Valioliigaa on takana kahdeksan kierrosta, joten päätimme ottaa tähän väliin kauden toisen Valioliigaraadin. Brittikenttien tapahtumia olivat tuttuun tapaan puimassa Roope Liimatainen sekä Jaakko Tiira. Raati pohti muun muassa sitä, löytyykö Manchester Citylle pysäyttäjää, nouseeko Crystal Palace pois putoamistaistosta ja ketkä ovat olleet alkukauden pahimpia floppeja?
Sarjaa johtavan Man Cityn meno on ollut jopa hävytöntä sorttia. Löytyykö Citylle pysäyttäjää?
RL: Tällä hetkellä näyttää siltä, että City menee aivan liian kovaa vauhtia muihin nähden, eikä pysäyttäjää löydy. Täytyy kuitenkin muistaa kahden viime kauden tapahtumat. Molemmilla kerroilla City aloitti todella vahvasti ja hätäisimmät julistivat heidät mestareiksi. Kummallakaan kerralla mestaruus ei loppujen lopuksi ollut lähelläkään. Nyt taivaansinisten voittomarssi on jatkunut kahta aiempaa kautta pidempään ja hyytymisen merkkejä ei ole ilmassa. Pep Guardiola on ottanut joukkueensa kanssa yhden hypyn eteenpäin ja kesällä isosti päivitetyn miehistön kanssa tulosta tulee. Loukkaantumiset, otteluruuhkat ja pelilliset ongelmat tulevat jossain vaiheessa kaikille vastaan. Kysymys onkin, kuka selvittää ne parhaiten. Kahdella aikaisemmalla kaudella City ei ole selvittänyt niitä hyvin ja romahdus on tapahtunut. Tällä kaudella tuo punnitaan myöhemmin, mutta tällä hetkellä näyttää erittäin hyvältä ja joukkue on selkeä ennakkosuosikki voittamaan sarjan.
JT: On totta, että City on avannut pari aiempaa kautta voitonmarsseilla ja sulanut sittemmin. Jos asiaa tutkaillaan kuitenkin pelillisestä näkövinkkelistä, ei näin hyvää Cityä olla nähty edes seuran mestaruuskausilla. Siinä missä paikalliskilpailija ManU lähti bussittamaan Liverpoolin vieraana, nylki City mestari-Chelsean täysin maanrakoon joukkueen omilla aseilla. Guardiola on päivittänyt oppinsa Valioliigan lainalaisuudet huomioivaksi, joka näkyy ja tuntuu. Pallo toki pysyy maassa ja vaihtaa omistajaa lyhyillä syötöillä, mutta Guardiolan takataskusta löytyy myös suoraviivaisempia etenemismalleja. Joukkue ei syöksy prässäämään hullun lailla vaan tunnistaa tilanteet. Vastaavasti Cityä vastaan korkealta prässääminen on ollut tällä kaudella liki mahdotonta, sillä Taivaansiniset ovat sisäistäneet Pepin opit alueellisista ylivoimista ja syöttösuuntia löytyy mitä kiperimpiin tilanteisiin. Kausi on vielä pitkä, mutta tällä menolla Cityn ylivoima tulee viemään sarjalta mielenkiinnon.
Sarjan tyvipäässä Crystal Palace avasi maali-, piste- ja voittotilinsä. Onko Kotkilla eväitä kammeta itsensä pois putoamistaistosta?
JT: Joukkueen materiaali huomioiden on Palace alisuorittanut todella raskaasti, sillä heidän ei pitäisi olla edes putoamistaistossa. Frank De Boerin palkkaaminen oli rohkea, mutta omituinen veto, sillä luotsin pelilliset ihanteet eivät tukeneet Kotkien materiaalia. Suomalaisille tuttu Roy Hodgson saa naureskelua osakseen, mutta juuri Palacen kaltaisissa seuroissa Hodari on elementissään. Palacen sydänmailta Croydonista kotoisin oleva Hodgson teki loistavaa työtä Fulhamin ja West Bromwichin penkkien takana. Mitä tulee putoamistaistosta pois kaivautumiseen, jos Palace pelaa yhtä hyvin kuin viime lauantaina Chelseaa vastaan, ei joukkueella pitäisi olla mitään hätää. Sarja-avauksessa loukkaantuneen Wilfried Zahan paluu kokoonpanoon piristi lohduttoman surkean hyökkäyspelin lisäksi koko joukkuetta ja jahka Christian Benteke saa polvensa kuntoon, pitäisi myös hyökkäyksen olla jälleen hyvissä kantimissa. Yhden pelin perusteella ei kannata liikoja ennustaa, mutta voitto juuri hallitsevasta mestarista oli paras mahdollinen skenaario, mitä alamaissa tarponeelle seuralle pystyi tapahtumaan.
