Maailman paras suomalainen jalkapallosarja pyörähtää käyntiin tulevana viikonloppuna. Faneille.comin Veikkausliiga-ennakon yksi osa-alue on pelipaikkakohtaisesti parhaiden pelaajien listaus. Tällä kertaa vuorossa on liigan kymmenen parhaan puolustajan esittely.
1. Markus Heikkinen, HJK
36-vuotias 61 maaottelun veteraani ei osoita hiipumisen merkkejä, vaikka entinen Rapid Wienin kapteeni olisi ikänsä puolesta kelpoinen pelaamaan myös ikämiespelejä. Keskikenttäpelaajan koulutuksen saanut Markus Heikkinen siirtyi aikuisiällä kenttäryhmittymässä alemmas toppariksi, jossa mies on mahdollisesti koko sarjan paras yksittäinen pelaaja. Kokenut Heikkinen johtaa puolustuslinjaa yli 300 ulkomailla pelatun sarjaottelun kokemuksella. ”Makon” suurin vahvuus on miehen tasaisuudessa, valmentaja Mika Lehkosuo nimittäin tietää aina mitä saa heittäessään kokeneen ketun HJK:n avauskokoonpanoon. Heikkisen todellinen arvo nähtiin viime kaudella erityisesti Klubin europeleissä, joissa mies muodosti timanttisen toppariparin atleettisuusihme Gideon Baahin kanssa.
2. Gideon Baah, HJK
23-vuotiaan Baahin debyyttikausi HJK:ssa alkoi kaikkea muuta kuin vahvasti. Varsinkin Lehkosuon ajanjakson alkuaikoina Baah sai harvoin vastuuta parhaimmalla pelipaikallaan topparina ja otteet laitapakkina jättivät paljon toivomisen varaa. Baah ylipelasi jatkuvasti tehden aivan liikaa kohtalokkaita virheitä. Keskikesällä palaset kuitenkin loksahtivat paikalleen ja loppu on kotimaista jalkapallohistoriaa. Baah oli HJK:n europeleissä suorastaan dominoiva pelaaja ollen erittäin arvostetun tilastopohjaisen whoscored.com -nettisivun perusteella koko Eurooppa Liigan alkulohkovaiheen toiseksi paras toppari. Baahin perässä oli talvikaudella usea HJK:ta kovempi seura, mutta HJK ei saanut varteenotettavia tarjouksia ja Baah ei missään vaiheessa julkisesti ilmoittanut halukkuudestaan vaihtaa joukkuetta. HJK:lla on jälleen kerran sarjan ylivoimaisesti paras topparipari, varsinkin kun Baah vasta lähestyy parhaita pelivuosiaan. Kotimaassaan jalkapalloaiheisen tosi-tv-sarjan voiton myötä superjulkkiksen asemassa oleva Baah tuskin tulee pelaamaan uransa parhaita vuosia Veikkausliigassa, joten miehen otteista kannattaa nauttia, kun se vielä on mahdollista.
3. Cedric Gogoua, SJK
21-vuotias Cedric Gogoua nousi heti ensimmäisellä Veikkausliigakaudellaan sarjan parhaiden pelaajien joukkoon. Entinen Norsunluurannikon U21 maajoukkueen puolustaja on lähellä täydellistä modernia topparityyppiä. Gogoua on 190-senttisen vartensa puolesta erinomainen pääpelaaja ja todellinen uhka myös hyökkäyspään erikoistilanteissa. Erittäin urheilullinen Gogoua häviää harvoin myöskään kaksinkamppailuita maassa, ja mies oli viime kaudella parhaimmillaan täysin ohittamaton pelaaja. Gogouan suurimmat ongelmat ovat pallollisessa pelissä, joskin mies on ottanut tälläkin osastolla suuria harppauksia eteenpäin Simo Valakarin mainiossa valmennuksessa. Gogouan liigakaudella lankesi iso varjo Liigacupin puolivälierissä RoPsia vastaan, jolloin mies pimahti täysin talloen potkaisten vaarallisesti pelin ulkopuolella Rovaniemen kapteeni Antti Okkosta. Gogoua ilmeisesti kuitenkin välttyi pelikiellolta ja on normaalisti mukana SJK:n kauden avausottelussa Interin vieraana.
