Faneille.com – Hieman erilainen urheilumediaFrancesco Tottin jäähyväiset ja Serie A -kauden päättyminen tarkoitti samalla sitä, että Euroopan viisi suurinta sarjaa (Valioliiga, Serie A, La Liga, Bundesliiga, Ligue 1) jäävät kesätauolle. Niinpä Faneille.com teki katsauksen viiden kärkiliigan tilastoihin ja selvitti ketkä olivat datassa mitattuna Euroopan parhaita tai kamalimpia pelaajia.
Hyökkäyksessä loistivat isot nimet
Kaikkein seuratuimmassa, eli maalitilastossa saatiin kaikkea muuta kuin yllättävä voittaja. FC Barcelonan Lionel Messi takoi La Ligassa 37 nyyttiä ja voitti näin ollen toiseksi tulleen PSG:n Edinson Cavanin kahdella osumalla. Yli 30 maalin miehiä Euroopan isoista sarjoista löytyi yhteensä neljä. Kärkinelikon täydensi Bundesliiga-kaksikko Pierre-Emerick Aubameyang (31) & Robert Lewandowski (30). Serie A:n maalipörssin vei nimiinsä Edin Dzeko, joka teki samaiset 29 osumaa kuin Valioliigan maalikuninkaaksi kruunattu Harry Kane.
Vähintään 20 sarjamaalin puhkaisijoita isoista sarjoista löytyi peräti 22 kappaletta. Näistä viisi tuli Valioliigasta, kolme La Ligasta, neljä Bundesliigasta, neljä Ligue 1:stä ja peräti kuusi pelaajaa Serie A:sta.
Maalitilaston pilkkominen pienempiin osiin tarjoaa niin ikään mielenkiintoista statistiikkaa. Eniten puskumaaleja teki Torinon Andrea Belotti, joka nikkasi 10 osumaa. Toiseksi eniten päämaaleja teki Swansean osumillaan pelastanut Fernando Llorente, jonka 15 maalista kahdeksan syntyi päällä.
Yli 20 maalia tehneistä pelaajista paras osumatahti oli Messillä, joka heilutti La Ligassa maaliverkkoa keskimäärin 77 minuutin välein. Vähintään viiden maalin miehistä hurjin tahti oli Bayer Leverkusenin Joel Pohjanpalolla, joka iski 182 pelaamansa Bundesliigaminuutin aikana peräti kuusi maalia, maali per 30 minuuttia.
Kuudentoista ulkopuolelta eniten osumia viimeisteli Messi (9), joka oli 179 laukauksellaan isojen liigojen ahkerin ampuja. Maalintekotilastojen kenties mielenkiintoisin fakta on se, että Bundesliigan maalipörssin nimiinsä vienyt Aubameyang viimeisteli joka ikisen maalinsa rankkarialueen sisältä.
Kirpun kausi oli jälleen melkoinen, sillä kaikki kilpailut mukaan lukien Messi iski 54 maalia ja syötti 19 pelaamassaan 52 ottelussa. La Ligassa syntyneet tehot 37+12 olivat kansallisten sarjojen kovinta valttia, tilaston kakkospaikan mentyä seurakaveri Luis Suarezille, joka kirjasi tehot 29+13.
Syöttöpörssin kärkeen leivottiin yllätysnimi, sillä tilasto meni RB Leipzigiä edustavan Emil Forsbergin nimiin. 19 maalia syöttänyt ruotsalainen päihitti Man Cityn Kevin De Bruynen yhdellä maalisyötöllä. Kolmanneksi eniten osumia alusti Tottenhamin Christian Eriksen (15), joten pohjoismaalaiset olivat kovaa valuuttaa pelintekijätilastossa.
Zlatanilta Ruotsin kymppipaidan perinyt Emil Forsberg oli Euroopan paras pelintekijä. (Nils Petter Nilsson/Ombrello/Getty Images)
Eniten maalipaikkoja tehtaili Montpellierin 27-vuotias Ryad Boudebouz, jonka nimiin kirjattiin 108 luotua tekopaikkaa. Tilaston kakkonen oli West Hamista takaisin Marseilleen siirtynyt Dimitri Payet, joka loihti yhteensä 102 paikkaa. Ranskalaiskaksikko oli Squawkan tilastojen mukaan ainoat yli 100 tonttia pedanneet pelurit.