RL: Uskon Hodgsonin jättävän putoamisviivan turvallisesti taakseen ja antavan arvostelijoilleen pienen näpäytyksen. Palacen materiaali on Valioliigan keskikastia ja juurikin Zahan kaltaiset yksilöt tekevät eron putoamistaistelun joukkueisiin. Vaikka Kotkat antoivatkin nyt alkukaudesta paljon siimaa muille, ei mitään ole vielä hävitty, kun tavoitteena tuskin europaikat olivatkaan. Nyt vaan turvallisesti sarjapaikka ensi kaudeksi haltuun ja sitten pohtimaan kuka on oikea mies johtamaan joukkuetta menestykseen ja minkälainen siirtokassa hänelle pitäisi antaa, jotta oikeat rakennuspalikat löytyvät. Hodgson on oikea mies kääntämään kurssin, mutta seuraavan askeleen ottamiseen voisi harkita jotain uutta ratkaisua.
Anfieldilla nähtiin viime lauantaina bussin parkkeerannut ManU. Näyttikö Jose Mourinho todelliset karvansa?
RL: Jose Mourinhon pragmaattinen lähestymistapa tähän otteluun oli todella tylsä ja ManU:n esitys näytti heikolta. Lopputulos oli kuitenkin juuri se, mitä Mou lähti hakemaan. Kyseessä ei ollut mitenkään poikkeuksellinen Mourinhon esitys, vaan oikeastaan hyvinkin tavanomainen. Lusitaani tyytyy vaikeissa vierasotteluissa pitämään oman pään kurissa ja uhraamaan hyökkäyspelin sen vuoksi. Liverpoolia vastaan United oli kenties enemmän jyrän alla, mitä Mourinho oli suunnitellut ja hyökkäykset Poolin päätyyn loppuivat toisella jaksolla kokonaan. Mikäli isännät olisivat yhden tonteistaan käyttänyt, olisi The Special Onen taktiikka kussut pahemman kerran. Näin ei kuitenkaan käynyt ja tuloksellisesti ManU on juuri siinä, missä Mourinho on sen kaavaillut olevan. Kärkiseuroja vastaan kotikentällä pitääkin sitten pystyä huomattavasti parempaan ja se onkin lusitaanin seuraava testi.
JT: Kyllä siinä on jotain kornia, että sarjan kallein ja eniten rahaa (nettona) kesällä polttanut seura ei edes yritä hyökätä heikkovireisen ja surkeasti alkukaudella puolustaneen Liverpoolin vieraana. Mutta kuten kollega edellä totesi, oli esitys hyvin mourinhomainen. Juuri lauantaina nähdyn kaltaisella sumputuksella United saattaa pärjätä tämän kauden Mestarien liigassa. Ottaen kuitenkin huomioon ManU:n vahvan vireen ja lukuisat laadukkaat hyökkäyspään pelaajat, oli Mourinhon taktinen lähestymistapa suuri pettymys itselleni. Toisaalta juuri tuon kaltainen häpeilemättömän inhorealistinen antijalkapallo on se, mikä on tehnyt Mourinhosta voittajan.
Taistelu Valioliigan maalipörssissä käy erittäin tasaisena. Ketkä ovat omia suosikkejasi maalikuninkaaksi?
