Valioliigaa on takana reilu kolmannes, joten sekä voimasuhteista, että syksyn parhaista pelaajista voidaan vetää johtopäätöksiä. Ykköstähtien sijaan listasimme kuitenkin eniten tänä syksynä tasoaan nostaneet pelaajat. Ja tasonnostolla tarkoitetaan tässä yhteydessä ennen muuta selvästi aiemmista kausista parantunutta tekemistä, ei tällä kaudella läpilyöneitä pelaajia.
10. Alberto Moreno, Liverpool
Kovin moni ei uskonut Alberto Morenon, 25, tulevaisuuteen Anfieldilla. Espanjalaisen alamäki alkoi keväällä 2016 hävitystä Eurooppa-liigan finaalista, jossa Moreno sähläsi huolella ja joutui kasvattajaseuralleen Sevillalle koetun finaalitappion syntipukiksi. Laitapakin ongelma on ollut ennen muuta jatkuva koheltaminen puolustuspäähän. Ylöspäin pelatessa Moreno on ollut aina hyvä laitapakki, mutta viime kaudella vastuu sarjapeleissä jäi vaivaiseen 295 minuuttiin. Pelipaikkansa eliittiin Morenoa ei voi hyvällä tahdollakaan nostaa, mutta miehelle on ehdottomasti annettava krediittiä uransa kääntämisestä. Virheitä tulee edelleen, mutta niiden määrä on vähentynyt, eikä Morenoa voi pitää enää huumoripelaajana.
9. Chris Smalling, Manchester United
Alasarjoista Fulhamin kautta huipulle pompannut Chris Smalling oli kaudella 2015-16 yksi koko liigan parhaita keskuspuolustajia, mutta viime kaudella nähtiin varjo entisestä. Smalling kärsi erinäisistä vammoista läpi kauden ja etenkin luokaton esitys Chelsean vieraana näytti tuhoavan 31 A-maaottelua Kolmen leijonan paidassa pelanneen puolustajan itseluottamuksen. Vammat näyttävät ainakin tältä erää olevan historiaa ja viime kuukausina on nähty erinomaista jalkapalloa pelaava Chris Smalling. Englantilaisen vahvuus on ennen muuta loistava fysiikka, jonka ansiosta hän ehtii katkomaan ja blokkaamaan laukauksia, ja sitä Unelmien teatterissa on tällä kaudella nähty. Pelaa ManU sitten kahdella tai kolmella topparilla, voi Jose Mourinho jälleen luottaa 28-vuotiaaseen suojattiinsa.
8. Anthony Martial, Manchester United
Jos jonkun pelaajan Valioliiga-ura on ollut vuoristorataa, niin Man Unitedia edustavan Anthony Martialin. Kesällä 2015 19-vuotias nuorukainen hankittiin Monacosta maailman sen hetken kalleimpana teininä (alle 20v), eikä kovin monella tuntunut olevan käsitystä ranskalaisen kyvyistä. Martial avasi ManU uransa terävästi ja nousi heti Old Traffordin uudeksi lemmikiksi. Kuherruskuukausien jälkeen nuorukaisen taso on ollut laskemaan päin, eikä laituri onnistunut viime kaudella maalaamaan sarjapeleissä kuin neljästi. Tänä syksynä United-kannattajat ovat kuitenkin saaneet nauttia sisuuntuneesta ranskalaisesta. Edelleen vasta 21-vuotias peluri on saanut siviilipuolen ongelmansa selätettyä ja maaliverkko on heilunut jo kuudesti, vaikka mies on tullut yleensä sisään vaihtopenkin puolelta. Muutamia ohipelejä alati vaaralliselle kivikasvolle on osunut, mutta yleisesti ottaen hän on pelannut hyvällä tasolla, niin tehojen kuin peliesitysten valossa.
