Tapansa mukaan kovia satsauksia kesällä tehnyt Manchester United sai kauteen lentävän lähdön joukkueen voitettua seitsemästä ensimmäisestä pelistään kuusi. Loka-marraskuussa United on joutunut kovempaan testiin, kun joukkue on kohdannut muita Valioliigan kärkiseuroja ja vaikka tulokset ovat olleet kohtalaisia, ovat ManU:n peliesitykset olleet katsojan näkökulmasta erittäin tylsiä.
Sunnuntaisen Chelsea-ottelun tappiosta huolimatta ManU on hyvissä asemissa sarjataulukon 2. paikalla. Myös Mestarien liigassa on kulkenut joukkueen edettyä voitosta voittoon ilman ainuttakaan päästettyä maalia. Suurin ero tämän ja viime kauden ManU:n välillä on ollut se, että joukkue ei ole enää jäänyt maalittomiin pistejakoihin selkeiden altavastaajien kanssa, vaan onnistunut ottamaan helpot pisteet pois roikkumasta.
Elo-syyskuussa ManU suorastaan murskasi heikompia vastustajia hyökkäyspään huippuyksilöiden johdolla. Lokakuun maaotteluntauon jälkeinen Northwest derby Anfieldilla kuitenkin osoitti, ettei Jose Mourinho ole päässyt karvoistaan, vaan bussi pysyi tiukasti parkissa. Etenkin ottelun toinen puoliaika oli totaalista asemasotaa, kun United ei käytännössä edes yrittänyt hyökätä.
Maalitonta Pool-tasuria seurasi yllätystappio Huddersfieldin vieraana, joka meni pitkälti kesähankinta Victor Lindelöfin tötöilyjen piikkiin. Seuraavan viikon huippuotteluun Tottenhamia vastaan Mourinho kuitenkin kokosi rivinsä ja United nappasi kyttäilevässä kärkikamppailussa ansaitun 1–0-kotivoiton.
Vastaavasti Chelseaa vastaan oma pää ei pitänyt, kun Alvaro Morata nikkasi ottelun ainokaisen toisella puoliajalla. Loppua kohden ManU sai luotua muutamia tekopaikkoja, mutta ottelun tapahtumat huomioiden, voi Chelsean 1–0-voittoa pitää varsin oikeutettuna lopputuloksena. Varsinkin kun kotijoukkue vei laukaukset maalia kohti selkeästi 8–2.
Neljä pistettä kolmesta huippuottelusta on kuitenkin varsin kelvollinen saldo, varsinkin kun ManU pelasi niistä kaksi vieraskentillä. Katsojan näkökulmasta Mourinhon suojattien pelaamat huippuottelut olivat kuitenkin varsin puuduttavia, sillä maaleja nähtiin ainoastaan kaksi kappaletta.
Vaikka täydellistä bussitusta ei nähty kuin Anfieldilla, ampui United vastustajan maalia kohti kolmessa huippupelissä vain kuusi kertaa, eli kahdesti ottelua kohden. Hurjassa vireessä oleva paikalliskilpailija City laukoi Liverpoolia, Arsenalia ja Chelseaa vastaan pelatuissa otteluissa maalia kohti peräti 21 kertaa, eli keskimäärin seitsemän kertaa ottelussa. Maaleja Cityn pelaamissa kärkiotteluissa on nähty yhteensä kymmenen kappaletta.
Tässä kohtaa on korostettava, että jalkapalloa voi pelata useilla eri tavoilla, eikä yksi ole välttämättä parempi kuin toinen. Jos kuitenkin vertaa lähes tulkoon päinvastaisesti peliä lähestyviä Mourinhoa ja Pep Guardiolaa, on katalaaniluotsin peluuttama jalkapallo katsojan näkökulmasta huomattavasti lusitaanin ihanteita viihdyttävämpää. Tätä tuskin pystyvät edes ManU-fanit kiistämään.
Epäpyhä liitto
Man Unitedin kannattajat olivat vuosikymmeniä etuoikeutetussa asemassa, sillä Unelmien teatterissa nähtiin Sir Alex Fergusonin alaisuudessa hyökkäävää jalkapalloa pelaavia ryhmiä, jotka voittivat pokaaleja vuosi toisensa perään.
Jalkapallohistorian parhaan managerin korvaaminen oli luonnollisesti mahdoton tehtävä, mutta David Moyes tai Louis Van Gaal eivät edes löytäneet saappaita. Vastaavasti Jose Mourinho soveltuu meriiteiltään ja statukseltaan maailman suurimpiin kuuluvan seuran luotsiksi. Portugalilaisen suosima pelityyli taas heitti jo nimityksen aikaan kysymysmerkkejä ilmoille.
