Minkälaisen nipun Chelsea saa kasattua tulevalla Valioliigakaudelle? Seuraa länsilontoolaisten menoa Viaplay-palvelusta.Venäläisoligarkki Roman Abramovitš osti talousvaikeuksissa olleen lontoolaisseuran vuonna 2003 ja on sittemmin upottanut seuraan yli miljardi puntaa. Upporikkaan seuran meno siirtomarkkinoilla tuntuukin välillä päättömältä, mutta sitä se ei todellisuudessa ole. Jokainen kauppa ei voi onnistua, mutta yleisesti ottaen Chelsea tehnyt loistavaa työtä pelaajakauppojen saralla. Etenkin mitä tulee pelaajien myyntien nettovoittoihin.
Kenties juuri Abramovitšin öljyrahojen vuoksi Chelsea mielletään tuhlaavaksi seuraksi, jonka pohjattomasta rahakaivosta heitellään tähtitieteellisiä siirtosummia sinne tänne. Länsi-Lontoossa ei olla pelätty panostaa yksittäisiin pelaajiin, mutta kolikon toisella puolella on erittäin ansiokkaita myyntejä. Ostojen perusteella Chelsean voi rinnastaa Manchesterin seuroihin, mutta myyntipuoli tuo seuran nettokulutuksen Arsenalin ja Liverpoolin tasolle. Mielikuva Chelseasta päättömänä tuhlaajana ei näin ollen pidä paikkansa, vaan seura on tehnyt loistavaa siirtopolitiikkaa tällä vuosikymmenellä.
Viimeisin esimerkki Chelsean kaupankäyntitaidosta oli Nathan Aken odotettu siirto Bournemouthiin. Monipuolinen puolustaja tuli Stamford Bridgelle vielä juniori-ikäisenä kotimaastaan Hollannista vuonna 2011. Nyt kun 22-vuotias Ake myytiin, nettosi Chelsea aikanaan puoli miljoonaa puntaa maksaneesta puolustajasta 20 miljoonaa puntaa.
Chelsea on tältä kesältä mukavasti voitolla, sillä seura tiedotti muutama päivä sitten myyneensä Bertrand Traoren Lyoniin noin yhdeksällä miljoonalla punnalla. Burkinafasolainen tuli Aken tavoin nuorena poikana Chelseaan muutamaa kahvipakettia vastaan, joten lähes koko Lyonin maksama siirtosumma on nettovoittoa.
Voi toki olla, että Chelsea tulee vielä katumaan nuoren kaksikon myyntiä. Aken ja Traoren yhteenlaskettu panos Chelsealle oli kuitenkin vain 33 ottelua, joten lähes 30 miljoonaa puntaa on varsin mukava saalis, jolla rahoittaa tulevia hankintoja.
Viime vuosien hulppeimmat voitot Chelsea kääri tammikuussa Kiinaan myydystä Oscarista. Vuonna 2012 brassiseura Internacionalista 27 miljoonalla punnalla tullut pelintekijä liikahti Shanghai SIPGn riveihin peräti 51 miljoonalla punnalla. Karkeasti Chelsea nettosi Oscarin myynnistä noin 24 miljoonaa puntaa, mikä on uskomattoman hyvä voitto, ottaen huomioon ettei Antonio Contella ollut brassille käyttöä, eikä hän rehellisyyden nimissä ole enää keskiverto Valioliiga-pelaajaa juurikaan parempi.
Chelsea on tullut menestyneen edustusmiehistön ohessa tunnetuksi myös huippulaadukkaasta akatemiastaan, joka on niittänyt mainetta viime vuosina. Tarkemmin Chelsean huippulupauksista voit lukea viime vuoden lopulla julkaistusta jutustamme, joka löytyy tuosta.
Kuten Valioliigan ystävät tietävät, ei länsilontoolaisten akatemia ole tuottanut pelaajia juurikaan seuran omaan käyttöön. Seura on kuitenkin hyötynyt laadukkaasta pelaajakasvatuksesta siirtokorvauksien muodossa. Esimerkiksi Ryan Bertrand tuli Sinipaitoihin 16-vuotiaana Gillinghamista ja kun laitapakki kaupattiin toissa talvena Southamptoniin, oli hintalappu 11 miljoonaa puntaa.
