Kuka vie Valioliigan nimiinsä tällä kertaa? Seuraa huippujännittävää brittifutiskautta Viaplay-palvelussa.Chelsean täksi kaudeksi komentoonsa ottaneen Maurizio Sarrin arkkuun on löyty nauloja koko alkuvuosi. Monien mielestä viimeinen niitti oli Manchester Cityn voittoon päättyneen liigacupin finaalin loppuhetkillä nähty erikoinen episodi. Chelsea-vahti Kepa Arrizabalagaa hoidettiin kahdesti ja Sarri oli vaihtamassa kakkosvahti Willy Caballeroa luukulle, mutta Kepa ei suostunut vaihtoon.
Baskivahti pahoitteli käytöstään hävityn rankkarikisan jälkeen. Sarri taas kuittasi episodin väärinkäsityksellä. Niin tai näin, on vaikea välttyä ajatukselta, että Sarri menetti cup-finaalissa Chelsea-tähtien luottamuksen lopullisesti. Kuukautta aiemmin italialaisluotsi valitteli, kuinka vaikea ryhmää on motivoida.
Chelsea ei opi
Chelsea on tullut tunnetuksi lyhytjännitteisyydestään. Roman Abramovichin lähes 16 vuotta kestänyt omistajataival tuntee yhden managerin, joka ovat pysynyt Stamford Bridgellä yli kaksi vuotta: Jose Mourinho kahteen otteeseen.
Länsilontoolaisten manageripestit ovat olleet mallia tulos tai ulos. Prosesseille ei ole aikaa, sillä tulosta täytyy tehdä välittömästi ja jatkuvasti. Edelliskausien liigamestaruudet eivät pelastaneet Carlo Ancelottia tai Antonio Contea. Luis Felipe Scolari ja Andre Villas-Boas kestivät alle 250 päivää.
Moni kuvitteli tilanteen muuttuvan, kun seura tiedotti Sarrin sopimuksesta heinäkuun puolivälissä. Äärimmäistä sitoutuneisuutta penäävä italialainen kehitti Napolista hiljalleen Juventuksen uskottavan haastajan, vaikka eteläitalialaisten resurssit ovat täysin eri luokkaa Vanhaan rouvaan nähden.
Sarrin, 60, pelitapa, tuttavallisemmin ”Sarrismo” on vaativa lyhytsyöttöpeliin, pallonhallintaan ja korkeaan prässiin perustuva pelitapa. Myös Napolissa alku oli vaikea, mutta prosessi nytkähti pala palalta eteenpäin ja Napolista kehittyi yksi koko Euroopan viihdyttävimmistä joukkueista.
Olennaista Sarrissa on se, että taktisesti hänestä tietää tasan tarkkaan, mitä saa. Liigacupin finaalissa nähty matalampi puolustusblokki ja vastaiskupainotteisempi hyökkääminen oli ensimmäinen kompromissi, jonka entinen pankkiiri on koko kaudella tehnyt.
Näin ollen Sarri tarvitsee aikaa ajatustensa implementoinnille. On toki tarpeellista keskustella joistain taktisista valinnoista, kuten heikkoa kautta pelaavan Jorginhon pakonomaisesta peluuttamisesta keskikentän kolmikon ankkurina ja N’Golo Kanten juoksuttamisesta box-to-box-roolissa. Muun muassa ManU ja Arsenal hyydyttivät Chelsean lähes totaalisesti varjostamalla Napolista tulleen syöttökoneen ahtaalle.
Sarri ei ole joustanut, vaikka toisinaan olisi ehkä pitänyt. Italialainen on siitä huolimatta tehnyt kelpo tulosta kovassa paineessa, sillä kauden päätavoite, kärkinelikkoon yltäminen on yhä käden ulottuvilla.
Italialaisen jääräpäisyys tai määrätietoisuus – miksi sitä kukin haluaa kutsua – ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Näin ollen tuntuu hämmentävältä, jos Sarri kengitetään kesken kauden tai sen päätyttyä, kun prosessi on vielä pahasti kesken.
Vaarallinen viesti
Lähes vääjäämättömänä pidettävät Sarrin potkut lähettäisivät vaarallisen viestin.
Chelsean kohdalla on puhuttu paljon pukuhuoneen vallasta. Ryhmä tuskastui aikanaan Mourinhoon ja sama kävi viime kaudella Conten kanssa.
Vanhan sanonnan mukaan valmentaja on helpompi vaihtaa, kuin pelaajisto, mutta Chelsean pukuhuoneen merkittävä valta-asema on silti vaarallinen. Jos kärkipelaajat saavat savustettua pääkäskijän pihalle, ei tämän seuraaja saa minkäänlaista työrauhaa. Näin on käymässä nyt Sarrille. Negatiivisuutta lietsoneet Conte tai Mourinho eivät ole syyntakeettomia kohtaloihinsa, mutta asetelma on mahdoton, mikäli Chelsea haluaa taistella joka vuosi isoista pokaaleista.
