Napoli siirtyi elävän jalkapallolegendan Carlo Ancelottin alaisuuteen. Täydellisestä tuntemattomuudesta planeetan huippuvalmentajien joukkoon noussut Sarri hurmasi kaikki kolmen Napoli-vuotensa aikana. Äärimmäisen hyökkäysvoittoinen ja viihdyttävä pelitapa tuotti myös tulosta, sillä kolmen kuluneen kauden aikana Napoli sijoittui joka kerta Serie A:n kolmen parhaan joukkoon. Eräänlainen kliimaksi nähtiin viime kaudella, kun Napoli haastoi Juventuksen tosissaan taistoon scudettosta. Partenopei rikkoi kaikki seuraennätykset, mutta 91 pistettä ja sarjan kakkostila tuntui silti pienoiselta pettymykseltä. Napoli menetti loppukaudella liikaa pisteitä ja konemainen Juventus marssi vastustamattomasti seitsemänteen perättäiseen mestaruuteen.

Napolin hurja menestys henkilöityi vahvasti Sarriin, joka muutti omalla persoonallaan koko seurakulttuuria. Kulttihahmoksi noussut valmentajavelho tupakoi joka harjoituksissa ja uskoi kovaan työnteon kulttuuriin. Entinen pankkiiri voitti pelaajiensa vankkumattoman kunnioituksen ja parhaimmillaan Napolin pelaaminen oli jalkapalloa kauniimmillaan. Samalla Napolin vetovoima myös kasvoi hurjasti, sillä vielä muutama vuosi sitten olisi ollut vaikea kuvitella Carlo Ancelottin kiinnostuvan Etelä-Italian ylpeyden valmentamisesta. Nyt Ancelottilla on iso näyttöpaikka, sillä miehen edellinen pesti Bayern Münchenin peräsimessä päättyi potkuihin. Tilanne ei ole helppo, sillä Napolin kannattajat odottavat viime vuosien menestyksen jatkuvan myös alkavalla kaudella, vaikka resurssien puolella Napoli ei kamppaile samoissa sfääreissä Italian jättiläisten kanssa. Ancelottin urakkaa ei ainakaan helpota Napolin vaikea alkukausi, sillä kymmenen ensimmäisen kierroksen aikana seura saa vastaansa muun muassa Lazion, Juventuksen, Sampdorian, Milanin ja Roman.

Moni pelkäsi, että Sarrin lähtö tarkoittaisi Napolin joukkueen hajoamista käsiin. Huhuissa mm. Dries Mertensiä, Elseid Hysajta, Kalidou Koulibalya ja seuralegenda Marek Hamsikia oltiin viemässä muualle, mutta tällä hetkellä vain Jorginho on merkittävä menetys viime vuoden joukkueeseen. Jorginhon korvaaminen on kaikkea muuta kuin helppo homma, sillä hänen kaltaisensa syöttökoneet ovat harvassa. Napoli sijoitti seurahistoriansa kolmanneksi suurimman siirtosumman Italian maajoukkuemiehen korvaajaan, kun 22-vuotias Fabian Ruiz siirtyi Real Betisistä kovalla 30 miljoonan eurolla. Ruiz on esiintynyt kesän harjoitusotteluissa lupauksia herättävästi, mutta Jorginhon tason pelaajan saappaisiin astuminen on liki mahdoton tehtävä.