4. Janne Saksela, RoPS
Janne Saksela on Veikkausliigan pienimmälle huomiolle jäänyt tähtipelaaja. Sakselan uraa ovat varjostaneet ikävät loukkaantumiset, sillä mies on joutunut jättämään useamman kauden kesken vakavien polvivammojen vuoksi. Myös viime kausi loppui ennen kuin se ehti kunnolla alkaakkaan, mutta nyt mies lähtee alkavaan kauteen pitkästä aikaa täydessä pelikunnossa. Saksela kävi talvella AIK:n tapaisten Pohjoismaiden suurseurojen testileireillä esiintyen vakuuttavasti, mutta mies ei kuitenkaan saanut vielä sopimusta Veikkausliigan ulkopuolelle. Sakselan ehdottomat vahvuudet ovat hyökkäyspäässä, sillä 22-vuotias HJK:n kasvatti nousee jatkuvasti vaarallisesti hyökkäyksien tueksi. Saksela on erinomainen keskittäjä ja 185 sentin pituutensa puolesta myös erinomainen pelaaja puolustuspäässä. Kunnossa pysyessään Saksela on yksi niistä liigapelaajista, joilla on potentiaalia nousta lähitulevaisuudessa jopa Huuhkajien mukaan.
5. Veli Lampi, HJK
30-vuotias Suomen maajoukkuerinkiin kuuluva Veli Lampi palasi kotimaan kentille lähes kymmenen vuotta kestäneen ulkomaan valloituksensa jälkeen. Lammen kansainvälinen läpimurto jäi lopulta kuitenkin hieman torsoksi, joskin parhaimmillaan mies murtautui kivikovan Zurichin avauskokoonpanoon asti. Muutama edellinen kausi oli kuitenkin loukkaantumisten värittämä, joten Seinäjoella jalkapallo-oppinsa saanut ”Veka” päätti tulla hakemaan uralleen uutta vauhtia HJK:n riveistä. Lammen viime kausi ei ollut ehkä aivan yhtä hohdokas kun kovimmat fanaatikot toivoivat, mutta Lampi on varsinkin puolustuspäässä luotettava sotaratsu myös Veikkausliigaa kovemmissa peleissä. Lammen ongelmat olivat kuitenkin hyökkäyspäässä, osittain miehelle hieman tuntemattomamman vasemman laidan pelipaikan vuoksi. Lampi pystyy olemaan myös uhka hyökkäyspäässä, mutta miehen pelirohkeuden tulee nousta viime kautta kovemmalle tasolle. Lampi on kuitenkin saanut harjoitella pitkästä aikaa ehjänä ilman loukkaantumisia, joten mies parantanee tulevalla kaudella viime kauden otteistaan.
6. Petri Pasanen, FC Lahti
Lahtelaisen jalkapallon elävä legenda Petri Pasanen palasi kotiin lähes 15 vuotta kestäneen ulkomaan kierroksensa jälkeen. Pasanen on kotimaassa jopa aliarvostettu pelaaja, sillä Ajaxin ja Werder Bremenin avauskokoonpanossa pelaaminen yli kymmenen vuoden ajan on todella kova saavutus ihan kansainvälisestikkin tarkastellen. Erittäin analyyttinen Pasanen ei tullut Veikkausliigaan jäähdyttelemään, vaikka viime vuoden loppukausi olikin odotuksiin nähden pienoinen pettymys. Pasasen jalka ei enää nouse parhaiden päivien veroisesti, mutta mies paikkaa kokemuksen tuomalla varmuudella pienoisia fyysisiä puutteitaan. Pasasella on tapana pelata parhaat pelinsä kovissa paikoissa, joten hän tulee olemaan iso tekijä varsinkin Lahden eurotaipaleella. Pasanen pelannee Veikkausliigassa vielä parin kauden ajan, jonka jälkeen hän siirtynee valmentajan rooliin Suomessa tai ulkomailla.
7. Kristian Kojola, MIFK
Kristian Kojola oli jo muutama vuosi sitten yksi koko sarjan parhaista puolustajista. Erinomaiset otteet kotimaan kentillä toivat siirron Timo Furuholmin seurakaveriksi Saksan kolmanneksi korkeimman sarjatason Hallescherin riveihin, jossa mies nousi nopeasti avauskokoonpanon pelaajien joukkoon. Ikävät loukkaantumiset kuitenkin vaikeuttivat lopullista läpimurtoa, vaikka seuran kannattajien mielestä Kojola oli joukkueen selkeästi paras toppari. Mies joutui valmentajan koirankoppiin ja palasi viime kaudeksi Suomeen peliajan perässä. Kojola muodostaa kokeneen toppariparin Jani Lyyskin kanssa, jonka vieressä mies pelasi jo ennen siirtymistään Saksan kentille. Hyökkääjänä nuorena pelannut Kojola on kokonaisvaltainen toppari, joka on erinomainen pääpelaaja ja taitaa myös jalalla pelaamisen. Kojolan kohdalla kysymysmerkkinä on se, pelaako mies koko kautta Suomessa, sillä hänellä on ollut myös virityksiä kansainvälisille kentille.
