UNELMAKISA: Voita matka jalkapallon MM-finaaliin Moskovaan!
Valioliigakausi 2017-18 päättyi Manchester Cityn mestaruusjuhliin. Taivaansiniset eivät suinkaan olleet kauden ainoa onnistuja. Tässä jutussa kautta vedetään yhteen jokaisen joukkueen osalta. Kukin ryhmä sai koulusta tutun arvosanan (4-10) perusteluineen. Arvioiden fokus on Valioliigakentillä, joten cup-menestys on jätetty sivuun. Arvioissa painotettiin sijoitusta, pisteitä sekä tapaa, jolla ne tulivat ja peilattiin niitä elokuussa asetettuihin odotuksiin.
Yleisenä huomiona kaudesta voisi todeta isojen seurojen ja muiden välisen kuilun leventyneen. Kärkikuusikon takana yhdenkään seuran maaliero ei jäänyt plussalle. Toinen silmiinpistävä ilmiö oli pienempien seurojen tasaisuus. Putoamistaistossa oli pitkään jopa kymmenen joukkuetta. Tasaisesti jakautuvan TV-rahan tarjoama ostovoima tarkoittaa, ettei virheisiin ole varaa.
1. Manchester City, 100p – 10
Valioliigassa ei olla ihan hetkeen nähty niin ylivoimaista joukkuetta kuin Pep Guardiolan Man City tällä kaudella. Manchesterilaisten ylivoima sarjataulukossa oli musertavaa, mutta niin oli myös Cityn läpi kauden kantanut pelillinen dominanssi. Katalaanimanageri poltti runsaasti rahaa viime kaudella yskineeseen alakertaan, mikä kantoi hedelmää. Taivaansiniset murskasivat ennätyksiä. Citystä tuli ensimmäinen 100 pistettä yhden kauden aikana kerännyt joukkue. Mestarin voittomarginaali, 19 pistettä oli sarjan uusi ennätys, samoin 18 ottelun voittoputki, joka katkesi tammikuussa. Jotain Cityn musertavasta ylivoimasta kertoo se, että joukkue oli tappiolla ainoastaan 153 minuuttia tämän kauden liigapeleissä – uusi ennätys sekin. Parannusta viime kauteen tuli peräti 22 pistettä.
2. Manchester United, 81p – 9
Manchesterin toisen joukkueen kausi oli kaksiteräinen miekka. United-kannattajia turhautti Jose Mourinhon tylsä ja negatiivinen jalkapallo, mutta tulosta tuli silti mukavasti. 81 pistettä ja 2. sija ovat ManU:n selkeästi paras sarjakausi Sir Alex Fergusonin eläköitymisen jälkeen. Viheriöllä Punaiset paholaiset eivät kuitenkaan täysin vakuuttaneet ja esimerkiksi futissivusto Understat laski ManU:n keränneen liki 19 pistettä yli pisteodottaman, mikä olisi oikeuttanut kuudenteen sijaan. Jos Unitedin kautta kuitenkin peilataan elokuussa asetettuihin odotuksiin, oli sesonki onnistunut. Mourinhon miehistö otti selkeän askeleen kohti sarjan kärkipäätä ja pystyi eteenkin keväällä haastamaan myös muita kärkijoukkueita yksittäisissä huippupeleissä.
Jose Mourinhon taktiset valinnat saivat kritiikkiä, mutta Unitedin kausi oli silti hyvä. (Matthew Lewis/Getty Images)
3. Tottenham, 77p – 8
Innokkaimmat povasivat Tottenhamia jopa mestariksi. Pokaalia ei tullut, mutta kolmas perättäinen mitalisija tarttui plakkariin, mikä on kelpo suoritus. Julkaisimme hiljattain jutun, jossa puitiin Tottenhamiin suhtautumisen vaikeutta. Taloudeltaan seura on selkeästi muuta kärkiviisikkoa perässä, mutta kuuluu pelillisesti kärkikahinoihin. Takapakkia tuli viime kaudesta yhdeksän pisteen verran, joten täysin tyytyväinen evakkokauteen Wembleyllä ei voi olla. Ei Spurs missään nimessä kuitenkaan flopannut. Mauricio Pochettinon prosessi vaikuttaa pysähtyneen ensi kertaa, mutta uuden stadionin myötä alkava uusi aika starttaa vahvalta jalustalta.