Napolin mestaruushaaveet kaatuivat viime kaudella ennenkaikkea leveyden puutteeseen. Päävalmentaja Sarri ei juuri rotaatiota pyörittänyt, osittain käytettävissä olevan materiaalin rajallisuuden vuoksi. Avainpelaajat Lorenzo Insignen ja Dries Mertensin johdolla pelasivat hurjia minuutteja, mikä näkyi loppukaudella selkeänä väsymyksenä. Kesän tärkein prioriteetti olikin hankkia erityisesti hyökkäyspäähän lisää kansainvälisen huipputason vaihtoehtoja. Simone Verdi on loistava kaappaus ja monipuolinen Italian maajoukkuemies kamppailee avauskokoonpanopaikasta alkavalla kaudella. Myös Ajaxista oudon siirtosaagan jälkeen siirtynyt Saksan maajoukkueessakin viisi ottelua pelannut vasemman laidan erikoismies Amin Younes on kovasti kaivattu vaihtoehto raskaan kauden rotaatioon. Koulibalyn pitkä jatkosopimus oli loistava uutinen, mutta moni Napolin kannattaja toivoi seuran hankkivan uuden topparin ikääntyvän Raul Albiolin tilalle.  Hurjimmissa huhuissa jopa Edinson Cavania oltiin tuomassa takaisin Etelä-Italiaan, mutta juuri nyt näyttää siltä, ettei Napoli enää hanki lisävahvistuksia.

Ota seurantaan: Alex Meret

Napolin viime vuosien ykkösmaalivahti Pepe Reina siirtyi kesällä ilmaissiirrolla AC Milanin kakkosmaalivahdiksi. Reina oli tärkeä pelaaja erityisesti henkisellä puolella ja kannattajien rakastama espanjalainen nousi Napolissa todelliseksi kulttihahmoksi. Pelillisesti Reina ei kuitenkaan enää ollut aivan parhaimmillaan ja miehen virheet maksoivat viime vuosina Napolille useita pisteitä. Kesällä edessä olikin uuden ykkösmaalivahdin hankinta ja lopulta Napoli päätyi monista vaihtoehdoista 21-vuotiaaseen Alex Meretiin. Nuori italialainen joutuu vaikeaan paikkaan, sillä hurja 35 miljoonan siirtosumma tuo kovat paineet Italian maajoukkuevahdille. Meret on vielä melko kokematon kaveri, sillä hänellä on vyöllään vasta kymmenkunta Serie A -ottelua. Miehen viime kausi meni pilalle ikävän loukkaantumisen vuoksi, mutta toissakaudella hän osoitti osaamistaan Serie B:n puolella. Meretillä on potentiaalia nousta sarjan parhaiden maalivahtien joukkoon, mutta hurjalla siirtosummalla suurseuraan siirtyneeseen nuoreen veräjänvartijaan liittyy aina myös isoja floppausmahdollisuuksia. Tilannetta ei helpota juuri kauden alla tullut jalkavamma, joka pitää nuoren miehen sivussa pelikentiltä muutaman ensimmäisen kierroksen ajan.

Arvio

Napoli on pelannut harjoituskaudella ihan hyvin, mutta Liverpoolille kärsitty 0–5-murskatappio näytti joukkueen haavoittuvaisuuden. Napolin joukkue pysyi pahimpien pessimistien pelkojen vastaisesti hyvin kasassa kesällä ja koossa on viime vuotta laajempi pelaajamateriaali. Juventus on lähtökohtaisesti ensi kauden selkeä ykkössuosikki, mutta Vanhan Rouvan takana on muutaman joukkueen tasainen rintama, joka ratkaisee viimeiset Mestarien liiga -paikat. Napoli on pienoinen kysymysmerkki ja jopa romahtaminen UCL-sijojen ulkopuolelle on täysin mahdollista Ancelotti on laadukas valmentaja, mutta viime kauden sijoituksen uusiminen olisi pienoinen ihme.

Pystyykö kokenut Carlo Ancelotti uusimaan Maurizio Sarrin saavutukset? (Denis Doyle/Getty Images)

3) AS Roma

AS Roma aloitti viime kaudella uuden projektin. Seuraa jo pelaajana edustanut Eusebio Di Francesco nimitettiin Giallorossin uudeksi päävalmentajaksi, mutta kesän kovin kaappaus oli Sevillassa siirtogurun maineen luoneen myyttisen Monchin nimittäminen Roman uudeksi urheilutoimenjohtajaksi. Tarkoituksena oli pikku hiljaa nostaa Roma Italian suurseuraksi. Mohamed Salahin myyminen Liverpooliin kirpaisi, mutta Romassa ajateltiin tilannetta astetta kauaskantoisemmin. Seura hankki tukun nuoria pelaajia riveihinsä ja tavoitteena oli selvitä tulevan kauden Mestarien liigaan. Romaa riivasi vielä UEFA:n asettamat siirtorajoitukset, sillä viime vuosien tapaan seuran oli tehtävä muutamia pelaajamyyntejä tilien tasaamiseksi.

