Luis Suarez on lähellä maalia tai kaukana siitä. Hän pyrähtää vartijaltaan karkuun tai tykittää kaukaa. Tulos on sama: pallo on Liverpoolin vastustajan maalissa, uruguaylainen suutelee rannettaan, johon on tatuoitu miehen lasten nimet, sekä kolmea sormeaan. Hän omistaa tämänkin maalinsa jälkikasvulleen ja vaimolleen.
Daniel Sturridge juoksee syvyyteen ja tökkää pallon maaliin, tai sitten viimeistelee alanurkkaan rangaistusalueen rajojen tuntumasta. Kädet alkavat tehdä tuttua surffaustuuletusta.
Raheem Sterling ryntää pikkutyttömäisellä juoksutyylillään jälleen kerran ohi vastustajan pakiston ja viimeistelee läpiajosta.
Liverpoolin hyökkäys teurastaa Valioliigan puolustuksia joukkue kerrallaan. Anfield palvoo 2010-luvun hyökkäyssankaristoaan. Punainen puoli Merseysidesta nostaa tähdilleen maljaa pubeissa pint kerrallaan.
Ottelu toisensa jälkeen Suarezin maalintekovainua ja –taitoa ihastellaan kerta kerralta suuremmin otsikoin.
Samaan aikaan Liverpoolin kenttäryhmityksestä löytyy hieman aiempaa alempaa mies, joka on kaikesta huolimatta edelleen koko joukkueen ja seuran tärkein mies.
Steven Gerrard.
Hän on alemmalla keskikentällä koko Liverpoolin kivijalka. Jos hänen yhtenä miehenä muuraamaa peruskiveään ei manageri Brendan Rodgersin rakenteilla olevassa pilvenpiirtäjässä olisi, ei Suarez, Sturridgen ja Sterlingin muotoilemia ornamentteja tarvitsisi piirrellä.
Ilman Gerrardia Liverpool ei taistelisi Valioliigan mestaruudesta.
Gerrardista on kirjoitettu tähän mennessä kaikki ylistyssanat, joita jalkapalloilija voi saada osakseen. Hän on johtaja, itseoikeutettu Liverpoolin kapteeni, Englannin maajoukkueen kapteeni, Mestareiden liigan voittaja.
Koska monet Liverpoolin suuruuden päivien avainpelaajista kulkevat nimityksellä ”elävä legenda”, voi Gerrardista käyttää muotoiltua termiä ”pelaava legenda.” Heitä on tällä hetkellä Valioliigassa kaksi. Gerrard ja Ryan Giggs.
Gerrard on viimeistellyt viikonlopun ManU-voiton jälkeen Liverpoolille 169 maalia. Ikimuistoisimmat osumat ovat ilman muuta kevään 2005 Mestareiden liigan finaalin – Istanbulin ihmeen – 1-3 –kavennus AC Milania vastaan ja seuraavan kevään FA-cupin finaalin 3-3 –tasoitus West Hamin verkkoon lisäajalla noin 35 metristä.
Elä Istanbulin ilta alla olevan videon tunnelmissa:
FA-cupin finaalisankaruus nähtävissä täällä:
Isompi kuin joukkue
Gerrard juhlii FA cup-finaalin Michael Owenin tasoitusmaalia 2001 (Getty Images)
Gerrardin merkitys on kuitenkin ollut maaleja suurempi, etenkin tällä kaudella, kun manageri Rodgersin taktiikka ja pelisysteemi on pakottanut vanhan koiran oppimaan uusia temppuja.
Gerrard ei ole enää Liverpoolin ylempi keskikenttämies, vaan pelaa ryhmityksessä yhtä linjaa alempana. Silti hän on ensimmäinen pelaaja, jonka nimen Rodgers piirtää aloituskokoonpanoonsa, jopa ennen Suarezia ja maalivahti Simon Mignoletia.
Rodgersin debyyttikausi Liverpoolissa oli vaikea, sillä manageri pyrki laittamaan joukkueen pelin täysin uuteen uskoon. LFC oli pudonnut pelin evoluutiossa kärryiltä ja pahasti edellisten manageriensa Roy Hodgsonin ja Kenny Dalglishin aikakausilla.
Rodgersin ensimmäinen kausi meni edeltäjien vahinkoja paikkaillessa, mutta kipuilua aiheutti myös Gerrard.
Liverpoolissa pidetään huoneentauluna sitä, ettei kukaan pelaaja ole seuraa suurempi. Seuraan äärimmäisellä rakkaudella sitoutunut Gerrard pakotettiin myös huomaamaan tämä.
