Tottenham Hotspur on noussut viime vuosina Valioliigan kärkiseurojen joukkoon. Sitä ei pysty edes harhaisin Arsenal-fani kiistämään. Nuoren joukkueen vahva liito Mauricio Pochettinon alaisuudessa on vaihtanut tältä vuosituhannelta tutut 5. ja 6. sijat viime kausien mitalisijoituksiin ja paikkoihin Mestarien liigan lohkovaiheessa. Spurs ei kuitenkaan operoi kuten muut Valioliigan kärkiseurat ja nyt, kun pari vuotta jatkunut nousu näyttää ainakin hetkeksi pysähtyneen, joutuu Tottenhamin projekti todelliseen testiin.
Spursin toimitusjohtaja ja pääomistaja Daniel Levy yritti nostaa seuran pikavoitoilla kärkikahinoihin. Gareth Balesta netotut miljoonat paloivat suurimmaksi osaksi tusinapelaajiin, joista Roberto Soldado, Paulinho, Vlad Chiriches ja Etienne Capoue ovat jättäneet Pohjois-Lontoon aikapäiviä sitten. Sittemmin Spurs-johto vaihtoi linjaansa ja päätti panostaa nuoriin pelaajiin.
Linjaus on ollut onnistunut, sillä Pochettinon tultua liljanvalkoisten peräsimeen kesällä 2014, on seura noussut kärkikahinoihin, vaikka sen nettokulutus siirtomarkkinoilla on argentiinalaisen alaisuudessa vain viisi miljoonaa puntaa pakkasella. Samassa ajassa Manchesterin seuroista City on polttanut myyntien jälkeen 480 miljoonaa Englannin rahaa, kun taas Unitedin lukema on noin 440 miljoonaa pakkasella.
Toinen Tottenhamin erikoisuus on seuran käyttämä palkkakatto, josta kirjoitimme viime talvena. Spursin voi väittää tehneen nuorista pelaajistaan huomattavasti parempia jalkapalloilijoita ja nousseen huipulle sitä kautta.
Harry Kanen, Dele Allin ja kumppaneiden kehitys Pochettinon alaisuudessa sai monet uumoilemaan Tottenhamia jopa mestariksi. Vaikka tähän ei Faneille.comin toimituksessa uskottu, ei näkemys ollut täysin perusteeton. Viime keväänä Spursin pelasi fantastista jalkapalloa ja onnistui varsinkin kollektiivisella tasolla erinomaisesti.
Kehitys ei kuitenkaan ole kantanut tähän kauteen. Viikonloppuna koettu tappio sarjakärki Man Citylle kasvatti seurojen välisen eron 21 pisteeseen. Pisteen Spursia edellä on kauden yllättäjäjoukkue Burnley. Tottenham on itse asiassa lähempänä 19 pinnaa kerännyttä sarjajumbo Swanseaa, kuin Cityä. Vuosi sitten Spurs oli samaan aikaan viidentenä kerättyään viisi pistettä enemmän.
Erotuksena viime kauteen täytyy kuitenkin huomioida pärjääminen Mestarien liigassa. Tottenham selvitti tiensä jatkoon kovasta lohkosta ja oli 16 pisteellään eniten alkulohkossa tikkejä kerännyt ryhmä. Jopa hallitseva Real Madrid laitettiin Wembleyllä kyykkyyn mainion esityksen jälkeen. Itse asiassa juuri Los Blancosin kaataminen marraskuun alussa, on syössyt Spursin alamäkeen. Marras-joulukuun kahdeksasta liigapelistä Pochettinon ryhmä on voittanut vain kolme.
Loukkaantumiset ja vauhdin puute riesana
Hurjalla intensiteetillä ryhmäänsä treenauttavan Pochettinon puolustukseksi täytyy todeta Spursin kärsineen loukkaantumisista, jotka syövät kapeaa rinkiä pahasti.
Valioliigan viime kausien paras keskuspuolustaja Toby Alderweireld on ollut sivussa lokakuun lopusta saakka ja parantelee takareittään helmikuulle. Viime kaudella pelaajien valitsemaan tähdistökentälliseen valittu Danny Rose on avannut kaikki kilpailut mukaan lukien vain seitsemän ottelua. Keskikentän tärkeä panssarivaunu Victor Wanyama on ollut sivussa elokuusta lähtien. Eikä konehuoneen tärkein lenkki, Mousa Dembele ole ollut täydessä iskussa.
Loukkaantumisiin kun lisätään Cityyn myydyn Kyle Walkerin häipyminen, on Spursin loisteliaan viime kauden avauksesta pudonnut karkeasti puolet – käytännössä koko keskikentän alempi taso. Tämän lisäksi Dele Alli pelaa uransa heikointa kautta, mikä on näkynyt hyökkäyspelin tukkoisuudessa.