Roman viime kausi oli varsin vaiherikas. Parhaimmillaan joukkue pelasi Di Francescon alaisuudessa hyvää jalkapalloa, mutta otteita leimasi hurja epätasaisuus. Pahimmillaan jopa neljän joukkoon selviäminen näytti epäselvältä, mutta lopulta Roma kampesi itsensä vakuuttavasti Serie A:n kolmanneksi. Kausi muistetaan kuitenkin parhaiten Mestarien liigan onnistumisista, sillä Roma eteni kaikkien yllätykseksi aina välieriin asti. Erityisen mieleenpainuva oli puolivälierin ottelupari Barcelonaa vastaan. Roma hävisi ensimmäisen osaottelun lukemin 4–1, mutta kotiottelussaan Rooman ykkösseura teki historiallisen ihmeen ottamalla uskomattoman 3–0-voiton, mikä vei seuran ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin Euroopan ykköskilpailun välieriin. Välierissä Liverpool oli parempi, mutta eurotaival antoi kannattajille paljon toivoa paremmasta.

Kulunut kesä oli Romalle poikkeava, sillä enää seuran ei ollut pakko myydä pelaajia pois läpäistäkseen kovaa kritikkiä saaneet UEFA:n taloussäädökset. Menetyksiä silti nähtiin, sillä Liverpool iski tiskiin mottipäisen tarjouksen loistavan kauden pelanneesta brassimaalivahti Alissonista. 70 miljoonaa euroa oli hetkellisesti ylivoimaisesti kaikkien aikojen kovin maalivahdista maksettu siirtosumma, josta Roma ei yksinkertaisesti voinut kieltäytyä. Toinen nimekäs lähtijä oli Radja Nainggolan, joka riitautui viime kaudella päävalmentaja Di Francescon kanssa. Belgialaisen luonnonlapsen kemiat eivät kohdanneet päävalmentajan kanssa ja lopulta Di Francesco vaati Roman kannattajien suursuosikin myymistä. 38 miljoonaa euroa on kuitenkin käypä summa vaisun kauden pelanneesta yli kolmekymppisestä pelimiehestä, jolla ei enää ole hurjasti hyviä kausia tankissa. Roman siirtopolitiikan vastaisesti seura päätti hankkia Nainggolanille suoran korvaajan, kun Sevillassa hyvää jälkeä tehnyt Ranskan maajoukkuepelaaja Steve N’Zonzi siirtyi ikuiseen kaupunkiin kovalla 30 miljoonan euron siirtosummalla.

Vaikka Roma menetti pari avainpelaajaansa, voidaan kesän siirtoikkunan sanoa sujuneen positiivisissa merkeissä. Seuran uuden pelaajapolitiikan mukaisesti iso osa kesän profiilihankinnoista oli nuoria nousevia pelaajia ja Ante Coric, Bryan Cristante, Nicolo Zaniolo sekä Justin Kluivert ovat kaikki äärimmäisen mielenkiintoisia uriensa parhaita vuosia vasta lähestyviä pelaajia. Alissonin korvaajaksi Roma hankki mainiot MM-kisat pelanneen Ruotsin ykkösmaalivahdin Robin Olsenin, jonka lisäksi Portossa isoja minuuttia vuodesta toiseen kellottanut toppari Ivan Marcano tuo kaivattua kokemusta Roman takalinjoille. Kesän tärkein kiinnitys oli kuitenkin tulevan seuralegendan Alessandro Florenzin pitkä jatkosopimus. Florenzin ja Roman neuvottelut näyttivät jo epäonnistuneen, mutta lopulta osapuolet pääsivät yhteisymmärrykseen ja Roman tuleva kapteeni jatkaa kasvattajaseuransa riveissä 2023 asti jatkuvalla sopimuksella.