Toisaalta moni ManU-fani taatusti ajatteli ja ajattelee edelleen sen olevan yhden tekevää, miten menestystä tulee, kunhan sitä tulee. Aika jälkeen Sir Alexin on tuottanut Eurooppa liigan (2017), FA Cupin (2016) ja liigacupin (2017) voittojen lisäksi liigasijoitukset 7, 4, 5 ja 6. Vertailun vuoksi legendaarisen punanenän Valioliigahistorian huonoin sarjasijoitus oli kolmas.
Managerina Mourinho on vahvasti mielipiteitä jakava, mutta toista kauttaan Punaisia paholaisia luotsaavan lusitaanin meriitit ovat kiistattomat. Mourinhon palkintokaapista löytyy kahden Mestarien liiga -voiton lisäksi kahdeksan liigamestaruutta, tukku cup-voittoja ja useita vuoden valmentaja -titteleitä.
Mourinho ja Manchester United on kuitenkin tuntunut jo julkistamisesta asti epäpyhältä liitolta. Tylsyydessä Mourinho ei häviä edeltäjälleen Van Gaalille, mutta niin sanotun ”Manchester United wayn” viimeisetkin rippeet ovat karisemassa lusitaanin myötä.
Hyökkäysvoimaa ManU:sta kyllä löytyy ja juuri Romelu Lukakun tai Anthony Martialin kaltaisten huippuyksilöiden avulla United kykenee peittoamaan West Hamin tai Swansean kaltaisia pienempiä seuroja ja pelaamaan ajoittain jopa viihdyttävää jalkapalloa. Kun vastaan kuitenkin astelee toinen huippujoukkue, on Mourinhon lähestymistapa täysin toinen.
Mind gameseistaan tunnettu portugalilainen ei ole koskaan tullut tunnetuksi erityisen viihdyttävän jalkapallon ystävänä. Mourinhon vahvuus on ollut aina oman pään tilkitseminen, mikä on poikkeuksetta pois hyökkäyspelistä. Viimeiset Chelsea-kaudet ja nyt meneillään oleva ManU-pesti ovat myös osoittaneet, Mourinhon jääneen auttamatta jälkeen hyökkäyspelin organisoimisessa.
ManU:n pelaamisesta on vaikea hahmottaa minkäänlaisia murtautumismalleja. Joukkueen hyökkääminen on enemmänkin sidoksissa huippuyksilöiden suorituksiin tai sitten Mourinho tekee kuten hän teki sunnuntaina Stamford Bridgellä ja tuo Maroune Fellainin targetiksi rankkarialueen nurkille ja nostaa pallon ilmaan. The Guardianin legendaarisessa Football Weekly -podcastissa vitsailtiin ManU:n olevan kallis West Bromwich.
Chelseaa vastaan United sai luotua muutamia hyviä maalipaikkoja, mutta huipputontit loistivat poissaolollaan. Kaksi parasta maalipaikkaa siunaantuivat Lukakulle ja Marcus Rashfordille, mutta kummatkin olivat laukauksia rankkarialueen ulkopuolelta. Täysin sivuraiteille jäi alkukauden huippuvireensä kadottanut Henrikh Mkhitaryan, joka koski 61:n pelaamansa minuutin aikana palloon vain 26 kertaa. Huippupeleissä armenialaistaituri näkee pallon yleensä lentävän hänen ylitseen, koska Mourinho ei halua ottaa riskejä keskikentän ylittämisen suhteen.
Lusitaanin ja Man Unitedin epäpyhään liittoon on viime aikoina tullut säröjä, kun manageri ryhtyi soimaamaan seuran massiivista kannattajapohjaa. Lusitaani puolusti fanien epäilemää Lukakua ja kyseenalaisti tunnelmaa Old Traffordilla. Hiljattain Mourinho kieltäytyi Manchester United Supporters’ Trust -säätiön kanssa tapaamisesta. Koulukiusaajamaiseksi ”mulkuksi” muun muassa Mark Hughesin ja David Wagnerin kättelemättä jättänyt Mourinho on tiedetty jo pitkään, mutta kokeneen managerin luulisi ymmärtävän, ettei oman seuran fanien kanssa kinastelu ole pitkä tie.
Ironista tilanteessa on se, että terävästi United-uransa avannut Lukaku kärsii kaikkein eniten juuri Mourinhon taktiikoista. Belgialaisen on jo useampana kautena haukuttu hyytyvän huippupeleissä, mutta esimerkiksi Stamford Bridgellä ilman kosketuksia rankkarialueella jääneen hyökkääjän oli käytännössä mahdotonta loistaa.
10 maalia tähän mennessä iskenyt kesähankinta Romelu Lukaku on ollut Mourinhon ja fanien kiistelyn kohteena. (Alex Livesey/Getty Images)
Tylsää, monin paikoin tehokasta, muttei välttämättä tarpeeksi
Unitedin pelaamista – etenkin huippuotteluissa – on helppo kritisoida ja haukkua tylsäksi, mutta on myös aiheellista pohtia, onko Unitedin pelaama jalkapallo tehokasta. Alkukauden reippaan kahden pisteen (2,09) keskiarvo on hyvä, mutta ei riittävä, sillä 79 pisteellä ei tulla mestaruutta voittamaan. Tosin Cityn pelaamisen taso on tällä hetkellä niin korkealla, että on vaikea nähdä yhdenkään joukkueen ehtivän taivaansinisten kyytiin.