Juuri Walkerin lähtö ja Rosen poissaolo on ollut iso ongelma Spursille, sillä se on tiputtanut ryhmän vauhtia hurjan paljon. Kieran Trippier ja Ben Davies saattavat olla Walkeria ja Rosea parempia pallon kanssa, mutta juoksukilpailussa he jäävät pahasti jälkeen ja wingbackin roolissa kaivataan nimenomaan nopeutta.
Vauhdin puute laidoilla ei varsinaisesti olisi ongelma jos haastovoimaa löytyisi muualta, mutta niin loistelias kuin Spursin hyökkäyskolmikko Kane, Alli ja Christian Eriksen parhaimmillaan onkin, eivät he ole erityisen nopeita pelaajia. Oikeastaan ainoa vauhtia tuova pelaaja on eteläkorealainen Heung-min Son.
Nopeus ei tietenkään ole itseisarvo, mutta Spursia vastaan puolustaminen helpottuu – etenkin laitakaistoilla – kun ryhmässä ei ole nopeudellaan ohittamaan kykeneviä pelaajia.
Peliesitysten osalta etenkin kärkimatsit vastaan ovat olleet nuorelle joukkueelle vaikeita. Cityä Pochettinon suojatit yrittivät haastaa pelaamalla, propsit siitä, mutta Spursilla ei yksinkertaisesti ollut mitään jakoa täysin omalla tasollaan pelaavaa sarjakärkeä vastaan. Chelsealle joukkue hävisi Wembleyllä, kiitos surkean viimeistelyn. Old Traffordilla joukkue koki maalin tappion kyttäilevässä pelissä. Arsenal vei Pohjois-Lontoon herruuden kuukausi sitten. Oikeastaan ainoa hyvä esitys kärkiottelussa nähtiin lokakuussa, kun Liverpool kaatui kotona selvin 4–1-numeroin.
Heikkoja tuloksia on nähty kärkipelien ohella etenkin ”kotinurmella”. Spurs on tasannut pisteet Burnleyn, West Bromwichin ja Swansean kanssa. Kotona tekemästään 16 maalista pohjoislontoolaiset ovat tehneet yhdeksän kahteen otteluun.
Hyviäkin hetkiä on ollut, kuten yllä mainittu Pool-peli tai muutamat vierasottelut. Yleisesti ottaen viime kauden mainio vire on kuitenkin taantunut, niin tuloksellisesti kuin pelillisesti.
Kestääkö Spursin projekti?
Pystyykö Tottenham pitämään kiinni tähdistään? Siinä on kysymys, mitä Spurs-kannattajat ovat kuulleet kyllästymiseen asti. Kysymystä saatetaan dramatisoida liiaksi, mutta se täytyy esittää kahdesta syystä. Ensinnäkin Spurs-tähtien palkat ovat selvästi alle heidän markkina-arvon. Toisekseen liljanvalkoiset eivät ole voittaneet mitään tällä vuosituhannella.
Seuran edellinen liigamestaruus (1960-61) on ajalta, jolloin John F. Kennedy oli vielä elossa. Pohjoislontoolaisten edellisen FA Cup -voiton aikaan (1991) Neuvostoliitto oli vielä olemassa. Viime vuosien kehitys on ollut väkevää ja Spurs on pelannut loistavaa jalkapalloa, mutta aidoksi suurseuraksi noustakseen myös palkintokaappiin pitäisi saada täytettä.
Palkkojen osalta Spurs käyttää pelaajakohtaista palkkakattoa, jonka maksimi on 100 000 puntaa viikossa. Tavalliselle kuluttajalle tuollaiset ansiot olisivat jo vuositasolla hulppeat, mutta jalkapalloilijoiden palkkoja täytyy tarkastella jalkapalloilijoiden, ei timpureiden kontekstissa.
Tietyllä tapaa palkkakaton voi nähdä suurena vahvuutena, sillä siihen sitoutuneet pelaajat luovat vahvaa seurakulttuuria ja viestivät uskovansa Spursin nykyiseen projektiin. Valmiita huippupelaajia on kuitenkin mahdotonta houkutella, joskaan niiden hankkiminen ei ole edes seuran linjan mukaista.
