Inter Milan on Italian jalkapallohistorian kolmanneksi menestynein seura. Tarunhohtoiset sinimustapaidat voittivat viisi peräkkäistä Serie A-mestaruutta 2000-luvulla, mutta tänä vuonna joukkue on jäämässä peräti kuudetta kertaa peräkkäin ilman Mestareiden liiga-paikkaa. Miten monen kunnioittamasta ja pelkäämästä Interistä on tullut Italian yleinen vitsi?
Interiä pidetään ikuisena alisuorittajana
Vaikka Inter on kunniakkaan seurahistoriansa aikana juhlinut Serie A:n mestaruutta 18 kertaa, pidetään sitä silti yleisesti Italiassa jatkuvana alisuorittajana. Inter on käytännössä aina yksi sarjan suurimmista ennakkosuosikeista, mutta sillä on läpi seurahistorian ollut tapana tehdä asiat itselleen vaikeiksi. Paras esimerkki tästä on koko 1990-luku, jolloin Inter jäi ilman Scudettoa järjettömän kovista satsauksista huolimatta. Joukkueen kokoonpano vilisi tähtiä, mutta parhaimpana saavutuksena oli kaksi Uefa-cupin voittoa. Interin viime minuuttien epäonnesta tuli jopa jonkunlainen Serie A:n symboli.
Ehkä kuvaavin yksittäinen esimerkki on kauden 2001-2002 päätös, jolloin Interin piti voittaa kauden viimeisessä matsissa Lazio. Inter oli johdossa vielä puoliajalla, mutta kauden viimeisen 45 minuutin aikana tapahtui jotain käsittämätöntä ja 2 – 1 vierasjohto vaihtui musertavaan 4 – 2 tappioon, jonka myötä Italian mestaruus matkasi ykkösviholliselle Juventukselle.
Inter kuitenkin onnistui kääntämään vaikeudet voitoksi 2000-luvun puolessa välissä, kiitos Italiaa ravisuttaneen calciopoli-skandaalin. Kaikkien hyvin muistaman tuomariskandaalin myötä Juventus tiputettiin seurahistoriansa ensimmäistä kertaa Italian toiseksi korkeimmalle sarjatasolle ja myös Milania rankaistiin tuntuvin pistemenetyksin. Inter ja Roma olivatkin käytännössä ainoat suurseurat, jotka välttyivät rangaistuksilta, vaikka uusimpien todisteiden valossa myös Inter oli syyllinen siinä missä Milan ja Juventuskin. Calciopoli-skandaalista johtuen 2000-luvun loppupuolen Serie A olikin Interin ja Roman välistä kaksintaistelua. Koska Roma on vielä Interiäkin suurempi krooninen epäonnistuja, kruunattiin Inter lopulta peräti viisi kertaa putkeen Italian mestariksi.
Morattit ovat tehneet Interistä menestyksekkään jalkapalloseuran
Italia on vahvojen omistajien maa ja Inter henkilöityykin vahvasti Morattien liikemiessukuun. Öljybisneksessä rikastunut Angelo Moratti osti Interin itselleen 1950-luvun puolessa välissä ja luotsasi rakastamansa joukkueen seurahistorian kovimpiin saavutuksiin. Helenio Herreran luotsaama Grande Inter voitti kaksi peräkkäistä Euroopan cupia ja mestaruuksia tuli myös Italian sisällä. Moratti kuitenkin kyllästyi jatkuvaan byrokratiaan ja tuulimyllyjä vastaan taisteluun ja myi seuran eteenpäin 1960-luvun loppupuolella. Ympyrä ikäänkuin sulkeutui vuonna 1995, kun Angelon pojasta Massimosta tuli Interin pääomistaja.
Massimo Morattin suurena haaveena oli uusia isänsä saavutukset ja johdattaa Inter Euroopan ykkösseuraksi. Valtavista taloudellisista satsauksista huolimatta menestys Mestareiden liigassa jäi kuitenkin vähäiseksi, joten Moratti alkoi tulla epätoivoiseksi. Roberto Mancinin aikakaudella Inter dominoi Serie A:ta, mutta oli jatkuvasti pettymys europeleissä. Olikin aika tehdä jotain radikaalia. Vuonna 2008 Inter tiedoittikin antaneensa potkut Mancinille ja nimittäneensä seuran uudeksi päävalmentajaksi Englannissa ihastuttaneen ja vihastuttaneen The Chosen Onen, Jose Mourinhon.