ManU:n alkukausi on kuitenkin ollut vahva. Mestarien liiga ja liigacup mukaan lukien joukkue on pelannut 17 ottelua, joista se on voittanut 13, pelannut kaksi tasuria ja hävinnyt kahdesti.
Eikä Mourinhon inhorealistinen pelitapa muita kärkijoukkueita vastaan ole tullut kenellekään yllätyksenä, sama nähtiin jo Chelsean aikoina. Lusitaanin filosofia perustuu oman pään tukkimisen ohella pyrkimykseen iskeä vastustajan virheisiin. Kärkipeleissä Mourinhon ManU käytännössä vain odottaa vastustajalta saamaansa saumaa, sen sijaan että se pyrkisi itse luomaan tilanteita.
Ongelmaksi muodostui Stamford Bridgellä kuitenkin se, ettei Chelsea tehnyt juurikaan virheitä. Pienempiä joukkueita vastaan ManU odottaa saumaa iskeä voimakas prässi keskikentällä, mutta kärkijoukkueita vastaan Mourinho pelaa varman päälle ja pudottaa ryhmänsä syvälle omaan päähän. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei ManU:n keskikentän ohi päästä pelaamaan, mutta toisaalta joukkue ei pääse juurikaan vastaiskuihin.
On hyvin kuvaavaa, että muutama viikko takaperin ManU matkasi heikkovireisen Liverpoolin vieraaksi sumputtamaan omaa päätään, kun taas City haki pisteet Stamford Bridgeltä puhtaasti omilla aseillaan ahdistaen Chelsean täydellisesti nurkkaan.
Joku voisi puolustaa ManU:n tylsyyttä sillä, että keskikentän huipputärkeä Paul Pogba on poissa. Ranskalaisen supertähden suhteen kannattaa kuitenkin muistaa miehen olleen surkean ja keskinkertaisen välimaastossa viime kauden huippupeleissä.
Mourinhon inhorealistisen lähestymisen voikin nähdä yhtä aikaa ManU:n vahvuutena ja heikkoutena. Bussin parkkiin laittava United on todella vaikeasti voitettava joukkue, mutta kuten menneet kärkipelit ovat osoittaneet, syö omassa päässä kyykkiminen joukkueen hyökkäyspelin.
Tilastojen valossa oman maalin varjelu ei ole ollut tuloksellisesti tuottava tapa pelata muita kärkiryhmiä vastaan. Viime kauden kymmenestä huippuottelusta ManU nappasi vain kahdeksan pistettä. Tämän kauden yhdeksästä jaossa olleesta pisteestä plakkariin on napsahtanut neljä. Mourinhon edellinen voitto Valioliigan kärkikuusikkoon kuuluvan joukkueen vieraskentällä ajoittuu marraskuulle 2014, kun Chelsea haki pisteet Anfieldiltä. Epäonnistuneita yrityksiä lusitaani on sen jälkeen kirjauttanut 11 kappaletta.
Suurseurana ManU tavoittelee luonnollisesti kaikkia pokaaleja. Valioliigamestaruus alkaa pikkuhiljaa tuntua epärealistiselta haaveelta, sillä ero tällä hetkellä pitelemättömään Cityyn kasvoi Chelsea-tappion myötä kahdeksaan pisteeseen. Vastaavasti Mestarien liigassa ManU voi olla kovaa valttia, sillä kuten todettua joukkue on vaikeasti voitettava. Benfica, Basel ja CSKA Moskova eivät tietenkään ole mittareita, mutta ottaen huomioon kuinka vaikea Mourinhon bussia on siirtää, ei ManU ole mieluisa vastustaja yhdellekään Euroopan suurseuroista.
Jos palataan otsikossa esitettyyn kysymykseen, onko ManU Valioliigahistorian tylsin huippujoukkue? Kyllä on. Aina kun United pelaa huippuottelussa, on odotusarvona tylsä, hidastempoinen ja kyttäilevä ottelu. Toisinaan ManU jopa pyrkii hyökkäämään, mutta otteluiden taso tai viihdearvo harvemmin kohoavat korkealle.
Jos ManU kuitenkin juhlii Valioliigan tai Mestarien liigan voittoa, tuskin yksikään kannattaja soimaa Mourinhoa tylsyydestä. Sitä ennen nähdään kuitenkin tukkua tylsiä ja tapahtumaköyhiä huippuotteluita.
Tilastot: Valioliiga, Transfermarkt
Kansikuva: Richard Heathcote/Getty Images