7. Mame Biram Diouf, Stoke
Senegalilaisen Mame Biram Dioufin ura on kulkenut mielenkiintoisia polkuja. Suuri ja mahtava Man United osti hyökkääjän suoraan norjalaisesta Moldesta vuonna 2009. Ura Old Traffordilla ei urjennut, joten Diouf päätyi Hannoverin kautta Stokeen kesällä 2014. Pottersissa fyysinen kärki rikkoi kertaalleen 10 maalin rajan, mutta hiipui sittemmin vähälle vastuulle. Tällä kaudella 29-vuotias Diouf on löytänyt itsensä uudestaan, mutta ei kärjessä, vaan oikeana wingbackina. Juoksuvoiman ja periksi antamattoman asenteen vuoksi Diouf on noussut Mark Hughesin ykkösvaihtoehdoksi kyseiselle pelipaikalle, vaikka hän on stuntannut muutamaan otteeseen myös kärjessä. Vahvan raastamisen ohella Diouf on tehnyt myös tehoja, joita on kasassa kolme maalia ja kaksi syöttöä. Vaikka Stoken alkukausi on ollut vaikea, pelaa Diouf tällä hetkellä erinomaista jalkapalloa.
6. Aaron Ramsey, Arsenal
Walesilainen Aaron Ramsey tuli Arsenaliin aikanaan 16-vuotiaana superlupauksena, mutta ura otti pahaa takapakkia Ryan Shawcrossin katkaistua nuorukaisen sääriluun helmikuussa 2010. Ramsey näytti nousevan futismaailman eliittiin kaudella 2013-14, jolloin keskikenttäpelaaja iski tehot 10+9. Sen jälkeen meno on ollut takkuisempaa ja Ramsey on etsinyt itseään Arsene Wengerin paletista. Kritiikki on ollut monin paikoin yliampuvaa, mutta etenkin pallon kanssa Ramsey on ollut turhauttava pelaaja. Ilman palloa walesilainen on yksi sarjan älykkäimpiä liikkujia, mutta pelivälineen kanssa ratkaisut ovat ontuneet jo monta vuotta. Wengerin viime keväinen päätös vaihtaa ryhmitys 3–4–3-muotoon on nostanut Ramseyn uuteen kukoistukseen. Granit Xhakan kanssa pohjalla pelaava keskikenttämies pääsee liikkumaan laajalla säteellä ja hyödyntämään jatkuvaa liikettään sitä kautta paremmin. Vahva tekeminen on näkynyt myös tilastoissa. Ramsey on maalannut kolmesti ja alustanut seitsemän osumaa, mikä tekee hänestä joukkueensa tehokkaimman pelaajan.
5. Nicolas Otamendi, Manchester City
Kaksinkamppailuissa Argentiinan maajoukkuetoppari Nicolas Otamendi on ollut sarjan eliittiä koko vuonna 2015 alkaneen City-uransa ajan. Ongelmia 29-vuotiaalle topparille on kuitenkin tuottanut pelinluku, jossa Otamendilla on ollut suuria puutteita. Valenciasta saapunut puolustaja ryntäilee tilanteiden ohi ja menee helposti maihin pyrkien riistämään liukumalla. Pep Guardiolan maksaessa oppirahoja Valioliigan kovasta temposta, jäi puolustuslinja heikosti organisoiduksi, mikä on Otamendin kaltaiselle pelaajalle tuhoisaa. Tällä kaudella City on hurmannut hurjalla hyökkäyksellään, mutta myös peräpää on pysynyt tiiviimpänä. Epävarman Claudio Bravon vaihtuminen loistavasti torjuneeseen Edersoniin on auttanut, mutta pelaamisen selkeämpi struktuuri on helpottanut puolustajien elämää ja nostanut etenkin Otamendia uudelle tasolle.
4. Wayne Rooney, Everton
Sumujen saarten kultapojan 13 kautta kestänyt ura Man Unitedissa tuli viime kaudella päätökseensä. 32-vuotiaalla Wayne Rooneylla oli vaikeuksia mahtua Mourinhon sapluunaan, eikä kipparin lähtö yllättänyt ketään. Uusi osoite sitä vastoin oli yllättävämpi, kun Rooney kieltäytyi Jenkkien ja Kiinan helpoista eläkerahoista ja palasi kotiin taistelemaan peliajasta. Evertonin alkukausi on ollut sanalla sanoen surkea, mutta Rooneysta se ei ole jäänyt kiinni. Heikkoja esityksiä on myös Wazzalta nähty, mutta hänen iskemänsä seitsemän osumaa kertovat Rooneyn palanneen huipputasolle. Liike ei ehkä ole entisensä, mutta liverpoolilaisen ilmiömäinen tekniikka ei ole kadonnut minnekään, siitä nähtiin malliesimerkki West Hamia vastaan, kun Rooneyn maaginen laukaus painui puolen kentän takaa Hammersin reppuun. Evertonin numero kymppi näyttää silmin nähden nauttivan pelaamisesta rakkaan seuran paidassa, sillä Rooneylle ominaista intohimoa on nähty niin hyvillä kuin huonoilla hetkillä.
