”Aina, kun ajan Anfieldille, hidastan vauhtiani Shankly Gatesin kohdalla. Silmäni hakevat Hillsborough Memorialin. Näen kunnianosoitukset niille 96 Liverpoolin kannattajalle, jotka eivät koskaan tulleet kotiin siitä FA cupin semifinaalista vuonna 1989.”
”Näen ikuisesti palavan tulen, joka kertoo siitä, ettei heitä 96:ta unohdeta koskaan. Kun autoni lipuu Memorialin ohi, katson Leppings Lanella kaatuneiden ja ikuisesti maahan jääneiden nimiä. Silmäni pysähtyvät yhteen nimeen. Jon-Paul Gilhooley, 10 vuotta. Hän oli nuorin heistä, jotka eivät palanneet Sheffieldistä. Fani, joka kuoli seuratessaan rakastamaansa joukkuetta. Hänen elämänsä vietiin, ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan.
Hän murskaantui kuoliaaksi katsomossa, jonka olosuhteet eivät olleet ihmisolennoille kelvollisia. Tunsin Jon-Paulin. Hän oli serkkuni. Kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitäni. Teen ristinmerkin ja ajan eteenpäin.”
Näin aloitti Liverpool FC:n kapteeni Steven Gerrard vuonna 2007 ilmestyneen omaelämäkertansa ”Gerrard”. Se kertoo siitä, kuinka suuri osa Liverpoolin kaupungin asukkaiden elämää on viimeisen neljännesvuosisadan ollut se, mitä vuoden 1989 huhtikuun 15. päivänä Sheffieldissä.
Liverpool ja Nottingham kohtasivat Hillsborough’n stadionilla Sheffieldissä FA cupin välierässä, mutta ottelua voitiin pelata vain kuusi minuuttia, sillä jotain sanoinkuvaamattoman kamalaa oli tapahtumassa. Viranomaisten kontrolli oli pettänyt pahemman kerran. Leppings Lanen katsomonosaan, joka oli varattu Liverpoolin faneille päästettiin aivan liian suuri väkimäärä, mikä johti 96 ihmisen tukehtumiseen ja murskaantumiseen kuoliaaksi.
Katsojia yritettiin elvyttää tuloksetta, ottelu keskeytettiin 6 minuutin pelin jälkeen (Getty Images)
Liverpoolin kaupunki ei ole vieläkään toipunut tragediasta. Liki sadan ihmisen jalkapalloon liittyvä massakuolema kaupungissa, jonka tärkein yksittäinen asia The Beatlesin ohella on jalkapallo, kosketti kaikkia. Ei ollut perhettä, jolla olisi jokin suora kosketuspinta menetyksen kokeneeseen perheeseen tai heidän läheisiinsä.
Liverpoolin kaupungin, seuran, ja sen kannattajien raivoa on ruokkinut se, että viranomaiset eivät ole pystyneet tai halunneet selvittää tapahtumien kulkua lopullisesti. Kyseenalaistamisen kohteena ovat olleet niin järjestystä valvoneiden poliisien toiminta väenhallinnassa, paikalle hälytetyn sairaanhoitohenkilökunnan toiminta kuin valtiovallankin toiminta.
Pitkään oli vallalla myös tulkinta, että Liverpoolin fanit itse olivat vastuussa siitä, mitä tapahtui. Heidät vapautettiin virallisesti tästä häpeästä vasta vuonna 2012, kun riippumaton Hillsborough’n tapahtumia tutkinut paneeli julkisti oman raporttinsa tapahtuneesta.
Salailun ilmapiiriä korosti tuolloinkin se, että paneeli oli perustettu vasta kolme vuotta aiemmin Ison-Britannian hallituksen ministeri Andy Burhamin ilmoitettua, että poliisin, sairaanhoidon ja kaikkien muidenkin viranomaisten toimintaa koskevat raportit ja muut dokumentit tulisi tehdä julkiseksi.