4. Liverpool, 75p – 8,5
Jürgen Kloppia ei voi ainakaan epätasaisuudesta sättiä, sillä 75 pinnaa oli vain pisteen pienempi potti kuin viime kaudella. Viime kaudella Pool hurmasi syksyllä, mutta bensa loppui pahasti kevään puolella. Tällä kaudella Kloppo kierrätti pelaajistoaan, mikä ehkäisi hyytymisen, mutta heitteli pelin tasoa. Etenkin syksyllä punaisia hiersi heikko puolustuspelaaminen. Seura kuitenkin ratkaisi ongelman tammikuussa, kun se hankki Virgil Van Dijk’n Anfieldille. 75 miljoonan punnan siirtosummalle naureskeltiin aluksi, mutta joukkue näytti saavan kokonaan uuden puolustuksen hollantilaisen myötä. Hänen kontribuutiotaan ei voi väheksyä upealla UCL-seikkailulla. Vaikka kausi ei tuonut parempaa sijoitusta tai pisteitä, oli sesonki selvä askel eteenpäin. Pool oli aiempaa yhtenäisempi ja vakiinnutti paikkansa kärkinelikossa. Jahka seura tekee muutaman onnistuneen täsmähankinnan, on se Cityn kärkihaastaja ensi kaudella.
5. Chelsea, 70p – 6
Tämä oli jo toinen kerta, kun Chelsea sukelsi pahasti edelliskauden suvereenin mestaruuden jälkeen. Toissa kauden tapaista täydellistä romahdusta ei sentään nähty, mutta 23 täppää huvennut pistepotti kuvastaa, ettei kausi mennyt nappiin. Länsilontoolaiset epäonnistuivat siirtomarkkinoilla, mutta suurempi ongelma oli Antonio Conten läpi kauden jatkunut kiukuttelu. Vaativan italialaisen tyyli näytti väsyttäneen pelaajat, eikä Chelsean kone käynnistynyt missään vaiheessa. Stamford Bridgellä ollaan jälleen kerran uusien kuvioiden äärellä, sillä kukaan ei tunnu uskovan Conten jatkoon. Italialainen luotti viime kaudella lähes identtiseen avauskokoonpanoon, mutta tällä kaudella jopa avauskokoonpanon dynamiikka heitteli pelaajatyypeistä riippuen.
6. Arsenal, 63p – 5
Tykkimiesten ehtyminen oli näköpiirissä, sillä Arsene Wenger on auttamatta jäänyt huippufutiksen kyydistä. 63 pistettä ja 6. sija ovat Wengerin 22-vuotisen Gunners-uran huonoimmat. Aiemmilla kausilla Arsenal on pudonnut mestaruustaistosta helmikuun tienoilla, nyt se putosi helmikuussa kärkinelikon kyydistä. Etenkin Tykkimiesten vieraspelaaminen oli kamalalla tasolla läpi kauden. Arsenal saalisti vieraskentillä vain 16 pistettä, mikä oli heikompi saldo kuin muun muassa Bournemouthilla ja Crystal Palacella. Viime kauden lopulla toiminut kolmen alakerta nostatti toiveita kauden alla, mutta sekin lensi romukoppaan vuodenvaihteessa. Arsenal kaatui jälleen kerran samoihin ongelmiin: heikosti organisoituun puolustuspelaamiseen sekä muutaman kerran kauteen iskeviin henkisiin lukkoihin, jolloin mikään ei tunnu onnistuvan. Koko Valioliigaan aikanaan mullistanut Wenger olisi ansainnut paremmat jäähyväiset, mutta ranskalaisella ei ollut eväitä parempaan. Seura kaipaa ehdottomasti muutosta ja sitä on luvassa.
