Elokuun lopussa Kalle Tamminen listasi Italian kovimmat derbyt. Tulevan Liverpool–ManU-huippuottelun kunniaksi lienee mitä osuvin aika tehdä katsaus jalkapallon synnyinmaan vastaaviin. Listauksessa on painotettu erityisesti otteluparin historiaa ja kannattajien välistä suhdetta. Esimerkiksi Manchesterin paikallispeli on jalkapalloilullisessa mielessä sumuisen saaren kovimpia matseja, mutta derby on syttynyt toden teolla vastan Cityn nousun myötä 2010-luvulla, eikä asiaa listalle näin ollen ollut.
10. Lancashire derby: Blackburn–Burnley
Manchesterin pohjoispuolella sijaitseva Lancashire tuli teollistumisen myötä tunnetuksi puuvillatehtaistaan. Juuri sen takia Lancashire derby tunnetaan myös nimellä Cotton Mill derby, joka viittaa puuvillatehtaiden kilvoitteluun. Välimatkaa naapurikaupunkien välissä on vajaat 20 kilometriä ja historian ensimmäinen kohtaaminen näki päivänvalon jo vuonna 1879, jolloin pelipaikkana toimi edelleen Burnleya palveleva Turf Moor.
Lancashire derbyn taustalla ei varsinaisesti ole mitään erityistä triggeröivää aspektia, muuta kuin että kyseessä on naapurikaupunkien kilpailevat seurat. Luovaa pilkkaamista Lancashiressä on kuitenkin nähty. Kummankin kannattajat ovat orkestroineet lentokoneiden lennätyksiä toisten stadionin ylle. Clarets-fanit onnistuivat taannoin pukemaan Blackburnin kotistadion Ewood Parkin edustalla olevan Jack Adamsin patsaan Burnleyn pelipaitaan ja ovat toistuvasti korostaneet uskoaan naapuria katastrofaalisesti johtaneeseen Venky’s kanafirmaan.
9. Merseyside derby: Liverpool–Everton
Pohjoisen satamakaupungin paikallinen on yksi saarivaltakunnan ikonisimmista paikallispeleistä. Liverpoolilaisseurojen välien selvittely ei kuitenkaan ole tunnettu erityisen kiihkeänä tai väkivaltaisena derbynä, vaan se kantaa lisänimeä: The Friendly derby. Yleensä seura kaupungin sisällä valitaan joko alueen, uskonnon tai yhteiskuntaluokan perusteella, mutta Merseysidella ei ole mitään sosioekonomista jakolinjaa. Osa liverpoolilaisista kannattaa punaisia ja osa sinisiä. Eri seurojen kannattajia saattaa olla jopa saman perheen sisällä.
Merseyside derbyn hienouksia on ennen kaikkea sille keskeinen värimaailma. Nykyinen Toffees-luotsi Ronald Koeman sai seuran kannattajilta välittömän palautteen, kun manageri oli koristellut joulukuusensa jouluisen punaiseksi. Tämä ei tietenkään Everton-kannattajia miellyttänyt koska punainen on Liverpoolin väri. Goodison Parkin ainoat punaiset osat ovat palohälyttimet, eikä Anfieldiltäkään juuri sinistä löydy. Myös seurojen syntyhistoria kulkee pitkälti käsi kädessä, sillä Liverpool perustettiin, kun Everton riitautui Anfieldin omistajan kanssa stadionvuokrasta 1800-luvun lopussa. Kattavammin 228 kertaa pelatusta derbystä voit lukea viime joulukuussa julkaisemastamme jutusta.
8. Old Farm: Ipswich–Norwich
East Anglia, eli itäinen Englanti kukoisti vielä ennen teollista vallankumousta, mutta sittemmin alue on taantunut. Idässä pelataan kuitenkin todella kova derby alueen kahden suurimman – ja käytännössä ainoiden – kaupunkien välillä. Ipswichistä Norwichiin ajelee reippaan tunnin verran. Derbyn lempinimi Old Farm on napattu Glasgow’sta ja juontaa juurensa East Anglian maatalouspainotteiseen elinkeinoelämään. Joukkueiden ensimmäinen kohtaaminen nähtiin marraskuussa 1902 ja kilpakumppanit ovat sittemmin kohdanneet 142 kertaa.