Ota seurantaan: Javier Pastore

Roman kesän ehdottomasti kovin kaappaus oli PSG:stä siirtynyt 29-vuotias Argentiinan maajoukkuemies Javier Pastore. Monipuolinen keskikenttäpelaaja on Serie A:n seuraajille tuttu jo Palermosta, jossa argentiinalainen pelasi kahden kauden ajan ennen siirtymistään Ranskan pääkaupunkiin. Pariisissa Pastoren vastuu jäi vähäiseksi seuran sekavan tilanteen vuoksi, mutta parhaimmillaan Huracanin kasvatti on ehdoton huippupelaaja, joka vahvistaisi kaikkia Euroopan huippuseuroja. Roma sai Pastoren nykymarkkinoiden mittapuulla hyvin halvalla, sillä reipas 20 miljoonaa on pelkkä karkkiraha kokeneesta sarjan hyvin tuntevasta huippupelaajasta. Pastore on juuri sellainen pelaaja, jota Roma viime kaudella kaipasi. Argentiinalainen tuo keltapunaisille paljon luovuutta ja erikoistilanneosaamista ja lähtökohtaisesti hän on yksi koko kesän parhaista hankinnoista koko Serie A:ssa.

Arvio

Roman tilanne on mielenkiintoinen, sillä kannattajien mielialat kesän siirtoikkunan jälkeen ovat hieman kahtiajakautuneita. Pessimistien mukaan Roma on heikentynyt, kun taas astetta positiivisemmat näkevät tilanteen täysin toisin. Totuus lienee jossain näiden kahden ryhmän puolessa välissä, sillä ainoa selkeästi heikentynyt osa-alue on maalivahtipelaaminen, sillä Robin Olsen ei ole läheskään Alissonin tasoinen maalivahti. Romalla on kuitenkin kasassa viime vuotta leveämpi materiaali ja moni nuori pelaaja on lopullisen läpimurtonsa kynnyksellä. Nuori joukkue kokenee kasvukipuja, mutta materiaalin laajuus ja laatu riittävät top-4 sijoituksen saavuttamiseen. Juventuksen haastaminen ei vielä ole realismia, mutta suurempaa romahdustakaan tuskin nähdään.

2) Inter Milan

Inter voitti calciopoli-skandaalin jälkimainingeissa 2000-luvun alkupuolella viisi peräkkäistä Italian mestaruutta. Kauden 2009-2010 päätteeksi Inter juhli Mestarien liigan voittoa Jose Mourinhon alaisuudessa, mutta perinteikkään milanolaisseuran viime vuodet ovat olleet vaikeita. Sekavasti johdetun seuran toiminnassa ei ollut minkäänlaista punaista lankaa ja valmentajat vaihtuivat melkein yhtä tiheään tahtiin kun pelaajat. Interiä on vuoden 2010 jälkeen valmentanut peräti 12 eri päävalmentajaa ja vain Roberto Mancini sai pitää työpaikkansa yli kauden verran.

Viime kauteen Inter lähti kovin satsauksin. Tärkein kiinnitys oli Romassa hyvää työtä tehnyt valmentajavelho Luciano Spalletti, joka tuli Interin peräsimeen tarkoituksenaan johdattaa seura takaisin Mestarien liigaan. Inter operoi siirtomarkkinoilla aktiivisesti ja joukkueen avauskokoonpano vahvistui rutkasti. Kovista odotuksista huolimatta Milanon sinimustien kausi oli iso pettymys ja seura oli vähällä jäädä top-4 sijojen ulkopuolelle. Lopulta joukkueen pää kesti kovassa paikassa kauden viimeisessä ottelussa ja 3–2-vierasvoitto Laziosta nosti Interin UCL-peleihin oikeuttavalle sijoitukselle kuuden kuivan kauden jälkeen. Neljän ulkopuolelelle jääminen olisi ollut valtava katastrofi koko seuralle, sillä avainpelaajat Mauro Icardin johdolla olisivat tuskin jääneet Eurooppa-liigassa pelaavan joukkueen riveihin.