Euroopan isojen sarjojen ylivoimainen syöttökuningas löytyi Italiasta ja Napolista, Marek Hamsikin liikutettua pelivälinettä yli 3000 kertaa. Slovakin takaa löytyi Sevillan Steven N’Zonzi sekä Nicen Jean Michael Seri, kummatkin yli 2700 syöttöä. Omille menneissä syötöissä Hamsik (2699) oli niin ikään selvä ykkönen, mutta toiseksi nousi PSG:n Thiago Motta, joka löysi joukkuekaverina 92-prosenttisesti ja 2490 kertaa.
Oman pään tilastot tuntemattomien suuruuksien juhlaa
Puolustuspään tilastoissa katkojen osalta kärkeen saatiin yllättävä nimi, 129 katkoa ottaneen Thiago Alcantaran myötä. Bayern keskikenttämiehen ykköspaikka on yllättävä ainakin siinä mielessä, että Saksan mestarit olivat otteluissaan suurimmaksi osaksi pallossa. Tilaston kakkosnimi tulee myös Bundesliigasta. Schalke-kippari Benedict Höwedes otti 128 katkoa ja kolmospaikan valtasi Malagan Ignacio Camacho 115 katkollaan.
Euroopan ahkerimmat purkajat löytyivät vähemmän yllättäen Englannista. 354 kertaa siivonnut Bournemouthin Steve Cook oli kyseisen tilaston suvereeni ykkönen. Toiseksi ahkerin purkaja oli Burnleyn Ben Mee 298 purullaan. Kärkikolmikon täydensi Evertonin Ashley Williams (290). Mee ansioitui myös laukausten blokkaamisessa, joita hän peitti yhdessä toppariparinsa Michael Keanen kanssa eniten koko Euroopassa, 44 kertaa.
Vähemmän mairittelevissa, maalipaikkoihin johtaneiden virheiden tilastossa kärkipaikan nappasi surkean kauden pelanneen Palermon veräjänvartija Josip Posavec, jonka yhdeksästä tötöilystä seitsemän päättyi vastustajan maaliin. Torinossa lainalla ollut Joe Hart oli lahjoitettujen maalien tilaston kakkonen viidellä maaliin johtaneella virheellään.
Varoitustilaston ykkösnimeksi nousi Sporting Gijonin venezuelalainen Fernando Amoribieta 17 keltalapullaan, mutta kaikkien hämmästykseksi kovaotteinen puolustaja ei saanut yhtäkään ulosajoa. Malagan Camacho ja Empolin Giuseppe Belusci jakoivat kakkostilan 15 varoituksellaan.
Joulukorttitilaston ykkönen oli AC Milanin Gabriel Paletta, joka ajettiin kentältä peräti viisi kertaa. Kakkoseksi kiilasi neljällä punakortillaan Bastian Yannick Cahuzac. Kolmessa punaisessa oli useampikin pelaaja, muun muassa Nicen Mario Balotelli. Vähintään kolmen joulukortin kerhoon ei noussut yhtäkään Valioliiga- tai La Liga -peluria.
Isojen sarjojen eniten rikkoneena pelaajan kunnostautui Athletic Bilbaon Raul Garcia (94), joka sai kärkikolmikkoon seurakseen niin ikään Espanjassa pelaavat Ignacio Camachon (93) sekä Florin Andonen (92).
Vastaavasti rikotuin pelaaja oli Ingolstadtin Dario Lezcano, joka pysäytettiin sääntöjen vastaisesti 136 kertaa. Toiseksi eniten rikottiin Torinon Andrea Belottia, 126 kertaa ja kolmanneksi eniten Barca-tähti Neymaria 125 kertaa.