Ipswich tai Norwich eivät kumpikaan ole olleet erityisen menestyksekkäitä seuroja, joten derbyissä jaettava Anglian herruus on kasvanut tärkeäksi osaksi seurojen identiteettiä. Old Farmin tunnelmaa kuvataan erityisen kiihkeäksi, sillä kaupunkien asukkaat eivät todellakaan pidä toisistaan. Brittifutiksen ystävien iloksi kumpikin joukkue pelaa Championshipissa, joten Old Farmeja nähdään tällä kaudella kaksi kappaletta. Niistä ensimmäinen pelataan Ipswichin kotikentällä Portman Roadilla lauantaina 21. lokakuuta.
7. South Coast derby: Southampton–Portsmouth
Etelärannikon paikallisia ollaan nähty viime vuosina Valioliigassa, kun Southampton on saanut seurakseen Bournemouthin. Etelärannikon ykkösderby on kuitenkin kahden merkittävän satamakaupungin, eli Southamptonin ja Portsmouthin välinen vääntö. Noin 30 kilometrin päässä toisistaan sijaitsevien kaupunkien ylpeydet kohtasivat ensi kertaa vuonna 1899. Kaupunkien tiivis historia juontaa juurensa juuri satamiin. Etenkin Titanicin uppoaminen heitti Southamptonin telakan ylle tummia pilviä ja osa töistä siirtyi Portsmouthiin.
2000-luvulla derbyn nosti liekkeihin Harry Redknapp. Portsmouthin manageriksi vuonna 2002 noussut Arry riitautui Pompeyn silloisten johtajien kanssa ja siirtyi Pyhimysten peräsimeen vuonna 2004 saaden Portsmouth-fanit raivon partaalle. Vuotta myöhemmin Redknapp jätti Championshipiin pudonneen So’tonin ja palasi Portsmouthin manageriksi. Myös Portsmouthin ikoninen Spinnaker Tower sai osansa derbystä. Kaupunkilaiset keräsivät 10 000 äänen vetoomuksen lentoyhtiö Emiratesin osaomistaman rakennuksen punavalkoisten eli Southamptonin värien muuttamiseksi. Rakennuksen kantava väri teema on tätä nykyä sinikultainen.
6. Steel City derby: Sheffield Wednesday–Sheffield United
Kyseinen paikallisvääntö nähtiin tänä syksynä ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen, eikä Unitedin 4–2-vierasvoittoon päättynyt ottelu jättänyt taatusti ketään kylmäksi. Derbyn nimi juontaa juurensa kaupungin elinkeinoelämään, jota on teollistumisesta saakka kannatellut teräs- ja metalliteollisuus. Aivan kuten Liverpoolissa, myös Sheffieldin seurojen syntyhistoria liittyy tiukasti toisiinsa. Vuonna 1867 perustettu Wednesday ajautui kiistoihin Bramall Lanen vuokrista, jonka seurauksena tyhjäksi jääneelle stadionille perustettiin uusi seura, United vuonna 1889.
Vahvasti työväenluokkainen Sheffield on jakautunut tiukasti punaisten ja sinisten välille. Kun joukkueet kohtasivat FA Cupin välierässä vuonna 1993, saapui Wembleyn lehtereille peräti 75 000 katsojaa. Joukkueiden välillä vallitsee tiivis kilpailu, mutta myös yhteistyökykyä löytyy. Meneillään olevan vuosikymmenen alussa seurat päättivät yhdessä solmia sponsorisopimukset kahden paikallisen yrityksen kanssa, niin että toinen yritys komista Pöllöjen kotipaitaa sekä Bladesin vieraspaitaa ja toinen päinvastoin.
Teräskaupungista kotoisin oleva ja Wednesdayn kausikortin nuorena omistanut Jamie Vardy kertoi elämänkerrassaan Unitedin pelaajatarkkailijoiden käyneen miehen alasarjapeleissä. Vardylle paikallisvastustaja ei kuitenkaan ollut ikinä vaihtoehto, vaikka se olisi tuossa vaiheessa tarkoittanut siirtoa alasarjojen tehdasduunarista ammattilaiseksi.
5. Northwest derby: Liverpool–Manchester United
Vaikka Liverpoolilla ja Manchester Unitedilla on paikallisvastustajat omissa kaupungeissaan, on joukkueiden kohtaaminen kummankin kauden kohokohta. Vihanpito juontaa juurensa pitkälle historiaan, kun noin 50 kilometrin päässä toisistaan sijainneet kaupungit teollistuivat. Tärkeänä satamakaupunkina tunnettu Liverpool menetti asemaansa pohjoisen teollisuuden solmukohdaksi nousseelle Manchesterille ja etenkin 1800-luvun lopulla rakennettu Manchesterin kanava nosti jännitteitä kaupunkien välillä. Liverpoolin kaupunki vastusti kanavaa, joka mahdollisti laivojen seilaamisen aina Manchesteriin satamaan saakka.