JT: Vastaan tylsästi Harry Kane. Elokuu kun saatiin tuhnuiltua pois alta, on syyskuun pelaajaksi valittu Kane ollut jälleen oma tuttu itsensä. Kuudesti osunut hyökkääjä on omasta mielestäni sarjan paras viimeistelijä, joka pystyy viimeistelemään monipuolisesti. Valioliigan tulivoimaisimmasta hyökkäyksestä, eli Man Citystä tuskin löytyy Kanelle haastajaa, sillä taivaansinisten paikattoman hyökkäyksen tehot jakaantuvat tasaisemmin. Terävästi Valioliiga-uransa avannut Alvaro Morata voisi olla haastaja, mikäli Chelsea saa taas rivinsä kasaan. Romelu Lukakua ei sovi laskea pois laskuista, mutta maalikuninkuuteen pitäisi osua muitakin kuin pienempiä seuroja vastaan. Rahani laittaisin Kanelle. Siitä yksinkertaisesta syystä, että hän on Valioliigan paras hyökkääjä.
RL: Myös täälläkään ei lähdetä sooloilemaan, vaan vastataan Kane. Ilman loukkaantumisia Kane tulee todennäköisesti taas viemään kuninkuuden nimiinsä, vaikka takana onkin kovaa kilpailua. Mikäli jotain isompaa vaivaa englantilaiselle tulisi, niin toisena papereissani on Lukakun nimi. Cityn Gabriel Jesus ja Sergio Agüero ovat todella kovia maalintekijöitä, mutta syövät toistensa mahdollisuuden voittaa maalikuninkuus.
Nyt, kun yksilöihin on päästiin. Ketkä ovat olleet alkukauden pahimpia floppeja yksilötasolla?
RL: Ensimmäisenä tulee mieleen Alex Oxlade-Chamberlain, joka lähti Arsenalista saadakseen pelata keskikentän keskellä. Liverpoolissa aukesi lompakko ja Englannin maajoukkueen rivimies siirtyi Merseysidelle muhkealla 40 miljoonan punnan hinnalla. Hintaa ällisteltiin joka puolelle ja pohdittiin, onko Liverpoolin keskikentällä muka tilaa englantilaiselle. Nyt muutama ottelua myöhemmin voidaan todeta ettei ole. Ei näytä olevan myöskään laidalla, vaikka Sadio Mane on loukkaantuneena. Oxlade-Chamberlain on saanut vaihdon kautta pieniä näytönpaikkoja, mutta ne ovat menneet surkeasti.
Myös Jermain Defoe on ollut pettymys. Viime kaudella umpisurkealle Sunderlandille peräti 15 rysää pommittanut englantilainen sai kesällä siirron Bournemouthiin, jossa tulosta odotettiin tulevan. Ensimmäisen kahdeksan ottelun aikana verkko on pölähtänyt vasta yhden kerran. Myös melkein koko Evertonin joukkueen voisi lisätä tähän. Gylfi Sigurdsson, Michael Keane ja kumppanit eivät ole tuoneet joukkueelle tarvittavaa boostia, vaan Toffeet kyntävät tällä hetkellä todella syvissä vesissä. Wayne Rooney on irrotettava tästä porukasta ja nostettava hattua veteraanin kolmelle liigamaalille.
JT: Siinähän tuli jo useampi. Sigurdsson on ollut iso pettymys, mutta islantilaisen puolustukseksi täytyy sanoa, ettei Ronald Koemanin roolitus ole edes etäisesti palvellut hänen vahvuuksiaan. Rutinoituneista Valioliiga-pelaajista myös Englantiin palannut Joe Hart on ollut raskas pettymys, tosin West Hamin kollektiivinen sekoilu ei ole torjujaa liiemmin auttanut. Myöskään Chelsean hyökkääviä keskikenttäpelaajia ei voi liiemmin kehua. Eden Hazardin ”pistetili” on edelleen avaamatta, eikä Willian ole onnistunut tuottamaan kuin yhden maalisyötön. Myöskään Leicesterille 25 miljoonaa puntaa maksanut Kelechi Iheanacho ei ole säväyttänyt, sillä nigerialainen on 200 pelatun minuutin jälkeen edelleen nollilla. Arsenalin tähtikaksikko Mesut Özil & Alexis Sanchez otteissa ei ole ollut liiemmin hurraamista. Ne kerrat, kun Arsenal on ilman tähtiään pelannut, on joukkue ollut huomattavasti kurinalaisempi ja paremmin organisoitu.
Kansikuva: Gareth Copley/Getty Images