Wengerin joutsenlaulu ei sujunut hänen toivomallaan tavalla, mutta Gunners-fanit antoivat legendalle arvoisensa jäähyväiset. (Shaun Botterill/Getty Images)
7. Burnley, 54p – 10-
Burnleya povattiin putoajakandidaatiksi, mutta piskuinen lancashireläisseura nappasi europaikan. Sean Dychen ryhmä menetti kauden kynnyksellä muutamia avainpelaajiaan, mutta miehistöstä löytyi aina uusia ja monin paikoin yllättäviä vastuunkantajia. Esimerkiksi voisi mainita entisen maitopoika Nick Popen, joka paikkasi kippari Tom Heatonia niin hyvin, että nousi aina Englannin maajoukkueeseen asti ja saattaa hyvinkin matkata kesällä Venäjälle. Pelitavallisesti Clarets jatkoi tutulla kaavalla. Se luottaa peribrittiläiseen kalinapalloon, jonka kulmakiviä ovat työnteko ja suoraviivainen eteneminen. Parannusta viime kauteen tuli 14 pistettä ja Understatin pisteodottamansa joukkue peittosi peräti 13 pisteellä. Päättyneen kauden Burnley on erinomainen esimerkki siitä, mitä on mahdollista saavuttaa, kun joukkue uskoo omaan tarinaansa.
8. Everton, 49p – 5
Everton teki kesällä kovia satsauksia, mutta moni ihmetteli Ronald Koemanin innokkuutta hankkia kymppialueella viihtyviä pelintekijöitä. Kausi alkoi heikosti ja hollantilainen sai monoa jo lokakuussa. Seura palkkasi pitkän arpomisen jälkeen kivikautisen Sam Allardycen, joka oli merkki kauden olevan ohi. Kulttimanagerin alaisuudessa Everton pelasi muutamia hyviä pelejä, mutta esiintyi yleisesti ottaen pelokkaasti. Viime kaudesta tuli takapakkia 12 pistettä. Big Sam teki sen, mitä hän parhaiten tekee, eli pelasti sarjapaikan, mutta kaiken järjen mukaan Toffees nimittää kesällä uuden managerin. Jälkiviisaana voidaankin todeta pelaajapakan kokeman mullistuksen olleen liian suuri. Seurajohto ei myöskään korvannut Romelu Lukakua, mikä näkyi karusti etenkin syksyllä.
9. Leicester City, 47p – 7
Leicesterin thaimaalaisomistajat olivat käytännössä pakotettuja jatkamaan vuosi sitten sarjapaikan pelastaneen ja pelaajien arvostaman Craig Shakespearen sopimusta. Kausi starttasi yskähdellen ja englantilainen siirrettiin nopeasti syrjään. Tilalle tullut Claude Puel palautti Ketut nopeasti raiteilleen ja sai etenkin joukkueen ykköstähdistä paljon irti. Jamie Vardy maalasi 20 kertaa, kun taas kumpanakin Deadlinedayna exit-ovella käväissyt Riyad Mahrez summasi tehot 12+11. Loppua kohden Leicester kuitenkin hyytyi ja huhti-toukokuun seitsemästä pelistä plakkariin kertyi vain neljä pistettä. Kettujen voi kuitenkin väittää palanneen raiteilleen ja ylempään keskikastiin, mikä oli tärkeää heikon viime kauden jälkeen.