Brittistudioiden vakiokasvo Ian Wright esitti hiljattain palkkakeskusteluun mielenkiintoisen pointin ja vaikka Wright on Arsenal-legenda, ei hänen sanomisiaan kannata sivuuttaa. Wrightin mukaan kyse ei ole pelkästään rahasta, vaan siitä, mikä on pelaajan arvo. Entisen maalipyssyn mielestä Kane, Eriksen ja kumppanit häviävät jatkuvasti rahaa, koska saavat alle markkinahintaista palkkaa.
Esimerkiksi Kane nauttii tällä hetkellä palkkakaton maksimia, mutta kaksi edellistä kultaista kenkää pokannut kärki jää kauas Valioliigan parhaiten tienaavista hyökkääjistä. Aivan tarkkaa tietoa palkoista ei ole, mutta tiettävästi Romelu Lukaku nettoaa Old Traffordilla tuplat Kaneen nähden, kun taas Sergio Agüero tienaa 220 000 puntaa viikossa.
Dele Allin viikkopalkka on noin 50 000 puntaa, joka on melko tarkkaan Valioliigan tämän hetkinen keskiansio. Liverpoolin vaihtanut maajoukkuekaveri Alex Oxlade-Chamberlain (120k) nettoaa yli puolet MK Donsin kasvattia enemmän. Eriksen teki viime syksynä uuden pahvin, joka tuo juutille 75 000 puntaa viikossa, mikä on sama summa, jonka ManU pulittaa Ander Herreralle.
Palkka-asiaa ei tietenkään voi ajatella pelkkinä numeroina tai lyhyellä tähtäimellä. Spurs on houkutteleva paikka kaikille nuorille pelaajille, sillä seura kykenee todistetusti tekemään lupauksista huippupelaajia. Jos seura ei kuitenkaan kykene maksamaan markkinoiden mukaista palkkaa, eikä tarjoamaan menestystä, alkavat perustelut tähtien jäämisille olla vähissä. Tottenham kun ei ole enää hieman keskivertoa parempien pelaajien nippu, joka on höystetty muutamalla tähdellä, vaan avauskokoonpano on täynnä huippupelaajia.
Walkerin kiukuttelu ja lähtö oli ensimmäinen merkki huojuvasta korttitalosta, vaikka seura nettosi hänen myynnistään mukavat kipurahat. Danny Rosen erikoiset kommentit viime kesänä ovat heittäneet kysymysmerkkejä hänen Spurs-tulevaisuutensa ylle. Alderweireldin pahvi kattaa vielä seuraavat kaksi ja puoli vuotta, mutta hänen jahkailunsa uuden sopimuksen kanssa on jatkunut jo vuoden päivät.
Alli on vaihtamassa agenttia tämän kauden jälkeen, jolloin hänen nykyinen agenttidiilinsä päättyy. Nuorukaista on viety kovaa kyytiä superagentti Jorge Mendesin johtamaan Gestifuteen. Ian Wright ja entinen Spurs-peluri Jamie Redknapp arvioivat Sky Sportsin debatissa, etteivät pelaajat vaihda agenttia jos ovat tyytyväisiä. Ex-Valioliigapelaajat painottivat huippujen palkkaavan juuri Mendesin kaltaisen tekijän silloin, kun he haluavat siirtyä.
Olennainen kysymys Spursin kannalta on, uskovatko pelaajat nykyiseen projektiin, joka on ottanut selkeää takapakkia ensimmäistä kertaa. Ensi kaudeksi valmistuva uusi stadion lisää takuulla halua pysyä Pohjois-Lontoossa, mutta samalla varoja nielevä projekti tarkoittanee, ettei palkkakatto ole vielä hetkeen muuttumassa.
Tottenhamia voi pitää monella tapaa esimerkillisenä seurana. Se on 2010-luvun kaupankäynnissä plussalla, edustusjoukkueen palkkakulut ovat noin puolet muista kärkiryhmistä ja Spurs on silti yksi saarivaltakunnan kärkijoukkueita.
Jossain vaiheessa Levyn ja kumppaneiden täytyy kuitenkin avata kukkaron nyörejään ja maksaa tähdilleen heidän ansaitsemaansa palkkaa. Jos näin ei lähitulevaisuudessa tapahdu, eikä Spurs onnistu voittamaan mitään, saatetaan Pohjois-Lontoon valkoisella puolella olla uuden rakennusprojektin edessä.
Tämän voi tietysti nähdä hätäisenä pirujen seinään maalaamisena. Jos meno jatkuu nykyisenä, olisi naivia uskoa kaikkien Spurs-tähtien pysyvän Pohjois-Lontoossa. Pokaalien ja paremman palkan perässä tähtiä on karannut ja on karkaamassa myös naapurista.
Lähteet: Transfermarkt, Sillyseason.com, Sky Sports
Kansikuva: Shaun Botterill/Getty Images