Pohjois-Lontoo on valkoinen, mutta riittääkö Spursin loppukiri mestariksi? Nouseeko Arsenal vielä kärkinelikkoon? Huippujännitävä loppukausi Viaplay-palvelussaJos se oli vielä jollekin menneisyydessä elävälle Arsenal-fanille epäselvää, niin viimeistään vappuaatto osoitti Tottenhamin olevan Pohjois-Lontoon selkeä ykkösjoukkue. Ero rakkaiden vihollisten välillä kasvaa päivä päivältä suuremmaksi, sillä Spurs on ohittanut kilpailijansa niin materiaalin, managerin kuin seuran johtamisen saralla.
Joukkue vastaan ryhmä alisuorittavia yksilöitä
Vappuaattona pelattu North London Derby oli monella tapaa historiallinen. Ensinnäkin se oli viimeinen NLD vuonna 1899 avatulla White Hart Lanella. Spurs-fanien kannalta The Lanen viimeinen NLD päättyi iloisiin tunnelmiin, ei pelkästään suvereenin 2–0-voiton myötä, vaan siitä syystä, että Liljanvalkoiset varmistivat sijoittuvansa Arsenalin yläpuolelle ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1995.
Pelillisesti joukkueiden välinen tasoero oli jopa kammottavaa luokkaa, mikä ei varsinaisesti tullu yllätyksenä. Spurs ampui peräti 11 laukausta kohti maalia, missasi pari huipputonttia, mutta otti silti suvereenin 2–0-voiton. Arsenal saa kiittää sievistä loppuluvuista loisto-ottelun pelannutta Petr Cechiä, joka oli punapaitaisen lammaslauman selkeästi paras pelaaja.
Sky Sportsin studiossa ottelua analysoineet Jamie Redknapp, Thierry Henry ja Frank Lampard olivat kaikki yhtä mieltä siitä, että Arsenalilla oli ottelussa liian monta vapaamatkustajaa. Chelsea-legenda Lampard nosti esiin validin huomion: miten on mahdollista, että massiivisessa derbyssä kuten NLD on, joukkueesta voi ylipäänsä löytyä vapaamatkustajia? Tästä voidaan viimeistään päätellä Arsene Wengerin menettäneen uskottavuutensa joukkueen edessä.
Arsenalin ja Tottenhamin välinen tasoero on tällä hetkellä valtava. Gunners on joukko alisuorittavia yksilöitä ja pelien sisällä korttitalo voi romahtaa koska vaan. Spurs taas on viimeisen päälle hiottu kollektiivi, joka prässää yhdessä, hyökkää yhdessä ja puolustaa yhdessä. Vaikka Tottenhamista löytyy Harry Kanen tai Christian Eriksenin kaltaisia maailmanluokan pelaajia, on Spurs ennen kaikkea joukkue. Arsenalista taas ei voi sanoa samaa. Esimerkiksi Dele Allin tekemä 1–0-voittomaali osoitti karulla tavalla kuinka alamaissa Tykkimiehet ovat, sillä reagointi Cechin torjunnan jälkeen oli järkyttävän hidasta, jonka turvin Alli pääsi tuikkaamaan pallon pussiin neljän punapaidan keskeltä.
Yleisesti ottaen joukkueiden pelillisen kehityksen voi väittää olevan juuri päin vastainen. Arsenal pelasi vahvan syksyn, mutta kevät on ollut yhtä kärsimysnäytelmää. Tykkimiesten edes jossain määrin hyvät esitykset viimeisen viiden kuukauden ajalta mahtuvat yhden käden sormiin. Vastaavasti Spurs on toipunut heikommasta alusta, eivätkä nuoren joukkueen päät painuneet edes surkean Mestarien liiga -taipaleenkaan myötä. Kevätkaudella Tottenham on ollut pelillisesti Valioliigan paras joukkue, vaikka mestaruus jäänee haaveeksi.
