Paras tapa seurata Valioliigaa on tietysti katsoa pelejä. Se onnistuu parhaiten Viaplay-palvelussa.Kesällä, kun Everton julkaisi kovia hankintoja yksi toisensa perään, tuskin yksikään seuran kannattaja kuvitteli kulttihahmo Sam Allardycen luotsaavan joukkuetta vuoden vaihtuessa. Palomiesten palomies on tehnyt Goodison Parkilla sen, mitä hän tekee parhaiten, eli laittaa ryhmän ojennukseen ja nostaa sen kuiville. Samalla kokenut englantilainen on vienyt Evertonin taktisesti kivikaudelle, josta on pitkä matka kärjen uskottavaksi haastajaksi.
Everton päätyi pitkän arpomisen jälkeen palkkaamaan Big Samin pahasti tuuliajolla olleen ryhmän pelastajaksi. Tiettävästi seura tavoitteli Marco Silvan ja Diego Simeonen kaltaisia nimiä, mutta kun nämä eivät tarttuneet kuivilla markkinoilla haaviin, päätyi seurajohto turvalliseen valintaan. Ihmetystä herätti kuitenkin se, että entiselle maajoukkueluotsille sorvattiin puolentoista vuoden mittainen pahvi. Esimerkiksi West Ham solmi ex-Everton-luotsi David Moyesin kanssa vain loppukauden mittaisen sopimuksen.
Vähemmän yllättäen Allardyce on laittanut Evertonin järjestykseen. Ensimmäisen tappion kulttimanageri koki vasta kahdeksannessa ottelussaan. Siinä sivussa Toffees on kivunnut putoamisviivan tuntumasta sarjataulukon paremmalle puolelle. Ennen kahta viimeistä tappiota, Evertonin pahasti vuotanut peräpää oli päästänyt vain kaksi osumaa Allardycen komennossa.
Everton ei kuitenkaan ole mikään sympaattinen pikkuseura, joka haluaa säilyttää sarjapaikkansa keinolla millä hyvänsä. Toffees ei ole myöskään alemman keskikastin seura, joka pyrkii kohti ylempää keskikastia. Everton on iso ja perinteikäs seura, jolla on pitkässä juoksussa jopa eväitä nousta taistelemaan paikasta Mestarien liigaan. Yhdeksänkertainen Englannin mestari kohosi Ronald Koeamanin alaisuudessa tasaisen keskikastin yläpuolelle ja tämän kauden tavoite oli siirtyä lähemmäksi kärkeä.
Mahdollisuudet kärkikuusikon haastamiseen sulivat katastrofaalisen alkukauden aikana, mutta potentiaalia Evertonissa on edelleen ja sen selkeä tavoite pitäisi olla seitsemännen sijan parantaminen. Tähän tehtävään pragmaattisena brittipallon ystävänä tunnettu Big Sam ei sovellu.
Chelseaa ja Manchester Unitedia vastaan pelatuissa kotiotteluissa Everton ei saanut yhtäkään laukausta kohti vastustajan maalia. Taannoisessa Merseyside derbyssä sinipaidat esittivät kamalinta antijalkapalloa, mitä koko kaudella on nähty.
Unitedia vastaan Everton roiski 60 syöttöä ilmassa, eli noin joka viides oli pitkä pallo. Liverpoolia vastaan pitkien pallojen prosentuaalinen osuus oli peräti 35, eikä Everton edes yrittänyt ylittää puolta kenttää maata pitkin. Jopa West Bromwichin ja Bournemouthin kaltaisia häntäpään seuroja vastaan Everton nostaa pallon ilmaan joka viidennellä syötöllä.
Lyhytsyöttöpelaaminen ei tietenkään ole itseisarvo, mutta epätoivoinen pitkien roiskiminen, kuten nähtiin uudenvuodenpäivänä ManU:a vastaan, ei ole pidemmän päälle tuottoisa tapa pelata jalkapalloa. Ei varsinkaan, kun nyky-Evertonista ei liiemmin löydy nopeutta, eikä sitä kautta hyviä vastahyökkäyspelaajia. Yleensä pelaaminen on myös rankempaa, kun pelivälinettä joutuu jatkuvasti jahtaamaan. Evertonista myös löytyy tukku pallollisesti päteviä pelaajia, joiden avulla pelivälineen hallinnoinnin pitäisi luonnistua.
Vaikka Evertonilla oli ManU:a vastaan hyvä jakso toisella puoliajalla, alleviivasi ottelu osuvasti kuinka kauas Everton on kärjestä pudonnut. Tappioasemassa Allardyce otti Wayne Rooneyn ja Yannick Bolasien vaihtoon tuoden sisään James McCarthyn sekä Aaron Lennonin. Työmies McCarthyn oli tarkoitus voittaa palloja keskikentällä ja Lennonin taas lennonmaisesti kipittää laitaa pitkin ja keskittää. Toisin sanoen Allardyce luopui viimeisistäkin toiveista rakentaa jotakin korvaamalla Rooneyn ja Bolasien yksiulotteisilla työmiehillä.
Vielä viime kaudella Toffees kykeni – etenkin kotinurmellaan – haastamaan kärkiryhmät olemalla aloitteellinen ja pyrkimällä pelaamaan. Big Samin alaisuudessa joukkue on tyytynyt pelkästään bussissa kyykkimiseen ja riskittömään hyökkäyspelaamiseen.
Everton on jo Allardycen seitsemäs Valioliiga-seura. Parhaimmillaan Allardyce on selviytymisessä, mutta kuten pestit Newcastlen ja West Hamin peräsimessä osoittivat, loppuvat kokeneen managerin eväät eittämättä kesken, kun peliä pitäisi kehittää ja nostaa joukkue seuraavalle tasolle.
Merseysideläisten puolustus on laitettu kuntoon, mutta Allardycellä ei näytä olevan uskallusta tai tahtoa modernisoida pelitapaansa ja juuri se vie Evertonia entistä kauemmas kärkikuusikosta.
Luotsin vaihtaminen kesällä saattaa tulla kalliiksi, mutta jos seura haluaa parin vuoden päästä hyvästellä legendaarisen Goodison Parkin kärkiseurojen haastajana, ei taktisesti kivikautinen Sam Allardyce voi olla penkin päässä.
Lähteet: WhoScored, Transfermarkt, Premier League
Kansikuva: Clive Brunskill/Getty Images