Interin kesän mercato sujui varsin positiivisesti, sillä seura ei menettänyt yhtään avainpelaajaansa. Kestohuhut supertähti Mauro Icardin ympärillä toki jatkuivat, mutta Interin kapteeniksi nimitetty argentiinalainen totesi suorasanaisesti haluavansa jatkaa sinimustien riveissä. Inter on iso seura ja se ei tyydy vain Mestarien liigaan palaamiseen, sillä milanolaiset haluavat myös menestyä Euroopan ykkösturnauksessa.

Heikohkon kauden jälkeen tarvetta olikin useille hankinnoilla ja Inter myös onnistui vahvistamaan juuri niitä osastoja, jotka kaipasivat kipeimmin uutta verta. Erityisesti laitapuolustajaosastolla Inter on antanut viime vuosina paljon tasoitusta pahimmille kilpakumppaneilleen ja parin vuoden tauon jälkeen Italiaan palaava Kroatian maajoukkuepuolustaja Sime Vrsaljko on loistava täsmähankinta oikealle laidalle. Kokenut Kwando Asamoah tuo lisää kilpailua ja sitä kuuluisaa voittamisen kulttuuria puolustuksen vasemmalle laidalle. Laziossa hienosti viime kausina pelannut Stefan De Vrij kilpailee avauskokoonpanopaikasta kokeneen brassitoppari Mirandan kanssa.

Kesän nimekkäin hankinta oli Romasta saapunut keskikentän terrieri Radja Nainggolan, jolle on alkavalla kaudella kaavailtu isoa roolia tutun valmentajan Luciano Spallettin alaisuudessa, jonka valmennuksessa Ninja on pelannut uransa toistaiseksi parhaimmat kaudet. Hyökkäyspäässä Inter vahvistui Sassuolossa Italian maajoukkueeseen nousseella Matteo Politanolla ja argentiinalaisella superjunnulla Lautaro Martinezilla, joka saattaa jopa olla Interin avauskokoonpanossa, mikäli Spalletti lähtee kauteen selkeällä kymppipaikan pelaajalla. Toinen vaihtoehto vapaaseen rooliin Icardin taakse on Monacosta takaisin Italiaan palaava Keita Balde, joka on parhaimmillaan yksi koko sarjan parhaista hyökkääjistä. Harjoitusotteluissa Interin peli on kehittynyt hurjaa tahtia ja  päävalmentaja Luciano Spalletti kokeilut näyttävät tuottaneen tulosta. Lähtökohtaisesti Interin pelaajamateriaali soveltuu parhaiten perinteiseen 4–3–3-formaatioon, mutta myös 4–2–3–1  tai kolmen topparin variootioita varmasti nähdään useissa otteluissa.

Ota seurantaan: Lautaro Martinez

Interin edellinen isolla kohulla Etelä-Amerikasta siirtynyt hyökkäyspään hankinta floppasi pahemman kerran, sillä Gabigol lempinimellä tunnettu brassikärki Gabriel Barbosa ei lopulta sopeutunut lainkaan eurooppalaiseen jalkapalloon. Argentiinan maajoukkueessakin jo debytoinut Lautaro Martinez sen sijaan vaikuttaa paperilla hyvältä hankinnalta, sillä parikymppinen superlupaus on kesän harjoitusotteluissa löytänyt hienosti yhteisen sävelen maamiehensä Mauro Icardin kanssa. Monipuolinen Martinez on koulutukseltaan puhdas hyökkääjä, mutta Interin paidassa hän on esiintynyt melko vapaassa roolissa yksinäisenä kärkenä pelaavan Icardin alapuolella. Monipuolinen Martinez tuo Interin peliin aimo annoksen luovuutta ja juonikkuutta ja parhaimmillaan Icardi-Martinez kaksikko voi tehdä tuhojaan Serie A:ssa ja Euroopassa jo heti ensi kaudella.