Ottelun jälkeisissä keskusteluissa Redknapp esitti kysymyksen: kuinka monta Arsenal-pelaajaa Mauricio Pochettino ottaisi avaukseensa? Entisen keskikenttämiehen vastaus omaan kysymykseen oli yksi, Alexis Sanchez. Entisenä Spurs-kipparina ja ex-Tottenham-luotsi Harry Redknappin poikana, Redknapp ei ole kaikista objektiivisin vastaaja, mutta kovin kaukana totuudesta asiantuntija ei ole.
Tähän tyyliin syntyy Spursin voittomaali. Dele Alli ehtii kakkospalloon ennen neljää Arsenal-peluria. (Dan Mullan/Getty Images)
Materiaalien vertaaminen yksi yhteen on tietysti haastavaa, sillä tietynlaiseen pelitapaan halutaan tietynlaisia pelaajia. Nuori Spurs-ryhmä on parin viime vuoden aikana kuitenkin ottanut massiivisia harppauksia niin joukkue- kuin yksilötasolla, eikä Arsenal noin yleisesti ottaen pärjää kilpailijalleen enää edes paperilla. Ei ainakaan tällä hetkellä.
Moderni huippumanageri vastaan dinosaurus
Vastuu peliesityksistä on loppuviimein managerilla. Tässäkin suhteessa Pohjois-Lontoossa ollaan niin eri päissä pakkaa kuin suinkin vaan voidaan olla. Loistavaa työtä tehnyt Pochettino on monien papereissa sarjan paras manageri, eikä maan päältä löytyne yhtään Spurs-fania, joka ei argentiinalaista haluaisi pitää. Arsene Wenger taas on dinosaurus, jonka oppositio kasvaa päivä päivältä.
Tavallaan Spursin ja Gunnersin suunnat tiivistyvät juuri managereihin. Pochettino nauttii pelaajien suurta arvostusta ja on iskostanut työetiikkansa koko seuraan. Spurs pelaa kovalla intensiteetillä, joukkueena ja jokainen pelaaja tietää mitä heiltä vaaditaan. Tottenham ei kuitenkaan ole pelkästään yhden pelitavan joukkue. Pochettino pystyy muovaamaan ryhmitystä 4–2–3–1-muotista nykyisin suosittuun 3–4–3-muotoon täysin mutkattomasti Nyky-Spurs on ennen kaikkea tasapainoinen ryhmä, jonka puolustusta on vaikea murtaa, mutta joka on myös vaarallinen ylöspäin.
Jos Spursin pelaamisessa rakenne on kaikki kaikessa, edustaa Arsene Wenger täysin vastakkaista koulukuntaa. Muun muassa Dennis Bergkamp on sanonut Wengerin olleen hänelle loistava luotsi, koska ranskalainen ei juurikaan kahlinnut pelaajiaan. Nykyfutiksessa ja etenkin kovatempoisessa Valioliigassa intensiteetti ja vauhti alkavat kuitenkin olla sitä luokkaa, että pelistä on pakko löytyä rakenteita ja murtautumismalleja. Juuri tästä syystä Wenger on pitkälti jäänyt huippufutiksesta jälkeen ja Pochettinon tai Antonio Conten kaltaiset uudemman polven luotsit ovat hurmanneet Valioliigan ystäviä.
Ei ole sattumaa, että loistavasti organisoitu Juventus jätti Barcelonan täysin vaille mahdollisuuksia Mestarien liigan puolivälierissä. Kuningaspelin johtava paradigma näyttää tällä hetkellä olevan hyvin organisoitu kollektiivi, jota nyky-Spurs edustaa. Arsenal taas on edelleen 2010-luvun taitteessa, jolloin pallonhallinta ja lyhytsyöttöpelaaminen olivat muodissa.
