Arsene Wenger tuli ja mullisti Arsenalin toimintakulttuurin. Tällä kaudella hän saattaa voittaa neljännen Englannin mestaruutensa Tykkimiehissä. Mutta mitä tapahtuu, kun ranskalaisen aika Pohjois-Lontoossa on täynnä?
”Play the Arsenal way.” Niin mainostetaan Arsenalin jalkapallokouluja.
Se tapa pelata voisi olla jotain tällaista: Palloa syötellään mieluummin eteen- kuin taaksepäin, laitapuolustajat osallistuvat voimakkaasti hyökkäyksiin ja keskellä maalipaikkoihin murtautuessa käytetään paljon pallon jalkojenvälistä päästämistä ja seiniä kolmannelle. Nykypäivän Arsenal on opittu tuntemaan yleisöä viihdyttävänä joukkueena, joka pelaa näyttävää jalkapalloa ja haluaa vastustajan keskittyvän sen pysäyttämiseen sen sijaan, että miettisi itse valtaosan ajasta kuinka vastustaja pysäytetään. Itse asiassa kun Arsenal ja FC Barcelona muutama vuosi sitten kohtasivat Mestarien liigan pudotuspelivaiheessa, ottelua mainostettiin etukäteen kenties maailman kaikkien aikojen kauneimpana. Silmiä se toki hivelikin.
On Arsenalilla ollut toinenkin maine. ”Boring-Boring-Arsenal” oli käsite etenkin 1970- ja -80-luvuilla. Se tarkoitti jokseenkin sitä, että Arsenal meni 1-0 johtoon ja laittoi sen jälkeen kilpikonnapuolustuksen oman maalinsa eteen. Tällä kaudella José Mourinho (Arsene Wengerin lisäksi toinen tämän kauden Valioliiga-managereista, joka on voittanut liigamestaruuden) kiusoitteli Tykkimiehiä tylsäksi Emiratesillä pelatun maalittoman Lontoon derbyn jälkeen.
The Wenger Way
Wengeriä on ollut ilmeisen hauska kiusoitella, sillä mies ei ulospäin vaikuta kiinnostuneelta psykologisiin peleihin. Usein tosikkomainen ranskalainen saattaa jopa vaikuttaa koulukiusatulta nörtiltä, etenkin puhuessaan englantia ranskalaisella aksentillaan. Lisäksi vitsit hänen isosta, lähinnä makuupussia muistuttavasta toppatakistaan (jonka vetoketju tuntuu aina olevan rikki), ovat kylminä talvikuukausina enemmän sääntö kuin poikkeus.
Hassu hahmo on helpompi käsittää kuin se mitä tapahtuu kulissien takana. Wengerin ehdottomuus ja kiinnostus yksityiskohtiin ovat aikanaan mullistaneet englantilaisen jalkapalloilun.
Hän tuli Arsenaliin reilu 17 vuotta sitten. Se tosiasia, että tuntematon ranskalainen manageri saapui Japanista, sai englantilaislehdistön ymmärrettävästi kysymään: Arsene Who? Meni kuitenkin vain pari vuotta, ja Wengerin kädenjälki näkyi toden teolla. Hän voitti toisella kaudellaan ensimmäisen kolmesta mestaruudestaan, mutta ennen kaikkea hän järjesteli totaalisen remontin seuran harjoituskeskuksessa ja koko seuran tavassa toimia.
Seura on tarkka yksityisyydestään. Ne harvat, jotka ovat vierailleet Arsenal Training Centressä, pitävät paikkaa rauhallisuuden tyyssijana. Puhutaan jopa Feng Shuista. Pihalla on lammikoita, joissa uiskentelee karppeja, ikkunat ovat suuria ja avautuvat aina luontoa kohti, siisteys ja hygienia on viety niin pitkälle, että ulkokenkiä ei keskuksessa sallita, ja pelaajat riisuvat mutaiset treenivaatteensa aina ennen varsinaiseen pukuhuoneeseen astumista.
Tämä on pelityylin lisäksi se toinen Arsenal Way. Se tapa, jolla seura toimii. Se on yksi syy siihen, miksi Thierry Henry viihtyy yhä Emiratesillä ja miksi Robert Pires on halunnut jäädä töihin seuran markkinointiosastolle.
Ottelupäivä
The Groven edessä on faneja nauttimassa ja hengittämässä stadionin ilmapiiriä jatkuvasti (Getty Images)
Stadionin ulkopuolella tunnelma on samanlainen kuin monen muunkin englantilaisen stadionin edustalla. Fanituotteiden myynti pyörii, ihmiset kauppaavat pientä suuhunpantavaa ja ottelulehtisiä ja ottavat kuvia stadionin edustalla seisovien patsaiden kanssa. Emiratesilla eli The Grovella mukava nyanssi on fanikaupan edessä olevat suuret tykit, jotka ovat kuin tehty valokuvan ottamista varten. Itse kaupassa homma toimii: Koko on luokkaa valtava ja kassoja tarpeeksi. Valikoima saa suomalaisturistin kateelliseksi.
Helpoiten pelipaikalle pääsee Lontoon tapaan metrolla. Lähin asema on Arsenal (Piccadilly Line), mutta myös Finsbury Park ja Highbury&Islington ovat kävelyetäisyyden päässä stadionista.
Arsenalin ottelut eivät Englannissa ole niitä, jotka satunnaiselle matkailijalle toisivat ensimmäisenä mieleen jatkuvat, pitkät kannatuslaulut ja tietynlaisen pubilaulukulttuurin. Chantit ovat lyhyitä, ulkopuoliselle hieman tylsiä ja nokkeluudessakin on parantamisen varaa. Mutta sanopa tämä niille…
Uusi Man United?
The Arsenal Way on tällä kaudella kokenut eräänlaisen renessanssin. Edellinen Valioliigan mestaruus täyttää tämän kauden päätyttyä 10 vuotta, mutta juuri nyt Arsenal johtaa sarjaa ja sen pelaamista ihaillaan. Se kohtaa Bayern Münchenin Mestarien liigan neljännesvälierissä, ja monet uskovat jopa sen mahdollisuuksiin maailman tämän hetken parasta ryhmää vastaan. Todellinen koetinkivi seuran toimintatavoille tulee kuitenkin olemaan se päivä, jolloin Arsene Wenger päättää lähteä seurasta tai hänet päätetään vapauttaa tehtävistään. Se on nähty mm. Manchester Unitedin tämän kauden otteluissa. Wengerin sopimus on päättymässä tämän kauden jälkeen, mutta jostain syystä uutta ei ole vielä allekirjoitettu. Ainakin Paris Saint-Germainin uskotaan tarkkailevan tilannetta suurella mielenkiinnolla.