Arvio

Luciano Spalletti sai viime kauden aikana paljon kritiikkiä milanolaislehdistöltä ja Interin kannattajilta ja nyt edessä on iso näyttöpaikka selkeästi vahvistuneella joukkueella. Interin materiaali on rutkasti viime vuosia laajempi sekä ennen kaikkea laadukkaampi ja tulevalla kaudella Mestarien liiga-paikan pitäisi tulla huomattavasti viime vuotta helpommalla. Juventuksen haastaminen vaatisi isoa venymistä, mutta paperilla Inter vaikuttaa jopa melko selkeästi sarjan toiseksi parhaalta joukkueelta.

Serie A ei ole entisensä ilman Gianluigi Buffonia. (Giuseppe Bellini/Getty Images)

1) Juventus

Serie A:n viime vuodet ovat olleet tietynlaisia aikakausien päätöksiä. Viime kausi oli ensimmäinen 20 vuoteen ilman Francesco Tottia ja alkavalla kaudella Juventuksen maalilla pelaa pitkästä aikaa joku muu nimi kuin pelipaikkansa kaikkien aikojen paras, Gianluigi Buffon. Buffonin huikea yli 15 vuotta kestänyt ura Juventuksessa tuli päätökseensä, kun maalivahtilegenda lähti hakemaan häneltä vielä puuttuvaa UCL-pystiä kovia satsauksia viime vuosina tehneen PSG:n riveihin.

Mestarien liigan voitto on myös asia, jota Juventus metsästää lähes epätoivoisesti. Vanha Rouva on juhlinut seitsemää peräkkäistä Italian mestaruutta, mutta jo pitkään seuran ykköstähtäin on ollut sen suurimman ja kauneimman voitossa. Juventus on yksi Euroopan jalkapallohistorian menestyksekkäimmistä seuroista, mutta sen edellisestä eurovoitosta on jo luvattoman pitkä aika. Päävalmentaja Massimiliano Allegrin alaisuudessa Juventus on esiintynyt kahdesti Mestarien liigan finaalissa, mutta seuran edellisestä UCL-voitosta on jo yli 20 vuotta aikaa.

Kaikki Juventuksen viime vuosien tekeminen on tähdännyt Euroopan ykkösturnauksen voittoon. Juventus on tehnyt viime vuosina loistavaa ja pitkäjänteistä kehitystyötä monella rintamalla. Loistavien päätöksien hedelmiä keräillään alkavalla kaudella, kun jalkapallomaailman suurin tähti Cristiano Ronaldo siirtyi shokkisiirrolla Torinon Vanhan Rouvan riveihin. Juventus toimi pitkään siirtomarkkinoilla rauhallisesti ja muun muassa seuran takaisin Italian huipulle nostanut Antonio Conte kyllästyi täysin siihen, ettei seurajohto suostunut tekemään hänen kaipaamiaan rahakkaita hankintoja. Oman stadionin rakentaminen ja stadikan ympäristön kehittämisen myötä Juventuksen tulot ovat olleet viime vuosina niin rajussa kasvussa, että nykyään seura pystyy pistämään valtavia summia Ronaldon ja Gonzalo Higuainin tapaisiin yksittäisiin pelaajiin.

Cristiano Ronaldo ei ollut suinkaan Juventuksen ainoa tärkeä hankinta kesän siirtoikkunassa. Juventus tuntuu nyt laittavan kaikki munat yhteen koriin UCL-menestyksen suhteen, sillä muuten Leonardo Bonuccin hankintaa on vaikea perustella. Juventus lähetti Milanoon kovapalkkaisen Gonzalo Higuainin lähinnä taloudellisista syistä, mutta lupaavan Mattia Caldaran menetys saattaa kirpaista muutaman vuoden päästä, sillä 24-vuotiaalla topparilla on kaikki edellytykset nousta Euroopan parhaiden puolustajien joukkoon. Bonuccin hankinta on kiinnostava myös siitä syystä, että Juventuksen kannattajat olivat äänekkäästi ex-pelaajansa paluuta vastaan. Bonucci suututti Vanhan Rouvan kannattajat viime kaudella tuulettaessaan villisti mustavalkoisten kotistadionilla tekemäänsä maalia ja onkin mielenkiintoista nähdä voittaako Italian maajoukkuetoppari Juven kriittiset kannattajat takaisin puolelleen.