Lauantaina Anfieldilla kohtaavat suurseurat ovat myös Englannin kaksi menestyneintä. ManU on voittanut liigan 20 kertaa ja Mestarien liigan tai sitä edeltäneen Eurooppa cupin kolmesti, kun taas Liverpoolin palkintokaapista löytyy 18 liigatitteliä ja viisi Euroopan valloitusta.
Pohjois-Englannin jättien kohtaamisissa ei olla vältytty väkivallalta tai pahasti hyvän maun rajat ylittäviltä solvauksilta. ManU-fanit ovat muistutelleet Liverpool-kannattajia Hillsborough ja Heyselin stadionkatastrofeista, kun taas Pool-fanit ovat kuittailleet ikävään sävyyn vuoden 1958 Münchenin lentoturmasta. Levottomuuksia nähtiin Old Traffordin lehtereillä viime keväänä, kun seurojen kannattajat ottivat yhteen viskoen tuoleja toistensa päälle.
4. Dockers derby: West Ham–Millwall
Lontoon ja koko Englannin väkivaltaisinta derbyä ei olla nähty viiteen vuoteen, mutta aina kun joukkueet kohtaavat riittää pääkaupungin poliisilaitoksella töitä. Seurojen välinen vihanpito roihahti todenteolla vuonna 1926, kun Thamesin eteläpuolella satamassa työskennelleet Millwall-kannattajat eivät liittyneet yleislakkoon, jota joen pohjoispuolella operoineet Hammers-fanit kannattivat. Lisää vettä myllyyn tuli 60-luvulla, jolloin kilpailevat gansteriperheet kannattivat eri seuroja.
Kummankin seuran kannattajat ovat tulleet tunnetuksi väkivaltaisista ja brittien saarten pelätyimpiin kuuluvista huligaanifirmoistaan. Vaikka huliganismi-ongelma on rauhoittunut sitten 70- ja 80-lukujen hurjien vuosien, ei väkivaltaisuuksilta olla vältytty. Vuonna 2009 kun joukkueet kohtasivat liigacupin pelissä Upton Parkilla, sai kannattaja puukosta ja useampi pidätettiin, kun seurojen fanit pääsivät poliisien vastusteluista huolimatta toistensa kimppuun. Vaikka seurat pelaavat eri sarjatasoilla ja nykyiset kotikentät sijaitsevat noin 10 kilometrin päässä toisistaan, ovat he edelleen toistensa pahimpia vihollisia.
3. Second City derby: Birmingham–Aston Villa
West Midlandsin jalkapallo on taantunut pahanpäiväisesti viime vuosina, kun WBA on jäänyt alueen ainoaksi Valioliigajoukkueeksi. Jos Aston Villan kyntämisestä jotain positiivista haluaa hakea, ovat kiihkeät Second City Derbyt palanneet kalentereihin. Eteläisen Birminghamin sininen joukkue kohtaa kaupungin pohjoisosista tulevan perinneseuran ensin mainitun kotiareenalla tämän kuun 29. päivä. Historian ensimmäinen Birminghamin paikallinen näki päivänvalonsa jo vuonna 1879, joten Britannian toiseksi suurimman kaupungin derbyllä on pitkä historia. Seuroilla on laajat kannattajapohjat, sillä yli miljoonan asukkaan Birmingham jakautuu melko pitkälti näiden kahden joukkueen kannattajiin.
Toisin kuin esimerkiksi Liverpoolissa, vihaavat Birminghamin seurat syvästi toisiaan. Brittihuliganismin kulta-aikoina muutama vuosikymmen takaperin seurojen kannattajat ottivat tämän tästä yhteen, eikä tappeluilta olla vältytty tälläkään vuosituhannella. Liigacupin pelissä vuonna 2010 Cityn kannattajat valtasivat kentän, jonka seurauksena Villa-fanit viskoivat tuoleja vastapuolta kohden. Lopputulemana viisi ihmistä pidätettiin ja peräti 27 vietiin sairaalaan. Jännitteitä ovat luoneet myös loikkaukset seurojen välillä. Skottiluotsi Alex McLeish hyppäsi suoraan Birminghamista Villaan ja nykyinen Villans-manageri Steve Bruce oli aikanaan nostamassa Sinisiä Valioliigaan.