On tietyllä tapaa sääli, kuinka Wenger on lähestulkoon tahrannut oman perintönsä, sillä Valioliiga ja brittifutis ovat paljon velkaa professorille. Se oli juuri Wenger, joka toi Valioliigaan hyökkäävän lyhytsyöttöpelin ja teki jalkapalloilijoista huippu-urheilijoita. Wenger on myös tehnyt kovaa jälkeä ja pitänyt Gunnersin kärjen tuntumassa rajallisillakin resursseilla. Toisaalta ranskalainen on dinosaurus, joka ei suostu oppimaan virheistään. Esimerkiksi erikoistilanteiden puolustaminen ja puolustuksen organisointi yleisestikin ovat olleet heikolla tasolla jo vuosia, mutta yli 20 vuotta Pohjois-Lontoossa viihtynyt manageri on vuosi toisensa jälkeen kyvytön korjaamaan selkeitä ongelmakohtia.
Siinä missä Wenger tuntuu sokeasti uskovan omaan ideologiaansa, on Pochettino jatkojalostanut ja monipuolistanut omaansa. Tämä on näkynyt erityisesti siinä, että Spurs kykenee reagoimaan erilaisiin tilanteisiin ja noin yleisesti ottaen joukkueen peli on kehittynyt koko ajan argentiinalaisen alaisuudessa. Arsenalista ei voi sanoa samaa. Se pelaa välillä häikäisevän kaunista futista, mutta pahimmillaan joukkueen peli on puuroa, joka ei tunnu kiinnostavan edes pelaajia.
Siinä missä Pochettinon Spurs on uutterasti töitä paiskiva ryhmä, ollaan Wengerin suojattien sitoutumista kritisoitu läpi kevätkauden. Toisinaan osa Arsenal-pelureista on näyttänyt jopa siltä, ettei heitä edes harmita maalin päästäminen.
Vahva seurakulttuuri vastaan sekava tulevaisuus
Se, missä kahden kilpakumppanin välillä vallitsee tällä hetkellä kenties suurin ero, on seurakulttuuri ja siihen uskominen, mikä ilmenee etenkin jatkosopimuksissa. Arsenal on ollut kyvytön sitomaan kultakimpaleitaan Alexis Sanchezia ja Mesut Öziliä jatkopahveihin, kun taas Spurs on tällä kaudella lukinnut lähes koko joukkueensa pitkiin jatkosopimuksiin.
Esimerkiksi Harry Kane laittoi nimensä jatkosopimukseen, joka tuo englantilaiselle seuran palkkakaton mukaiset 100 000 puntaa viikossa. Valioliigan kenties paras hyökkääjä tienaisi Manchesterissa takuuvarmasti triplat nykyisiin ansioihin verrattuna, mutta seurauskollinen maaliruisku selvästi haluaa pelata juuri Tottenhamissa. Samoin haluavat Eriksen, Alli ja Hugo Lloris, jotka tekivät myös pitkät jatkopahvit.
Pochettino on luonut Spursille uskottavan projektin, kun taas Wengerin vastaava ratisee liitoksistaan. (Dan Mullan/Getty Images)
Se, että Spurs on saanut sorvattua jatkopahvit miltei koko avaukselleen – ja summilla, jotka ovat nykypäivänä alle markkina-arvon – kertoo jostain, mitä rahalla ei voi ostaa, uskosta meneillään olevaan projektiin, joka näyttää äärimmäisen vakuuttavalta. Jos Luka Modric ja Gareth Bale olivat aikanaan liian hyviä Spursiin, ei nykyryhmästä ole ainakaan näillä näkymin kukaan irtoamassa.
Mittava stadionhanke nielee Spursin varoja, joka on nostattanut kysymysmerkkejä seuran ylle. Tämä kausi on kuitenkin osoittanut, ettei korttitalo ole luhistumassa. Tottenhamia johtava Daniel Levy on tehnyt sen, mihin toimitusjohtajan ottein Arsenalia johtava Wenger on ollut kyvytön jo vuosia – oppinut virheistään. Nyky-Spurs on linjakas ja hyvin johdettu seura, kun taas naapurissa pakka on täysin sekaisin.