Gerrard perusti pelinsä siihen, että lähes kaikki hyökkäykset oli kuljetettava hänen kauttaan, hänen piti saada pitää palloa, rytmittää peliä, jaella oivaltavimmat syötöt, ja tehdä myös maaleja. Tämä ei uuden aikakauden sapluunaan sopinut.
Gerrard pakotettiin itsetutkiskelun joskus tuskaiselle, usein hedelmälliselle polulle.
Hyvä pelaaja pystyy uudistumaan
Gerrard on päässyt kokemaan epäonnistumisia urallaan (Getty Images)
Kuten aiemmin mainittiin, on Gerrard tällä kaudella pelannut alemman keskikenttämiehen roolissa, mikä on vapauttanut koko joukkueen pelin aivan uudelle tasolle. Koska Gerrard ei enää ime palloa joka hyökkäyksessä itseensä, purkaa se siteet koko hyökkäyspelin ympäriltä, ja vapauttaa koko joukkueen hakemaan ratkaisuja paljon laajemmalla rintamalla, ja hyökkäysten valikoima-arsenaali laajenee liki eksponentiaalisesti.
Gerrard ei kuitenkaan ole joutunut luopumaan pelinrakentamisesta. Ottelussa ManU:a vastaan hän antoin yhteensä 45 syöttöä, joista onnistui huimat 40, onnistumisprosentin ollessa siis noin 89.
Onnistuneista syötöistä peräti kolmasosa suuntautui eteenpäin, ja yli puolet sivuille. Alaspäin Gerrard syötti onnistuneesti siis vain viisi(!) kertaa. Liverpoolin hyökkäysalueella antamistaan 24 syötöstä hän antoi viisi kentän viimeisellä kolmanneksella, ja neljästi hän syötti tuolle alueelle.
Vaikka Gerrard on siis kenttäryhmityksessä alempana uurastamassa, osallistuu hän aktiivisesti hyökkäyksiin. Nyt muun joukkueen hyökkääminen vain siis on monipuolisemmaksi mahdollistettua.
Gerrard on voittanut Mestareiden liigan, UEFA-cupin, FA-cupin ja Community Shieldin. Englannin paidassa kippari ei tule koskaan mitään voittamaan, mutta vielä yhteen titteliin hänellä on mahdollisuudet.
Valioliigamestaruuteen.
Liverpool ei ole koskaan Valioliigaa voittanut, ja edellisestä liigamestaruudesta tulee keväällä kuluneeksi jo 24 tuskaisan pitkää vuotta.
Tätä kirjoitettaessa Liverpool on liigassa sijalla kaksi. Eroa liigakärki Chelseaan on neljä pistettä, ja takaa-ajavat Arsenal ja Manchester City ovat tasapisteissä ja kaksi pistettä takana. Arsenalin kanssa Liverpool on pelannut saman verran otteluita, yhden vähemmän kuin Chelsea ja kaksi enemmän kuin City.
Sarjaohjelma on kuitenkin Liverpoolin puolella. Se saa sekä Chelsean että ManC:n Anfiedille ja on siksi otteluiden suosikki. Muut vastustajat ovat Cardiff, Sunderland, Tottenham, West Ham, Norwich, Crystal Palace ja Newcastle. Oikealla asenteella kaikki ovat suupaloja Punaisille.
Rästiottelun ja Chelsean voittaessaan Liverpool pysyy siis sen yläpuolella. Arsenal kohtaa vielä Chelsean, eli jompikumpi menettää toiselleen pisteitä.
Rästiottelut voittaessaan Manchester City nousisi ”Poolin” edelle, vaikka häviäisikin Anfieldilla. City kuitenki menettänee pisteitä joko Arsenalille, ManU:lle tai sitten se kompastuu jotain pienempää joukkuetta vastaan.
Vaikka näin ei kävisikään, eikä Liverpool voittaisi, ja Gerrard jäisikin ikiajoiksi ilman Valioliigamitalia, on tämä kausi todistanut jo sen, että kyseessä on yksi kaikkien aikojen parhaista jalkapalloilijoista, joka on saarelta maailman tietoisuuteen ponnistanut. Ja ehkä mestaruuden puuttuminen nostaisi hänet futismytologiassa vielä suurempaan kulttiasemaan, jossa hän jo on.
Gerrard on ensimmäinen avoimesti kameraseksuaali jalkapalloilija (Getty Images)
Eihän Jari Litmanenkaan pelannut koskaan arvokisoissa.