10. Newcastle, 44p – 9,5
St. James’ Parkilla tiedettiin, että Valioliigaan noussutta ryhmää piti vahvistaa. Sekopäisenä tunnetun omistajan Mike Ashleyn rahahanat pysyivät kuitenkin kiinni ja Rafael Benitez sai tyytyä divaritasoiseen ryhmään. Kokenut espanjalainen pettyi Ashleyyn, mutta kääri hihat ja vei Harakat komeasti sarjataulukon paremmalle puolelle. Loistavan kauden pelannut Newcastle on myös oiva osoitus siitä, kuinka kriittinen palanen osaava manageri on. Erinomaisesta kaudesta huolimatta geordieseura on totutun sekaisin. Ashley ei ole saanut seuraa kaupaksi ja mikäli Benitez kyllästyy urheilukauppamoguliin, romahtaa Harakoiden hutera korttitalo.
11. Crystal Palace, 44p – 8
Crystal Palace rikkoi kauden alussa ennätyksiä, mutta ei niinkään mieluisia sellaisia. Seurajohto halusi vaihtaa Big Samin kalinapallon kertaheitolla total footballiin. Lopputulemana oli Frank De Boerin potkut neljän ottelun jälkeen, joissa Kotkat jäivät ilman pisteitä ja maaleja. Tilalle tullut Croydonin oma poika Roy Hodgson teki vaikean alun jälkeen loistavaa jälkeä. Palace nousi hyvän loppukevään turvin kauas putoamiskahinoista ja jopa paransi viime kaudesta. Hodgsonia riivasivat pitkin kautta pahat loukkaantumiskierteet, mutta entinen Huuhkaja-luotsi sai käytössä olevasta porukasta kaiken irti. Joukkueen talismaani Wilfried Zahan merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Palace hävisi kaikki kymmenen ottelua, jotka yhdeksän kertaa osunut hyökkääjä missasi.
Huhtikuun pelaajaksi valittu Wilfried Zaha oli Palacen hyökkäyspelille kaikki kaikessa. (Christopher Lee/Getty Images)
12. Bournemouth, 44p – 7,5
Piskuiset Kirsikat ovat vakiinnuttaneet paikkansa keskikastissa. Kausi käynnistyi jälleen tahmeasti ja osa pohti olisiko tämä se kausi, kun Bournemouthin tuhkimotarina päättyy. Keväällä joukkue kuitenkin paransi, eikä putoamispeikko enää vaaninut. Bournemouthin menestys kulminoituu seuran Ykkösliigasta kirkkaisiin valoihin nostaneeseen Eddie Hoween. Englantilainen on luonut seuralle lyhytsyöttöpeliin perustuvan peli-identiteetin, joka repii kaiken irti melko keskinkertaisesta materiaalista. Tämä kausi oli eteläenglantilaisille rohkaiseva siinä mielessä, että vastuuta kantoivat uudet tähdet. Ennätyshankinta Nathan Ake, 23, nousi alakerran liideriksi, kun taas Lewis Cook, 21, otti ohjakset keskikentällä.
13. West Ham, 42p – 5
West Hamin olisi pitänyt potkia Slaven Bilic pois viimeistään heikon viime kauden päätteeksi, mutta seurajohto halusi tehdä asioita toisin. Lopulta kirves heilahti marraskuussa, jonka jälkeen paljon parjattu David Moyes saapui Itä-Lontooseen. Kokenut skotti laittoi ryhmänsä juoksemaan ja etenkin ennätyshankinta Marko Arnautovicista kuoriutui uusi pelaaja. Hammersilla oli heikot hetket Moyesin alaisuudessa, mutta tärkein eli sarjapaikka säilyi. 13. sija on silti heikko suoritus Valioliigan seitsemänneksi kovimpia palkkoja maksavalle ja maailman 17. suurimman liikevaihdon omaavalle seuralle. West Ham on huonosti johdettu seura, joka etsii stadionmuuton jälkeen kadonnutta identiteettiään.