Stamford Bridgen pukukopin valta on jopa hämmentävän suuri, ottaen huomioon sen suuren vaihtuvuuden. Mourinhon neljä vuotta sitten mestaruutta juhlineesta ryhmästä on jäljellä neljä pelaajaa: Eden Hazard, Willian, Cesar Azpilicueta ja kesällä häipyvä Gary Cahill. Näin ollen pukukopin valta vaikuttaa olevan enemmän seuran kulttuurin tuote, kuin yksittäisistä pelaajista kumpuava ilmiö.
Sarrin potkut lähettäisivät monellakin tapaa vaarallisen viestin. Ensinnäkin, kuka huippumanageri tai nouseva valmentajanimi haluaa tulla hakemaan tahran maineeseensa, kun mahdollisuus onnistua on kovassa kilpailussa ja työrauhan puutteessa lähes olematon.
Toisekseen, kuka haluaa tulla seuraan, jossa pelaajat ovat savustaneet jo useamman huippuluotsin kilometritehtaalle. Uuden yrittäjän pitäisi johtaa ja kehittää peliä ympäristössä, jossa alaiset ovat häntä merkittävämpiä.
Raskauttavaa Sarrin potkuissa olisi myös se, että käytössä oleva materiaali on rakennettu täysin erilaisiin tarpeisiin. Jorginhon Sarri sai mukaansa Napolista, mutta Chelsean itseaiheuttamaan veskarisekoiluun paloi paljon arvokkaita puntia ja seura joutui maksamaan Kepasta tuhdin ylihinnan. Näillä rahoilla siniset olisivat voineet hankkia ainakin yhden laatupelaajan, joka olisi sopinut managerin ajatuksiin.
Sarri sai haikailemansa Gonzalo Higuainin Chelseaan, mutta kaipaisi lisää omiin ajatuksiinsa sopivia pelureita. (Clive Rose/Getty Images)
Synkkiä aikoja edessä
Länsilontoolaisten tulevaisuus näyttää synkältä jos Sarri saa potkut.
Malttamaton tulos tai ulos -toimintamalli on tuottanut tulosta aiemmin. Chelsea on ainoa tällä vuosikymmenellä Mestarien liigan voittoa juhlinut englantilaisseura. Liigamestaruuksia sillä on kolme.
Pep Guardiolan ja Jürgen Kloppin kaltaisten huippuvalmentajien rantautuminen Valioliigaan takaa kuitenkin sen, että pikavoittoja ei ole enää tarjolla. Sarjan kärjessä paahtavien Cityn ja Liverpoolin koheesio on niin huipussaan, ettei sitä oteta tempoilulla kiinni – ei ainakaan pitkässä sarjassa. Huomionarvoista on etenkin se, että kumpikin on saanut aikaa, rahaa ja työrauhaa rakentaa menestystä.
Onko Sarri oikea mies johtamaan Chelsean takaisin Valioliigan huipulle, on tietysti toinen kysymys. Vasta viidettä kauttaan pääsarjassa luotsaavan kulttimanagerin uran suurin saavutus on Empolin nostaminen Serie A:han viisi vuotta sitten. Jos Sarri kuitenkin saa potkut, ei hän ole saanut reilua mahdollisuutta.
Tummat pilvet Stamford Bridgen yllä eivät rajoitu pelkästään managerin tulevaisuuteen. Seuralle lätkäistiin hiljattain kahden siirtoikkunan mittainen siirtokielto, sen rikottua UEFA:n sääntöjä kaikkiaan 29 tapauksessa. Rikkomukset liittyvät erityisesti alaikäisten pelaajien hankintoihin.
Chelsea ilmaisi jo valittavansa tuomiosta, johon se sai aikaa 90 päivää. Siirtokielto siis todennäköisesti lykkääntyy, mikä käytännössä tarkoittaa, ettei uusia miehiä voi ostella tammikuussa 2020 ja sitä seuraavana kesänä. Näin ollen seuran pitää hankkia ensi kesänä runsaasti pelaajia Sarrin tai uuden yrittäjän tarpeisiin. Ilmassa roikkuva Brexit ja sen aiheuttama epävarmuus etenkin työlupa-asioihin ei helpota urakkaa.
Oma lukunsa on myös Abramovichin tilanne, jolla on ollut viisumin saamisen kanssa ongelmia. Venäjän ja Brittien välejä hiertää Salisburyssa viime toukokuussa tapahtunut myrkytystapaus. Israelin passin hankkineen Abramovichin on jopa väläytelty harkitsevan seuran myymistä. Tämä ei tosin välttämättä ole huono vaihtoehto, sillä lyhytjänteisyys juontaa juurensa juuri miljardööriomistajaan.
Uhkaavaa kaaosta ei helpota myöskään toiseksi viimeistä sopimuskauttaa pelaavan Hazardin lähtöhalut. Sarri kertoi tammikuussa, että Real Madridin kanssa viime kesästä asti flirttaillut belgialainen voi lähteä jos niin haluaa. Superlupaava Callum Hudson-Odoi on Bayern Münchenin kiikarissa, eikä ole uusinut reilun vuoden päästä loppuvaa sopimustaan. Muut Hazardin adjutantit hyökkäyspäässä ovat kaikki yli 30-vuotiaita.
Länsi-Lontoon saippuaoopperassa on edessä vielä monta käännettä, mutta tällä hetkellä seuran tulevaisuus ei näytä valoisalta.
Kansikuva: Marc Atkins/Getty Images