Viiden joulukortin Gabriel Paletta oli sikailutilaston ykkönen. Kuvan taistelupari Andrea Belotti taas oli yksi Euroopan rikotuimpia pelaajia. (Marco Luzzani/Getty Images)
Maalivahtien merkittävimmän tilaston, eli nollapelit vei nimiinsä Marseillen Yohann Pele, joka piti maalinsa puhtaana peräti 18 kertaa. Tilaston kakkonen oli Monacon Ranskan mestariksi torjunut Daniel Subasic, joka torjui 17 nollapeliä. Vähintään 15 nollapelin kerhon täydensivät Chelsean Thibault Courtois (16), Spursin Hugo Lloris (15), Atletico Madridin Jan Oblak (15) sekä PSG:n Kevin Trapp (15). Nollapelitilaston kummallisin fakta oli Real Madridin ykkösvahti Keylor Navasin jääminen vain viiteen nollapeliin, mikä on yksi vähemmän kuin Manchester Cityssä katastrofaalisen surkean kauden torjuneella Claudio Bravolla.
Torjuntatilaston suvereeni ykkönen oli Granadan meksikolaisvahti Guillermo Ochoa, joka venyi pallon tielle 152 kertaa. Toiseksi ahkerin torjuja oli AC Milanin Gianluigi Donnarumma (135) ja kolmas Sassuolon Andrea Consigli (121). Ochoa oli ykkönen myös päästettyjen maalien tilastossa, kaivettuaan pallon selkänsä takaa peräti 82 kertaa.
Mitä tilastoista voi päätellä?
Ensinnäkään tilastoja ei kannata lukea kuin ”piru raamattua”. Puolustuspään tilastoissa paljon pallossa olevat kärkijoukkueiden pelaajat eivät pääse loistamaan. Esimerkiksi Burnley-kaksikon blokattujen laukausten määrä on komea, mutta vaikkapa Chelsean puolustajat tuskin saavat edes niin montaa mahdollisuutta peittää laukausta kauden aikana.
Tilastojen vertailuista löytyy myös muita merkittäviä ongelmia, ensimmäiseksi se, ettei 18 joukkueen Bundesliigassa pelata yhtä montaa ottelua kuin muissa isoissa liigoissa. Näin ollen Saksan pääsarjapelaajat ovat alakynnessä jo lähtökohtaisesti.
Urheilusanomien Eero Laurilan jumaloimat syöttötilastot kertovat lähinnä siitä, minkälainen pelityyli joukkueella on. Valioliigassa eniten passeja jakeli mestari-Chelsean Cesar Azpilicueta, joka kuvastaa sitä, ettei kovatempoisessa Englannin pääsarjassa pallonhallinta ole enää niin muodikasta. Syöttötilastossa pärjääminen kertoo tietysti pelaajan kyvystä rytmittää peliä, mutta suoraviivaisempaa ja vauhdikkaampaa peliä pelaavien joukkueiden dynamot eivät yksinkertaisesti kykene haastamaan hidastempoisempien joukkueiden pelinrytmittäjiä.
Tilastot antavat totta kai osviittaa, mutta olisi absurdia väittää esimerkiksi purkutilaston voittanutta Steve Cookia paremmaksi keskuspuolustajaksi kuin Juventuksen Leonardo Bonucci, vain koska Cherries-toppari on purkanut enemmän.
Toinen ja kenties vielä selkeämpi ongelma tilastojen suhteen löytyy futissivusto WhoScoredin kokonaisarvosanoista, jotka toki antavat osviittaa pelaajan otteista, mutta eivät kerro missään nimessä koko totuutta. Sivuston arvosanojen perusteella Manchester Unitedin Paul Pogba oli sarjan kolmanneksi paras pelaaja, vaikka maailmanennätyssummalla Manchesteriin palannut ranskalainen oli monien papereissa lähempänä floppi- kuin tähdistökentällistä.
Tilastoja täytyy näin ollen osata lukea. Pelaajan saa helposti näyttämään hyvältä tai huonolta valikoimalla tiettyjä tilastoja tukemaan argumentteja. Jos toppari katkoo ahkerasti, hyökkääjä tekee maaleja tai keskikenttäpelaaja luo tilanteita, ei näitä pidä kuitenkaan vähätellä. Tilastoja kannattaa siis silmäillä, mutta ne voivat johtaa ainakin jalkapallokuluttajan pahasti harhapoluille.
Tilastot: Squawka
Kansikuva: Alex Caparros/Getty Images