Jääkö tämä Arsene Wengerin viimeiseksi kaudeksi? Seuraa huippujännittävää Valioliigaa Viaplay-palvelussa.KILPAILU: Koe Super Bowl, NHL ja NBA paikan päällä Minnesotassa!
Nottingham Forest neljä, Arsenal kaksi. FA Cupin kolmannen kierroksen jättiyllätys nähtiin sunnuntaina City Groundilla, kun takavuosien suurseura sysäsi puolustavan mestarin laulukuoroon – ja täysin ansaitusti. Nolo tappio surkean esityksen päätteeksi oli jälleen yksi merkki siitä, että Arsene Wengerin pitäisi ymmärtää hypätä syrjään.
Vaikka Wenger peluutti cupin ottelussa kakkosmiehistöään, oli tappio anteeksiantamaton, sillä Nottingham on ollut sarjaporrasta alempana vielä Arsenaliakin huonommassa vireessä. Metsäläisten edelliset viisi sarjapeliä ovat tuottaneet kaksi pistettä, kaksi maalia ja manageri Mark Warburtonille potkut. Valioliigan kärkiseuraa vastaan Forest maalasi peräti neljästi, puolusti tiiviisti joukkueena, ohjaten vieraat laidoille ja nappasi jatkopaikan. Nöyryytyksen kruunuksi Armand Traore, yksi 2000-luvun huonoimmista Arsenalin paidan Valioliiga-ottelussa päälleen pukenut pelaaja purjehti pohjoislontoolaisten alakerran läpi hankkimaan rankkaria.
Tykkimiesten tilanne näyttää lohduttomalta. Pelillisestä hallinnasta huolimatta tappioon päättynyt ManU-ottelu joulukuun alussa on syössyt Wengerin suojatit alamäkeen. Edelliset kahdeksan sarjapeliä ovat tuoneet vain kaksi voittoa ja FA Cupista putoaminen alleviivasi tämän kauden melankoliaa.
Harva näki Tykkimiehiä mestarikandidaattina, mutta eroa kärkeen on 22 kierroksen jälkeen jo 23 pistettä, eli enemmän kuin pelattuja otteluita, mikä on todella karu tilastollinen tosiasia. Arsenalin moraalisena mestaruutena jo pidempään pidetty nelossija häämöttää viiden pisteen päässä, mutta nykyformilla ero Liverpooliin tulee vähintään tuplaantumaan kauden loppuun mennessä.
Arsenal ei ole pystynyt hyödyntämään Eurooppa-liigan tarjoamaa etua. Gunnersin ykköstähdet ovat huilanneet, kun pahimmat kilpailijat ovat pelanneet Mestarien liigaa. Siitäkin huolimatta nykyiset 39 pistettä on kahdeksan vähemmän kuin viime kaudella samaan aikaan. Nykyinen pistetahti tuottaisi 67 pistettä, mikä sivuaisi Wengerin pitkän Arsenal-uran huonointa pistemäärää.
Häpeällisen huonoa puolustamista – taas
Tämän kauden Arsenalissa on näkynyt Wengerin ryhmille tuttuja ominaispiirteitä: toisinaan fantastisen upeaa hyökkäyspelaamista ja luokattoman huonoa puolustamista. Kumpikaan ei ole sinänsä yllättävää.
Toisinaan syyttävä sormi heikosta puolustuspelistä osoittaa alakerran yksilöihin, välillä huonosti linjaa suojaavaan keskikenttään. Väärin ja väärin. Yksilöiden virheistä ei voi syyttää manageria, mutta jos virheitä tulee tämän tästä, on pelin rakenteissa jotain pahasti pielessä. Ja Arsenal on päästänyt eniten maaleja koko sarjassa oman pään virheiden seurauksena.
Vai voiko joku tosissaan väittää, Burnleyn alakerran olevan niin paljon Arsenalin vastaavaa parempi, että se selittää yhdeksän maalin eron päästetyissä maaleissa. Jopa lähes huumoritasoinen Liverpoolin alakerta on päästänyt kolme maalia Wengerin suojatteja vähemmän.
Edes alakerran ryhmityksen vaihto ei ole tuonut merkittävää parannusta puolustuksellisiin ongelmiin, vaikka kolmen linja toimi viime keväänä lupaavasti. Wenger ei yksinkertaisesti kykene organisoimaan alakertaansa. Hänellä ei ole joko osaamista, kykyä delegoida tai kiinnostusta hoitaa jo pitkään vinksallaan ollutta ongelmaa. Niin tai näin, on juuri ala-arvoinen puolustuspelaaminen näkyvin merkki siitä, kuinka seniiliksi ranskalaislegenda on muuttunut.