14. Watford, 41p – 7
Watfordin kaudesta ei käänteitä puuttunut. Herhiläiset saivat kauteen lentävän lähdön runsaasti suitsutusta keränneen Marco Silvan alaisuudessa. Lusitaani menetti kuitenkin otteensa Evertonin kosiskelujen myötä ja sai potkut tammikuussa. Tilalle tulleen Javi Gracian alaisuudessa otteet jatkuivat epätasaisina. Loppu viimein 14. sija ja 41 pistettä oli odotettu saldo. Parannusta viime kauteen tuli kolme sijaa, mutta vain yksi piste. Vicarage Roadilla kaaokseen on totuttu, sillä ovi on käynyt, niin pelaajien kuin valmentajien osalta tiuhaan, eikä tämä kausi tehnyt poikkeusta.
15. Brighton, 40p – 9
Brightonia povattiin putoajaksi. Chris Hughton teki kuitenkin loistavaa työtä penkin päässä, minkä lisäksi seura onnistui erinomaisesti siirtomarkkinoilla. Etenkin Pascal Gross, Davy Pröpper sekä Matthew Ryan olivat huippuvahvistuksia sarjanousijalle. Hughton organisoi ryhmänsä puolustamaan syvältä, eikä etelärannikkolaisten tiivistä pakkaa ollut helppo rikkoa. Hyökkäyspelaaminen oli suoraviivaista ja vastaiskupainotteista. Erinomainen debyyttikausi kaiken kaikkiaan, mistä osoituksena oli Hughtonin ehdokkuus Kauden manageriksi.
Kaikki nousijat esiintyivät vahvasti ja säilyivät. Niiden menestys henkilöityi ennen muuta osaavaan valmennukseen, kuten David Wagneriin (vas.) ja Chris Hughtoniin. (Gareth Copley/Getty Images)
16. Huddersfield, 37p – 9,5
Huddersfieldin ei pitänyt nousta viime kauden päätteeksi Valioliigaan, eikä missään nimessä säilyttää sarjapaikkaansa. Kun Dortmundissa oppinsa saanut David Wagner tarttui Terrierien ohjaksiin toissa keväänä, oli seura matkalla Ykkösliigaan. Jotain Huddersfieldin tuhkimotarinasta kertoo se, että seura käytti viime kesänä pelaajasiirtoihin enemmän rahaa, kuin koko 110-vuotisen seurahistoriansa aikana yhteensä. Yorkshireläisten kaudessa huomionarvoista oli se, että aina kun joukkue näytti romahtavan, kaivoi se jostain lisävirtaa ja napsi tärkeitä pistetä. Esimerkiksi tammi-helmikuun viiden ottelun tappioputken päätteeksi se nappasi kaksi tärkeää voittoa. Viimeisestä kolmesta ottelusta Huddersfieldille ei luvattu pisteitä, mutta niin vain joukkue kävi puolustamassa tasurit Man Cityn ja Chelsean vieraana. Aaron Mooy ja Christopher Schindler olivat elintärkeitä pelaajia, mutta Wagnerin merkitystä ei voi liiaksi korostaa.
17. Southampton, 36p – 5-
Valioliigan mallioppilaana aiemmin pidetyn Southamptonin kausi oli päättyä täydelliseen katastrofiin, mutta Mark Hughes sai joukkueen herätettyä kriittisillä hetkillä. Etenkin seurajohto saa ottaa pyyhkeitä surkeasta kaudesta. Jahkailu yksin harjoitelleen Van Dijk’n kanssa hiersi joukkuetta, jonka lisäksi Mauricio Pellegrinoa roikotettiin penkin päässä aivan liian pitkään, vaikka joukkue näytti jo vuodenvaihteessa menettäneen uskonsa manageriin. Jo Pellegrinon palkkaaminen oli erikoinen veto, sillä seuran liigacupin finaaliin vienyttä Claude Puelia ei olisi kannattanut potkia alun alkaenkaan. Argentiinalaisen alaisuudessa Pyhimykset puolustivat kelvollisesti, mutta kärsivät pahoista maalinteko-ongelmista. Sijoitus ja pistepotti olivat pääsarjaan kuusi vuotta sitten palanneen seuran selvästi heikoimmat. Etelärannikolla on mietinnän paikka, mihin suuntaan seuraa lähdetään viemään. Nykymenolla putoaminen odottaa kulman takana.