Mourinho rakensi iäkkään täsmäjoukkueen
Interin ainaisena ongelmana on ollut tietynlaisen pitkäjänteisyyden puute. Mourinho palkattiinkin Interiin vain yksi asia mielessä, Mestareiden Liigan pokaalin oli palattava Milanon sinimustalle puolelle yli 40 vuoden tauon jälkeen. Inter rakensikin todellisen täsmäjoukkueen, sillä 2000-loppupuolen Interin avainpelaajia oli Javier Zanettin, Diego Militon, Samuel Eto´on, Lucion ja Walter Samuelin tapaiset kokeneet pelimiehet. Päätös panostaa kokeneisiin pelaajiin oli kuitenkin oikea, sillä pitkä kuivakausi Mestareiden liigassa tuli vihdoin päätökseen kaudella 2009-2010, kun Diego Militon kaksi maalia varmistivat finaalivoiton kovasti taistelleesta Bayern Munchenista.
Mestareiden liigan voitto oli eräänlaisen aikakauden loppu. Mourinho teki sen, mitä hänet oli palkattu tekemään ja hän siirtyikin triplaan päättyneen kauden jälkeen Real Madridin valmentajaksi. Interille jäi käsiin ikääntyvä, pitkiin rahakkaisiin sopimuksiin sidottu joukkue. Inter halusi luottaa euromenestykseen joukkueen johdattaneisiin pelaajiin ja Morattin suuri virhe oli palkita UCL-menestyksen takuumiehet liian pitkin ja kalliin jatkosopimuksin. Moratti oli kuitenkin avokätisesti laittanut seurapomo-aikakaudellaan omaa rahaansa Interin toimintaan. 15 vuoden seurajohtajuuden aikana Inter teki yhteensä yli 400 miljoonaa euroa persnettoa siirtomarkkinoilla ja joukkueen kokonaistappiot Morattin aikakaudella nousivat yli miljardiin euroon.
Uudet omistajat ovat tuoneet mukanaan rahaa, mutteivät jalkapallo-osaamista
Jalkapallo koki 2000-luvulla valtavia rakennemuutoksia ja erityisesti järjettömän hintavat televisiosopimuksen kartuttivat erityisesti Valioliigajoukkueiden kukkaroa ennennäkemättömin rahasummin. Italiassa rahavirrat eivät olleet likimainkaan pahimpien kilpakumppanien luokkaa ja Serie A uhkasi kovasti jäädä jälkeen nykyjalkapallon kehityksestä. Moratti olikin yksi aktiivisimmista nimistä uusien taloussääntöjen laadinnassa. Niinsanottu Financial Fair Play-sopimuksen tarkoituksena oli rajata erilaisten namusetien mahdollisuutta panostaa joukkueeseen, mutta lopulta FFP-diilin suurimpia kärsijöitä oli juuri italialaisseurat, joiden tulovirrat ovat huomattavasti pienemmät kuin Valioliigan ja La Ligan huippuseurojen vastaavat.
Moratti tajusikin, ettei Inter pysty menestymään ilman ulkopuolista rahavirtaa. Marraskuussa 2013 Inter tiedoittikin siirtyneensä indonesialaisomistukseen, kun liikemies Eric Thorir osti 70% Interin osakkeista itselleen. Thoririn aikakausi Interissä jäi kuitenkin melko lyhyeksi, sillä viime toukokuussa Zhang Jindong nimisen miljardöörin johtama Suning Holding Group osti Thoririlta osake-enemmistön itselleen. Tällä hetkellä Interillä onkin rahaa isojenkin hankintojen tekemiseen, mutta täysin jalkapallomaailman ulkopuolelta tulleilla omistajilla ei tunnu olevan minkäänalista käsitystä siitä, mihin suuntaan he Interiä haluaisivat viedä.
Jose Mourinhon aikakauden jälkeen Interillä on ollut kymmenen eri päävalmentajaa ja vain seuraan muutaman vuoden tauon jälkeen palannut Roberto Mancini viihtyi joukkueen päävalmentajan enemmän kuin yhden kauden ajan. Rafael Benitezin, Leonardon ja Claudio Ranierin tapaiset nimekkään valmentajat ovat käyneet toteamassa Interin ympäristön vaikeuden ja tällä hetkellä Interiä valmentama Stefano Pioli on Interin tämän kauden neljäs virallisessa ottelussa valmentanut päävalmentaja.