Surkuhupaisa puolustuspelaaminen turhauttavaa siinäkin mielessä, että se vesittää helposti myös yläkerran uroteot. Thierry Henry sanoi osuvasti huippuviihdyttävän Chelsea-ottelun jälkeen Arsenalin olevan loistava hyökkäyssuuntaan, mutta näyttävän siltä, että he voivat päästää maalin koska tahansa. Gunners-legendan näkemystä on vaikea kumota. Jamie Carragher komppasi sanomalla loistavan esityksen olevan todellisuudessa vain puoleksi loistava jos puolustaminen on huonoa. Ansiokas huomio tämäkin.
Chelsea-ottelu jätti jossiteltavaa tuomarityöskentelyn suhteen, mutta Arsenal saa kiittää pisteestään Alvaro Morataa, joka missasi useamman huipputontin. Blues-hyökkääjä kirmasi kahdesti nokikkain Petr Cechin kanssa, kun syvältä omalta alueelta linjan taakse lähtenyt pitkä roiskaisu puhkaisi Arsenalin pahasti tuuliajolla olleen linjan. Juuri kyseiset tilanteet kuvastavat Wengerin kyvyttömyyttä organisoida alakertaansa, sillä Shkodran Mustafin johtama linja näytti kummassakin tilanteessa epätietoiselta kenen pitäisi olla missäkin.
Vastaavan kaltaista sekoilua nähdään harvemmin kärkiryhmiltä – poislukien Liverpoolin ajoittainen koomailu – mutta Emiratesilla alakerran karkeat virheet alkavat olla arkipäivää.
Aika on ajanut pelaajilleen vapauksia antavasta Wengeristä ohi muutenkin kuin alakerran osalta. Esimerkiksi Granit Xhakalla on potentiaalia nousta koko planeetan eliittiin pelipaikallaan, mutta etenemismallien puute ajaa virheherkän sveitsiläisen ajoittain pahoihin vaikeuksiin. Juuri Xhakaa katsoessa ei voi olla ajattelematta, miten paljon enemmän Antonio Conte tai Pep Guardiola saisivat irti keskikentän syöttökoneesta.
Arsenalin alakerrasta löytyy laadukkaita pelureita, mutta heikko organisointi tekee heistä virhealttiita. (Mike Hewitt/Getty Images)
Suunta jyrkästi alaspäin
Pelillisen alamäen lisäksi Arsenalin kahden suurimman tähden tilanne on ratkeamassa kuten on ounasteltu. Mesut Özil ja Alexis Sanchez eivät ole jatkamassa Pohjois-Lontoossa tämän kauden jälkeen. Chileläinen saattaa häipyä jo tammikuussa, jos Tykkimiehet pääsevät Man Cityn kanssa yhteisymmärrykseen kauppasummasta. Manchesterin toinen joukkue United taas on piirittänyt Öziliä, joka häipynee kauden jälkeen ilmaiseksi.
On käsittämätöntä, että Arsenalin kaltainen iso seura on päätynyt tilanteeseen, jossa se on menettämässä kaksi suurinta tähteään ilmaiseksi. Pelaajia ei tietenkään voi pakottaa jatkosopimuksiin, mutta jo se, että kumpikaan ei ole jatkoihin suostunut, kuvastaa Arsenalin taantumuksellisuutta karulla tavalla. Samoin se, että Alex Oxlade-Chamberlain hylkäsi 60 000 puntaa suuremman viikkopalkan päästäkseen Liverpooliin.
Eikä Öziliä tai Sanchezia voi lähtöhaluista soimata. Kummallakin on ikää 29 vuotta, joten aika absoluuttisella huipulla on vähenemään päin. FA Cupin voittoa kaksikko on päässyt jo juhlimaan ja se lienee parasta, mihin Wengerillä riittää enää rahkeita. Jos lähtee pohtimaan syitä miksi tähtikaksikko haluaisi jäädä Arsenaliin, tulee ainoana mieleen halu asua Lontoossa. Palkkojen ja menestyksen näkökulmasta Tykkimiehiin ei kannata jäädä.
Yksin Wenger ei kuitenkaan ole vastuussa Arsenalin alennustilasta. Yhtä lailla huutia ansaitsee amerikkalainen pääomistaja Stan Kroenke, jonka omistuksiin kuuluuvat Los Angeles Rams (NFL), Colorado Avanlanche (NHL), Denver Nuggets (NBA) sekä Colorado Rapids (MLS). Missourilaismiljardööri edustaa jenkkiläistä urheilubisnesajattelua, jossa urheilu nähdään ensisijaisesti liiketoimintana. Toisin sanoen Kroenke haluaa urheilullisen menestyksen sijaan taloudellista menestystä – ja sitä Arsenal on tarjonnut.
Arsenal-fanit ovat kuitenkin väärässä jos he kuvittelevat Kroenken häipymisen korjaavan tilanteen, sillä hän ei johda seuran operatiivista toimintaa. Kroenke ei ole myöskään vastuussa Tykkimiesten alakerran organisoinnista tai pelaajavalinnoista.