18. Swansea, 33p – 6
Walesilaisten kausi alkoi heikosti ja päättyi heikosti. Väliin mahtui vahva jakso, jonka turvin Swansea näytti nousevan kuiville. Median suosikiksi nokkelilla sutkautuksilla noussut Carlos Carvalhal kadotti otteensa kriittisillä hetkillä ja kausi päättyi kyyneliin. Joutsenten putoaminen ei kuitenkaan ole yllätys, varsinkaan, kun seura kauppasi Gylfi Sigurdssonin elokuussa Evertoniin. Etenkin köykäiseksi käynyt hyökkäyspeli oli heikolla tasolla läpi kauden ja Swansea teki vain 28 maalia. Vielä jokunen vuosi sitten ihaillun seuran suunta on ollut amerikkalaisomistajien kolmen vuoden aikana pelkästään alaispäin ja putoaminen oli lähinnä ajan kysymys.
19. Stoke, 33p – 4
Toinen suitsutusta aiemmin kerännyt putoaja oli Stoke. Joukkueesta näki jo syksyllä, ettei Hughes saa siitä parasta irti. Tilalle palkattu Paul Lambert oli lohduton kiinnitys, joka summasi Stoken umpisurkean kauden. Jack Butland pelasi kelpo sesongin tolppien välissä, mutta Potters päästi silti 68 maalia, mikä oli West Hamin ohella sarjan kehnoin lukema. Kesähankinnat, kuten Spursista tullut Kevin Wimmer tai Chelseasta lainattu Kurt Zouma eivät onnistuneet, eikä seura jostain käsittämättömästä syystä hankkinut taaskaan kunnon hyökkääjää. Putoaminen oli surkea suoritus, sillä Stokesta löytyy runsaasti laatupelaajia, Butland, Xherdan Shaqiri ja Joe Allen etunenässä. Juuri joukkueen terävä kärki tekee putoamisesta tukalan, sillä suurimmat tähdet eivät tule matkaamaan seuran kanssa alaspäin. Stoke toimii myös varoittavana esimerkkinä siitä, ettei kovatasoisessa Valioliigassa ole varaa ohikausiin.
Paul Lambert ei saanut Stoken kurssia kääntymään, vaikka käytössä oli Xherdan Shaqirin kaltaisia laatupelaajia. (Gareth Copley/Getty Images)
20. West Bromwich, 31p – 5
WBA avasi kautensa kahdella voitolla, mutta sen jälkeen alkoi pitkä syöksykierre. Kulttimanageri Tony Pulisin negatiivinen lähestyminen turhautti pelaajat ja kannattajat. Marraskuussa potkitun lätsäpään tilalle palkattu Alan Pardew oli umpisurkea nimitys. Pardewin nelikuukautisen pestin aikana WBA voitti yhden sarjapelin ja hävisi kahdeksan viimeisintä. Baggiesin miehistö oli Pulisin näköiseksi rakennettu, mutta Pardew pyrki luovaan ja pallollisempaan pelaamiseen, mikä ei istunut ryhmään. Vahva loppu tilapäismanageri Darren Mooren alaisuudessa toi WBA:n näennäisesti lähelle säilymistä, mutta todellisuudessa sarjapaikka oli mennyttä jo helmikuun tienoilla. Jos katsoo West Bromwichin rajallista pelaajapakkaa, ei putoaminen ollut lopulta yllätys, mutta se on kaikesta huolimatta aina pettymys. Pudotusta onnistuneesta viime kaudesta tuli 14 pistettä ja peräti kymmenen sijoitusta.
Kansikuva: Michael Regan/Getty Images