Tämä kausi on ollut jälleen kerran iso pettymys Interille
Inter on tällä hetkellä Serie A:n sarjataulukossa seitsemäntenä ja paikka Mestareiden liigassa jää tälläkin kertaa haaveeksi. Lähtökohdat ennen kauden alkua olivat haastavat, sillä heikkojen harjoitusotteluiden myötä Roberto Mancini sai lähteä jo ennen kauden alkua ja Ajaxissa hyvää työtä tehnyt Frank De Boer nimitettiin joukkueen päävalmentajaksi alle kaksi viikkoa ennen uuden kauden alkua. De Boer ja Mancini edustavat kauniisti sanoen hieman eri valmentajakoulukuntia ja Interin otteet alkukaudella olivatkin heikon ja surkean välimaastossa. Inter voitti De Boerin alaisuudessa vain viisi ottelua ja marraskuussa olikin aika ottaa uusi yrittäjä joukkueen peräsimeen. Stefano Piolin aikana joukkueen peliesitykset ovat parantuneet ja hetkittäin Inter on pelannut jopa oikeasti laadukasta jalkapalloa, mutta mystisesti joukkue onnistui kadottamaan hyvän vireensä ja viime viikkoina Inter onkin kerännyt otsikoita lähinnä negatiivisista asioista.
Miten Inter sitten saisi käännettyä kurssinsa? Yleisin vastaus löytyy Madridissa, sillä Italiassa pidetään hyvin varmana, että Interiä jo pelaajaurallaan edustanut Diego Simeone palaa tulevien vuosien aikana Milanoon valmentajan roolissa. Interin uudet kiinalaisomistajat ovat myös tehneet hyvin selväksi halunsa saada Cholon joukkueen uuden projektin keulakuvaksi. Gazzetta Dello Sportin mukaan Inter olisi valmis tekemään Simeonesta maailman parhaiten palkatun jalkapallovalmentajan reippaasti yli kymmenen miljoonan euron vuosipalkan myötä.
Simeonelle myös tarjottaisiin vapaat kädet muokata joukkuetta haluamaansa suuntaan. Tämä tulisi tarpeeseen, sillä Interin viime vuosien siirtopolitiikasta on vaikea löytää minkäänlaista punaista lankaa. Seura on kyllä käyttänyt kovia siirtosummia Antonio Candrevan, Joao Marion ja Geoffrey Kondogbian tapaisiin pelaajiin, mutta silti Rodrigo Palacion ja Ederin tapaiset turistit saavat jatkuvasti peliaikaa merkityksellisissä otteluissa.
Viime kesän kohuhankinnan Gabriel Barbosan kohtelua ei tunnuta ymmärtävän edes Milanossa, sillä 30 miljoonaa euroa maksanut Brasilian maajoukkuehyökkääjä ei tunnu millään saavan peliaikaa ykkösjoukkueen mukana, vaikka Mauro Icardin takana Interin hyökkääjätilanne on kaikkea muuta kuin ideaali. 35-vuotias Palacio on tehnyt kahden viime kauden aikana yhteensä kaksi liigamaalia ja myöskään Italian maajoukkueessakin viime kesän EM-kisoissa pelanneen Ederin ruuti ei ole ollut sen kuivempaa. Onkin täysin käsittämätöntä, että Inter on onnistunut reilussa puolessa vuodessa turhauttamaan seuran tulevaisuuden ykköskärjen niin pahasti, että medioissa huhuillaan Gabigolin haluavan vaihtaa maisemaa tulevana kesänä.
Onkin ilmeistä, että seura tarvitsee päävalmentajakseen Simeonen tapaista rautaista ja karismaattista johtajaa. Se, haluaako Simeone riskeerata nousujohteisen uransa Interin tapaisen riskaabelin projektin kanssa on iso arvoitus. Simeone on useissa haastetteluissa ylistänyt aikaansa Milanossa ja hän tuntuu aidosti pitävän Interistä, joten tulevaisuudessa kaikki on mahdollista. Simeonen siirtyminen pois Madridista tulevana kesänä on kuitenkin hyvin epätodennäköistä, joten on hyvin mielenkiintoista nähdä, kuka Milanon sinimustapaitoja ensi kauden alkaessa oikein luotsaa. Hyvin aloittanut Pioli tuntuu menettäneen kontrollin joukkueestaan täysin, joten hyvin todennäköisesti kesällä Inter nimittää jälleen kerran uuden miehen peräsimeensä.
Kansikuva: gettyimages