3. Fabian Delph, Manchester City
Viime kesänä ei taatusti löytynyt montaa City-fania, joka näki Fabian Delphille käyttöä. Leeds-kasvatti nousi Aston Villassa aina Englannin maajoukkueeseen asti, mutta siirto Cityyn kesällä 2015 ei tuonut toivottua nousua seuraavalle tasolle, päin vastoin. 28-vuotiaan keskikenttämiehen uraa Etihadilla ovat varjostaneet loukkaantumiset, mutta rehellisesti sanottuna Delph ei ole missään vaiheessa näyttänyt huippujoukkueen tasoiselta pelaajalta. Toisen epäonni on toisen epäonni, kuuluu vanha sanonta ja Delphin tapauksessa se pitää 100-prosenttisesti paikkansa. Benjamin Mendy teloi polvensa, mutta Danilon sijaan Guardiola ujutti vasemman puolustajan rooliin koko uransa keskikentän keskustassa pelanneen Delphin. Mutta kun systeemi on kunnossa, pääsevät myös pelaajat loistamaan. Nykypäivän moderniksi laitapakiksi Delphiä ei voi kuvailla, vaan rakennusvaiheessa englantilainen on yleensä toppareiden tasolla tai keskikentällä tekemässä peliä. Kyseinen rooli on sopinut entiselle Villa-kipparille täydellisesti, eikä hänellä ole ollut sen suurempia vaikeuksia puolustustilanteissa.
2. John Stones, Manchester City
Mitat täyttävän huipputopparin hankinta on ollut Cityn murheenkryyni jo monta kautta, eikä huippulupaava John Stones, 23, tehnyt avauskautensa perusteella poikkeusta. Evertonista peräti 47 miljoonalla punnalla saapunut Stones on hyvä jalkapalloilija, muttei järin hyvä puolustaja ja kun linja jäi viime kaudella suojaamatta, oli Barnsley-kasvatti ongelmissa. Tällä kaudella Etihadilla on nähty täysin uusi mies. Pallolla maailman parhaisiin toppareihin kuuluva Stones on tärkeä osa Cityn pelinrakentelua, mutta myös puolustuspelaamiseen aiemmin epävarma nuorukainen on saanut jämäkkyyttä. Edes Vincent Kompanyn loukkaantuminen ei saanut Cityn linjaa vapisemaan, vaan Stones on johtanut taivaansinisten alakertaa vakuuttavin ottein. Valioliigassa on monia huipputoppareita, mutta alkukauden perusteella John Stones on nostettava sarjan parhaaksi keskuspuolustajaksi.
1. Ashley Young, Manchester United
Pitkään Manchester Unitedia edustanut Ashley Young näytti parin aiemman kauden aikana vaipuvan unholaan. Laitapelaaja jäi nokkimisjärjestyksessä kalliiden hyökkäyspään hankintojen jalkoihin, mutta hyvä jalkapalloilija kykenee mukautumaan. Sen Young on tehnyt. Viime kaudella vain yhdeksän sarjapeliä avannut englantilainen elää uutta kevättä vasempana laitapakkina – tai systeemistä riippuen wingbackina. Aiemmin Mourinho käytti 32-vuotiasta Youngia lähinnä varamiehenä tai laidan tukkijana muita kärkiryhmiä vastaan, mutta tällä kaudella kokenut pelimies on aidosti ansainnut paikkansa avauksessa. Young hoitaa puolustusvelvoitteet tyylillä ja ehtii tukemaan hyökkäyksiä. Siinä sivussa hän on maalannut kahdesti ja alustanut kolme osumaa. Eikä liene huutava vääryys kuvailla Watford-kasvattia tämän kauden parhaaksi laitapuolustajaksi koko sarjassa.
Kansikuva: Richard Heathcote/Getty Images