Juventuksen viime kauden kaksi suurinta ongelmakohtaa oli keskikentän keskusta ja puolustuksen oikea laita. Keskikentällä hienon uran pelanneen Sami Khediran jalka ei oikein enää nouse parhaiden päivien tavalla ja myöskään loukkaantumisten riivaava seuralegenda Claudio Marchisio ei enää tunnu pääsevän omalle huipputasolleen kuin hetkittäin. Liverpoolista ilmaissiirrolla tulleelle Emre Canille onkin tarjolla isoa tonttia Blaise Matuidin ja Miralem Pjanicin kaverina kolmen miehen keskikentälle. Puolustuksessa Juventus teki vuosi sitten ison virheen jättämällä Dani Alvesin korvaajan hankkimatta, mutta nyt tilanteeseen tuli muutos, sillä Valenciasta siirtynyt Joao Cancelo on ainakin paperilla Arsenaliin lähtenyttä Stephan Lichtsteineriä astetta kovempi pelaaja, varsinkin jos portugalilainen pystyy jatkamaan samalla tasolla kun viime kevätkaudella. Juven tilanne alkavalla kaudella on hieno, sillä joukkueen pelaajamateriaali on poikkeuksellisen leveä, joten erityisesti sarjaotteluissa tullaan näkemään vahvaa rotaatiota erityisesti europelien läheisyydessä.

Ota seurantaan: Rodrigo Bentancur

Vaikka Juventus hankki Emre Canin, joukkueen keskikentän tilanne on yhä melko auki. Yksi mielenkiintoinen nimi on varsin kelvollisen tulokaskauden Euroopassa pelannut Uruguayn maajoukkuemies Rodrigo Bentancur, joka lienee ensi kaudella astetta valmiimpi ottamaan entistä isomman roolin Juventuksen pelitavassa. Monipuolinen urugualainen pystyy pelaamaan keskikentällä käytännössä missä roolissa tahansa ja monipuolisuutensa myötä Bentancur lienee ensi kaudella päävalmentaja Allegrin papereissa ykkösvaihtoehto keskikentän keskustan rotaatioon. Juventus tulee ensi kaudella pelaamaan reippaasti yli 50 virallista ottelua, joten Bentancur varmasti saa kovasti kaipaamiaan minuutteja, vaikka hän ei vielä olekaan ykkösvaihtoehto avauskokoonapanoon. 21-vuotiaan pelimiehen parhaat vuodet ovat vasta edessä päin ja tulevaisuudessa hän lienee pikku hiljaa uransa ehtoota lähestyvän Blaise Matuidin pitkän aikavälin korvaaja.

Arvio

Alkavalla kaudella Juventuksella on vain ja ainoastaan yksi tavoite, Mestarien liigan voitto. Panostus europeleihin saattaa näkyä kasvavana rotaationa Serie A:n otteluissa, mutta Juventuksen onneksi sillä on kasassa varsin laaja materiaali, joka kestää useammankin pelaajan leputuksen. Serie A:n kannalta olisi toivottavaa, että jatkossa seurat pystyisivät haastamaan entistä laajemmalla rintamalla Juventusta, mutta ylivoimaisesti Italian parhaitun johdettu seura lienee tulevalla kaudella totutun ylivoimainen, vaikka milanolaisseurat tekevätkin hidasta paluuta takaisin huipulle.

LUE MYÖS SERIE A -ENNAKOIDEN AIEMMAT OSAT:

Kansikuva: Valerio Pennicino/Getty Images

Aiheeseen liittyvät jutut