Liverpoolin kannattajat puristuksissa Hillsborough’ssa 1989, 96 Liverpool-fania menetti henkensä. (Getty Images)
Paneelin tutkimus teki julkiseksi myös sen, että viranomaisten virheet oli huomattu tuoreeltaan katastrofin jälkeen, mutta että niitä oli tietoisesti yritetty peitellä ja salata. Kaikkiaan 116 kuulustelua ja lausuntoa oli myös muutettu niin, ettei viranomaisia voitu vetää vastuuseen.
Sama paneelin tutkimustulos tuli päätelmään, että paremmalla sairaanhoitohenkilökunnan toiminnalla peräti 41 menehtyneen henki olisi voitu pelastaa.
Tulokset johtivat mm. siihen, että pääministeri David Cameron pyysi koko Liverpoolilta anteeksi.
Yksi Liverpoolin kaupungin suurimmista ja tärkeimmistä vuosittaisista tapahtumista on Hillsborough’ n vuosipäivä. Koko seura ja edustusjoukkue osallistuvat Anfieldin stadionin täyttävään tilaisuuteen, eikä yksikään silmäpari jää tuossa tilaisuudessa kuivaksi.
Tapahtuman tärkeydestä ja muistojen kipeydestä kertoo paljon seuraava:, Kun Anfieldilla vietettiin Hillsborough’n 20-vuotismuistopäivää vuonna 2009, nähtiin edustusjoukkueen kolmosmaalivahdin Charles Itandjen nauravan katsomossa, sai hän seuralta kahden viikon välittömän pelikiellon, eikä hän edustanut Liverpool FC:tä enää yhdessäkään ottelussa millään tasolla.
Englanti hiljenee tänä viikonloppuna Hillsborough’n 25-vuotismuistopäivään myös ottelutapahtumissa. Kaikki huhtikuun 11.-14. välisenä aikana alkavat ottelut alkavat seitsemän minuuttia virallisen alkamisajan jälkeen.
Seitsemän minuuttia siksi, että sitä kohtalokasta FA cupin välierää pelattiin kuusi minuuttia, ennen kuin huomattiin jonkin olevan vialla. Noiden hirvittävien minuuttien päälle vietetään jokaisella ottelustadionilla minuutin hiljainen hetki niiden 96 jalkapallofanin muistolle, jotka eivät koskaan palanneet kotiin.
Donna Miller selvittää yhä veljensä Paul Carlilen kuolemaan johtanutta onnettomuutta (Getty Images)
Hillsborough’n stadionin kuutta pelattua minuuttia näyttävä pelikello on yksi suurimmista surun symboleista Merseysidella.
Gerrard päätti kirjansa johdannon vuonna 2007 seuraavasti:
”Serkkuni kuoli Hillsborough’lla, eikä hän ole saanut vielä oikeutta osakseen. Kun lämmittelen Anfieldilla, näen ”Oikeutta 96:lle” lakanan, ja nyökkään sille hiljaa. Hallituksen tulisi järjestää kunnollinen tutkimus aiheesta. Vasta sitten 96 ihmisen perheet voivat surra tietäen, että oikeus on tapahtunut. Vasta sitten he voivat mennä rakkaidensa haudoille tietäen, että joku on joutunut kantamaan vastuun tästä kamalasta tragediasta. Se tragedia olisi pitänyt voida välttää.
Hillsborough’ n kaltaista asiaa ei saa koskaan tapahtua uudelleen. Kenenkään ei pitäisi menettää omaa tai sukulaisensa henkeä jalkapallo-ottelussa. Aina, kun näen Jon-Paulin nimen kaiverrettuna kylmään marmoriin Shankly Gatesilla, minut täyttää suru ja raivo.
En ole kertonut tätä koskaan kellekään, mutta tämä on totuus: Pelaan Jon-Paulin puolesta.”
Hillsborough’n tragedian tutkimukset jatkuvat yhä.