Kahden kalleimman ja parhaan pelaajan sopimusneuvottelut venyvät ja venyvät, eikä 28-vuotiaita Öziliä ja Sanchezia voisi syyllistää, mikäli he haluaisivat siirtyä muihin maisemiin. Arsenalia ympäröivä epätietoisuus ja fanien jakautuminen ovat luoneet myrkyllisen ilmapiirin, jossa pelaajan on vaikea tuntea oloaan kotoisaksi. Emiratesin lehtereillä on tapeltu ja derbyn alla Stadionin seinään heijastettiin surullisen tutuksi käynyt viesti: Wenger Out!
Tykkimiehet ovat Wengerin suhteen tienhaarassa. Antaakko hyvää taloudellista tulosta tahkovan jäärän jatkaa, vai joko olisi aika siirtyä uuteen aikaan? Kuten todettua Wengerin oppositio kasvaa päivä päivältä ja WengerOut-kylttejä ollaan nähty mitä erikoisimmissa paikoissa, aina Turun Gatorade Centeristä, Etelä-Afrikan mielenosoituksiin. Jossain kohtaa Pohjois-Lontoon punaisten seurajohdon on kerrottava, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
On kuitenkin todennäköistä, että Wenger jatkaa vielä ainakin tulevan kauden. Tämä laskee eittämättä UCL-paikkojen ulkopuolelle ensimmäistä kertaa ranskalaisen valtakaudella jäävän Arsenalin mielenkiintoa huippupelaajien silmissä. Asiantuntijat ja toimittajat ovat koko kevään kritisoineet Tykkimiesten kehonkieltä ja monien puolivillaista pelaamista, joka kielii vahvasti siitä, että Wenger on menettänyt pukukopin.
Pukukopin menettäminen saattaa kuulostaa myyttiseltä, mutta tämän kauden Leicester ennen ja jälkeen Claudio Ranierin on hyvä esimerkki. Spurs taas porskuttaa kovaa vauhtia eteenpäin. Viiden vuoden jatkon ennen tätä kautta kirjoittanut Pochettino on tehnyt Spursista joukkueen, jonka avauskokoonpano on laadukas ja joka paikalle löytyy loistava pelimies. Vastaavasti Arsenal – kuten Thierry Henrykin totesi – alkaa pikkuhiljaa olla ison remontin tarpeessa. Puolustus ja konehuone alisuorittavat, eikä joukkueesta meinaa löytyä kunnollisia laitureita. Ennen kaikkea asiantuntijoiden peräänkuuluttamat johtajat ovat tipotiessään.
Loppukaneetiksi Pohjois-Lontoon kahden kilpakumppanin välisestä erosta sopinee parhaiten BBC:n legendaarisessa Match of the Day -ohjelmassa käyty keskustelu. Toimittaja kysyi asiantuntijoina olleilta Ian Wrightilta ja Danny Murphyltä hypoteettisesti: jos olisit noin 23-vuotias, menossa kohti urasi huippua ja saisit saman suuruisen palkkatarjouksen, menisitkö Arsenaliin vai Tottenhamiin? Gunners-legenda Wright kieltäytyi vastaamasta, mutta takavuosien erikoistilannespesialisti Murphy luonnehti kysymystä äärimmäisen helpoksi ja vastasi, ”You’d go to Spurs all day long”. Niinpä.
Arsenalin kannattajat toki voivat mennä historian taakse piiloon, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, etteikö Tottenham olisi mennyt Arsenalista ohi kaikilla nykyhetkelle merkityksellisillä osa-alueilla. Eikä St Tottenringham’s Daytä tulla tätä menoa muutamaan vuoteen näkemään.
Kansikuva: Dan Mullan/Getty Images