2. Tyne–Wear derby: Newcastle–Sunderland
Englannin intohimoisimmat jalkapallofanit löytyvät syvältä koilisesta. Kun Newcastle ja Sunderland kohtaavat, ei jännitteitä puutu. Tyne-joen päällä sijaitseva Newcastle on hiiliteollisuudesta tunnetun alueen suurin kaupunki ja isoin keskus. Wear-joen rannalla sijaitseva naapurikaupunki Sunderland taas on hieman pienempi ja perinteinen duunaripaikkakunta, joka ristittiin Englannin Brexit-pääkaupungiksi. Kaupunkien välisen vihanpidon juuret juontavat jo ajalle kauan ennen jalkapalloa. 1600-luvun puolivälissä käydyssä Englannin sisällissodassa Newcaslte kannatti monarkiaa ja Sunderland parlamentaarista valtaa.
Koilisen paikallinen on myös harvinaisia pelejä, joissa ollaan muutamaan otteeseen kielletty vieraskannattajien pääsy otteluun. Poikkeusjärjestelyjä nähtiin vielä muutama vuosi sitten, kun Newcastle päästi kotipeliinsä pelkästään Sunderlandista seuran kuljetuksella saapuneet kannattajat. Jotain Tyne–Wear derbyn kiihkeydestä kertoo myös se, että Sunderlandissa toissa kauden lainalla ollut Yann M’Vila kommentoi keväällä 2016 kyseisen derbyn olevan astetta kovempi kuin Milanon paikallispeli. Tyne–Wear derbystä tekee erityisen hohdokkaan myös sen tasaisuus, sillä kummatkin joukkueet ovat voittaneet 53 kertaa. Kumpikaan seura ei ole viime vuosikymmeninä erityisemmin menestynyt, joten koilisen herruuden arvo on kannattajille poikkeuksellisen suuri.
Tyne–Wear derbyjä ei valitettavasti taideta hetkeen nähdä, – ellei cup-arpa lykästä – nimittäin Sunderland on pudonnut syvällä Championshipin tyvipäähän.
1. North London derby: Arsenal–Tottenham
Jokainen katsoo derbyjä omista lähtökohdistaan, mutta yleisesti ottaen voisi väittää Pohjois-Lontoon paikallispelin olevan Englannin kovin matsi, ottaen huomioon pelin historian, kannattajien väliset jännitteet, joukkueiden läheinen sijainti ja otteluiden urheilullinen taso. Vihanpito alkoi, kun asevaraston työntekijöiden perustama Woolwich Arsenal muutti Etelä-Lontoosta pääkaupungin pohjoisosiin vuonna 1913. Viiden kilometrin päässä majailevat Tottenham-kannattajat ovat edelleen sitä mieltä, ettei Pohjois-Lontoosta ole kuin yksi joukkue.
North London derby on Englannin harvoja pelejä, joissa vieraskannattajat täytyy ohjata runsaslukuisessa viranomaissaattueessa stadionille. Syvästi toisiaan vihaavien seurojen peleissä on nähty ja kuultu ikäviä chantteja. Vuosikymmenen alussa Arsenal-fanit lauloivat Spursissa pelanneelle ex-hyökkääjälleen Emmanuel Adebayorille toivoen, että se olisi ollut hän joka kuoli Togon bussiin hyökkäyksen yhteydessä. Viime keväänä Spurs-fanit heiluttelivat ivallisia ”In Arsene We Trust” -lappuja White Hart Lanen viimeisessä derbyssä.
NLD:t ovat olleet myös urheilullisessa mielessä huimia otteluita. Viime vuosina maalimäärät ovat rauhoittuneet, mutta esimerkiksi kahdeksan maalin trillerit eivät ole olleet poikkeuksellisia. Viiden kilometrin päässä toisistaan majailevat seurat ovat toistensa päävihollisia ja vaikka pikkuveljenä pitkään tunnettu Tottenham ei Valioliigaa viime kaudella voittanut, sijoittuminen Arsenalin yläpuolelle ensi kertaa yli 20 vuoteen teki erityisen hyvää.
Muita kovia derbyjä:
- South Wales Derby: Cardiff–Swansea
- M23 Derby: Crystal Palace–Brighton
- Nigel Clough Derby: Nottingham Forest–Derby County
- Black Country Derby: Wolverhampton–West Bromwich
- Manchester Derby: Manchester City–Manchester United
- War of Roses: Leeds–Manchester United
- Bristol Derby: Bristol City–Bristol Rovers
Kansikuva: Ian Walton/Getty Images