Aken ja Bertrandin ohella Chelsea on netonnut pienempiä summia slovakialaisesta Miroslav Stochista, josta Fenerbahce maksoi taannoin 4,5 miljoonaa puntaa. Gael Kakutan myynnistä Chelsea nettosi viisi miljoonaa puntaa. Joskin ranskalaisen hankinta tuli aikanaan kalliiksi Chelsean jouduttua siirtokieltoon vuonna 2009.
Länsilontoolaiset ovat muutenkin panostaneet nuoriin pelaajiin, joita on hankittu nimellisillä korvauksilla ja myyty mukavalla voitolla eteenpäin. Tätä nykyä Saksassa pelaava Thorgan Hazard ostettiin isoveli Edenin kanssa samaan aikaan vuonna 2012. Lensistä tullut nuorempi Hazard maksoi Chelsealle vain puoli miljoonaa ja kun mies toissa kesänä myytiin, pulitti Borussia Mönchengladbach aiemmin lainaamastaan pelaajasta seitsemän miljoonaa puntaa. Varsin mukava voitto, ottaen huomioon ettei Hazard pelannut edustusmiehistössä yhtäkään ottelua.
Jokainen kauppa ei kuitenkaan ole onnistunut. Juri Zhirkov, Filipe Luis sekä Juan Cuadrado eivät seuraa juurikaan auttaneet ja kun heidät myytiin jälleen eteenpäin, oli tappio jokaisesta noin viisi miljoonaa puntaa. Karmivin huti oli pahasti flopannut Fernando Torres, josta tuli tappiota noin 45 miljoonaa puntaa.
Ramiresin ja Oscarin myynneistä Kiinaan Chelsea nettosi mukavat potit. (Shaun Botterill/Getty Images)
Huteja on tullut myös voittoa tuottaneista kaupoista. Romelu Lukakusta seura nettosi 20 miljoonaa hyvää ja Kevin De Bruynestä 12, mutta ottaen huomioon belgikaksikon nykyisen tason, ei 32 miljoonan nettovoitto juurikaan lämmitä. Voittoa seura kuitenkin teki, siitäkin huolimatta, ettei Lukaku tai De Bruyne Stamford Bridgellä ihmeitä esittänyt.
Kaiken kaikkiaan Chelsealla on hämmentävä kyky netota pelaajilla, jotka eivät ole käytännössä edes pelanneet seurassa. Viime kesänä Sunderlandiin myyty norsunluurannikkolainen Papy Djilobodji saapui Chelseaan Nantesista kaksi vuotta sitten. 28-vuotias toppari ehti pelata yhden minuutin liigacupin ottelussa Walsallia vastaan, ennen kuin kolme miljoonaa puntaa maksanut peluri lainattiin Werder Bremeniin. Viime kesänä, kun Djilobodji myytiin, oli siirtosumma kahdeksan miljoonaa puntaa. Näin ollen Chelsea nyhti minuutin seuraa edustaneesta topparista viisi miljoonaa voittoa.
Kovin odotuksin Stamford Bridgelle aikanaan saapunut Andre Schürrle oli lopulta pettymys, mutta seura teki siitäkin huolimatta saksalaispelurilla voittoa lähes kymmenen miljoonaa puntaa, kun tämä myytiin tammikuussa 2015 Wolfsburgiin. Jose Mourinhon koirankoppiin joutuneen Juan Matan osto- ja myyntihinnan erotus oli 16 miljoonaa plussan puolella. Kiinaan myydystä Ramiresista Chelsea jäi viisi miljoonaa plussalle ja Poolin loukkaantumisherkästä Daniel Sturridgestä kuusi miljoonaa.
Varttuneempien ja edustusmiehistöön kuuluneiden pelaajien ohella, Chelsea on netonnut muutaman miljoonan voittoja Patrick Bamfordin, Jeffrey Bruman, Oriol Romeun tai hiljattain Newcastleen myydyn Christian Atsun kaltaisilla pelaajilla. Summat eivät ole suuria, mutta ottaen huomioon, ettei heillä ollut käyttöä tai tulevaisuutta seurassa, ovat lisämiljoonat aina tervetulleita. 25-vuotiaan Atsun nettovoitolla ei osteta huippupelaajia, mutta esimerkiksi N’Golo Kanten vuosipalkan seitsemän miljoonan punnan siirtosumma kattaa mukavasti.