8. Tuomas Rannankari, KuPS
Tuomas Rannakari siirtyi nuorena poikana Petteri Pennasen kanssa Hollantilaisen Twenten akatemiaan. Lopullinen läpimurto jäi kuitenkin tekemättä ja nyt mies aloittaa kolmannen peräkkäisen kautensa kasvattajaseuransa KuPS:n vasempana laitapuolustajana. Rannakari on yksi koko sarjan parhaista, ellei paras, hyökkäävä laitapakki, jonka ominaisuudet tulevat parhaiten esille nimenomaan hyökkäyspäässä. Rannakarin heikkoudet ovat olleet puolustuspäässä ja varsinkin viime kaudella vastustajat iskivät jatkuvasti Rannakarin selustaan miehen huomion ollessa lähinnä hyökkäyspelaamisessa. Rannakari on kuitenkin yksi Suomen parhaista keskittäjistä ja mies syötti viime kaudella yhteensä seitsemän maalia. Tällä kaudella miehen keskityksille on selkeä kohdepelaaja Irakli Sirbiladzen myötä, joten maajoukkueessakin debytoineen Rannankarin vastuu Kupsin hyökkäyspelissä kasvanee entisestään. Rannankari kuuluu Sakselan tapaan potentiaalisten maajoukkuepelaajien joukkoon ja tulevalla kaudella häneltä odotetaan lopullista läpimurtoa Veikkausliigan tähtipelaajien joukkoon.
9. Tuomas Aho, HIFK
33-vuotiaan Tuomas Ahon Veikkausliigadebyytistä alkaa olla jo ikuisuus, sillä mies pelasi ensimmäistä kertaa pääsarjakentillä kasvattajaseuransa MyPan riveissä kaudella 1999. Erinomaiset otteet liigakentillä johtivat siirtoon Tanskan pääsarjajoukkue AGF:n riveihin, mutta mies palasi yhden kauden jälkeen takaisin kotimaan kentille kaudeksi 2006 HJK:n riveihin. Viimeiset vuodet Aho pelasi kasvattajaseuransa Mypan riveissä ennen kuuluisia viime talven tapahtumia. Mypan konkurssin jälkeen Aho löysi kuitenkin nopeasti itselleen uuden seuran liigaan nousseesta HIFK:sta, jossa kokeneelle isokokoiselle topparille on tarjolla jälleen kerran isoa tonttia. Aho on luonnollinen johtaja, jonka odotetaan ottavan koko HIFK:n puolustuslinja omille harteilleen. Aho on erinomainen puolustaja ja parhaimmillaan myös hyvä pelin avaaja, joskin miehellä on paha tapa ylipelata vaikeita pitkiä palloja rauhallisen pelinrakentamisen sijaan. IFK:n puolustuslinja on liigatasolla melkoisen kokematon, joten rauhallisen Ahon otteet ovat seuran menestyksen kannalta ensisijaisen tärkeitä.
10. Sebastian Sorsa, HJK
Klubilegenda Sebastian Sorsa aloittaa jo 11. kautensa HJK:n edustusjoukkueessa. Sorsa ei ole pelannut urallaan HJK:n lisäksi kuin Leedsissä ja Hamiltonissa lyhyeksi jääneen epäonnistuneen ulkomaan valloituksensa aikana. Sorsa tuli tunnetuksi vikkeläkinttuisena perinteisenä laiturityyppinä, mutta mies on siirtynyt hieman vanhemmalla iällä enemmän laitapuolustajaksi, missä roolissa hän on noussut aina Mixu Paatelaisen Huuhkajien avauskokoonpanoon saakka. Sorsan parhaat avut ovat hyökkäyspäässä, jossa vanha laituri osaa ja uskaltaa haastaa puolustajia 1 vs. 1 -tilanteissa. Sorsalla on kuitenkin isoja puutteita puolustuspelaamisessa, joskin hän esiintyi jopa yllättävän hyvin viime vuoden europeleissä Klubin kanssa. Sorsa alkaa olla siinä rajoilla, onko hän riittävän hyvä pelaaja pelaamaan avauskokoonpanossa, jos HJK haaveilee tosissaan pääsystä Mestareiden Liigaan. Seuralegendana ja syntyperäisenä stadilaisena Sorsalle sopii varmasti myös hieman pienempi rooli kentällä, joskin mies tullee pelaamaan paljon ainakin vielä tulevan kauden liigaotteluissa.