Johtokunnan nokkamiehenä Kroenke kuitenkin siunaa Wengerin jatkamisen managerina ja määrittää muun muassa pelaajasiirtoihin käytettävät varat. Vaikka mainittava menestys on kiertänyt Arsenalia Kroenken vuonna 2008 alkaneen pääomistajuuden aikana, on Wenger ollut hyvä palvelija, sillä hän on vienyt joukkueen Mestarien liigaan ja pitänyt seuran näennäisesti huipulla.
Nyt, kun Wenger ja Arsenal ovat putoamassa jo kärkinelikon kyydistä, joutuu myös Kroenke pohtimaan sijoitustaan. Jos Tykkimiehet putoavat ylempään keskikastiin, hiipuvat myös tulot pitkällä aikavälillä. TV-diili ja stadion tuovat tuloja, mutta paremman sponsorirahan katteena on usein menestys ja ilman sitä myös kassavirta alkaa jossain vaiheessa ehtymään, puhumattakaan Mestarien liigan kanssa sivusuun menevistä miljoonista.
Aiemmin kärkinelikkoon sijoittuminen oli Wengerin helppo rasti, sillä Tottenham ja Liverpool olivat enemmän tai vähemmän sekaisin. Ja, kun Pool pääsi jaloilleen, luhistui Man United Sir Alex Fergusonin lopettamisen myötä.
Tilanne on kuitenkin muuttunut. Spurs on kohonnut Mauricio Pochettinon alaisuudessa huippujoukkueeksi, samaa voi sanoa Jürgen Kloppin johtamasta Liverpoolista ja uusiin pelaajiin poltetut sadat miljoonat alkavat vihdoin näkyä myös Old Traffordilla. Nyt Tykkimiehet uhkaavat jäädä muusta kärkikuusikosta, sillä muiden kehityskäyrä osoittaa ylöspäin, kun taas Pohjois-Lontoon punaiset kulkevat vastakkaiseen suuntaan.
Jalkapallo on muuttunut, mutta Wenger ei – ainakaan tarpeeksi. Wengeristä ja Pep Guardiolasta ei tietenkään voi puhua samassa lauseessa, mutta katalaani vei prosessiaan eteenpäin, otti opiksi viime kauden virheistään ja nyt City on paras joukkue, mitä Valioliigakentillä on koskaan nähty. Tämä kausi taas on osoittanut sen saman karun tosiasian, mikä Emiratesilla on tiedetty jo vuosia. Wenger ei opi virheistään ja sen takia Arsenal jää koko ajan kauemmas kärjestä.
Aikanaan tuntematon ranskalaismanageri mullisti englantilaisen jalkapallon pelaajien ruokavalioista lähtien ja nosti Arsenalin huippuseuraksi. Aito huippuseura Arsenal ei kuitenkaan ole ollut enää pitkään aikaan. Wengerillä ja hänen pahimmalla nemesiksellään Sir Alexilla oli aikanaan räiskyvä suhde, joka kääntyi myöhemmin ystävyydeksi. Rio Ferdinandin mukaan välit lämpenivät siinä vaiheessa, kun skotti ei enää nähnyt Arsenalia uhkana.
Viime keväinen FA Cupin voitto olisi tarjonnut Wengerille kunniakkaan lopetuksen, mutta jalkapalloa elävä ja hengittävä ranskalainen päätti jatkaa. Nyt FA Cupin voittoa ei tule, eikä mikään puhu sen puolesta, että Tykkimiehet sijoittuisivat kärkinelikkoon. Liigacupin Arsenal voi toki voittaa, samoin Eurooppa-liigan, vaikka mukana on Atletico Madridin, Napolin ja Dortmundin kaltaisia huippujoukkueita.
Torstailiigaan Tykkimiesten kannattaisikin panostaa, kuten ManU teki viime kaudella. Euroopan kakkoskilpailun voitto tarjoaisi Wengerille jossain määrin kunniakkaan lähdön, vaikka matka sinne on vielä pitkä.
Ranskalaisen ansiot ovat kiistattomat, kuten myös se tosiasia, ettei hän ole enää huippumanageri – ei edes kovin lähellä kyseistä kastia. Perintönsä turvaamiseksi Wengerin kannattaisi piakkoin ilmoittaa päättävänsä manageriura tähän kauteen. Sillä tavoin hän saattaisi saada vielä kunniakkaat jäähyväiset ja pelaajat yrittämään vielä kerran hänen puolestaan.
Seurana Arsenalilla on potentiaalia vaikka mihin, mutta ei Wengerin alaisuudessa. Jälki tuskin on kaunista, jos ranskalaisjäärä johtaa ensi kaudella sanchezitonta ja özilitöntä Arsenalia. Pahimmassa tapauksessa silloin puhutaan enää Valioliigan kärkiviisikosta.
Kansikuva: Shaun Botterill/Getty Images