Mikäli huhuja on uskominen, näyttää myös Nemanja Matic olevan suunnistamassa kohti uloskäyntiä. Taannoin David Luizin ensimmäisessä siirrossa kauppatavarana Benficaan liikkunut serbi palasi Chelseaan tammikuussa 2014, jolloin hintalappu oli 22 miljoonan punnan tietämissä. Manchester Unitedin tavoitteleman Maticin siirtosumma huitelee arvioiden mukaan lähemmäs 40 miljoonan punnan paikkeilla.
Oma lukunsa on myös David Luiz, josta Chelsea onnistui nyhtämään aikanaan noin 45 miljoonaa puntaa, vaikka Mourinho ei uskaltanut peluuttaa sähläämiseen taipuvaista topparia puolustuksessa. Kaksi vuotta myöhemmin, kun Luiz palasi Chelseaan, oli hinnasta pudonnut 15 miljoonaa pois ja tilalle tullut huomattavasti parempi puolustaja. Kahdesti ostamastaan Luizista Chelsea on maksanut myyntihinta poislukien vain 10 miljoonaa puntaa.
Jos Maticin kauppa menee läpi, on Chelsea tehnyt serbillä nettovoittoa lähes 20 miljoonaa puntaa. Se on hurja summa, ottaen huomioon, että Maticilla tulee tänä vuonna mittariin 29 ikävuotta. Eikä Matic rehellisyyden nimissä ole lähelläkään pelipaikkansa aatelia, mitä serbi toki vielä muutama vuosi sitten oli.
Kuka tai ketkä sitten ovat Chelsean loistokkaan kauppapolitiikan takana? Omistaja Abramovitšilla on sanansa sanottavana, mistä yli kymmenen vuoden takaiset Michael Ballackin ja Andri Ševtšenkon hankinnat vastoin Mourinhon tahtoa kertovat. Myös managereilla on ollut sanavaltaa, mutta ottaen huomioon kuinka tuulinen paikka Chelsean pääkäskijän toimi on ollut, täytyy taustalta löytyä pitkäjänteisempää työtä tekeviä henkilöitä.
Merkittävimmät hahmot Chelsean siirtopolitiikassa ovat tekninen johtaja Michael Emenalo sekä ammattilaisjalkapallon johtajan titteliä hallinnoiva Marina Granovskaja. Nigerialaissyntyinen Emenalo koordinoi toimintaa yhdessä managerin kanssa ja venäläiskanadalainen Granovskaja hoitaa varsinaiset pelaajakaupat.
Emenalolla, Granovskayalla ja manageri Antonio Contella on näin ollen vahvat eväät lähteä vahvistamaan hallitsevan Valioliigamestarin rivejä. Jos Maticin kauppa menee läpi, on Chelsea netonnut tänä kesänä myydyistä pelaajista lähes 50 miljoonaa puntaa. Jos kuitenkin katsotaan pelkkää plussapuolta ja otetaan laskuihin Asmir Begovicin aiemmin julkaistu myynti Bournemouthiin, on Chelsea jo nyt 40 miljoonaa puntaa plussalla ja Maticin myötä summa nousisi jotakuinkin 80 miljoonan Englannin rahan tietämiin.
Kaiken kaikkiaan Chelsea on 2010-luvun pelaajakaupoissa tehnyt noin 215 miljoonaa puntaa nettotappiota. Valioliigan kärkiseuroista Manchester City on yli 650 miljoonan punnan nettokulutuksellaan omissa lukemissaan, mutta luku selittyy pitkälti sillä, että keskikastijoukkue muuttui muutamassa vuodessa mestarikandidaatiksi.
Cityn paikallisvastustajan Manchester Unitedin vastaava lukema on noin 490 miljoonaa pakkasella. Vain kahdesti neljän joukkoon tällä vuosikymmennellä sijoittunut Liverpool on 210 miljoonaa puntaa pakkasella, eli sen nettokulutus on samaa luokkaa kuin Mestarien liigan ja kolme liigamestaruutta samassa ajassa voittaneella Chelsealla. Arsenalin nettokulutus on 210 miljoonaa pakkasella. Valioliigan kärkikuusikosta ainoa seura, jonka nettokulutus on selvästi pienempi kuin muilla on Tottenham, joka on itseasiassa lähes 20 miljoonaa puntaa plussalla.
Chelseaa voi näin ollen pitää siirtomarkkinoiden todellisena mestarina.
Lähteet: Transfermarkt, The Guardian
Kansikuva: Laurence Griffiths/Getty Images